Todellinen koiramies

Elettiin sodanjälkeisiä aikoja, oli vuosi 1945 ja Markku oli äitinsä siskon mökillä Sipoossa Talasjärvellä. Mökin vieressä oli järvi, sama järvi, jota venäläiset olivat sodan lopulla pommittaneet. Tämän järven päässä asui silloin ukko, jolla oli kanoja ja muita kotieläimiä sekä karkeakarvaisia kettuterriereitä. Tuon järven päässä syntyi tuolloin vuonna 1945 pienen pojan suuri rakkaus koiriin.  Tämän tutun vanhan miehen luona Markku pääsi tutustumaan karkeakarvaisiin kettuterriereihin ja pieni Markku-poika näki miten koiria hoidettiin ja esimerkiksi pentujen häntiä typistettiin. Näin alkoi Markku Loimelan, kunnioitettavan pitkän koiraharrastuskokemuksen omaavan ja todellisen koiramiehen koirahistoria. Tästä suuri kiitos myös tälle ukolle ja  karkeakarvaisille kettuterriereille. Markulla on vuosia metsästyskoirien parissa  kertynyt nyt jo noin 60 vuotta ja monenlaisista vaiherikkaista hetkistä voisi saada helposti useammankin paksun kirjan. Vaikka rakkaus koiriin roihahti kettuterriereiden kautta, ensimmäinen oma koira oli ajokoira, jonka isä hankki Markulle heidän Pihlajasaaren reissullaan. Markku muisteli, miten olivat isänsä kanssa moottoriveneellä liikkeellä ja eräällä isännällä oli kassillinen ajokoiranpentuja ja Markku sai lopulta niistä yhden.

Markku Loimelan, kunnioitettavan pitkän koiraharrastuskokemuksen omaavan ja todellisen koiramiehen koirahistoria on alkanut kettuterriereistä. Kuvassa Markun oma kasvatti Uhtuan Lumi.

Markulla on ollut Uhtuan kennelnimi vuodesta 1973. Uhtuan-nimi viittaa Vienan Karjalaan, joka on Kalevan kansalliseepoksen sekä myös karjalankarhukoirien alkuperäseutua. Ensimmäinen pentue olikin juuri karjalankarhukoirapentue. Uhtuan- nimelle on syntynyt 43 pentuetta karhukoiria, joiden kautta hän  pääsi tutustumaan moniin muihin kasvattajiin ja metsästysharrastajiin. Markulle tuttuja ovat olleet myös esimerkiksi legendaariset karjalankarhukoirarodun kehittäjät,  Olof Z. Berg sekä Antti Herrala. Markku muistaa muun muassa Töpön, joka oli Herralan kuuluisin karhukoira. Markku muistelee myös, miten 1972 Messuhallin näyttelyissä oli haastateltu kenraali Olli Korhosta. Korhonen oli  Kennelliiton silloinen puheenjohtaja, joka oli keskustellut myös presidentti Urho Kekkosen kanssa siitä, voisiko presidentti auttaa karjalankarhukoirien geenipoolin laventamisessa. 1970-luvulla oli ollut jonkinlaista keskustelua karhukoirapiireissä, josko rotuun olisi haettu uutta verta venäläis-eurooppalaisesta laikasta, venäläisistä linjoista. Tästä Markkukin innostui ja hakikin tuolloin yhden venäläis-eurooppalaisen laikauroksen sekä myöhemmin myös narttuja. Roturisteytysaie ei kuitenkaan toteutunut, mutta näiden aikeiden johdosta Markku päätyi Venäjälle länsisiperianlaikojen pariin. Venäjältä hän hankki länsisiperianlaikan pentuja sekä myös monia aikuisia, niin kutsuttuja eliittikoiria Suomeen. Eliittikoira maksoi tuolloin 10 000 markkaa ja sellaiseksi kutsuttiin koiraa, jolla oli hyvät periyttämistulokset, sekä vahva näyttö näyttely- ja käyttöpuolella. Koirat olivat ikään kuin ”kolmoisvalioita”. Eliittikoiria tuli Markun tuomana karanteenin kautta yhteensä 17 ja osa koirista meni myös Norjaan ja Ruotsiin. 

Uhtuan kennelin arkistosta, kuvassa laikat villisikametsällä. 

Markku muistelee monia muitakin menneiden vuosien koiria. Mieleen on jäänyt muun muassa karjalankarhukoira, nelinkertainen hirvikuningas Pörri, joka löytyy Markunkin kasvattien sukutaulusta. Tästä linjasta syntyi kokeellisella  linjauksella myös Töpö, jonka jälkeläisissä on mm. viisinkertainen hirvikuningas, joka sai viimeisestä kokeestaan  täydet 100p, mikä on huippukoirillekin harvinaista. Kaiken kaikkiaan näiden useiden kymmenien vuosien varrella on syntynyt yli 1000 pentua; karjalankarhukoiria, länsisiperianlaikoja ja sileäkarvaisia- sekä karkeakarvaisia kettuterriereitä.

Markku on hankkinut valtavan tieto-taidon metsästyskoirista ulkomaita myöten. Tutuksi ovat tulleet mm. Moskova ja Leningrad sekä alueiden ammattimetsästäjät. Siperiassa Markku on käynyt viisi kertaa.  Altai-vuoristo sekä monet muut Venäjän alueet ja vuoristoseudut ovat niin ikään Markulle tuttuja. Perimätietoa on karttunut myös Amerikan-Kanadan mohawk- intiaaneilta, joiden opit ja neuvot Markku kertoo vain vahvistaneen aiemmin karttunutta tieto-taitoa. Aikanaan jo venäläiset metsästyskoiraharrastajat kehottivat  keskittymään ja satsaamaan hyviin narttuihin ja narttulinjoihin ja tämän neuvon Markku on kokenut hyvin menestyksekkääksi. Markku on kuitenkin kriittinen saamiensa neuvojen suhteen ja aivan kaikkea ammattimetsästäjienkään oppeja hän ei täysin kannata. Esimerkiksi ammattimetsästäjien parissa on tavanomaista ottaa koko pentue nuorena metsälle ja karsia siellä vain parhaat jatkoon. Markku kertoo, että toki tavallaan ymmärtää ammatikseen metsästävien ajatuksen siellä taustalla, mutta moni koira voisi toimia aivan loistavana metsästystoverina, jos annettaisiin hieman enemmän aikaa kehittyä ja osoittaa kykyjään. 

Markku on hankkinut valtavan tieto-taidon metsästyskoirista ulkomaita myöten.
Tutuksi ovat tulleet mm. Moskova ja Leningrad sekä alueiden ammattimetsästäjät.
Kuvassa laikat karhun kanssa, kuva on Markun arkistosta. 

Metsästyksen harjoittelun Markku itse aloitti pienenä poikana jo. 1950-luvulla hänen perheellään oli Espoossa mökki, jonka lähimaastossa hän samoili kaiken mahdollisen liikenevän ajan. 10-vuotiaana Markku sai jousipyssyn, jonka avulla hän harjoitteli ampumista kantoihin ja puunrunkoihin. Myöhemmin, vuonna 1956, hän sai ensimmäisen  ilmakiväärin. Silloiseen aikaan oli tavanomaista maksaa nuorille pojille harakoiden, varpusten, närhien ja muiden maatilaa haittaavien lintujen poistamisesta ja Markkukin tienasi naapurin isännän tiluksilla vähän taskurahoja.  Varsinaisen metsästyksen Markku aloitti 1967 karhumetsällä Sallan seudulla, jossa sai siihen aikaan vapaasti karhua metsästää.

Markku aloitti 1967 metsästyksen karhumetsällä Sallan seudulla,
jossa sai siihen aikaan vapaasti karhua metsästää. Kuva Markun arkistosta.

 

Karhumetsällä hän on käynyt myös Venäjällä ja Kanadassa, jossa mustakarhumetsästysretki koki hyvin jännittävän päätöksen. Monilla reissuilla Markku on ollut ilman asetta, mutta Kanadassa hänellä oli mukanaan avotähtäimellä oleva, vanha venäläinen sotilaskivääri vuodelta 1941. Kiväärillä oli myös oma historiansa, se oli löytynyt ladon heinistä Porkkalasta. Karhuntalja tuli reissusta muistoksi, mutta se muistuttaa varmasti myös siitä, että karhumetsästys ei ole leikkiä – reissulla kun olisi voinut kaverilta lähteä henki. Karhunmetsästysporukassa oli yhteensä 16 henkilöä. Ensimmäinen osuma ei vielä ollutkaan karhulle kuolettava. Piti odotella pitkä tovi. Alkoi päivä kääntyä illan puolelle ja muu väki oli sitä mieltä, että paras lähteä karhun perään vasta aamulla. Suorastaan kielsivät lähtemästä hämärän kynnyksellä. Markku ja yksi ystävänsä päättivät lähteä kuitenkin jäljittämään karhua kahden Markun mukana tulleen laikan kanssa. Hyvin pian koirat saivatkin vainun karhusta, joka makasi suuren männyn takana. Miehet siinä tuumailivat, että karhu oli kenties jo menehtynyt. Kaveri meni karhun luokse ja ampui vielä kerran, mutta karhu reagoikin laukaukseen ja se huitaisi kiväärin kaverin kädestä, puri olkapäähän ja rojahti sen jälkeen kuolleena maahan. Karhu oli kooltaan noin 250kg.  Markku on käynyt Venäjällä myös karhukokeissa, silloin kun se oli sallittua. Vuosiin mahtuu paljon reissuja ja retkiä ja monesti oli samana vuonna esimerkiksi Moskovan ja Leningradin näyttelyreissut ja Siperian reissut.

Karhumetsällä Markku on käynyt myös Venäjällä ja Kanadassa,
jossa eräs mustakarhumetsästysretki koki myös hyvin jännittävän päätöksen. Kuva Markun arkistosta.

Markun tuttavapiiriin on kuulunut myös petotutkija Erik S. Nyholm Kuusamosta. Markku muistelee, että Nyholmilla oli myös koira, joka oli susiristeytys. Monia muitakin vanhojen asiantuntijoiden nimiä vilahtelee Markun muistelmissa, mm. Heimo Rautava sekä kaikki vanhat karhukoiraihmiset, esimerkiksi Olavi Lahtinen sekä myös Teuvo Eskola, Lapin riistapäällikkö, jolla oli Markulta pari laikaa, joita Teuvo piti aivan huipputason metsästyskoirina.  Usvan kennelin Veikko Mielosen kanssa Markku on käynyt karhumetsällä ja myös Suomen kuuluisin salakaataja, Unto Ek, on Markulle tuttu.

Markun kokemuksista saisi todellakin vaikka miten monta mielenkiintoista teosta. Tarinoita kuunnellessa voi hyvin eläytyä tilanteisiin. Esimerkiksi eräänä vappuaattona Markku oli ollut erään rajamiehen kanssa Sallassa karhumetsällä. He olivat hiihtäneet siinä suonlaidalla ja yhtäkkiä kuului koiran haukku. Haukku keskeytyi ja alkoi taas. Totta kai ajatuksena oli, että siellä olisi ollut se toivottu karhu.  Kun miehet pääsivät haukkupaikalle, siellä olikin hyvin ei-toivottu näky: Markun laikauros vahtimassa poronraatoa. Vaalea koira oli ollut hurjan näköinen, se oli kuononpäästä selkään ihan veressä. Eräkämpälle takaisin hiihdettyään pettyneet miehet soittivat erämaapuhelimesta poroisännälle, että koira oli  nyt tappanut yhden poron ja koiralla oleva vakuutus korvaa kyllä. Poroisäntä oli vaatinut kuitenkin poron korvat viipymättä itselleen ja siitä suorilta rajamies olikin suorittanut sellaisen varsinaisen hiihdon 50km:n pikamatkan, 25km hakemaan poron korvia ja tietenkin se toinen mokoma 25km takaisin. Sama poron luvatta kaatanut koira katosi pari päivää myöhemmin samaiselta erämökiltä ja oli sillä reissullaan tappanut toisenkin poron. Koira löytyi eräästä kurusta, vahtimasta taas poronraatoa ja oli siellä odotellut isäntäänsä. Tämän koiran edesottamuksia varmasti riittää ja olipa onnettomat kalkkunatkin päässeet saaliiksi. Majapaikkojen isännällä oli ollut 10 kalkkunaa, joista  koira oli tappanut useamman. Kytkettynä ollut koira oli livistänyt pannastaan ja päässyt ikävä kyllä kalkkunoiden pariin.

Markku painottaa, miten tärkeää on luoda hyvä suhde koiran kanssa pennusta saakka. Luottamus on kaiken A ja O. Näin koiran perusluonne ja ominaisuudet pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Yhdessäolo koirien kanssa on Markun mukaan hyvin tärkeää ja koirien kuritus pilaa hyvänkin koiran.

KOIRIEN OMINAISUUKSISTA

Markku painottaa, miten tärkeää on luoda hyvä suhde koiran kanssa pennusta saakka. Luottamus on kaiken A ja O. Näin koiran perusluonne ja ominaisuudet pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Yhdessäolo koirien kanssa on Markun mukaan hyvin tärkeää ja koirien kuritus pilaa hyvänkin koiran. Markku kertoo, miten mukavaa on vaikkapa kahvitella ja viettää aikaa koirien kanssa myös televisiota katsellen. Karkeakarvainen kettuterrierinarttu Lumi katseleekin mielellään televisiota ja mitä suurempi ja mustempi otus televisiossa näkyy, sen enemmän Lumia kiinnostaa ja haukku on sitä intensiivisempää.

Markku kertoo, miten eri tavoin koirat voivat toimivat metsällä. Esimerkiksi osa koirista haukkuu saalista mieluusti vain takaa, jolloin saalis pakenee ja se pysyy koko ajan liikkeellä, tällöin kaadon saaminen on haastavampaa. Osa koirista pyrkii kiertämään ja estämään saaliin pakenemisen, ne pysäyttävät saaliin ja tällöin kaadon saaminen helpottuu. Venäjällä karhunmetsästyksessä käytetään usein useampaa koiraa ja se helpottaa metsästystä, sillä karhu ei pääse siinä pakenemaan niin helposti. Markun mukaan varsinkin laikat ovat hieman sosiaalisempia ja helpommin laumassa toimivia koiria. Luonteissakin löytyy myös rotujen välillä eroja, esimerkiksi saksanmetsästysterrierit tunnetaan varsin kipakoina koirina.  

Tällä hetkellä Markulla on karkeakarvaisia kettuterriereitä. Porukan kunkku oli nyt jo valitettavasti edesmennyt kaksoisvalio ”Seme”  eli Wolfheart King of the Road, joka myös Petotestitiimissä muistetaan erityisenä koirana.  Seme oli erittäin kova ja työorientoitunut, sinnikäs koira. Ruotsissa mäyräkokeessa Semellä meinasi peltihäkki hajota ja se sai siitä hyvästä tuloksen 0. Reissulla mukana ollut narttu Gloria sai 1. luokan pisteet, se haukkui peltiluukkua 10cm päästä asianmukaisesti. Seme kävi kettukokeissa ja ne olivat hyvin lyhyitä kokeita: Ensimmäinen koe 1min, toinen koe 2 min ja kolmas koe 2min vaikka oli 10 litraa hiekkaa esteenä. Joka kerta koira yllätti nopeudellaan tuomaritkin.

Markku haluaa kasvattaa käyttökoiria ja koirien taipumuksia mittaavia kokeita tulisi hänen mukaansa myös kehittää. Markku on kokenut Petotestit® hyödyllisenä taipumusten mittarina sekä myös mahdollisuutena purkaa koirien käyttäytymistarpeita. 

 

Markku haluaa kasvattaa käyttökoiria ja koirien taipumuksia mittaavia kokeita tulisi hänen mukaansa myös kehittää. Markku on käyttänyt koiriaan Petotesteissä® jo monien vuosien ajan ja hänkin on havainnut että Petotestit®  mittaavat koirien taipumuksia sekä myös rohkeutta ja toimintakykyä sekä kertovat koirien kyvystä palautua kuormittavista tilanteista. Petotestit® tarjoavat myös koirille mahdollisuuden purkaa erilaisia käyttäytymistarpeita. Seme kävi Petotesteissä yhteensä 27 kertaa. Markku on halunnut tarjota koirilleen ja erityisesti  Semelle mielekästä aktiviteettia, koska Markku ei enää pääse oikealle metsälle koiriensa kanssa. Viime huhtikuussa Lahdessa testeissä oli ensimmäistä kertaa myös nuori reilu vuoden vanha Semen tytär, Uhtuan Lumi eli ”Lumi”, jossa näkyi paljon isänsä mainioita ominaisuuksia ja Lumikin silminnähden nautti ”karhumetsästyksestä”.

Vaikka Petotestit® eivät olekaan mikään terriereiden luolakoe, monia luolakoirille ihanteellisia ominaisuuksia kuitenkin voidaan testeissä kartoittaa. Esimerkiksi rohkeus, toimintakyky, sitkeys sekä työskentelykestävyys voivat näkyä myös konepetojen kanssa. Semelläkin nämä ominaisuudet nähtiin ja vaikka Seme kävi testeissä liki 30 kertaa, sen käyttäytyminen oli joka kerran samanlaista. Sen lisäksi että erilaisia ominaisuuksia voidaan Petotesteillä® kartoittaa, voidaan testeillä siis vaikuttaa koirien hyvinvointiin tarjoten myös mielekästä tekemistä. Petotestit® ovat muillekin koirille rotuun katsomatta mainio harrastus ja yksi keino tukea koirien yleistä hyvinvointia. Kun koira pääsee purkamaan omia käyttäytymistarpeitaan, koiran hyvinvointi näkyy ja tuntuu myös arjessa positiivisella tavalla.  

Testin jälkeen palauteosiossakin Semellä riitti aina virtaa ja
Markku-isännän kanssa oli mukava leikkiä! 

ELÄMÄÄ SUUREMPI KOIRA "SEME"

Niin aika kuluu ja suurten mahtisankareidenkin elämänliekki sammuu joskus.... Seme eli virallisemmin Wolfheart King of the Road on siirtynyt vihreämmille metsästysmaille jokin aika sitten, mutta Semen henki elää vielä jälkeläisissä sekä muisto sydämissämme. Seme oli koira, jota tiimimme ei tule koskaan unohtamaan! 

 

Liki 30 kertaa testeissä käyneen sydäntenmurskaajan,
Semen (Wolfheart King of the Road) muistolle 💓

Lämpimät kiitokset Markku Loimelalle (Uhtuan kennel), todelliselle pitkänlinjan kokeneelle koiramiehelle, jonka kanssa olemme saaneet olla yhteistyössä monen vuoden ajan. Kiitos kaikista antoisista keskusteluista sekä myös haastattelusta, jonka pohjalta tämä juttu on kirjoitettu. Kirjoitus on samalla kunnianosoitus Markulle - koiramiehelle, jollaisia on harvassa.

Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme:

www.petotestit.com

TERVETULOA PETOTESTIEN MIELENKIINTOISEEN  MAAILMAAN! 

- Asko Sorvon Petotestit vuodesta 2012 - 

Oikea Valinta?

Vuodesta 2017 asti omaa koirakouluaan pitänyt Anja Lahti (eläintenkouluttaja AT)
on saanut luotsata tuhansia koiria omistajineen kohti parempaa yhteiselämää.
Kuva: Pauliina Anttila 

Koirat ja ihmiset ovat eläneet yhdessä vuosituhansien ajan. Koira on kesyyntynyt sudesta, koska se on hyötynyt ihmisestä ja ihminen tästä kesyyntyneestä sudesta eli koirasta. Vuosituhansienkaan yhteinen historia ei silti tarkoita automaattisesti kitkatonta suhdetta ihmisen ja koiran välisessä yhteistyössä. Itseasiassa, monesti se yhteinen kieli edelleen puuttuu ja sen vuoksi syntyy erilaisia isompia tai pienempiä ongelmia. 

Vuodesta 2017 asti omaa koirakouluaan pitänyt Anja Lahti (TahtoTassut, eläintenkouluttaja AT) on saanut luotsata tuhansia koiria omistajineen kohti parempaa yhteiselämää. Suurin haaste oikeastaan tulee monella uudella koiranomistajalla siinä, että :”Koirat ovatkin koiria”. Vaikka koirat ovat tunnetusti parhaita ystäviämme ja ne tuntuvat ymmärtävän meitä ihmisiä monessa asiassa kuin luonnostaan, monelle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että koiria ei voikaan automaattisesti kouluttaa puheella. Koirat eivät siis ymmärrä meidän ihmisten kieltä automaattisesi eikä esimerkiksi perinteisen tututkaan käskysanat ”istu” tai ”paikka” tarkoita koiralle aluksi yhtään mitään. Ei siinäkään vaiheessa, vaikka sanoja toistettaisiin miten paljon. Ei sittenkään, vaikka omistaja hieman hermostuisi, kun koira ei tottelekaan. Ne sanat muuttuvat koulutuksen myötä koirille merkityksellisiksi, mutta ensin ne pitää saada koiralle opetettua. Ja se opettaminen on meidän ihmisten vastuulla. Mutta miten niitä koiria sitten koulutetaan?

Koirien koulutusmetodit ovat kehittyneet etologian tuodessa lisää tutkittua tietoa.

Anja kertoo, koirien koulutusmetodit ovat kehittyneet etologian (=biologian tieteenhaara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä) tuodessa lisää tutkittua tietoa. Eläintenkoulutus on mielenkiintoista ja 

antoisaa ja se on jatkuvaa opiskelua myös Anjalla. Jokainen päivä oppii jotain uutta. Hän opiskelee tällä hetkellä eläintenkouluttajan erikoisammattitutkintoa ja suunnitelmissa on myös koirien ravintoterapeutin opinnot. Nykyaikana on saatavilla paljon erilaista tietoa, ongelmaksi oikeastaan muodostuukin sen tiedon suodattaminen ja myös soveltaminen omaan tarkoitukseen soveltuvaksi. Se on vähän kuin erilaisten instrumenttien ja työkalujen käyttöä missä tahansa tarkoituksessa, on hienoja ja toimivia, jopa kalliitakin instrumentteja – aivan kuten erilaisia koulutusmetodejakin, mutta väärässä paikassa tai väärin käytettynä ne voivat tuottaa vain lisää ongelmia.

Koiratkaan eivät ole pennusta sennuun samanlaisia, nekin kehittyvät läpi elämänsä. Koira käy läpi erilaisia kehitysvaiheita niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Pennut ovat vielä kuin tyhjiä kirjoja ja vaikka niiden ”sivuja” täytetään jo toki kasvattajan luona ja sikiövaiheessa. Pentu saa tietyt ominaisuudet geeniperimässään ja tietyt asiat se oppii kokemushistoriansa kautta. Anjaa kiinnostaa myös erityisesti epigenetiikan osuus.  Miten perittyjen ominaisuuksien lisäksi myös aikaisempien sukupolvien epigeneettinen säätely vaikuttaa perittyjen ominaisuuksien ilmentymiseen jälkeläisissä. Sen verran asiaa on tutkittu jo, että esimerkiksi ravinto ja myös psyykkiset kokemukset voivat näkyä DNA:ssa epigeneettisen säätelyn johdosta. Mielenkiintoinen ja vielä varsin vähän tutkittu aihealue, josta varmasti saamme paljon lisätietoa tulevina vuosikymmeninä. Koirien yleinen hyvinvointi nyt tässä hetkessä on tärkeää myös tulevien polvien hyvinvoinnille.

Koiratkaan eivät ole pennusta sennuun samanlaisia, nekin kehittyvät läpi elämänsä.

Se kuitenkin tiedetään varmasti, että ihmisellä ja olosuhteilla on erittäin suuri merkitys eläimeen ja myös sen käyttäytymiseen. On seikkoja, joihin ihmisellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa ja sitten on asioita, joihin ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa – joko vahvistaa tai sammuttaa jotain käyttäytymistä.  Vaikka tietoa ja taitoa sekä kokemustakin olisi taustalla, silti jonkun tietyn karvakuonon muutto saman katon alle voi tuoda yllätyksiä. Koirat ovat koiria ja jokainen vielä omansalainen yksilö. Monissa roduissa on tiettyjä erityispiirteitä esimerkiksi sisäsiisteyden oppimisen suhteen, turkinhoidon vaativuuden ja muiden seikkojen suhteen ja näistä kaikista tulisi ottaa tarkoin selvää.  Kun koira on hankittu, olisi aina ideaalia, jos se olisi hankittu harkitusti ja ottaen huomioon eri rotujen vaatimukset. Monet kysyvät neuvoa ennen koiran hankintaa, millainen koira heille sopisi, mutta Anja lähtisi pohtimaan asiaa pikemminkin siltä kantilta, että:”Minkälaiselle koiralle minä sopisin?”

Monet kysyvät neuvoa ennen koiran hankintaa, millainen koira heille sopisi,
mutta Anja lähtisi pohtimaan asiaa pikemminkin siltä kantilta,
että:”Minkälaiselle koiralle minä sopisin?”

Koiranpennut ovat aina supersuloisia, mutta ne ovat vain lyhyen aikaa pieniä pentuja. Elämä pentujenkaan kanssa ei ole aina ongelmatonta. Pennut kasvavat ja niistä tulee nuoria koiria, joiden korvien välissä on hetken aikaa monikin asia mullin mallin, hormonit hyrräävät ja se suloinen pikkupentu on kadonnut. Tilalle on voinutkin tulla varsin haasteellinen karvakaveri, jonka kanssa ei olekaan enää niin mukavaa.  Koirat ovat kuitenkin ihan syystä ihmisen parhaita kavereita. Ne antavat meille ihmisille paljon parhaimmillaan jo pelkällä olemassaolollaan. Koirat ovat mahtavia kumppaneita, ovat mukana iloissa ja suruissa. Niiden kanssa voi harrastaa monenlaisia asioita ja ne auttavat myös tärkeissä työtehtävissä. Mutta niistä voi aiheutua myös vaivaa ja kuluja, joihin tulisi varautua jo koiraa hankkiessa.

Pennut kasvavat ja niistä tulee nuoria koiria, joiden korvien välissä on hetken aikaa monikin asia mullin mallin, hormonit hyrräävät ja se suloinen pikkupentu on kadonnut. Tilalle on voinutkin tulla varsin haasteellinen karvakaveri.

Jotta elämä koirien kanssa olisi mahdollisimman kitkatonta ja mutkatonta,  se vaatii joskus tarkempaa asioihin paneutumista, selvittelyä ja työtä. Anja kertoo, että monesti ihmisille tulee yllätyksenä, kuinka paljon pitäisi tarjota muuta kuin pelkkää lenkkiä. Koiria tulisi virikkeellistää ja niiden rodunomaiset ja yksilölliset käyttäytymistarpeet perustarpeiden lisäksi tulisi tyydyttyä. Yksilöerot saman rodun tai saman pentueenkin sisällä voivat olla valtavia. Virikkeellistämisessäkin täytyy kuitenkin muistaa kohtuus, sillä kaikki ääripäät ovat pahasta.

Ylivirikkeellistäminenkin voi olla joskus ongelma. Sopivassa suhteessa tarjotut ja koiralle mieluisat virikkeet ovat tärkeitä, mutta liika harrastaminen ja puuhastelu saattaa aiheuttaa myös ongelmia. Halutaan olla koiran kanssa ja harrastaa paljon, mutta koirasta tuleekin rauhaton ja levoton, sen stressitasot ovat jatkuvasti koholla. Tämän johdosta koira oireilee eri tavoin,  esimerkiksi aggressiokäytös lisääntyy ja remmirähjäämistä tai yleistä ärtyneisyyttä ja levottomuutta voi esiintyä. Koirien kanssa täytyy siis osata myös rauhoittua.

Ongelmana koiran  aggressiivinen käytös?

Kun pentu tulee taloon, kehotetaan sosiaalistamaan uutta tulokasta ahkerasti – joskus jopa liiankin ahkerasti. Mutta mitä on se sosiaalistaminen?  Sosiaalistamiseen on neuvoja joka lähtöön ja kaikilla on

omat tapansa. Ensimmäisen koiran kohdalla voi olla vaikea kaiken tietotulvan keskellä selvittää, mitä neuvoja kannattaisi kuunnella ja mitkä unohtaa juuri oman koiransa kohdalla. Suurimmat ongelmat syntyvät kuitenkin, kun koirien ei anneta olla koiria ja niitä ylisuojellaan. Pentua ei tarvitse suojella kaikelta, se saa ja voi kohdata haasteitakin, kun he toteutetaan turvallisesti, siitä ei koira mene millään tavalla rikki.  Se on normaalia että koira pelästyy jotain asiaa, se voi liukastua tai sitä sattuu kun se astuu tikun päälle. Pentu varsinkin reagoi näihin joskus varsin voimakkaasti ja omistaja saattaa säikähtää tätä reaktiota. On toki luonnollista, että halutaan suojella heikompaa, mutta ylisuojelulla voidaan pahentaa asiaa ja aiheuttaa ns. opittu arkuus tai pelokkuus erinäisiä asioita kohtaan.  On alettu puhua myös resilienssistä, psyykkisestä selviytymiskyvystä, jota voidaan onneksi koirillakin kehittää.

Se on normaalia että koira pelästyy jotain asiaa, se voi liukastua tai sitä sattuu kun se astuu tikun päälle. Pentu varsinkin reagoi näihin joskus varsin voimakkaasti ja omistaja saattaa säikähtää tätä reaktiota.
On toki luonnollista, että halutaan suojella heikompaa, mutta ylisuojelulla voidaan pahentaa asiaa ja aiheuttaa ns. opittu arkuus tai pelokkuus erinäisiä asioita kohtaan.

Pennun on tärkeää sosiaalistua lajikumppaneihin ja keskustella koiramaisesti erityisesti ikätoveriensa kanssa sekä sosiaaliset taidot omaavien aikuisten koirien kanssa. Koirapuistoissa on omat haasteensa,

sillä kaikki eivät kunnioita puiston sääntöjä ja joskus puistoihin tuodaan vihaisia ja epäsosiaalisia yksilöitä, jotka eivät opeta pennulle mitään hyviä asioita. On siis paljon turvallisempaa sosiaalistaa pentuja valvotuissa penturyhmissä ja vastaavissa, joissa on kokenut ammattilainen ohjaamassa. Anjalla on paljon penturyhmiä ja niissä opetellaan elämäntaitoja, koirien elekieltä ja sen tulkitsemista. Lisäksi on erikseen pentuleikit, joissa koirat saavat keskustella koirien kanssa, mutta reilulla tavalla ja huomioiden turvallisesti mm. erilaiset kokoerotkin. Tietynlaiset koirien keskinäiset kisailut kuuluvat asiaan. Koirat murisevat, haukkuvat, purevat kaveria hännästä, painivat, juoksevat kilpaa, taistelevat lelusta ja nipistävät kaveria korvasta – kaikki tämä on täysin normaalia.  ”Erityisesti ensimmäisen koiran omistajissa on paljon sellaisia, joille koirien luontainen käyttäytyminen on jopa aluksi hieman pelottavaa ja pelko oman pennun vahingoittumisesta on suuri, jolloin helposti puututaan koirien keskinäisiin tilanteiseen tarpeettomastikin”, Anja toteaa.

Koirien kouluttaminen on Anjan mukaan enemmänkin erilaisten toivottujen tunnetilojen vahvistamista.  Hän kertoo jakavansa täysin oman mentorinsa johtoajatuksen: ”Kun ihminen ymmärtää, että hänellä ei ole koskaan täydellistä eläintä käsissään, ja hyväksyy asian, päästään yhteiselossakin etenemään paremmin.”  Anjan kursseilla on aina paljon myös teoriaa, sillä ongelmien ydin on oikeastaan varsin pitkälle dilemma: ”Miten ihminen ymmärtäisi eläintä?”. Kun ihminen ymmärtää eläimen käyttäytymisen syitä ja seurauksia sekä oman toimintansa vaikuttavuutta, sitä mukavammin sujuu ihmisen ja eläimen yhteiselo ja sitä helpompaa ihmisen on kouluttaa eläintä. Sitäkin voi toki myös pohtia, onko koirien aina tehtävä ihmisen mieliksi asioita?  Koirien koulutusmetodit ovat kehittyneet, mutta edelleen tulee vanhakantaisia ajatuksia esiin, joihin Anja haluaa tarjota koiralähtöisempiä ja käyttäytymistieteisiin perustuvia vaihtoehtoja. Kun tulee haasteita, on hyvä hankkia apua ajoissa.

Anjan kursseilla on aina paljon myös teoriaa, sillä ongelmien ydin on oikeastaan varsin pitkälle dilemma: ”Miten ihminen ymmärtäisi eläintä?”

Kun Anjan pakeille hakeutuu koiranomistaja, jolla on koiraongelmia, aloittaa Anja aina tarkalla hyvinvointikartoituksella  ja haastattelulla. Usein havaitaan, että koiralla on puutteita lajityypillisien

käyttäytymistarpeiden tyydyttämisessä. Luonnollisesti kaikki tietävät, että koirillakin on tarpeita ja tietoisuus koirien erilaisista käyttäytymistarpeista on lisääntynyt kiitettävällä tavalla. Mutta ongelmien

tullessa on tärkeää kartoittaa varsin tarkasti niitä hyvin yksilöllisiä tarpeita ja nähdä asioita koiran kannalta. Aina omistaja ei tule ajatelleeksi, että se pieni seurakoirakin on ihan koira isolla K:lla, jolla voi olla hyvinkin voimakkaita metsästyskäyttäytymiseen liittyviä tarpeita.

Metsästyskäyttäytymiseen liittyviä tarpeita on jokaisella koiralla, mutta toisilla yksilöillä on hyvinkin voimakkaita ja jopa rodulleen epätyypillisiä tarpeita. Mikäli koira ei saa riittävästi tyydytystä sille

merkityksellisissä tarpeissa, syntyy ongelmakäyttäytymistä. Käytös ei välttämättä ole koiran näkökulmasta ongelma, se etsii keinot toteuttaakseen omia päämääriään, mutta ihmisen näkökulmasta katsoen niistä tulee ongelmia. Monet ominaisuudet koirilla ovat synnynnäisiä ja niitä ei voi poistaa koulutuksellakaan. Kun koiraa hankkii, tulee ottaa rodun ja tietyn jalostuslinjan erityispiirteistä selvää, jolloin välttyy ainakin osasta yllättäviä haasteita.

Mikäli koira ei saa riittävästi tyydytystä sille merkityksellisissä tarpeissa, syntyy ongelmakäyttäytymistä. Käytös ei välttämättä ole koiran näkökulmasta ongelma, se etsii keinot toteuttaakseen omia päämääriään, mutta ihmisen näkökulmasta katsoen niistä tulee ongelmia.

Monenlaiseen käyttäytymiseen, joka koetaan ongelmaksi,  voidaan kuitenkin vaikuttaa ja Anja laatii aina tarkan kartoituksen ja haastattelun perusteella koulutussuunnitelman, johon sitoutuminen koko perheeltä on hyvin tärkeää. Suunnitelmaan voidaan tehdä aina muutoksia, mutta sitoutuminen yhteistyöhön on kaiken A ja O.  Jotta jotain ihmisen kannalta ongelmallista käyttäytymistä voitaisiin muuttaa, se vaatii aina työskentelyä ja ihmiseltä kyvyn muuttaa omaa käytöstään.

Yhtenä vinkkinä Anja antaa myös videoimisen, josta voidaan nähdä paljon asioita mitä on vaikea kuvailla. Ei ole olemassa taikasauvaa eikä mitään taikakonsteja, joilla jokin asia voitaisiin hetkessä muuttaa. Usein ongelmat ovat syntyneet monen asian summana pidemmänkin ajan kuluessa ja siksi niiden ratkaisemiseksi vaaditaan myös keskittymistä ja systemaattista, johdonmukaista työskentelyä. Lopputulos kuitenkin palkitsee.  Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halua ottaa vastaan ohjausta ja Anjan mukaan on valitettavaa, että moni koira vaihtaa kotia vain siksi, ettei sen kanssa jaksata nähdä vaivaa haasteiden tultua eteen.

Paljon käy asiakkaita, joilla on koira, jonka ongelmat tulevat esiin tai korostuvat vain yhden perheenjäsenen kanssa. Esim. remmiräyhäämistä ei tapahdukaan kaikkien perheenjäsenten kanssa tai koira pureskelee vain yhtä perheenjäsentä. Tällöin asioita kartoitetaan ja selvitetään esim.  Kuka ruokkii, missä, milloin jne? Mitä koiran kanssa tehdään ulkona – kuka tekee ja mitä tekee?  Kuka kouluttaa koiraa? Onko erilaisia vaatimuksia ja sääntöjä? Onko joku ohjaaja epävarma esimerkiksi koiran hallinnassa? Anja kertoo, että miehillä on usein itsevarmempi asenne, he eivät siirrä koiraan epävarmuuttaan ja tämä heijastuu monenlaisessa käytöksessä. On toki aivan luonnollista että esimerkiksi suuri, voimakasluonteinen koira voi olla pienen naisen näkökulmasta paljon ongelmallisempi ja haastavampi hallita jo lähtökohtaisesti, kuin vahvan suuren miehen käsissä oleva koira ja tämän myös koira vaistoaa. On myös monia muitakin seikkoja, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen ja siksi tarkka kartoitus olosuhteista ja arjesta sekä kaikista koiraan liittyvästä on tärkeää selvittää.

 Ei ole olemassa taikasauvaa eikä mitään taikakonsteja, joilla jokin asia voitaisiin hetkessä muuttaa. Usein ongelmat ovat syntyneet monen asian summana pidemmänkin ajan kuluessa ja siksi niiden ratkaisemiseksi vaaditaan myös keskittymistä ja systemaattista, johdonmukaista työskentelyä. Lopputulos kuitenkin palkitsee

Yleisimpiin ongelmiin lukeutuu myös koiralaumassa syntyvät haasteet. Ensin hankitaan yksi koira, tämän jälkeen otetaan koiralle kaveri - mutta onko kaveri kuitenkaan aina se paras kiva kaveri?  Monia ongelmia voidaan välttää, kun hankitaan uusi koira vain oikeista syistä sekä järkevän harkinnan ja kartoituksen lopputuloksena. Miksi ajatellaan, että koira haluaa kaverin? Hankitaanko kaveri vain siksi, ettei alunperinkään ole ollut koiralle tarpeeksi aikaa ja sillä on jotain ei-toivottua käyttäytymistä, jota yritetään toisen koiran avulla hälventää? Kun on useampi koira, riittääkö kaikille aika vai onko kohta useampi ongelmakäyttäytyjä? Ollaanko hankkimassa lähtökohtaisesti jo suuria haasteita, joihin ehkä ei löydy ratkaisua olemassa olevissa puitteissa? Ollaanko valmiit tekemään työtä asioiden sujuvuuden eteen vai oletetaanko että: ”Kyllä koirat selvittelevät välinsä aikanaan” tai perinteinen: ”Se on sitten sen ajan murhe”?

Yleisimpiin ongelmiin lukeutuu myös koiralaumassa syntyvät haasteet. Monia ongelmia voidaan välttää, kun hankitaan uusi koira vain oikeista syistä sekä järkevän harkinnan ja kartoituksen lopputuloksena.

Monenlaisten ongelmien joukossa yhä vieläkin Anja näkee työssään jopa hyvin nuorena steriloituja ja kastroituja koiria, joiden leikkauksen syy on ollut erilaiset käyttäytymisen ongelmat. Kaikella kunnioituksella eläinlääkäreitä ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan, se on kuitenkin todettava, että hyvin harvassa on nimenomaan käyttäytymistieteisiin perehtyneet eläinlääkärit. Kastrointi ja sterilointi, varsinkin varhaisen kehityksen vaiheessa, kun koira ei ole kehittynyt fyysisesti mm. luustonkasvun eikä psyykkisen kehityksenkään osalta valmiiksi, voi olla syytä pohtia ensisijaisesti käyttäytymistieteisiin pohjautuvaa lähestymistapaa koiran käyttäytymisen ongelmien ratkaisemiseksi. Sterilointi ja kastrointi voivat toki helpottaa joitain ongelma-alueita, mutta vastaavasti siitä voi syntyä myös lisäongelmia. Isoilla roduilla luustonkehityksen ollessa kesken, ei tulisi aivan heppoisin perustein suorittaa kastraatiota / sterilisaatiota. Kastroinnilla ja steriloinnilla voi olla vaikutusta myös koirien luonteeseen. Hyvin aran ja epävarman, hermoheikon koiran elämästä voi tulla vielä ahdistavampaa ja pelkotilat jopa lisääntyä. Jos ongelmien alkulähde on nimenomaan voimakas arkuus ja pelko, voi alkuperäinen ongelma siis jopa pahentua, kun koira leikkautetaan.

Monenlaisten ongelmien joukossa yhä vieläkin Anja näkee työssään jopa hyvin nuorena steriloituja ja kastroituja koiria, joiden leikkauksen syy on ollut erilaiset käyttäytymisen ongelmat.

Erilaiset puremisongelmat ovat varsin yleisiä ja Anja kertoo, että taustalla yhtenä suurena ongelmana on, että koirilla on niin sanotusti ”liian pieni elämä” sen lisäksi ettei koirien elekieltä osata tunnistaa.

Toisena tulevat koirien erilaiset kiputilat ja sairaudet. Pureminen on äärimmäistä konfliktikäyttäytymistä, johon voi johtaa epäjohdonmukainen käsittely, epäluottamus omistajaa kohtaan, käyttäytymistarpeiden tyydyttämättömyys ja turhautuminen, esim.  koirien oman pakoetäisyyden määrittely väärällä tavalla ohitustilanteissa. Koiralla voi olla resurssiaggressiota myös omistajaa kohtaan, koira vartioi resurssejaan ja niistä ongelmista voidaan päästä esim. muokkaamalla ympäristöä sekä jakamalla resurssien arvoa jne. Omistajan toiminnalla on iso merkitys koiran reaktioihin ja siihen, lähteekö tilanne eskaloitumaan vai päästäänkö rauhaan.

Anja kertoo, että koulutus ei suinkaan ole pelkästään ongelmallisiin tilanteisiin keskittymistä. Anjan mukaan hienointa on ollut havaita, että tiedon valtatieltä moni on saanut poimittua kultajyviä ja ovat pystyneet suodattamaan ja soveltamaan hankkimaansa tietoa erinomaisesti sekä siten saavuttamaan koiriensa kanssa hienoja yhteisiä hetkiä mukavien yhteisten harrastusten parissa. Koirien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kiinnitetään yhä paremmin huomioita ja koirien käyttäytymistarpeiden ja virikkeiden huomioimisen lisäksi koirille tarjotaan hierontaa, jumppaa, fysioterapiaa sekä huomioidaan myös ravitsemukselliset seikat. Koirien psyykkiseen hyvinvointiin voi jokainen omistaja vaikuttaa paljon kuuntelemalla koiraa ja tarkkailemassa sen toimia arjessa ja erilaisissa toiminnoissa ja touhuissa. Esimerkiksi koirien elekielestä löytyy paljon tietoa ja elekielen havainnointi on tärkeää, jotta pystyy ennakoimaan ongelmatilanteiden  syntymistä. Luonnollisesti tässäkin on muistettava kohtuus, sillä kaiken tiedon valossa on kuitenkin kyettävä elämään koiran kanssa arkea, harrastamaan ja ulkoilemaan rennosti ja vapautuneesti ilman että jokaista korvan tai hännän liikahdusta pitää ryhtyä tulkitsemaan ja syvällisesti analysoimaan.

Anjan mukaan hienointa on ollut havaita, että tiedon valtatieltä moni on saanut poimittua kultajyviä ja ovat pystyneet suodattamaan ja soveltamaan hankkimaansa tietoa erinomaisesti sekä siten saavuttamaan koiriensa kanssa hienoja yhteisiä hetkiä mukavien yhteisten harrastusten parissa.

Tärkeämpää on havainnoida aina kokonaisuutta, ja yleistä tunnetilaa missä ollaan. Siinä kohtaa voidaan usein myös kysyä, halutaanko vahvistaa sitä? . Anja esittää jälleen mentoriltansa lainatun ajatuksen: ”Oletko sinä koirallesi ”ankeuttaja” vai ”mahdollistaja”?”  Ihminen on vastuussa keskusteluyhteyden luomisesta koiran kanssa, reilulla ja koiralähtöisellä tavalla. Vuoropuhelu koirien kanssa on mahdollista, kun puhutaan koirien kanssa samaa kieltä. Kumpi sinä olet koiran silmissä? Ankeuttaja vai Mahdollistaja? Tällä on hyvin paljon merkitystä siihen, miten koira käyttäytyy.

Koirien elekielen tulkinta on kuitenkin mielenkiintoista ja antoisaa, sitä voi opiskella koko ajan lisää, mutta tulkinta on toisinaan silti edelleen haastavaa. Helpointa on aloittaa Anjan mukaan seuraamaan niitä kaikkein helpoimmin havaittavia asioita, kuten koiran yleisolemusta ja häntää. Koiran koko kehon asento, pään ja korvien eleet, liikkumistapa ja häntä kielivät todella paljon.  Esimerkiksi laskeeko koiran säkä, onko korvat eteenpäin vai taaksepäin, liikkuuko koira jännittyneesti ja jäykästi sekä hitaasti, onko häntä ylhäällä vai alhaalla vai peräti koipien välissä? Edelleen on vallalla esimerkiksi ajatus, että häntäänsä heiluttava koira on aina automaattisesti jollain tapaa  iloinen ja ystävällinen. Elekieleen liittyvät rauhoittavat eleet ja sijaistoiminnot ovat lisääntyvässä määrin tulleet ihmisten tietoisuuteen, mutta siitä huolimatta varsin usein näitä eleitä ja käytöstä ei osatakaan tulkita oikein. Se voi aiheuttaa jopa turhia konfliktitilanteita tai turhaa stressiä eläimelle, jotka olisivat olleet estettävissä.

Koira, jolla on pattitilanne vaikkapa koulutuskentällä ja se nuuhkii maata tai pissailee sinne ja tänne tai syö ruohoa ja kierii maassa, on sillä hetkellä siinä tilassa että se tarvitsee hetken hengähdystaukoa. Ohjeet ovat olleet koiralle kenties ristiriitaisia tai liian paineistavia tai koira ei ymmärrä ja osaa -  koira ei pysty suorittamaan annettuja tehtäviä. Koira ei ole siinä tilanteessa parhaassa mahdollisessa tunnetilassa edes oppiakseen yhtään mitään ja pahinta, mitä voisi tehdä, olisi lähteä rankaisemaan koiraa ja ajatella sen vain ”kettuilevan” omistajalle ja koiran vaativan vain ”kunnon käskytystä”. Kun paineistusta tai koiran kannalta epäselviä ohjeita jatketaan, koiran stressitasot vain nousevat ja se heijastuu yleisolemukseen. Ohjaaja turhautuu helposti tässä tilanteessa ja turhautuminen ei lainkaan helpota koulutushetkeä.

Koira, jolla on pattitilanne vaikkapa koulutuskentällä ja se nuuhkii maata tai pissailee sinne ja tänne tai syö ruohoa ja kierii maassa, on sillä hetkellä siinä tilassa että se tarvitsee hetken hengähdystaukoa.

Konfliktikäyttäytyminen on normaali elimistön mekanismi erilaisissa haastavissatilanteissa, ”taistele tai pakene”. Jos tilanne eskaloituu, koira saattaa lamaantua täysin, ei kykene edes pakenemaan. Monissa

erilaisissa tilanteissa esiintyvä koirien ”jäätyminen” ei tarkoitakaan koiran olevan tyyni ja rauhallinen, levollinen ja rento vaan koira esittääkin näitä äärimmäisiä konfliktieleitä ja se ei kykene välttämättä

muuta kuin olemaan paikallaan, seisomaan, istumaan tai makaamaan. Monen ihmisen silmissä tällainen koira voi kuitenkin vaikuttaa rentoutuneelta ja siltä että ”se ei välitä yhtään”. Koira esittää siinä tilanteessa kyllä  rauhoittavia eleitä, joilla se rauhoittelee itseään ja mahdollisesti jotain kohdetta (ihminen, toinen koira tms.) Koira esim. kääntää katsetta, lipoo huuliaan ja olemus kertoo, ettei koira halua konfliktia vaan väistää mielellään, vaikka ei pysty välttämättä liikkumaan tai liikkuu hyvin hitaasti. Näitä tilanteita tulee arjessa joskus vaikkapa eläinlääkärikäynneillä, kynsien leikkauksessa tai harjaamisessa. Sitten tuleekin se tilanne, että koira rähähtää ja käykin vaikkapa harjaajan käteen kiinni. Tuliko tilanne yllätyksenä? Eikö koira kertonut aikeistaan? Onko koira vihainen ja arvaamaton ja miten yhteiselon nyt käykään?

Sijaistoiminnot ja rauhoittavat eleet - mitä ne ovat?

Turhat purematkin olisi usein vältettävissä, kun ymmärrettäisiin koirien kertomaa paremmin. Koira on koira ja se kertoo asioista koiramaisilla keinoilla. Kun on ahdistava tilanne, koirat yrittävät selviytyä niistä koiramaisilla tavoilla. Koirilla on rikas ja hienostunut elekieli. Hankalassa tilanteessa koirat eivät aina heti tiedä miten pitäisi toimia, etenkin jos taustalla ei ole opittua käytösmallia. Tästä saadaankin sitten sopiva aasinsilta siihen, miten ongelmat syntyvät. Kun koira ei ymmärrä ihmisten aikeita, sitä jännittää vaikkapa kynsien leikkuu, se yrittää kertoa ettei se ymmärrä asiaa ja sitä pelottaa. Ihminen ei ole hoksannut opettaa ja totuttaa asiaa sillä tavalla, että kyseinen yksilö olisi ymmärtänyt asian olevan pieni ja turvallinen rutiinijuttu. Koirasta tilanne on hyvin epämiellyttävä, jopa ehkä kivulias, jos leikataan kynttä liian paljon ja se oppii käyttämään hampaitaan tilanteessa. Tästä syntyy ongelmia jatkossa ja kynsien leikkaukseen alkaa liittyä vahvoja tunnetiloja puolin ja toisin. Sen jälkeen jo pelkkä kynsisaksien esittely koiralle saa siitä esiin demonisen ilmestyksen tai se katoaa sohvan alle piiloon. Ongelma on syntynyt.  Ongelmaan on onneksi mahdollista vaikuttaa, mutta se vaatii toki omistajalta asiaan paneutumista. Taikasauvaa ja hokkuspokkuskeinoja ei ole olemassa.

Koirat ovat meille ihmisille tärkeitä ja rakkaita. Monesti ihmisillä on omista koiristaan tietynlaisia odotuksia ja toiveitakin. Elokuvien ja tarujen sankarikoirat ovat kuitenkin myyttejä. Pitäisi nähdä oma koira aina koirana ja yksilönä. Mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet erilaisissa tilanteissa? Millaisista asioista koira pitää ja mistä se ei pidä? Kun hankitaan koira, tulisi hyväksyä että on hankittu todellakin siis ihan elävä olento ja aivan oma ainutlaatuinen yksilönsä. Koirat ovat opportunisteja ja nekin rakastavat elämää, niillä on tunteet ja omat tarpeet. Koirien maailmassa erilaiset resurssit ovat tärkeitä ja tärkein resurssi on koiran oma henki, osalle nartuista edes omien pentujen henki ei ole niin merkityksellinen. Omistajakin on vain yksi resurssi muiden joukossa. Resurssit jos ovat uhattuna, niistä pidetään kiinni tasan niin kauan kuin se koiran itsensä kannalta on järkevää ja myös tilanteet vaihtelevat.  Eläimen koulutuksessa tämä perusasia tulee huomioida – eläin toteuttaa mielellään sille kannattavia toimintoja. Esimerkiksi suojelukoirat ovat oppineet toimimaan tietyllä tavalla, koska niiden ominaisuuksia on vahvistettu ja koira kokee sen toiminnan mielekkäänä. Huume- ja rahakoirat käyttävät nenäänsä ihmisen apuna, koska hajukuvan löytyminen johtaa koiralle mielekkääseen asiaan tai tapahtumaan.

Elokuvien ja tarujen sankarikoirat ovat myyttejä.
 Pitäisi nähdä oma koira aina koirana ja yksilönä.
Mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet erilaisissa tilanteissa?

Koirat pystyvät tulkitsemaan meidän elekieltämme ja heijastavat tunnetilojamme. Kaikki tiedostavat olevansa vaikkapa kiireisen ja stressaavan päivän jälkeen kireämpiä ja helposti elekielemme on jäykkää ja koiran näkökulmasta katsoen jopa uhkaavaa, etenkin jos äänensävymmekin on kireä ja kuljemme otsa kurtussa. Kun olemme suuttuneita, emme välttämättä toimi järkevästi ja tämä saattaa aiheuttaa koirien ja ihmisten yhteiseloon konflikteja. Ihminen voi hyödyntää tietoisesti rauhoittavia eleitä kommunikoidessaan koirien kanssa ja välttyä monilta ikäviltä tilanteilta.

Monet ihmisen luontaiset tavat esimerkiksi silmiin katsominen, eteenpäin kumartuminen, halaaminen ja hymyily hampaat esillä ovat sitten koiran näkökulmasta katsoen kaikkea muuta kuin rauhoittavia eleitä. Osa koirista tottuu meihin hieman omituisen näköisiin, hännättömiin, korvattomiin ja erikoisesti kahdella jalalla kulkeviin otuksiin ja meidän pohjimmiltaan hyväntahtoiseen käsittelyyn, joka koirien kannalta on kuitenkin jopa uhkaavaa tai haastavaa.  Kuitenkin koirien kanssa elämä helpottuu, kun ymmärrämme koiraa ja pyrimme hieman paremmin kommunikoimaan myös elekielellä, joka on koirille ymmärrettävämpää ja myös tilanteita rauhoittavaa.

Mikä on hienointa yhteiselämässä koiran kanssa? Onko koira paras ystävä, karvainen terapeutti – vai miksi minulla on koira/ koiria? Elämä koirien kanssa on parhaimmillaan erittäin antoisaa, vaikka erilaisia haasteita tulee varmasti jokaiselle.  Kun ymmärtää että koirat ovat koiria ja ne tekevät mielellään koiramaisia asioita, ollaan hyvällä tiellä. Koiria saa ja voi hemmotella, mutta ei pidä unohtaa että jokainen koira on silti koira,  jolla on ne koiramaiset tarpeet.

Mikä on hienointa yhteiselämässä koiran kanssa?
Onko koira paras ystävä, karvainen terapeutti – vai miksi minulla on koira/ koiria?

Anja Lahti on hyödyntänyt Petotestejä® omassa työssään ja omien koiriensa kanssa jo pitkään ja hän on ollut mukana järjestämässä monia testipäiviä. Yhteistyö lämminhenkisen ja asiantuntevan Anjan kanssa on aina ollut erittäin antoisaa ja kaiken keskiössä on koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi. Petotesteissä® on mahdollista oppia omasta koirastaan paljon;  on mahdollista tehdä omasta koirasta havaintoja, varsin paljon arkielämän normaaleista toiminnoista eriävällä tavalla. Monet yllättyvät oman koiransa käyttäytymisestä ja reaktioista. Sekä oman koiran testisuoritus että myös muiden testien seuraaminen tarjoavat oivan mahdollisuuden oppia paljon lisää koirien luonteesta, elekielestä ja käyttäytymisestä. Testien myötä tarjoutuu tilaisuus päästä tutustumaan siis omaan koiraansa ja sen ominaisuuksiin yhä syvällisemmin ja oppia ymmärtämään omaa koiraansa entistä paremmin. Tämä kaikki edistää koirien hyvinvointia.

Anja Lahti on hyödyntänyt Petotestejä® omassa työssään ja omien koiriensa kanssa jo pitkään ja hän on ollut mukana järjestämässä monia testipäiviä. Yhteistyö lämminhenkisen ja asiantuntevan Anjan kanssa on aina ollut erittäin antoisaa ja kaiken keskiössä on koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Kun puhutaan koirien hyvinvoinnista, kaikki lähtee siitä Oikeasta Valinnasta.

Asko Sorvo on kirjoittanut aiheesta myös kirjan ”Oikea Valinta”, joka olisi syytä kaikkien koiraa hankkivien lukea huolella ja pohtia realistisesti ja rehellisesti omaa koiran hankintaa ja omistamista. Kirjaan pystyy tekemään omia muistiinpanojaan ja siitä voi siis jokainen luoda juuri itselleen räätälöidyn oppaan, joka kannattaa ottaa aika ajoin käsiinsä kirjahyllystä ja miettiä asioita aina uudelleen.  

Olemmeko me myös koiralle koiran näkökulmasta katsoen se Oikea Valinta?


Tervetuloa mukaan Petotesteihin® - testausta vuodesta 2012!
www.petotestit.com

 

Emme voi elää pumpulissa - hyvä psyykkinen palautumiskyky auttaa selviämään

Kaikki voivat miettiä ihmistä tai eläintä, jolla ei ole tapahtunut elämässään minkäänlaisia haasteita koskaan. Tällainen yksilö on helposti jo pientenkin vaikeuksien edessä enemmän tai vähemmän neuvoton ja stressaantuu voimakkaasti. Emme elä emmekä voi elää missään pumpulissa. Väistämättä elämässä tulee erilaisia haasteellisia tilanteita ja tarvitsemme niistä selviytyäksemme niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin selviytymiskeinoja. Yksi tärkeä voimavaramme on resilienssi. Resilienssi voidaan määritellä psyykkiseksi palautumiskyvyksi. Se on kykyä päästä yli ja selviytyä erilaisista psyykkisesti kuormittavista tilanteista, traumoista sekä pelottavista tilanteista, ylipäätään stressaavista asioista. Stressi voidaan määritellä fysiologiseksi ja psykologiseksi kehon reaktioksi, joka aiheutuu jostain tekijästä. Stressi ei automaattisesti tarkoita negatiivista tapahtumaa tai tilannetta, koska osa haasteista koetaan innostaviksi ja hyödyllisiksi, jotka johtavat johonkin saavutukseen ja ne ovat hallittavissa. Liian pitkäkestoisena nekin toki kuormittavat elimistöä ja krooninen stressi ei ole kenellekään hyväksi. 

Emme elä pumpulissa, joten tarvitsemme kykyä selviytyä haasteista.

Mitä stressi on? Onko se automaattisesti huono asia?

Stressi voi olla lyhytaikaista (akuuttia) tai pitkäaikaista (kroonista). Lyhytaikainen stressi kuuluu normaalina osana elämään, sitä kohtaamme jatkuvasti ja se toimii myös tärkeänä voimavarana. Elimistössä kuitenkin tapahtuu silloin paljon erilaisia fysiologisia muutoksia, joita kehomme pyrkii kompensoimaan. Elimistö pyrkii saavuttamaan tasapainotilan (homeostaasin), jossa niin fysiologia kuin psyykkinenkin puoli olisivat tasapainossa. Lyhytkestoisessa stressissä elimistössä käynnistyy ”taistele tai pakene”-reaktio, jolloin syke ja hengitys tihentyy, verenkierto ohjautuu enemmän lihaksiin, lihakset jännittyvät ja suolen toiminta hidastuu. Lyhytkestoinen, akuutti stressi on eläimelle monesti jopa  hyödyllistä ja se lisää voimavaroja erilaisissa tilanteissa. 

Kroonisella stressillä onkin sitten ikävämpiä vaikutuksia, esim. immuunivaste ja ruokahalu sekä palautumiskyky heikkenee, nukkuminen huononee, verenpaine nousee. Kroonisesta stressistä ei ole eläimelle hyötyä. Stressi voi aiheuttaa lyhytaikaisia tai pidempiaikaisia fysiologisia ja psykologisia sairauksia ja äärimmäinen stressi voi olla jopa kohtalokas. Aivot ovat stressireaktioissa keskeisessä roolissa, sillä ne käsittelevät aistihavaintoja ja säätelevät fysiologisia ja psyykkisiä reaktioita. Aivot ovat mukana myös immuunijärjestelmän, sydän- ja verisuonijärjestelmän sekä hermoston ja endokriinisten mekanismien kanssa.

Petotesteissä® jännittävä tilanne tulee koiralle hallitusti,
lyhytkestoisena ja aina tarpeetonta paineistusta välttäen - koirakohtaisen yksilöllisesti. 
 

Kysymyksessä on siis hyvin monimutkainen systeemi. Aivojen hypotalamus on paljosta vastuussa, se säätelee sekä hormonaalista että hermostollista toimintaa ja on koko homeostaasin säätelykeskus. Se on osa hermostoa ja tuottaa myös hormoneja. Hormonit ovat välittäjäaineita, jotka välittävät jonkun tiedon eteenpäin kehossa erilaisiin kohdesoluihin ja niitä tuottaa erilaiset rauhaset. Välittäjäaine aiheuttaa kohdesolussa jonkin reaktion ja näistä reaktioista syntyvät erilaiset monimutkaiset aineenvaihduntaprosessit. Stressihormoni kortisolia valmistuu vastaavan ketjureaktion johdosta. Stressin sietokyky on yksilöllinen, mutta on huomioitava myös esimerkiksi koirat, joilla on Addisonin tauti, jolloin elimistö ei tuota riittävästi kortisolia ja eläin ei kestä stressaavia tilanteita.

Stressin määrään vaikuttaa myös ärsykkeiden määrä. Mitä enemmän ärsykkeitä tulee, sen helpommin eläin reagoi esimerkiksi aggressiivisesti. Ärsykkeet voivat myös kasaantua, esimerkiksi taustalla oleva kipu + automatka + outo ympäristö + väsymys + hormonaaliset tekijät jne. Kipeä eläin reagoi lähtökohtaisesti nopeammin ja se sietää vähemmän asioita. Eläin voi myös ääritilanteessa lamaantua, joka näyttää helposti siltä, että eläin onkin sopeutunut tilanteeseen tai se ei välitä millään tavalla. Mikäli elimistö ei saa riittävästi aikaa palautua edellisestä stressaavasta tapahtumasta, stressin negatiiviset vaikutukset alkavat vaikuttaa haitallisesti. Tutkijat ovat tehneet havaintoja, kuinka ihmiset ja eläimet sopeutuvat esimerkiksi erittäin vastenmielisissä ympäristöissä. On löydetty joitain hermostollisia, neurokemiallisia, geneettisiä ja epigeneettisiä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten resilientti jokin yksilö on.

Näistä syistä johtuen testaamme koiralle maksimissaan vain yhden testin per päivä. Tämä on ensisijaisesti koirien etu, mutta myös omistajan etu, sillä riittävästi levänneenä ja palautuneena koiran oppimiskykykin on parhaimmillaan. Jokainen koira on yksilö ja palautumiskyvyssä on suuria eroja. Kuitenkin näillä hyvin palautuvillakin koirilla on ollut nähtävissä ero ensimmäisen ja toisen testin välillä. On koiria kohtaan aina siis reilumpaa, että koira saa suorittaa jokaisen pedon oikeasti varmasti riittävän levänneenä ja suoritus päätetään myös aina koirakohtaisesti sellaiseen vaiheeseen, joka hyödyttää kyseistä testissä olevaa koiraa parhaalla mahdollisella tavalla. Näin on samalla mahdollista kehittää positiivisella tavalla myös tärkeitä psyykkisiä selviytymiskeinoja eli resilienssiä. 

Stressin määrään vaikuttaa paljolti erilaisten ärsykkeiden määrä ja 
siksi koiralle voidaan suorittaa maksimissaan vain  yksi testi per päivä.
Näin saavutetaan koiran kannalta aina paras lopputulos kokonaisuuden kannalta.

Resilienssi ja sen kehittäminen

Miten resilienssin vaikutus yksilössä näkyy, se riippuu myös paljon ärsykkeen voimakkuudesta sekä palautumisajasta. Ongenkoho saattaisi kuvata asiaa melko hyvin, sillä ongenkoho kelluu aalloilla ja välillä se voi käväistä pinnan alla, mutta normaalisti se nousee jälleen pinnalle isommankin aallon jälkeen. Kohon koolla ja materiaalilla ja aaltojen koolla on toki merkitystä. Pieni koho hieman heikosta materiaalista ja valtavan suuri myrskyaalto olisivat tuhoisa yhtälö.

Haasteet, joista on päästy yli, ne opettavat kestämään muita haasteita.
Tätä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi suurpetojen kanssa työskentelevillä koirilla, mutta myös aivan tavallisilla harrastus- ja seurakoirilla rotuun katsomatta. 

Kaikki koirat ovat erilaisia ja ne kaikki tarvitsevat resilienssiä. Jokaisella meistä, myös meidän koirillamme, on kyky kasvattaa tätä tärkeää psyykkistä selviytymiskeinoa - onneksi resilienssin on mahdollista olla muuttuva prosessi. Psyykkisen toimintakyvyn alkulähteenä ovat geneettiset ja epigeneettiset seikat, varhaiskehitys sekä vallitsevat olosuhteet. Tutkijat ovat todenneet erilaisissa humaanipuolen stressitutkimuksissa, että vastoinkäymiset, joista on päästy yli tai niihin on sopeuduttu, ne opettavat kestämään muita vastoinkäymisiä. Resilienssiä voi siis kasvattaa. Resilienssin kehittäminen on tietyllä tavalla karaistumista stressaaviin tilanteisiin, mutta porras kerrallaan ja yksilöllisesti edeten. Koirapuolella aivan vastaavia tieteellisiä tutkimuksia ei juurikaan ole vielä saatavilla. Pian kymmenen testausvuoden aikana tekemiemme havaintojen sekä saamamme asiakaspalautteen perusteella kuitenkin voimme kuitenkin vahvistaa tämän olevan myös koirien kohdalla todennäköisesti hyvin samalla tavalla. Koiratiedekin kehittyy koko ajan – samoin Petotestit®.

Koirat ovat erilaisia, mutta kaikki tarvitsevat resilienssiä. Psyykkisen toimintakyvyn alkulähteenä ovat geneettiset ja epigeneettiset seikat, varhaiskehitys sekä vallitsevat olosuhteet. 

Petotestit® kehittyvät jatkuvasti, jotta voisimme palvella mahdollisimman monipuolisesti erilaisia koiria omistajineen. Testi on terminä jopa hieman yksipuolinen, sillä erilaisten reaktioiden testaaminen on vain osa kokonaisuutta. Nyt lähes kymmenen testausvuoden aikana tapahtuneen kehityksen johdosta kyseessä on nykyisin paljon laajemmasta yhtälöstä, jossa koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi on aivan keskiössä. Vaikka tilanne koirille on tietenkin outo, jännittävä ja haasteellinenkin ja se eroaa monista muista luonteenarvioimiskeinoista, testeissä ei ole kuitenkaan koskaan tarkoituksena pelotella koiria. Osalle koirista tilanteessa tarjoutuu kanava purkaa myös käyttäytymistarpeitaan, joita arjessa saattaa olla muussa yhteydessä haasteellista purkaa eikä muunlainen aktivointi ja koulutus näitä tarpeita tyydytä. Jännittävä tai virikkeellistävä hetki kestää testissä vain rajallisen ajan, aina hallitusti, koirakohtaisesti eikä koiran jännityksen tunnetta haluta korostaa tai lisätä. Luonnollisesti tässä kohtaa mainittakoon toki, että esimerkiksi ne koirat, jotka kaipaavat haastetta ja hyötyvät siitä, niille sitä sopivassa suhteessa tarjotaan.  

Kaikki koirat voivat törmätä luonnonpetoihin, nykyisin jopa kaupunkialueilla, joten sikäli petokohtaaminen voi tulla eteen kenelle tahansa ja minkä ikäiselle koiralle tahansa. Oman koiran reaktioiden selvittäminen hallitulla ja turvallisella tavalla soveltuu kaikille koirille rotuun ja ikään katsomatta.  Testeissä ei ole ikärajaa, sillä testaus toteutetaan aina huomioiden mm. koirien kehitystaso ja pennuille sekä nuorille koirille luonnollisesti toteutus on hyvinkin erilainen kuin vaikkapa tiukalle ja kokeneelle metsästyskoiralle, jolle kaadettu suurpetoja. Pentuja ja nuoria koiria voidaan testata siis aivan kuten ikänestoreitakin, jokainen koira kun otetaan huomioon yksilöllisesti. Rajoituksena ovat vain tietyt sairaudet (esim. epilepsia, sydänsairaudet ja krooniset kiputilat, leikkaustoipilaat), jotka estävät testeihin osallistumisen. Voimakkaasti stressaantuneet ja kotia vaihtaneet esim. rescuekoirat, joilla taustalla kaltoinkohtelua ja/tai yleistä voimakasta turvattomuuden tunnetta on syytä tuoda testeihin vasta, kun niiden yleinen terveystilanne ja psyykkinen hyvinvointi on jo tasaantunut. Petotestitiimiltä voi aina kysellä tarkemmin, mikäli jonkin koiran kohdalla pohdituttaa tuleminen. 

Oman koiran reaktioiden selvittäminen hallitulla ja turvallisella tavalla soveltuu kaikille koirille rotuun ja ikään katsomatta. Pentuja ja nuoria koiria voidaan testata siinä missä ikänestoreitakin, sillä jokainen koira otetaan huomioon yksilöllisesti ja testin kulku tapahtuu aina koirien ehdoilla. 

Jotta voidaan aina edetä koiran ehdoilla, on myös osattava tunnistaa koiran eleistä ja ilmeistä kulloinkin vallitseva tunnetila ja miten koira kokee asian.  Petotesteissä® koirat otetaan aina huomioon yksilöinä ja niiden reaktioita ja elekieltä testaaja seuraa tarkoin jo koiran saapuessa alkuhaastatteluun, jossa koiran taustoja kartoitetaan. Kun puhutaan myös yleisesti psyykkisen palautumiskyvyn kehittämisestä, esimerkiksi ajan antaminen ja tilanteen helpottaminen auttaa usein ylipääsemistä tilanteista. Liian nopeasti ja liikaa kerralla voi aiheuttaa tilanteen muuttumisen hallitsemattomaksi. Hyvin haitallista olisi myös, jos eläintä pakotettaisiin olemaan pelottavassa tilanteessa, ollen koko ajan peloissaan ja eläintä altistettaisiin pelolle niin kauan kunnes se ei enää reagoisi (flooding). Tällöin usein eläin alkaisi näennäisesti luovuttaa, mutta ennen sitä se saattaisi käyttäytyä jopa hyvin vaarallisesti. Tällaisesta syntyy nk. opittu avuttomuus ja eläin saattaa menettää sen seurauksena jopa pysyvästi toimintakykynsä. Petotesteissä® ei koskaan pakoteta koiria eikä testien tarkoitus ole pelotella saati järkyttää koiria. Luonnollisesti petokohtaamiset testeissä ovat toki ainakin jossain määrin jännittäviä, pedoista ei kavereita koirille halutakaan tehdä, mutta koiran kokemaa tunnetta säädellään ja tilanne on hallittu ja turvallinen aina. Konepedot liikkuvatkin aina koirakohtaisen yksilöllisesti ja tarpeetonta paineistumista välttäen. Toki esimerkiksi tiukka suurriistakoira vaatii usein pitkäkestoisempaakin haastetta ja painetta pedolta, mutta se haaste säädellään aina ehdottoman yksilökohtaisesti ja tapauskohtaisesti. Rodut ovat niin erilaisia, mutta rotujen sisälläkin on erilaisia yksilöitä eikä päivätkään ole aina veljeksiä. Siksi jokainen testi suoritetaankin aina yksilöllisesti.  

Koirien elekieltä, olemusta ja tunnetilaa seurataan tarkoin aivan alusta saakka.
Konepedot liikkuvat aina yksilöllisesti, tarpeetonta koiran paineistusta välttäen.

Resilienssin kehittämisessä tärkeää

Tulee siis muistaa, että psyykkisen palautumiskyvyn kasvattamisessa erittäin tärkeää on se, että koira kokee tilanteessa mahdollisuuden vaikuttaa aina omiin valintoihinsa. Tästä pidämme Petotesteissä hyvin tiukasti kiinni! Sosiaalinen tuki tuo turvallisuuden tunnetta ja tätä vahvistaa tuttu ihminen, joka jo läsnäolollaan luo yleensä perusturvallisuuden tunnetta koiralle. Kun puhutaan yleisellä tasolla resilienssin kehittämisestä, tulee ottaa huomioon myös yksilön fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen ja yleiset fysiosiologiset seikat. Resilienssi syntyy pääosin ”sisältä ulospäin”, mutta myös ulkoiset seikat vaikuttavat. Esimerkiksi tutkijat ovat osoittaneet, että jo aivan tavallinen ulkoilu ja luonnossa liikkuminen vähentävät stressihormonitasoja ja helpottavat myös kivun tuntemusta ihmisillä. Koirien yleinen fyysinen ja fysiologinen hyvinvointi vaikuttaa myös koirien psyykkiseen hyvinvointiin.

Koiratkin ovat siis psykofyysisiä olentoja, kuten me ihmisetkin. Koirien resilienssiä ei ole vielä kovin paljon tutkittu, mutta ihmispuolelta löytyy tutkimuksia sitten enemmänkin. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi kova ja väkivaltainen kohtelu heikentää koiran resilienssiä. Samoin puutteellinen emän hoiva pentuaikana tai sikiöaikainen stressi. Kaikilla koirilla on siis synnynnäisesti tietynlainen lähtökohta, jossa on geneettinen ja epigeneettinen tausta. Lisäksi psyykkisiin valmiuksiin vaikuttaa myös esimerkiksi pentuaikainen kasvattajan käsittely, ympäristöolosuhteet ja kokemukset.

Psyykkisen palautumiskyvyn kasvattamisessa erittäin tärkeää on se, että koira kokee tilanteessa mahdollisuuden vaikuttaa aina omiin valintoihinsa. Tästä pidämme Petotesteissä hyvin tiukasti kiinni!

Kuitenkin näitä psyykkisiä valmiuksia ja kykyjä on mahdollista kehittää oikeastaan koko elämän ajan, oppimisen myötä, kohtaamaalla sopivia haasteita ja selviytymällä niistä. Avainsana onkin tuo "sopivat haasteet". Pentukoirille ja muille herkemmille yksilöille testiä sovelletaan niiden kehitystason sekä kokemushistorian ja muiden vaikuttavien tekijöiden mukaisesti. Osalle koirista jo tietenkin pelkästään uusi ja outo tilanne voi aiheuttaa jännitystä. Testeissä kuitenkin kaikkea tarpeetonta koirien paineistamista vältetään ja koira jota jännittää pedon näkeminen, sitä ei koskaan pakoteta olemaan tilanteessa jolloin koiralla säilyy tärkeä hallinnan tunne. Koira saa pelästyä ja se kuuluu elämään se pelästyminenkin, mutta se olisi varsin haitallista, jos koiraa väkipakolla pideltäisiin pelottavassa tilanteessa eikä koiralla olisi mahdollisuutta poistua tilanteesta.  

  

Kaikki koirat onnistujia

Vaikka Petotestit ovat testimuoto, jolla voidaan kartoittaa koirien reaktioita eri petoihin sekä myös uuteen haastavaan tilanteeseen, on Petotestit myös samalla koulutustilanne, joka halutaan päättää aina sellaiseen lopputulokseen, joka yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet huomioiden on aina koiran edun nimissä paras päätös. Koska kaikki koirat ovat Petotesteissä® aina onnistujia, testeillä voidaan myös kehittää turvallisella tavalla koirien itsetuntoa. Aiheesta on tarkemmin artikkelissamme "Petotestit osana koirien hyvinvointia".  

Kaikki koirat ovat aina meillä onnistujia!

Tärkeänä kulmakivenä on: Petotesteissä koirilla on aina mahdollisuus tehdä omat valinnat täysin vapaasti. Koiria ei siis pakoteta kohtaamaan petoa tai olemaan alueella koskaan millään tavalla. Tämän vuoksi Petotestejä® ei koskaan järjestetä esimerkiksi ahtaassa, suljetussa tilassa (esimerkiksi jääkiekkokaukalo, tenniskenttä tms), jossa vähän kokeneemmallekin koiralle voisi tulla hyvin ahdistava tunne.

Testissä koira saattaa etenkin alussa haluta ottaa pidemmänkin etäisyyden petoon ja sen on ehdottomasti saatava se  vapaasti ottaa. Mikäli koiran toimintaa estetään, pahimmassa tapauksessa jopa kiinteällä ja läpinäkymättömällä aidalla tai laidalla, se on koiran näkökulmasta katsoen jopa ”maailman loppu” ja herkemmälle koiralle suuri järkytys. Koiran maailmahan loppuu silloin lähellä olevaan ja vieläpä pahimmassa tapauksessa umpinaiseen aitaan ja se ei pääsekään ottamaan haluamaansa etäisyyttä petoon, joka pahimmassa tapauksessa tulisi vain kohti koiraa. Hyväkin työkoira saattaa nimittäin haluta ottaa ensin uudessa tilanteessa pidemmän välimatkan, jonka jälkeen koira arvioi tilannetta ja sen jälkeen pystyy toimimaan jo vakuuttavasti. Mikäli koira ahdistetaan ja suorastaan pakotetaan olemaan liian lähellä kohdetta eli juuri tällaisessa pienessä ahtaassa tilassa, josta koira ei voi vapaasti valita etäisyyttä, tällöin voidaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa voimakasta panikoitumista ja psyykkistä ylikuormitusta ja  siksi emme koskaan testaa pienissä ahtaissa ja suljetuissa tiloissa.

Koirat ovat testeissä kytkettynä pitkään liinaan, joka on vain ja ainoastaan varotoimi ja turvallisuustekijä, eikä sillä saa estää koiraa koskaan poistumasta tilanteesta. Liina ei saisi testin aikana kiristyä, jos koira haluaa ottaa etäisyyttä. Moni koira tarvitsee hetkittäin pienen tuumaustauon, mutta jos tämä tuumaustauko estetään ja liina kiristyy, herkempi koira kokee enemmän tai vähemmän paineistumista ja siihen aina puututaan testin aikanakin.

Petotestit® tehdään aidosti koiralähtöisesti ja vaikka katsojat ovat toki tervetulleita testejä seuraamaan, testit ovat suunnattu ensisijaisesti aina kulloinkin testivuorossa olevalle koiralle omistajineen eikä yleisölle. Haluamme mahdollisimman häiriöttömän tilanteen kaikin puolin ja siksi emme testaa yleisötapahtumissa tai yleisölauman keskellä koskaan, vaan testialueet pyritään aina valikoimaan siten, että ne saadaan  mahdollisimman rauhallisiksi ja turvallisiksi. Katsojat ovat sallittu, mutta aina vain yhdellä sivulla siten, etteivät ne häiritse testissä olevaa koiraa. Myös kaikki muut koirat tulee olla ehdottomasti aina pois näköpiiristä eikä testialueella tai sen lähellä sallita kuin vain kulloinkin testissä oleva koira tai laumatestin koirat. 

Koirien tulee saada valita aina etäisyys petoon ja halutessaan vapaasti poistua paikalta. Ahdas, aidattu tila (esim. jääkiekkokaukalo, tenniskenttä jne) on varsinkin herkemmälle koiralle suuren ahdistuksen paikka, siksi emme hyväksy niitä testausalueiksi.

Sosiaalinen tuki olemassa

Petotesteissä® on koiran mukana aina vähintään yksi ihminen, joka jo olemassaolollaan luo koiralle sosiaalisen tuen sekä turvallisuuden tunnetta epävarmallekin koiralle. Joskus sosiaalisena tukena toimii myös kokenut, tuttu ja rohkea toinen koira. Testeissä pyritään siihen, että tilanteet ovat tietyllä tavalla myös aina ennakoitavissa. Testeissä ei tapahdu mitään täysin yllättäen ja rajusti, minkään puskan takaa tai muutoin, vaan testeissä peto näyttäytyy lähtöhajun jälkeen ensin kaukaa ja tämän jälkeen peto lähestyy tai pysyttelee etäällä koirasta täysin yksilöllisesti. Petoa ohjaillaan siis aina hyvin koirakohtaisesti, koiran reaktioiden mukaan ja testin kestokin on aina hyvin yksilöllinen.

Testit päättyvät aina onnistumiseen 

Testit päättyvät aina siihen lopputilanteeseen, joka on koiran kannalta mahdollisimman positiivinen ja myös huomioiden koiran rodun ja käyttötarkoituksen. Testausaika on aina yksilöllinen ja alkuhaastattelussa käydään läpi testin tarkoitus, koiran kokemushistoria yms. seikat. Luonnollisesti siis testit toteutetaan eri tavoin jos on kyseessä esimerkiksi arempi seurakoiratyyppinen koira kuin erittäin kouliintunut srva-metsästyskoira. Kuitenkin myös työkoirien kohdalla halutaan, että koiralle jää aina testistä mukava palo työhön ja tilanne on sille aina koulutuksellisesti antoisa. Todelliset käyttöominaisuudet punnitaan kuitenkin sitten siellä työkentillä ja metsänsiimeksessä, missä vallitsee metsänlait, pimeys ja hankalat maastot yms. 

Epävarmalle koiralle tärkeän sosiaalisen tuen tarjoaa ihminen sekä toisinaan myös toinen koira.

Terveenä testeihin

Testeihin tulevalta koiralta edellytämme, että koira on terve, sillä toipilas koira on jo lähtökohtaisesti fysiologisesti stressitilassa ja tällä on vaikutusta koiran psyykkisen kuorman sietokykyyn ja palautumiseen. Tietyt sairaudet estävät osallistumisen myös hyvässä hoitotasapainossa ollessaan (mm. epilepsia, sydänsairaudet, Addisonin tauti, krooniset kiputilat). Mikäli koira paineistuu jo pelkästä automatkasta hyvin paljon, on aivan selvää, että tällä on vaikutusta jo lähtökohtaisesti koiran käyttäytymiseen testin aikana. Sen vuoksi koiran käyttäytymistä ja elekieltä tarkkaillaan aivan alusta asti, jo koiran saapuessa testipaikalle. 

Petotestien avulla voidaan tarjota koirien omistajille perinteisistä luonteenarvioimismenetelmistä eroavalla tavalla vastaavaa informaatiota koirien  luonteesta ja käyttäytymisestä sekä ominaisuuksista ja siten on päästy auttamaan koiria omistajineen myös monenlaisissa haasteissa ja arkielämän murheissakin. Testeihin voivat tulla myös rekisteröimättömät ja sekarotuiset koirat. Testit voidaan toteuttaa yksilötesteinä tai saman perheen koirilla myös laumatestinä. Tervetulleita ovat myös kaikki enemmän tai vähemmän kurittomatkin karvakorvat. Meillä on myös luotettavia  yhteistyötahoja, jotka toimivat kanssamme tiiminä ja pystymme yhdessä ratkaisemaan monenlaisia pulmatilanteita. 

 
 

Kaikki koirat ovat yksilöitä - kaikki ovat meillä myös onnistujia!

Kaikki koirat ovat yksilöitä 

Petotesteissä® on todellakin vain onnistujia – ei ole oikeaa tai väärää toimintaa, on vain erilaisia reaktioita, jotka antavat koirien omistajille lisätietoja koirista ja niiden käyttäytymisestä ja luonneominaisuuksista. Testissä koiran osalta tilanne päättyy aina koiran onnistumiseen, jonka koira on omilla valinnoillaan saanut aikaan - tällä on merkitystä myös koirien itsetunnon kehittämisessä. Peto katoaa lopuksi näkyvistä ja koira selvittää tilanteen ja omistajakin tulee koiran mukana. 

Malla-karhukoira on käynyt sekä karhutestissä että villisikatestissä yhdessä metsästystä harrastavan omistajansa kanssa. Tämä pari on aina huokunut yhteistyön iloa, intoa ja lämpöä  - käy kurkkaamassa heidän  oma metsästysaiheinen kanavansa: Rauski Metsästäjät You Tubesta ja Instagramista @rauskimetsastajat. 

Mitä ikinä tapahtuukaan, koiran näkökulmasta katsoen tilanne päättyy siis aina onnistumiseen – olipa se sitten pakenemisen, puolustautumisen tai konfliktia välttelevän käyttäytymisen seurausta. Tämä on nimenomaan hyvin tärkeää psyykkisen palautumiskyvyn eli resilienssin kehittämisessä. Petotestit ovat vuosien aikana kehittyneet ja niitä kannattaa tarkastella laajempana asiana kuin varsinaisesti pelkkänä testinä tai reaktioina eri petoihin.

Sampo-rottis on vakikävijä omistajansa kanssa. Sampolle testit ovat tärkeä osa  virikkeellistämistä, vaikka Sampolla on paljon muitakin harrastuksia. Sampollekin on tärkeää, että  tilanne päättyy aina koiran onnistumiseen, jonka koira on omilla valinnoillaan saanut aikaan. Mitä ikinä tapahtuukaan, koiran näkökulmasta katsoen tilanne päättyy aina onnistumiseen. Testin aikana tehdyt havainnot koirasta auttavat omistajaa ymmärtämään koiraansa myös arkielämässä entistä  paremmin.  

Autamme ymmärtämään koiraasi paremmin

Petotestit eivät ole koskaan kilpailutilanne. Vaikka koirat saavat suullisen ja kirjallisen palautteen, meillä ei koiria pisteytetä ja kaikki ovat oman petokohtaisen diplominsa myös muistoksi ansainneet. Palaute auttaa koirien omistajia ymmärtämään paremmin ja tarkemmin omia koiriaan ja niiden käyttäytymistä sekä elekieltä. Luonnollisesti tulee huomioida, että koska koira on psykofyysinen olento, jolla päivät ja tilanteet voivat vaihdella niin myös eläimen käyttäytyminen saattaa joskus poiketa totutusta. Esimerkiksi kiputilat, sairaudet, krooninen stressi, hormonaaliset seikat jne vaikuttavat koiran käytökseen ja toimintakykyyn. On muistettava että reaktiot eri pedoille myös vaihtelevat ja luonnossakin petokohtaamiset ovat myös aina erilaisia. Esimerkiksi kokenutkin karhukoira voi saada hyvin ikävän kokemuksen vanhalta ja ärhäkältä karhulta. (Katso artikkelimme Käyttäytymisen monimutkainen maailma)

Petotestit® tarjoavat siis paljon muutakin kuin vain mahdollisuuden nähdä turvallisissa olosuhteissa reaktiot eri petoihin ja saada petokohtaamiskokemus mahdollisimman turvallisesti. Testeillä voidaan kartoittaa koirien luonneominaisuuksia, kykyä palautua haastavasta tilanteesta ja testeillä voidaan vaikuttaa myös koirien yleiseen hyvinvointiin monella tavalla.

Kokenutkin koira kohtaa metsäreissuilla aina luonnonpetojen kanssa erilaisia yksilöitä,
joista osa voi olla hyvinkin haastavia. Metsästysretkillä kovia kokeneille koirille voidaan usein antaa takaisin itseluottamusta tai nuorille koirille turvallinen ensikokemus pedoista. 

Koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi meille sydämenasia

Petotestit® on rekisteröity tavaramerkki ja brändi, joka on saanut alkunsa jo vuonna 2012, kun Asko Sorvo aloitti testaustoiminnan ja ryhtyi kehittämään konekarhu- ja konesusitestejä. Toiminta on kehittynyt alkuvuosista ja toiminta kehittyy jatkuvasti, huomioiden myös uusimmat koiratieteen tuulahdukset. Petotestitiimi haluaa kehittyä mahdollisimman monipuolisesti ja tehdä työtä koirien hyvinvoinnin edistämiseksi – siis koirien parhaaksi.

Petotestit® palvelevat aivan kaikkia koiria omistajineen ja meille jokainen koira on yhtä tärkeä ja arvokas. Koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi on meille sydämenasia ja olemme yhteistyössä monien muiden koira-alan ammattilaisten kanssa. Jatkuvasti laajennamme yhteistyökenttäämme, sillä olemme havainneet yhteistyön olevan hyvin arvokasta ja antoisaa kaikille. Näin voimme palvella kaikkia koiria omistajineen parhaalla mahdollisella tavalla jatkuvasti kehittyen.

Kysymys ei ole siis suinkaan siitä, haukkuuko edes koira petoa vai ei, vaan kysymys on todellakin kokonaisvaltaisesta koirien hyvinvoinnista rotuun katsomatta. Testipäiviämme on kutsuttu usein varsinaisiksi oppimistilaisuuksiksi, jollaisia ne itseasiassa ovatkin niin meille kuin teille kaikille. 

Kuvassa uusi logomme, jossa näkyvät kaikki petomme!

Tervetuloa mukaan Petotestien®  mielenkiintoiseen maailmaan!

PARI ASIAKASKOKEMUSTA:

Pittbull-koirien omistajalta: ”Mun on aivan pakko laittaa viestiä ja kertoo meidän poikien kuulumisia. Meillä Trombi ja Jerkku oli rohkeita sutta vastaan. Molemmat pojat on muuttunut testin jälkeen paljon itsevarmemmiksi ja rohkastuneet aikalaillakin. Enää ei iltalenkillä jokainen rasahdus pelota, vaan mennään reippaasti eteenpäin. Meille oli siis testi tosi iso juttu. Kiitos ❤️ Innolla odotetaan kun tuutte Poriin ja päästään poikien kanssa karhua kattoon. Myös Jenni kehui Moskua, että pojalla on hiukan tullut järkeä, ei ole enää ihan niin raivokkaasti lähdössä kaikkea jahtaamaan, vaan testin jälkeen on rauhoittunut ja lenkkeily on mukavampaa. Myös Mosku sai paljon itseluottamusta testistä. Joten me kaikki kiitämme todella paljon ❤️”

Lyhytkarvaisen mäyräkoiran omistaja raportoi  testin jälkeen meille yllättyneensä, miten paljon koirassa näkyy positiivisia muutoksia testin jälkeen ja koira on saanut lisää itsevarmuutta. Koira on tyypillinen nuori (alle vuoden vanha) ja joissain asioissa ollut hivenen epävarma. Tämä on näkynyt turhana haukkumisena helposti. Testissä koira ei osoittanut rohkeutta kohdata petoa eikä kiinnostusta lähteä karhun hajua edes enää tutkimaan, kun karhu oli näkyvissä. Tämä oli tälle koiralle tulevia metsäreissuja ajatellen jopa suotavaa. Koira kuitenkin osoitti suurta toimintakykyä ja teki nopeasti oman valintansa olla kohtaamatta karhua. Testin jälkeen koira palautui välittömästi ja etsi rapsuttajia. 

Vaikka testi itsessään oli varsin lyhyt, koiralle siitä tuli kuitenkin erittäin positiivinen kokemus. Omistajan mukaan: ”Isäntä ei ollut tunnistaa koiraa, joka ottikin normaalisti räyhäämistä aiheuttaneet asiat aivan lungisti – epäili että olen vaihtanut koiran testissä”. Koira oli saanut kuitenkin kokea turvallisella tavalla onnistumista haastavassa ja oudossa tilanteessa, se oli omilla valinnoillaan saanut vaikuttaa tilanteeseen eikä koiraa paineistettu tarpeettomasti. Tällainen koiran näkökulmasta katsoen onnistunut kokemus auttaa koiraa rakentamaan psyykkistä selviytymiskykyä. Koiran "painokas ilmoittelu" on vähentynyt arjessa ja tämä on ollut selkeästi havaittavissa välittömästi testin jälkeen. 

Lähteitä:

Patricia McDonnell, PhD, CAAB Building Resilience in Dogs, webinaari 15.9.2016 https://www.aspcapro.org/webinar/20160915/building-resilience-dogs#video-player

Minimizing fear and anxiety in working dogs: A review Author links open overlay panel
Nicola J.RooneyaCorinna C.A.ClarkbRachel A.Caseycd https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1558787816301770?casa_token=d7PT4NT_ticAAAAA:lErt4R0Cs09uFweXlxdHNivSoh5X5F7KmWgTGWbL4pLaFrz0lyUAyjJINSNE1hk6BNWUvfEHLQ

Resilience In Dogs? Lessons From Other Species Katriina Tiira1,2 Author information Article notes Copyright and License information Disclaimer Abstract https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863117/ 

Recognizing resilience: Learning from the effects of stress on the brain
Bruce S. McEwen,∗ Jason D. Gray, and Carla Nasca https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4260341/ 

Adapting to Stress: Understanding the Neurobiology of Resilience Carlos Osório 1, Thomas Probert 1, Edgar Jones 1, Allan H Young 1, Ian Robbins 1 Neurobiology of Resilience Scott J. Russo,1,* James W. Murrough,1,2 Ming–Hu Han,1,3 Dennis S. Charney,1,2,3 and Eric J. Nestler1,2,3 Author information Copyright and License information Disclaimer https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3580862/