Aggressio ei ole vihollinen – sen kanssa on osattava elää

Arkikielessä puhutaan usein "vihaisesta" tai "aggressiivisesta" koirasta ja ylipäätään sana aggressio on lähes aina negatiivisessa valossa esitetty. Ilman aggressiota ei ole kuitenkaan elämää. Viha on tunnetila, aggressio käyttäytymistä ja aggressiivisuus yksilön taipumusta käyttää aggressiota erilaisissa tilanteissa. Koira voi käyttää aggressiota olematta erityisen aggressiivinen yksilö ja se voi käyttää aggressiota ilman, että sen tunnetila vastaa sitä, mitä ihmiset kutsuvat vihaksi.  Koira voi myös olla valtavan turhautunut ja sitä voitaisiin kuvailla "vihaiseksi", mutta se ei silti käytä aggressiota. Siksi aggressiokäyttäytymistä arvioitaessa on tärkeää erottaa toisistaan tunne, käyttäytyminen ja yksilön ominaisuudet.

Aggressio on kuin kaksiteräinen miekka. Aggressio ei ole suinkaan vihollinen vaan se on oikeasti voimavara. Aggressio, joka on tarkoituksenmukaista ja oikein mitoitettua ja josta yksilö palautuu, toimii elintärkeänä voimavarana kaikilla eläimillä ja myös ihmisillä. Aggressiokäyttäytyminen kuitenkin myös kuluttaa, jos se on jatkuvaa. Se on kuluttavaa silloin, sjs koira on jatkuvasti tilassa, joka käynnistää tarpeettoman tai kohtuuttoman aggression, josta koira ei kykenekään palautumaan. Aggressio on osa koiran normaalia käyttäytymisvalikoimaa ja yksi tärkeimmistä selviytymismekanismeista, joita koira käyttää ratkaistakseen ristiriitoja, puolustaakseen itseään tai turvatakseen sille tärkeät resurssit. Aggression pohjimmainen syy perustuu yleensä siihen, että koira haluaa saavuttaa jotain tai päästä eroon jostain. 

Aggressio on yksi koirien väärinymmärretyimmistä ominaisuuksista. Moni koira on saanut leiman "hulluna", "arvaamattomana" tai jopa vaarallisena tilanteissa, joissa se on käyttäytynyt täysin koiramaisesti tai jopa rodulleen tyypillisellä ja toivotullakin tavalla. 

Aggressio ja aggressiivisuus tai viha eivät ole sama asia

Suomen kielessä aggressio ja aggressiivisuus menevät helposti sekaisin, vaikka ne tarkoittavat eri asioita. Aggressio tarkoittaa käyttäytymistä. Se on toimintaa, jolla koira pyrkii ratkaisemaan jonkin tilanteen ja se voidaan havaita ja mitata. Aggressiivisuus puolestaan kuvaa yksilön taipumusta käyttää aggressiivisia käyttäytymisstrategioita, se on pysyvämpi ominaisuus kuin hetkellinen aggressio, se on persoonallisuuspiirre, jota ei voida suoraan mitata. Viha on tunne, josta voidaan tehdä päätelmiä mm. käyttäytymisen, fysiologian ja aivotoiminnan tutkimusten avulla. Nämä asiat eivät ole synonyymejä.

Koira voi käyttää aggressiota jossakin tilanteessa olematta aggressiivinen yksilö ja omaamatta mitään suuria tunnetiloja. Toisaalta koira voi olla temperamentiltaan herkästi ja voimakkaasti reagoiva ilman, että se koskaan aiheuttaa vakavia konflikteja. Esimerkiksi laumanvartijakoira, joka ajaa pedon pois laitumelta tai vieraan ihmisen tontilta, käyttää aggressiota juuri siihen tarkoitukseen, johon koira on jalostettu ja parhaimmillaan oikein mitoitettuna ja koira ei ole millään tavalla aggressiivinen koira arkielämässä toisessa kontekstissa.

Tutkijoiden näkemyksiä

Tutkijat ovat koettaneet selvittää vihaa, aggressiota ja aggressiiivisuutta monin eri tavoin ja rakentaa ymmärrettäviä teorioita tämän asian ympärille. Käyttäytymistieteissä usein emootiot jätetään sivuun ja tarkastellaan käyttäytymistä itsessään - mitä eläin koettaa saavuttaa aggressiokäyttäytymisellä? Neurotieteilijä Jaak Panksepp esitti affektiivisen neurotieteen mallin, jossa nisäkkäillä on useita evolutiivisesti vanhoja tunneverkostoja. Yksi niistä on RAGE-järjestelmä. Pankseppin mukaan RAGE aktivoituu esimerkiksi turhautumisessa, fyysisen kontrollin menetyksessä, kivussa, estetyksi tulemisessa,  uhattuna olemisessa. Tämä järjestelmä voi johtaa uhkaamiseen, puolustautumiseen ja hyökkäyskäyttäytymiseen, mutta Panksepp ei kuitenkaan väittänyt, että kaikki aggressio olisi vihaa. Hänen mallissaan aggressio voi syntyä myös muiden järjestelmien vaikutuksesta.

Viimeisten 20 vuoden aikana tutkimus on siirtynyt enemmän emootioiden tutkimiseen. Käyttäytymistä ohjaa tunnetilat. Nykyinen eläintutkimus kuitenkin kallistuu vahvasti siihen suuntaan, että nisäkkäillä ei ole pelkästään emootioita biologisina tapahtumina, vaan myös subjektiivinen kokemuksellinen puoli – eli jotakin, mitä voisimme arkikielessä kutsua tunteiksi. Tutkijat ovat havainneet, että aggressiivisten käyttäytymisten ja tilanteiden yhteydessä koirilla esiintyy muun muassa kohonnutta sykettä,  stressihormonimuutoksia, kasvonilmeiden muutoksia (ml. mikroilmeet), tarkkaavaisuuden muutoksia, turhautumisen merkkejä. Tästä syystä monet nykyiset tutkijat eivät enää pidä aggressiota pelkkänä käyttäytymisenä, vaan käyttäytymisenä, jota värittää emootiot. Silti kaikki aggressio ei vaikuta samanlaiselta.

Koirilla on paljon erilaisia rauhoittavia eleitä, tässä listassa vain osa, ne yleisimmät

 

Aggressio ei ala murinasta

Suurin osa aggressiokäyttäytymisestä alkaa usein varsin rauhanomaisella viestinnällä. Puhutaan rauhoittavista eleistä ja myös varoittavista signaaleista sekä "aggression portaista".  Rauhoittavat eleet ovat koirien konfliktinhallintaa, samoin ne varoittavat signaalit.  Pureminen on yleensä vasta viimeinen keino silloin, kun muut viestit eivät ole tuottaneet tulosta tai jos koiralle on kehittynyt jo tietty opittu käyttäytymismalli. Moni purematilanne ei johdu siitä, ettei koira olisi varoittanut. Usein kaikki varoitukset ovat jääneet huomaamatta tai ne on jopa aiemmin estetty. On todettu, että jos koiraa esimerkiksi jatkuvasti kielletään murisemasta tai esittämästä ennen puremaa olevia varoituseleitä, se voi oppia jättämään varoitukset pois ja siirtyä suoraan voimakkaampaan toimintaan eli siihen puremiseen. Monissa tilanteissa voi myös kaikki tapahtua niin nopeasti, ettei ihminen ehdi havaita varoituksia tai koiran rakenneominaisuudet hankaloittavat tulkintaa. Murinakin voi olla sellaisella taajuudella, jota ihminen ei kuule. 

Aggression monet muodot

Aggressio ei ole yksi ilmiö vaan joukko erilaisia käyttäytymismalleja, oikeastaan järjestelmiä, joilla on erilaiset syyt. "Käyttäytymiseen on aina syy", on ehkä yleisimpiä lauseita, joita tulee sanottua ääneen puhuttaessa eläinten, tässä tapauksessa koirien, käyttäytymisestä.  Jokainen yksilö on erilainen. Koiran käyttäytymiseen vaikuttaa erilaisten tilanteiden lisäksi perimä (genetiikka ja epigenetiikka), opitut käyttäytymismallit, ympäristö, ihmisen toiminta ja tietenkin koiran fysiologia ja psyykkinen hyvinvointi. 

Aggressio liittyy myös stressimekanismeihin ja on huomioitava, että voimakkaan reaktion jälkeen palautuminen on aina yksilöllistä. Joskus siihen voi mennä useita vuorokausia, jopa noin viikko. Osa käyttäytymisesta on ns. respondenttia, esimerkiksi yllätetty ja äkillisesti pelästynyt koira näykkäisee vaistonvaraisesti. Osa käyttäytymisestä on  operanttia, opittua käyttäytymistä, jossa tietty vaikute laukaisee käyttäytymisen tai käyttäymisketjun, josta seurauksena on jokin aggressiokäytös. Monille koirille eläinlääkärin ovi tai haju on iso triggeri. Käyttäytymisen seuraus  voi olla koiran kannalta hyvinkin mielekäs ja kannattava, vaikka aggressio tunnetilana itsessään ei olisikaan, mutta seurauksen mielekkyyden vuoksi ggressiokäyttäytyminen voi joissain tilanteissa myös vahvistua nopeasti. 

Jokaisella koiralla on tietynlainen oma reaktiokynnys, jolloin jokin käyttäytyminen ilmaantuu.  Esimerkkkinä tässä: Koira on levännyt huonosti, mutta se elää yleensä tasaista arkea ja kokee vain harvoja kuormittavia ärsykkeitä päivittäin. Koiraa jännittää autoilu. Se tuodaan autolla johonkin uuteen paikkaan, jossa on muita koiria, uusia ihmisiä, kaikenlaista hälinää ja muuta koiran normaaliin arkeen kuulumatonta. Tämä vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Jokainen erilainen vaikute / ärsyke vaikuttaa reaktiokynnykseen. Tämä nähdään usein esimerkiksi erilaisilla lomareissuilla tai monille tutuissa koiranäyttelyissä, jotka ovat koirille usein varsin kuormittava paikka. Erityisesti  "korkean turvallisuuspolitiikan" omaaville koirille (erityisesti laumanvartijat, muut vartioivat rodut) huomattavasti kuormittavampi paikka kuin monelle muulle. 

Arkikielinen ilmaus "koira on vihainen" voi joskus osua oikeaan, mutta tieteellisesti tarkemmin olisi yleensä kuvata mitä käyttäytymistä havaitaan ja mikä tunnetila mahdollisesti on taustalla (pelko, turhautuminen, kipu, uhka, kilpailu jne.). Kaksi purevaa koiraa voivat näyttää ulospäin käyttäytymiseltään samanlaisilta, vaikka toisen koiran käyttäytymisen taustalla olisi voimakas pelko ja toisen turhautuminen tai puolustautuminen.

Sietokyvystä ja vaikuttavista tekijöistä

Koiran aggressiokäyttäytymiseen vaikuttaa hyvin monet asiat 

Aggresiokäyttäytymisiä on niin paljon erilaisia ja taustalla olevia vaikuttavia tekijöitä samoin, joten ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa vaikuttaa näissä.  Yleensä kuitenkin esim. ympäristöolosuhteita ja tilanteita muokkaamalla (aidat, etäisyys jne) voidaan vaikuttaa paljon, mutta se ei välttämättä riitä kaikkiin tilanteisiin. Välttelykään ei ole aina mahdollista tai järkevää.  Yksi käytetyin menetelmä on myös siedättäminen, totuttaminen. Näistä yhtenä esimerkkinä vaikkapa eläinlääkäripelkopotilaille ja harrastus- ja näyttelykoirille suunnatut käsittelyharjoitukset. Voidaan opettaa mm. tukikäyttäytymisiä, jolloin tilanteista tulee koiralle  ennakoitavampia ja siten vähemmän kuormittavia.

Tiettyyn rajaan asti voidaan harjoitella tilanteita, siedättää ja totuttaa koiraa erilaisiin vaikutteisiin/ärsykkeisiin ja mahdollisesti tilanteita eskaloiviin tapahtumiin, kuten toisten koirien läheltä käveleminen, vieraan ihmisen koskeminen, hampaiden näyttö ja muu. Koirat ovat kaikki erilaisia ja ihan kaikkea ei voi ennakoida eikä harjoitella. Kun on paljon ihmisiä koolla ja paljon kaikenlaista tapahtumaa, voi myös tulla odottamattomia tilanteita. Jossain tapahtumissa voi esimerkiksi joku tuntematon ihminen tulla nopeasti koiran luo, lenkillä joku vapaaksi päässyt koira tulla luokse, jokin laite tai auto rämähtää vieressä tms.

Nämä kaikki yllättävät tilanteet voivat laukaista normaalisti arjessa rauhallisesti käyttäytyvässä koirassakin aggressiokäyttäytymistä tai pahentaa jo aiemmin ollutta. Tämä voi tulla monelle suurena yllätyksenä. Mitä enemmän erilaisia riskitekijöitä alkaa kasaantua ja mitä suurempi stressitaso on jo pohjalla, ja mitä heikompi resilienssi koiralla - sitä herkemmin ja voimakkaammin koira reagoi tilanteissa. Täytyy  muistaa, että jokaisessa tilanteessa kyse on aina  tietyn koirayksikön kokemuksellisuudesta, ominaisuuksista ja myös "maailmankuvasta". 

Koiranäyttelyissä on paljon elementtejä, jotka voivat tuottaa haasteita "turvallisuuspolitiikastaan" tarkemmille roduille. Kun koira oppii sietämään erilaisia  ärsykkeitä, ennakoimaan (vihjesanat esim. "koskee" jne.) asioita ja koiralla säilyy hallinnantunne, helpottuu nämä tilanteet kaikille mukavammiksi. Kuvassa junioriluokan koira ensimmäisessä näyttelyssään.

Mikä aggression laukaisee?

Pelkoon liittyvä aggressio

Pelkoaggressio on yksi yleisimmistä aggressiomuodoista. Koira pyrkii kasvattamaan etäisyyttä pelottavaan asiaan. Tämä voi ilmetä äkillisissä pelästymisissä yllättäen mille tahansa koiralle. Koira voi kokea myös jatkuvaa pelkoa jotain asiaa kohtaan esimerkiksi suuret eläimet, vieraat ihmiset, uudet ja oudot tilanteet jne. Pahimmillaan pelkäävä koira pelkää vähän kaikkea, pelko yleistyy, samoin aggressiokäyttäytyminen lisääntyy.   

Kipuun ja sairauteen liittyvä aggressio

Kipu voi muuttaa ystävällisimmänkin koiran käyttäytymistä ja tutkimusten mukaan erittäin merkittävällä osalla koiria, joilla on erilaisia käyttäytymishäiriöitä, on taustalla jotain kipukäytöstä.  Erityisesti suurilla roduilla tuki- ja liikuntaelinsairaudet voivat lisätä aggressiokäyttäytymistä merkittävästi. Jos käyttäytyminen vaihtelee ilman selvää syytä, on usein taustalla olla nimenomaan kipukäytöstä ja terveysmurheita.  Kipu ja sairaudet vaikuttaa mm. levon laatuun ja määrään ja ylipäätään nostaa eläimen stressihormonitasoja, jolla on vaikutusta aggressiokäyttäytymisen voimistumiseen. Kipuun liittyen on myös erilaisia neurologisia syitä, jotka voivat laukaista aggressiokäytöksiä. 

Resursseihin liittyvä aggressio

Koira puolustaa jotakin sille arvokasta resurssia: esim.
- ruokaa
- lepopaikkaa
- ihmistä (jolla on kaikki koiralle tärkeät resurssit yleens)
- omaa tilaa
- huomiota
- leluja yms.

Kaikilla koirilla voi olla resurssiaggressiota, mutta erityisesti laumassa elävillä koirilla resurssien merkitys korostuu. Erilaiset resurssiaggressiohaasteet ovat erittäin yleisiä ja laumanvartijakoirien keskuudessa ne ovat erittäin yleisiä. Resurssiaggression tyypillisimpiä ilmenemismuotoja ovat esim. koira puolustaa ruokaansa tai lelujaan, mutta saattaa kärjistyä äärimmilleen niin että koira alkaa vartioida vaikkapa kuolatippojaan toisilta koirilta.  

Reviiri- ja puolustusaggressio

Koira on ominaista puolustaa omaa aluettaan tai laumaansa ja osa roduista on erityisesti jalostettu tähän tarkoitukseen. Tämä käyttäytyminen on yksi laumanvartijakoirien alkuperäisistä työtehtävistä ja moni muukin rotu on oman alueen puolesta voimakkaasti. Yksilökohtaisesti vaihtelee suuresti, kuinka voimakkaasti koira puolustaa. Ryhtyykö koira "sanoista tekoihin" koskaan vai perustuuko koiran puolustus vain varoittamiseen tai fyysiseen estämiseen ilman hampaiden käyttöä. 

Maternaaliaggressio

Pentuja suojeleva narttu voi käyttäytyä hyvin eri tavalla kuin normaalisti. Kyseessä on biologisesti tärkeä jälkeläisten suojelumekanismi. Myös valeraskaana oleva narttu voi käyttäytyä aggressiivisesti, hormonaalisista syistä johtuen. Valeraskaana oleva narttu voi puolustaa "pentujaan". 

Seksuaalinen kilpailuaggressio

Liittyy lisääntymiseen ja kilpailuun lisääntymismahdollisuuksista. Yleisimmin sitä esiintyy urosten välillä juoksuaikojen yhteydessä, lisääntymiskykyisten koirien kesken, mutta toisinaan aggressiotason nousu voi näkyä yleisenä kiihtymyksenä  ja reaktiokynnyksen madaltumisena ja aggressiokäyttäytymistä voidaan tällöin nähdä muussakin kontekstissa. 

Uudelleenohjautunut aggressio (siirtoaggressio)

Voimakkaasti kiihtynyt koira voi purkaa käyttäytymisensä toiseen  kohteeseen. Tyypillinen esimerkki on koira, joka ei pääse "remmirähjätessä" toisen koiran luokse ja puree kiihtymyksessään vieressä olevaa ihmistä tai koiraa. Tai aidan takana juokseva supi aiheuttaa konfliktin koirien välille, kun aita estää supiin kiinnikäymisen. 

Turhautumiseen liittyvä aggressio

Kun koira ei pääse toteuttamaan voimakasta käyttäytymistarvettaan tai mihin koiran motivaatio on vahvana, turhautuminen voi muuttua aggressiiviseksi käyttäytymiseksi. Tuo motivaatio tai tarve voi olla hyvin erilainen esim. päästä tervehtimään, saalistamaan, vartioimaan, leikkimään tai päästä pakoon tilanteesta. Tässä aggressio ei syyntyy siitä, että koiran tavoittelema toiminta on estetty. Mitä kiihtyneempi koira on, sen herkemmin aggressiokäyttäytymistäkin voi esiintyä. 

Saalistuskäyttäytymiseen liittyvä aggressio

Saalistuskäyttäytyminen eroaa muista aggressiotyypeistä  Saalistuksessa koira ei välttämättä ole millään tasolla aggressiivinen, ei pelokas eikä koe tarvetta puolustautuakaan. Se voi olla hyvin kiihtynyt tai rauhallinen, hyvinkin fokusoitunut ja keskittynyt ja jopa fysiologisesti erilaisessa tilassa kuin aggressiivinen koira. Siksi osa tutkijoista katsoo, ettei saalistus oikeastaan ole aggressiota lainkaan, vaikka lopputuloksena voi olla vakava vahinko tai kuolema.   Olipa kyseessä oikea saalistustapahtuma tai leikki, siihen vaikuttaa koirien saalistuskäyttäytyminen, jota kutsutaan myös metsästysketjuksi. Eri roduissa tämä näkyy eri tavoin painotettuna ja siten vaikuttaa koirien käyttäytymiseen.

Esimerkkinä: Kaksi koiraa leikkii, toinen juoksee nopeasti, vinkuu korkealla äänellä, tekee äkkinäisiä väistöliikkeitä ja nämä voivat muistuttaa saaliseläimen käyttäytymistä. Toisella koiralla saalistuskäyttäytyminen aktivoituu eli sen katse lukittuu, liikkeet muuttuvat jäykemmiksi, takaa-ajo voimistuu, tarttuminen muuttuu voimakkaammaksi ja "leikistä voi tulla se heikki". Samoin vahinkoja voi sattua koirien ja lasten leikkiessä.  Joillakin koirilla juoksevat lapset voivat laukaista saalistusketjun osia.  Koira voi lähteä perään, napata vaatteesta jne. Eikä pidä tässä kohtaa unohtaa lenkkeilijöitä, hiihtäjiä ja pyöräilijöitä, mopoja ja jopa autoja  - nämä kun muodostavat koirakansan arjessa suuria haasteita välillä. Monille koirille nopeasti liikkuva kohde on erittäin voimakas ärsyke ja sitten kun siihen kohteeseen ei voi päästä, se aiheuttaa turhaumaa ja sitä kautta soppa on valmis.

Opittu aggressio ja erilaiset haasteet

Koira oppii käyttäytymisensä seurauksista – aivan kuten susikin luonnossa. Tämä ei ole koulutusfilosofia vaan biologinen tosiasia. Käyttäytyminen, josta seuraa koiran kannalta jollain tavalla merkityksellinen ja miellyttävä lopputulos, vahvistuu; ja käyttäytyminen, jolla ei ole arvoa tai joka tuottaa haittaa, alkaa hiipua tai loppuu jopa kerrasta, riippuen seurauksen voimakkuudestakin sekä yksilön motivaatiotekijöistä. Luonnossa oppiminen ei ole yksisuuntaista palkitsemista vaan jatkuvaa palautetta ympäristöstä, laumasta ja omasta kehosta. Samalla tavalla tapahtuu koiralaumankin keskuudessa sekä ihmisten ja koirien välisissä suhteissa. 

Aggressiokäyttäytymiseen liittyy aina myös stressitasojen kohoaminen ja näihin liittyy stressihormonit kortisoli sekä adrenaliini, noradrenaliini, kortikotropiini ja vasopressiini. Luonnollisesti kaikki stressihormonit ovat mukana, mutta adrenaliini erityisesti vastaa nk. ”taistele tai pakene”-tilasta. Stressijärjestelmän herkistyessä ja oppimishistorian kasvaessa käyttäytyminen saa niin sanotusti "käyttäytymisen liikevoimaa" ja aggressio voi kehittyä itseään vahvistavaksi erilaisten tilanteiden myötä, jos aggressio on toistuvasti funktionaalisesti onnistunutta. 

Koirat ovat opportunisteja ja tekevät itselleen kannattavia asioita mielellään. Aggressiokäyttäytyminen tarjoaa koiralle usein nopeasti toimivan ja tehokkaan ratkaisun ja dopamiini vahvistaa tätä. ”Koukuttavuus” dopamiiniin ei synny hyökkäyksessä vaan ennen sitä. Koira alkaa tunnistaa aiemmin aggressioon liittyneen vihjeen ja alkaa ennakoida tilanteita. Dopamiini aktivoituu jo tässä vaiheessa ja nostaa toimintavalmiutta ja lisää reaktiivisuutta. Syntyy aggressiivinen käyttäytymisketju tai -ketjuja, jotka ovat koiran näkökulmasta katsottuna toimivin ja tehokkain käyttäytymismalli ja se koko ketju vahvistuu dopamiinin kautta. Usein erilaisissa ongelmatilanteissa lähdetään tietenkin kouluttamaan koiraa ja varsin usein perinteisellä namipalkalla, koska sellainen monissa muissa tilanteissa on asia, jota koira preferoi.

Siinä kiihtyneessä tilassa koira ei edes useinkaan kykene ottamaan ruokaa, koska aivojen mantelitumake dominoi. Vaikka koira ottaisi ruokaa, ruokapalkkio ei kuitenkaan kilpaile funktionaalisen vahvistussuhteen kanssa. Näitä ongelmia sitten jossain kohtaa ratkottaessa täytyy muistaa kaiken namien ja lelujen kanssa että: Väärä asia, väärään aikaan ja väärässä tunnetilassa ei ole vahviste. 

Tällaisen tilanteen voi ratkaista pysyvästi ainoastaan vastaamalla todelliseen käyttäytymisen funktioon jollain toisella käyttäytymisellä eikä aina silläkään välttämättä sataprosenttisesti. Akuutti tilanne täytyy myös jollain tavalla keskeyttää, tehden se maltilla ja rauhallisesti, jotta käyttäytyminen ei pääse vahvistumaan. Jos ei esiinny jotain käyttäytymistä, ei voi myöskään vahvistua ei-toivotut käyttäytymismallit. Aina on muistettava että kaikki kivun tuottaminen lisää aggressiota ja samoin ihmisen aggressiivinen ja hermostunut käytös provosoi herkästi koiraa myös vastaamaan aggressiolla.

Aggressio palvelee aina jotakin funktiota

Aggressio palvelee aina jotakin käyttäytymisen funktiota, joka voi olla esim. etäisyyden luominen, paineen katkaisu, kontrollin palauttaminen tai liikkeen ja energian purku. Ongelmakoulutuksessa muistettava että vaihtoehdon on palveltava samaa tarvetta.  Jos taustalla on myös pelkoa, tilanne mutkistuu entisestään ja tällöin usein parhaita helpotuskeinoja ovat tilanteessa paineen poistaminen, etäisyyden saaminen kohteeseen ja riittävän pitkän palautumisajan antaminen sekä hallinnantunteen saavuttaminen.

Tällainen tilanne tulisi koettaa ratkaista siten, että jatkossa tällainen ei-toivottu käyttäytyminen ei lisääntyisi tai voimistuisi myöskään tahattomasti. Yksi tärkeimmistä asioista on koiran yleisen hyvinvoinnin varmistaminen, esim. se ettei ole kipuja ja tärkeimmät käyttäytymistarpeet on tyydytetty riittävällä tavalla. Joskus totaalinen, hetkellinen tilanteiden välttäminen voi olla joissain tilanteissa aidosti paras ratkaisu tai opettamalla koiralle esimerkiksi kuonokopan käyttöä neutraaleissa tai positiivisissa tunneyhteyksissä ja koettamalla siedättää ja totuttaa koiraa tilanteisiin. Toisinaan voi helpottaa ohjaajan vaihto ja ylipäätään kaikkien tuttujen, mahdollisesti laukaisevien tekijöiden muuttaminen. 

Erittäin voimakkaasti ja usein aggressiokäytökseen turvautuvan, suuren ja voimakasluonteisen koiran tuominen tilanteisiin (esim. kyläreissut, näyttelyt), joissa tiedetään sen reagoivan erittäin vaarallisesti, niissä on vakava turvallisuusriski. Välttämättä emme pysty ikinä pysty saavuttamaan sellaista vaikutehallinnan tasoa koulutuksellisesti, joka olisi aidosti turvallinen. On hyväksyttävä, että on olemassa koiria, joita ei voi kuka tahansa noin vain käsitellä esimerkiksi vilkkaassa taajamaympäristössä, koiranäyttelyissä tai kylävierailuilla, joissa voi tulla odottamattomia ja voimakkaita ärsykkeitä, jotka laukaisevat ei-toivottua käyttäytymistä.

Erityisesti vartiointitaipumusta omaavien koirien omistajien on syytä varautua myös järjestämään tilat, joissa koirat voivat olla ainakin sen aikaa, kun kylässä on vierailijoita. Tarha tai oma huone ei ole suinkaan mikään rangaistussiirtola vaan turvasatama, johon koira saa mennä lepäämään. Sellaiseen tulee pennusta asti koira opettaa jo ennen kuin ongelmia on olemassakaan. Kuonokopan opettaminen koiralle kuin koiralle, neutraalina ja arkeen kuuluvana kapistuksena on myös erittäin järkevää ja hampaitaan herkästi käyttelevälle koiralle välttämättömyys.   

On huomioitava myös, että akuutisti syntynyt hätätilanne on aina eri asia kuin hallittu harjoitustilanne, jossa erilaisia ärsykkeitä tuleekin säädellä. Meillä on monia erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi muokata ympäristöä (esim. aidat tai muu turvallisuuteen pyrkivä konkreettinen rajauskeino),  käyttäytymistä rajoittamalla (esim. aiemmin opetetulla vahvalla tukikäytöksellä tai viemällä koira pois/kauemmas), koiraa hallitaan vaikutehallinnassa olevan vihjeen (käskyn) avulla, jolloin koiralle tarjotaan konkreettisesti toinen käyttäytymisvaihtoehto. Näiden vaihtoehtojen tulee kuitenkin olla koiralla aidosti kannattavia vaihtoehtoja ja vastata samaan tarpeeseen. On huomioitava myös rotuerot, yksilöerot ja realismi.

Parhaallakaan kouluttamisella ei saada tiettyjä synnynnäisiä ominaisuuksia poistettua. Niiden rajoissa sitten voidaan toimia. Erilaisia vaihtoehtoisia käyttäytymisiä ja tukikäytöksiä kannattaa harjoitella jo pentuna ennakkoon. Tärkeää on näissä tilanteissa ymmärtää, miten koira oppisi, ettei uhkaava käytös ole tarpeen eikä myöskään koiralta toivottua. On muistettava että tunnetilojen muokkaaminen vaatii koiran kannalta onnistuneita kokemuksia ja usein riittävästi aikaa, toistoja ja turvallisia etäisyyksiä eikä siltikään aina saavuteta riittävää turvallisuustasoa. 

On huomioitava myös rotuerot  / yksilöerot ja realismi.
Parhaallakaan kouluttamisella ei saada  synnynnäisiä ominaisuuksia poistettua.

On aivan eri asia kouluttaa koiralle jotain hallittuja käyttäytymisiä esimerkiksi tottelevaisuussuorituksissa ja säädellyssä ympäristössä, kuin muokata ongelmallista käyttäytymistä äkillisesti syntyvissä tilanteissa, joissa on voimakkaita tunnetiloja ja yllätysmomentteja läsnä. Näistä tilanteista voidaan toki puhua hätätilakeinoina, jolloin on huomioitava aina turvallisuus ja se ”pienimmän pahan tie”.  Aggressio ei sinällään ole niinkään koulutusongelma vaan säätelystrategia. Sitä ei voi ”kilpailla pois” herkuilla, vaan tilalle tulee kehittää toimivampi ratkaisu. Luonnollisesti tulee aina huolehtia perusasiat eli hyvinvointitekijät kuntoon ja minimoida myös kroonisen stressin osuus, joka aina madaltaa reaktiokynnystä. On myös hyväksyttävä realiteetit -  koirat ovat kaikki erilaisia, osalla ei ole Luoja luonut vahvaa ja tasapainoista hermorakennetta tukemaan psyykkisesti. On myös hyväksyttävä tosiasia, että kaikki ihmiset eivät kykene joko psyykkisesti tai fyysisesti hallitsemaan voimakasluonteisia koiria. Siinä kohtaa kun oma koira alkaa pelottaa, on hyvin vaikeaa tarjota koiralle tukea sen haasteissa. 

Ennakoi ja rakenna luottamussuhde

Yleisesti koirilta on löydetty suhteellisen pysyviä persoonallisuuseroja esimerkiksi  kuinka rohkea tai varovainen koira on, miten sosiaalinen se on tai miten impulsiivinen. Eroja on myös aggressioalttiudessa ja monessa muussa. Toisin sanoen kaikki koirat eivät aloita niin sanotusti samalta viivalta. Kaikkea ei voi laittaa perimän, olosuhteiden, omistajan tai kokemusten piikkiin. On huomioitava aina lähtökohdat. Kyse on kokonaisuudesta. Silti kaikkien kohdalla voidaan tehdä jotain, jolla saadaan ratkaistua haasteita.  

Yksi tärkeä asia on ENNAKOINTI. Siihen liittyy mm. tilanteiden arviointi ja havainnointi, haasteiden kartoitus ja niiden ratkaisukeinojen pohdinta, koiran totuttaminen etukäteen asioihin sekä luottamuksellisen suhteen rakentaminen koiran kanssa.  Koiran tunnetilojen ja elekielen mahdollisimman tarkka havainnointi ja tulkitseminen sekä oman koiran tunteminen mahdollisimman hyvin ovat tässä kohtaa tärkeässä roolissa.  Petotestien® avulla tarjoamme mahdollisuuden oppimistilaisuuksiin, joissa näkee oman koiransa lisäksi erilaisia koiria ja voi oppia hyvin paljon koirista, elekielestä ja käyttäytymisestä.  Kaikkia tilanteita ei voi aina ennakoida, eikä etukäteen harjoitella millään tavalla ja aggressiokäyttäytymiset saattavat syntyä kaikesta hyvästäkin kouluttamisesta ja totuttamisesta huolimatta yllättävällä tavalla ja ne saattavat vahvistua yllättävän nopeasti.

Joskus riittää se yksi huono kokemus eläinlääkärissä tai näyttelyissä tai lenkkipolulla. Arjessa moni kokee haasteita ja koiran koosta riippumatta ne haasteet ovat aina tassuliittoa hiertäviä.  Siinä missä pienestä seurakoira voi omata hankalia aggressiohaasteita,  raivokkaista ja suurista koirista on  kuitenkin potentiaalisesti suurempi riski myös ihmisten turvallisuudelle.

Aggressio on voimavara, mutta se myös kuluttaa

Aggressio on voimavara, mutta se myös kuluttaa. Aggressio mielletään usein vain negatiiviseksi ilmiöksi, mutta biologian näkökulmasta katsottuna aggressio on kuitenkin yksi eloonjäämistä mahdollistavista käyttäytymisjärjestelmistä.  Jos aggressiota ei olisi lainkaan, elämä näyttäisi hyvin erilaiselta. Ei olisi kykyä puolustautua, jos joku toinen yksilö hyökkäisi, veisi ruuan ja uhkaisi jälkeläisiä. Ei syntyisi koskaan mitään vastarintaa. Aggressio on pohjimmiltaan siis kyky sanoa: "Tähän asti, ei yhtään pidemmälle." Moni ajattelee aggressiota vain puremisena sekä rajuna ja väkivaltaisena tapahtumana täynnä raivokasta vihaa, mutta suuri osa aggressiosta on hyvin lievää. Esimerkiksi murina, uhkaava katse, hampaiden näyttämnen - nämä ovat konfliktia ehkäiseviä varoitusviestejä.  Ilman niitä yksilöt joutuisivat jatkuvasti fyysisiin yhteentörmäyksiin tai luopuisivat kaikista resursseistaan.

Aggressio siis on tarpeellista, mutta oikein mitoitettuna ja kohdennettuna. Eläin ilman aggressiota  olisi evolutiivisesti hyvin haavoittuva. Aggression ydin ei siis ole väkivalta ja vahingoittaminen vaan kyky vastustaa. Jos kukaan ei koskaan varoittaisi ja tarvittaessa puolustaisi rajojaan, konflikteja ei ratkaistaisi niiden alkuvaiheessa. Siksi aggressio ei ole luonnossa virhe tai poikkeama. Ongelmia syntyy yleensä vasta silloin, kun aggressio on liian voimakasta, kohdistuu väärin, aktivoituu liian herkästi tai yksilöltä puuttuvat muut keinot ratkaista tilannetta. Ongelmia tulee myös, jos aggressiokäyttäytymistä ei ymmärretä, sitä ei osata tulkita riittävästi tai siihen reagoidaan tavalla, joka eskaloi tilanteita entistä pahemmiksi. 

Tavoitteena ei ole aggressioton koira tai aggressioton ihminen. Tavoitteena on yksilö, joka osaa käyttää aggressiota tarkoituksenmukaisesti, suhteessa tilanteeseen ja mahdollisimman vähin vahingoin. Aggressio on osa normaalia käyttäytymisrepertuaaria samalla tavoin kuin pelko, ilo, hoivakäyttäytyminen tai uteliaisuus. Ilman sitä sekä koirat että ihmiset olisivat huomattavasti avuttomampia. 

Jokainen aggressiotilanne aktivoi hermoston, nostaa stressihormonitasoja ja valmistaa elimistön toimintaan.  Jos koira joutuu jatkuvasti käyttämään aggressiota, seurauksena voi olla:

- krooninen stressi
- ylivireys
- huonompi palautuminen
- heikentynyt oppimiskyky
- alentunut  reagointikynnys

Tässä kohtaa aggressio alkaa kääntyä vastavoimaksi  ja voimavarasta tuleekin elimistöä kuluttava, stressitasoa nostava tekijä. Koira, joka joutuu jatkuvasti kokemaan omasta näkökulmastaan katsottuna uhkaa tai puolustamaan itselleen tärkeitä asioita tai itseään tai sillä on jatkuvaa kipuun liittyvää aggressiota, se ei voi pidemmän päälle enää hyvin. Koiramaailmassa näkee toisinaan ihailua koiria kohtaan, jotka reagoivat voimakkaasti kaikkeen ympärillään tapahtuvaan. Kaikelle ärjyvää, rähjäävää tai jatkuvasti tilanteeseen nähden kohtuuttoman valppaana olevaa koiraa voidaan pitää "kovana", "vahvana" tai erityisen itsevarmana yksilönä. 

Todellisuudessa tilanne voi olla aivan päinvastainen. Aggressiivinen käyttäytyminen ei itsessään kerro itsevarmuudesta mitään. Aggressiokäyttäytyminen jossain tilanteessa kertoo ainoastaan siitä, että koira on valinnut kyseisessä tilanteessa käyttäytymisstrategian, jossa aggressio on moottorina. Taustalla voi olla toki aitoa rohkeutta ja hallittua puolustuskäyttäytymistä, mutta yhtä hyvin myös rutkasti epävarmuutta, psyykkistä kuormittumista, pelkoa, turhautumista tai heikkoa kykyä käsitellä ympäristön aiheuttamaa painetta. Tilanteissa kokonaisuuden arvioiminen on tärkeää. Esimerkiksi  korkea hännänkanto tai hännän heilutus tulkitaan usein automaattisesti puhtaasti vain itsevarmuuden tai rentouden tai jopa ystävällisyyden merkiksi, mutta tämä häntäasiakaan ei ole yksiselitteinen vaan korkealla heiluva häntä  voi kieliä voimakasta kiihtymyksen tasoa ja tarvetta pönkittää asemaa. Korkea kiihtymys merkitsee aina mahdollisuutta nousta aggressioportaissa ylöspäin. 

Nuoret koirat reagoivat usein vahvemmin, voivat olla epävarmempia, koska niillä ei ole välttämättä kovin paljon kokemusta ja tietyt kehitysvaiheet koiran nuoruusiässä vaikuttavat. Nuoren koiran aivot ikäänkuin "uudelleenjärjestäytvvät". Nuorissa koirissa tapahtuu myös hormonaalisia muutoksia, koirilla on heikompi impulssikontrolli, ne ottavat riskejä enemmän ja syntyy enemmän konfliktikäyttäytymistä ja koirat eivät ole niin vastaanottavaisia myöskään tällöin omistajien ohjaukseen. Nämä tekijät  voivat näkyä myös aggressiokäyttäytymisen lisääntymisenä tai voimistumisena. Kun kokemusta ei ole, epävarmuutta on enemmän - ja kun epävarmuutta on enemmän, aggressio voi olla herkemmin käytetty strategia.

Moni jatkuvasti ja voimakkaasti reagoiva koira elää 24/7 valmiustilassa. Koiran jo valmiiksi virittynyt hermosto aktivoituu herkästi pienemmästäkin ärsykkeestä, koira tarkkailee ympäristöään taukoamatta ja siirtyy nopeasti taistele tai pakene -stressimekanismien piiriin. Jos pakeneminen ei tunnu mahdolliselta tai luontevalta vaihtoehdolta, käyttäytymisstrategiaksi valikoituu usein se taisteleminen. Usein tällainen koira on kokenut aggressiokäyttäytymiset itselleen kannattaviksi ja niistä on kehittynyt jo opittuja käyttäytymismalleja. Tällainen koira voi ulospäin näyttää voimakkaalta ja itsevarmalta, vaikka todellisuudessa sen reagointikynnys on matala ja kuormittuminen suurta. Usein tällaisista koirista todetaan että: "Koiralla on paljon höpinää tötterössä" tai "Sillä on paljon luonnetta" . Totta - mutta minkälaista höpinää ja luonnetta? Tällaisen koiran kohdalla aggressiokäyttäytymisestä tulee herkästi monenlaisia haasteita ja palautuminen tapahtuu hitaasti, koska koira on 24/7 hieman hälytystilassa. 

Aidosti itsevarma koira näyttää usein paljon tylsemmältä. Se ei koe tarvetta reagoida aivan kaikkeen eikä välttämättä lainkaan niin isosti tai ainakin reaktio laantuu välittömästi,  kun uhka poistuu. Aidosti itsevarma koira pystyy arvioimaan tilanteita paljon rauhallisemmin, sietämään enemmän epävarmuutta ja nyös epämukavuutta, tekemään harkitumpia ratkaisuja ja ennen kaikkea palautumaan nopeasti erilaisista kuormittavista tilanteista ja koiralla on suurempi resilienssi. Tällaisen koiran ei tarvitse jatkuvasti todistella ympäristölle omaa kyvykkyyttään ylikorostetusti ja liioitellusti. Tällaisella koiralla aggressiosta ei tule yleensä helposti ainakaan suurta ongelmaa ja palautuminen tapahtuu nopeasti. 

Aggressio on voimavara, mutta sen käyttö maksaa elimistölle. 
Jokainen aggressiotilanne aktivoi hermoston, nostaa stressihormonitasoja ja valmistaa elimistön toimintaan. Siksi palautuminen on tärkeää!

Kiihtymys & aggressioportaat

Moni koiraharrastaja tietää, mutta silti asia tulee toisinaan yllätyksenä. Kiihtymystaso on suhteessa aggressioportaisiin. Kun koiran viretila nousee, koiran sydämen syke nousee, stressihormonien määrä kasvaa, tarkkaavaisuus kaventuu, impulssikontrolli heikkenee, harkinta vähenee, reagointinopeus kasvaa ja tällöin koira voi reagoida herkemmin ja voimakkaammin ärsykkeisiin, joihin se matalammassa viretilassa ei välttämättä reagoisi lainkaan. Sama pätee riippumatta kiihtymyksen syystä
Tämä on monille yllättävää. Kiihtymyksen syyn ei tarvitse olla siis negatiivista. 
 
Esimerkiksi koira, joka on erittäin innoissaan leikkimisestä, voi näykkäistä toista koiraa tai ihmistäkin huomattavasti herkemmin kuin täysin rauhallisessa mielentilassa oleva koira. Huomioitavaa on, että kaikki hampaiden käyttö ei myöskään ole aggressiivista, vaan kuuluu osana leikkiin. Monissa tilanteissa aggressiota ei aiheuta mikään yksittäinen ärsyke vaan aggressiokäyttäytyminen syntyy kokonaiskuormituksesta ja tilanteista sekä vääristä tulkinnoista.  "Se reagoi aivan tyhjästä", voidaan ajatella, mutta kun tarkastellaan asioita paremmin, huomataankin pitkä kuormittumisen ja ärsykkeiden ketju. 

Mitä korkeammaksi koiran kiihtymys- ja kuormitustaso nousee, sitä matalammaksi usein laskee myös aggression käyttökynnys. Siksi aggressiokäyttäytymistä tarkasteltaessa ei tulisi arvioida pelkästään yksittäistä reaktiota, vaan myös sitä, kuinka kuormittunut, kiihtynyt tai stressaantunut koira oli ennen tilanteen syntymistä. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi sama koira voi toisena päivänä sivuuttaa ärsykkeen täysin ja toisena päivänä reagoida siihen voimakkaasti. 

Esimerkiksi suojelukoiralajeissa, virkakoiratyössä ja joissakin vartiointitehtävissä koiran on kyettävä tarvittaessa käyttämään aggressiota työkalunaan, mutta käyttäytymään kuitenkin hallitusti vaikka koira toimii korkeassakin viretilassa.  Monet koirat suorittavat suojeluharjoituksia hyvin samankaltaisessa tunnetilassa kuin ne leikkisivät vetoleikkiä. Suojeluharrastuksessa hyödynnetään käyttäytymisjärjestelmiä, jotka liittyvät uhkaan, puolustamiseen, kamppailuun ja saalistamiseen.  Kohteena ei ole ihmisen vahingoittaminen, vaan hihan tavoittaminen ja hallussapito. Tämän vuoksi kokeneet kouluttajat tarkkailevat esimerkiksi koiran ilmettä, kehon jännittyneisyyttä, ääntelyä, otteen laatua ja palautumista harjoituksen jälkeen. Nämä kertovat paljon enemmän koiran tunnetilasta kuin pelkkä pureminen.  Täysin aggressiokyvytön koira ei olisi tällaisissa tehtävissä kuitenkaan toimiva.  Ratkaiseva ero on kuitenkin siinä, kuka hallitsee käyttäytymistä. Hyvä työkoira ei ole koira, joka reagoi aggressiivisesti kaikkeen - päinvastoin. Arvostettu työkoira/harrastuskoira kykenee aktivoitumaan tarvittaessa, lopettamaan pyynnöstä, vaihtamaan nopeasti toimintatilasta rauhalliseen tilaan, erottamaan todellisen tilanteen tavallisesta arjesta. Silti niitä virhearviointeja voi toki tapahtua, harjoitustilanteissa ja tositilanteissa ja käy niin kuin tulen kanssa - hyvä renki, huono isäntä. Tällainen työkoiratoiminta tai harrastustoiminta vaatii koiralta ja ohjaajalta varsin paljon, mutta on yhtenä esimerkkinä siitä, ettei aggressio itsessään ole todellakaan ongelma vaan se kuuluu koiramaiseen pakettiin.  

Taipumus tietynlaiseen aggressiokäyttäytymiseen on osittain perinnöllistä

Aggressiokäyttäytymisillä on kiistatta perinnöllinen pohja jossain määrin, mutta ne eivät periydy suoraviivaisesti. Perimä (genetiikka & epigenetiikka) vaikuttaa kuitenkin koiran luonneominaisuuksiin ja persoonallisuustyyppiin,  esimerkiksi koiran reagointikynnykseen, erilaisiin pelkoihin, hermorakenteeseen, palautumiskykyyn ja terävyyteen.  Ympäristö, kokemukset, koulutus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi vaikuttavat siihen, miten nämä perinnölliset ominaisuudet lopulta näkyvät koiran käyttäytymisessä.  Tutkimusnäytön perusteella aggressiokäyttäytymisen taustalla oleviin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa jalostuksella. Eri rotujen ja linjojen välillä on johdonmukaisia eroja aggressioon, pelkoon, sosiaalisuuteen ja puolustuskäyttäytymiseen liittyvissä piirteissä.  Ihmisen toiminnalla ja ympäristöllä sekä kokemuksilla on kuitenkin kiistatta suuri rooli ja tätäkin on tutkittu. Tässäkin asiassa kannattaa muistaa taas se "käyttäytyminen on kontekstisidonnaista" ja "saat sitä käyttäytymistä, mikä vahvistuu". Asiat myös limittyvät toisiinsa, joten voi olla vaikea joskus irrottaa pelkästään aggressiokäytöstä jostain.

Aggressiokäyttäytymistä tarkastellaan usein vain koiran ominaisuutena, vaikka todellisuudessa kyse on lähes aina koiran, ihmisen ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta. Sama koira voi käyttäytyä täysin eri tavoin eri ihmisten kanssa ja erilaisessa ympäristössä. Koirat muodostavat yksilöllisiä suhteita jokaiseen ihmiseen, ja ihmisen oma käyttäytyminen, tunnetila, johdonmukaisuus, vahvisteiden tahaton tai tarkoituksellinen käyttö sekä kyky lukea koiraa voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, syntyykö tilanteessa konflikti vai ei. Siksi aggressiokäyttäytyminen ei ole käytännössä koskaan pelkästään koirasta johtuva ominaisuus, vaan osa laajempaa vuorovaikutussuhdetta. Tutkimukset tukevat melko vahvasti ajatusta, että omistajan persoonallisuus, tunnetilat, vuorovaikutustyyli ja koulutusmenetelmät sekä taidot voivat vaikuttaa koiran aggressiokäyttäytymisen esiintymiseen ja voimakkuuteen. 

Ihmisen tunnetila heijastuu koiran tunnetilaan. Koirat ovat poikkeuksellisen hyviä lukemaan ihmisten äänenpainoja, mikroilmeitä ja muita eleitä, jännitystä, stressiä jne.  Jos ihminen reagoi jatkuvasti ympäristöön vihamielisesti, jännittyneesti tai ikäänkuin konflikteja etsien, koira elää samassa ympäristössä ja oppii arvioimaan tilanteita osittain tämän mallin ja tunnetilojen heijastumisen kautta. Ihminen myös vaikuttaa siihen, millainen käyttäytyminen vahvistuu joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti. Jos ihminen ihailee ärhentelyä, uhkailua ja voimakkaita reaktioita, hän saattaa aivan tiedostamattaankin palkita koiraa niistä puhumattakaan tarkoituksellisesta vahvisteiden antamisesta. Koirat oppivat erittäin nopeasti, millainen käyttäytyminen on kannattavaa. Tutkijat ovat yleensä varovaisia syy-seuraussuhteiden kanssa, mutta yksi asia näyttää melko selvältä: Koiran aggressiota ja haasteita siinä ei voi ymmärtää tarkastelemalla pelkästään koiraa. 

Laumanvartijakoirat ja aggressio

Laumanvartijakoirat on jalostettu tekemään päätöksiä itsenäisesti tilanteissa, joissa ihmistä ei välttämättä ole paikalla.  Niiden tehtävä on ollut havaita uhka, arvioida se, varoittaa siitä ja tarvittaessa torjua uhka. Työkoiran ominaisuuksiin tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu kyky palautua ja levätä työn ohessa. Näiden koirien elämä ei ole kuitenkaan tarkoitettu olemaan 24/7/365  jatkuvaa ärjymistä. Päinvastoin, koirat ovat usein rauhallisia, harkitsevia ja vakaita. Kunnes sitten tarvitaan sitä aggressiota - se toimii yhtenä tärkeänä työkaluna. 

"Laumisten" työ perustuu kykyyn tehdä oikeita arvioita ja käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti -  ei jatkuvaan hyökkäämiseen ja ärjymiseen tai muunlaiseen toiminnan ylimitoittamiseen.  Jos puhutaan aivan siitä alkuperäisestä työkäytöstä, siis koirasta, jonka työtehtäviin on kuulunut suurten alueiden, eläinten ja ihmisten turvaaminen, niin siellä jatkuvasti räyhäävä, hyvin impulsiivinen tai hallitsemattomasti aggressiivinen koira olisi ei-toivottuja ominaisuuksia omaava työkoira.

Yliaggressiiviset, arat ja voimakkaasti pienestäkin stressaantuvat sekä koirat, jotka eivät kykene palautumaan, sellaiset on karsiutuneet tai karsittu pois työkoirista. Jokainen lauma on yhtä vahva kuin niiden heikoin lenkki.  On huomioitava että erittäin tiukasti petoihin suhtautuva koira ei tarkoita voimakkaasti ihmisille aggressiota osoittavaa koiraa. Ihmisaggressio ja petoaggressio ovat eri asioita. 

Laumanvartijakoiria on kuitenkin käytetty ja käytetään edelleen myös muissa tehtävissä, esim. vankiloissa, armeijan käytössä ja poliisissa, jolloin koirista on haluttu jopa erittäin voimakkaasti ihmisille aggressiota osoittavia ja näissä linjoissa ei ole tarvinnut huomioida millään tavalla koirien reagointia petoihin. 

Laumanvartijoiden työ perustuu kykyyn tehdä oikeita arvioita ja käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti -  ei jatkuvaan hyökkäämiseen ja ärjymiseen tai muunlaiseen toiminnan ylimitoittamiseen. Tällaisissa olosuhteissa ei ole varaa haaskata voimavaroja ja energiaa, eikä ottaa turhia riskejäkään.

Ympäristö vaikuttaa enemmän kuin moni uskoo

Moni niin sanottu "hullu koira" on täysin erilainen koira toisessa ympäristössä ja toisissa käsissä.  Laumanvartijakoirien kohdalla erityisen merkittäviä tekijöitä ovat:
- mahdollisuus vartioida ja tarkkailla ympäristöä
- riittävä tila
- mahdollisuus väistää konfliktitilanteita
- mahdollisuus laadukkaaseen lepoon
- ennustettava arki
- mahdollisuus palautua stressistä
- perushyvinvointi ja terveydentila huomioitu monipuolisesti
- ei liikaa ärsykkeitä jatkuvasti
- luottamuksellinen suhde omiin ihmisiin
- ihminen ymmärtää millaisia koiria omistaa ja osaa suhteuttaa omaa toimintaansa

Koiralaumassa tila on usein erittäin ratkaiseva tekijä. Koirat, jotka tulevat toimeen suurilla alueilla, eivät välttämättä tule toimeen pienessä tarhassa, autossa tai ahtaissa sisätiloissa.  Kyse ei välttämättä ole siitä, että koirat eivät pidä toisistaan, vaan siitä, ettei niillä ole mahdollisuutta käyttää normaaleja etäisyyttä sääteleviä käyttäytymismallejaan.

Itäiset ja läntiset laumanvartijakoirat

Laumanvartijakoirista puhutaan usein karkeasti läntisinä ja itäisinä rotuina.

Itäisiin rotuihin luetaan esimerkiksi:
- šarplaninac, kaukasiankoira, keskiaasiankoira, etelävenäjänkoira, kangal

Läntisiin puolestaan esimerkiksi:
-abruzzese-maremmano, pyreneittenkoira, pyreneittenmastiffi. slovakiancuvac, podhalanski

Yleistyksiä tulee tehdä varoen, mutta keskimäärin itäisissä roduissa esiintyy enemmän terävyyttä eli taipumusta reagoida aggressiivisella puolustuskäyttäytymisellä koiran kokemissa uhkatilanteissa. Yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin valtavia, eikä mikään rotu yksin määritä käyttäytymistä.

Haasteellisten aggressiokäyttäytymisten ratkaiseminen

Aggressiokäyttäytymistä ei ratkaista väkisin eikä rankaisemalla. Usein tärkeintä on tunnistaa ja huomioida esim.:
- Mikä aggressiomuoto on kyseessä eli mikä on käyttäytymisen funktio?
- Mikä käyttäytymisen laukaisee?
- Miksi koira kokee tilanteen uhkaavana?
- Miten koira käyttäytyy? 
- Miten paljon voidaan ympäristöä ja olosuhteita muokkaamalla vaikuttamaan tilanteeseen?
- Miten tilanteita voidaan ennakoida ja ehkäistä tai helpottaa?

Moni konflikti olisi vältettävissä jo ennen ensimmäistäkään reaktiota. Aggressiotilanteissa eläimen vaikutusmahdollisuudet helpottavat konflikteja. Kun koira (tai muu eläin) pystyy muulla tavalla vaikuttamaan, sen ei tarvitse käyttää välttämättä aggressiota. Vaikuttamisen mahdollisuudet lisäävät tärkeää hallinnan tunnetta. 

Lopuksi

Harva koiran käyttäytyminen herättää yhtä voimakkaita tunteita kuin aggressiokäyttäytyminen. Murina, hampaiden näyttäminen tai hyökkäävä käyttäytyminen koetaan helposti merkkinä siitä, että koirassa on jotakin pahasti vialla tai että se on yleisesti jotenkin vaarallinen tai "joku on "pilannut koiran". Usein koira saa nopeasti leiman "vihaisena", "hulluna" tai "arvaamattomana", vaikka kyse olisi täysin normaalista koiramaisesta käyttäytymisestä tietyssä tilanteessa. Pahimmillaan koira päätyy sateenkaarisillalle tai vaihtaa kotia.

Tämä on sinänsä ymmärrettävää. Aggressiokäyttäytymisiin liittyy aina mahdollisuus vahingoittumiseen ja ihmisen on luonnollista varoa ja siksi suhtautua siihen vakavasti. On myös myönnettävä, että kaikkien ihmisten taidot ja resurssit eivät riitä huolehtimaan sellaisesta koirasta, jonka aggressiokäyttäytyminen muodostaa vaaratilanteita. Ongelmana on kuitenkin usein on se, että pelko saa meidät joskus tarkastelemaan aggressiota liian mustavalkoisesti.  

Moni koira joutuu elämänsä aikana tilanteisiin, joissa se kokee epävarmuutta, pelkoa, puolustautumisen tarvetta tai voimakasta kiihtymystä tai koira on kipeä ja sairas. Mitä paremmin omistaja tuntee omaa koiraansa, sitä paremmin nämä ominaisuudet voidaan ottaa huomioon arjessa, harrastuksissa ja muussa. Ennakointi on viisautta. Omistajat hyötyvät valtavasti  siitä, että he näkevät ja ymmärtävät koiransa reaktioita turvallisesti hallituissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi  Petotesteissä®. Omistajat saavat ymmärrystä oman koiransa perusluonteesta, reaktioista, niiden voimakkuudesta ja myös miten koira palautuu tilanteesta ja millaisia käyttäytymisstrategioita se käyttää kohdatessaan uhkaavaksi kokemansa asian. Omistaja oppii näkemään, että aggressio on hetkellinen tunnetila ja käyttäytymisen työkalu. Myös koirat voivat oppia paljon tällaisista kokemuksista. Kun tilanne on hallittu, turvallinen ja koiran hyvinvointi huomioidaan, koira saa kokemusta omasta kyvystään kohdata voimakkaita tunnetiloja ja palautua niistä. 

Tavoitteena on koira, jolle rakentuu optimistinen maailmankuva, jossa koira on oman elämänsä Menestyjä ja Onnistuja, joka myös kykenee käsittelemään näitä tunnetiloja tarkoituksenmukaisesti ja palautumaan niistä. Samalla tavoitteena on ihminen, joka ymmärtää koiraansa aina vain paremmin.

www.petotestit.com

"En tiennytkään, että tämä on niin monipuolista!"

Tämä otsikon lausahdus on kuultu jokaisessa koulutuspäivässä tänäkin vuonna ja monesta suusta. Moni pitkän linjan kasvattaja ja kouluttajakin yllättyy, miten monipuoliset mahdollisuudet  Petotestit® tarjoaa hyvinkin erilaisille koirille omistajineen. He, jotka ovat olleet asiakkaana useita vuosia sitten, yllättyvät myös miten paljon koulutuspäivämme ovat kehittyneet sieltä vuodesta 2012. Tässä jutussa avataan hieman myös  mitä eroa on testillä ja koulutuksella, mitä eroa näillä on esimerkiksi luonnonpetokohtaamisten kanssa ja miksi näiden eron ymmärtäminen olisi tärkeää. 

Kun tarkastellaan testiä käsitteenä, se voidaan määritellä järjestetyksi ja mahdollisimman vakioiduksi tilanteeksi, jonka tarkoituksena on mitata tai arvioida ominaisuuksia mahdollisimman objektiivisesti ja toistettavasti ilman, että tilanteen kulkuun pyritään vaikuttamaan. Kärjistetysti sanottuna testissä luodaan jokin ärsyke tai tilanne ja tarkastellaan, mitä tapahtuu. Saatua reaktiota arvioidaan ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella. Testeissä on yleensä tietty protokolla tai "sabluuna", jonka mukaan kaikki yksilöt kohdataan samalla tavalla, jotta niiden ominaisuuksia voidaan vertailla keskenään. Esimerkiksi luonnetesti on lähtökohtaisesti juuri tällainen testi: kaikki koirat kohtaavat samat tilanteet samassa järjestyksessä, ja niiden reaktioita arvioidaan ennalta määritellyn järjestelmän mukaisesti. Oppimista tapahtuu toki tällaisissakin tilanteissa, mutta se ei ole testin varsinainen tarkoitus. Pääpaino on reaktion esiin saamisessa ja sen arvioimisessa.

Vaikka toiminnassamme on mukana myös testinomaisia elementtejä – esimerkiksi tiettyjä vakioituja tilanteita, joista myös tutkijat ovat olleet kiinnostuneita – toimintamme ydin ei ole reaktioiden mittaamisessa vaan käyttäytymiseen vaikuttamisessa. Ensireaktio voi antaa arvokasta tietoa koirasta, mutta sen jälkeen toiminta etenee koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Meillä ei kilpailla, aseteta koiria paremmuusjärjestykseen tai pisteytetä niitä. Sen sijaan koiran käyttäytyminen, tunnetila, valinnat ja reagointi ohjaavat koulutustilanteen etenemistä. Jokainen koira kohdataan yksilönä, ja tilanteita muokataan jatkuvasti sen mukaan, mikä tukee parhaiten juuri kyseisen koiran oppimista, hyvinvointia ja onnistumista.

Koulutus käsitteenä on aina tavoitteellista ja suunnitelmallista toimintaa,  jossa pyritään säilyttämään, muuttamaan tai vahvistamaan oppijan käyttäytymistä, taitoja tai valmiuksia. Koulutuksen kautta on mahdollista hankkia laadukasta oppimishistoriaa. Hyvässä koulutuksessa huomioidaan aina monet tekijät, erilaiset mahdollisuudet ja myös riskit. Petotestit® ovat suunnitelmallista ja tavoitteellista käyttäytymiseen vaikuttamista, joka toteutetaan koirakohtaisen  yksilöllisesti   ja perustuen nykyaikaiseen tutkittuun tietoon eläinten käyttäytymisestä ja oppimisesta. Vahvistamisella on keskeinen rooli kaikessa oppimisessa ja eläinten koulutuksessa, myös Petotesteissä®, joissa hyödynnetään  positiivista vahvistetta (sosiaalisesti välittyvä sekä luontaiset vahvisteet)  sekä negatiivista vahvistetta valinnan vapaudella, joka on tasavertainen positiivisen vahvisteen kanssa. 

Luonnonpetokohtaamisessa sitten ovat läsnä koira ja usein ihminenkin sekä peto tai useampia petoja. Tilanteeseen liittyvät ympäristötekijät, petojen luonne ja toimintatapa, niiden oppimishistoria ja motiivit ratkaisevat paljon siihen, mitä tapahtuu - katoaako peto paikalta vai jääkö puolustamaan esimerkiksi kaatoa tai reviiriään tai pentujaan ja miten peto ratkaisee tilannetta.  Tapahtumat etenevät sen tarkemmin niitä suunnittelematta ja kenenkään niitä hallitsematta, vaikka koira olisikin hihnassa. Usein käy niin, että ainakin aluksi ihminen voi olla aivan taivaallisen tietämätön lähellä olevasta pedosta eikä ymmärrä tulkita koiraansa, joka on pedon kenties havainnut. Koira, jolla ei ole mitään kokemusta, se ei useinkaan tiedä mitä sen kannattaisi tehdä eikä omistajalla ole myöskään mitään ennakkokäsitystä. Joillain koirilla voi olla toki epigenetiikan ja genetiikan luomat mahdollisuudet selvittää tilannetta paremmin. Meillä on käynyt vuosien varrella suuri joukko erilaisia petotyökoiria ja koiria, jotka asuvat petoalueilla ja omistajat ovat saaneet monenlaista apua petokohtaamistilanteisiin - onpa ne sitten toivottuja työtilanteita tai ei- niin-toivottuja. Konepedoissa oleva aito haju ja riittävän suuri määrä aidonoloisia vaikutteita luo erittäin vakuuttavan simulaation koiralle. On kuitenkin huomioitava, että ei ole mahdollista rakentaa "kaiken kattavaa simulaatiota", koska käyttäytyminen on kontekstisidonnaista ja koirienkin reaktioihin ja käyttäytymiseen vaikuttaa moni muukin seikka kuin peto, sen toiminta tai haju.  

Koulutustilanteessa huomioidaan monia asioita

Petotestien ® koulutustilanne on  hallittu, suunniteltu ja tavoitteellinen, simuloitu petokohtaamistilanne, jossa vahvisteet tulevat koiran käyttäytymisen funktioiden mukaan.  Varsinaista ihmisen määrittelemää tavoitekäyttäytymistä ei ole käytännössä Petotesteissä® lainkaan, vaan pääsääntöisesti aina koiran tekemiä valintoja vahvistetaan ja näin tuetaan koiran tekemää itsenäistä päätöksentekoa. Koirilla käyttäytymisen funktio voi vaihtua koulutustilanteen aikana useampaankin kertaan ja mikäli se on koiran edun mukainen, voidaan käyttäytymistä vahvistaa monella tavalla. Usein itse tekeminen on jo hyvin mielekästä koiralle ja siten toimii vahvisteena. Koiran käyttötarkoituksella on myös merkitystä ja omistajilla toivomuksia koulutuksen suhteen,  mutta nämä toivomukset eivät mene koirien hyvinvoinnin edelle koskaan. Jokaiseen eri petoon liittyy myös omia huomionarvoisia seikkoja, jotka huomioidaan testi- ja koulutustilanteissa aina.

Jotta päästään toteuttamaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kouluttamista, tulee huomioida monia seikkoja, jotka ovat tutkitusti myös resilienssin kehittämisessä tärkeitä. Resilienssiä tarvitsee kaikki – myös koirat ja erityisesti kun toimitaan tai työskennellään ”stressimekamismialueella”, tämä täytyy huomioida tarkoin.

Esimerkiksi:

- Tilanteen ennakoitavuus: Koira saa haistella kaukaa hajukiveltä pedon hajua ja ennakoida tilannetta. Peto tulee esiin kauempaa naamioverkon takaa ja liikkuu aina koirakohtaisesti siten että koiralla on mahdollisuus tehdä havaintoja pidemmän matkan päästä.  

-  Koiran hallinnan tunne ja vaikuttamismahdollisuudet. Mm. Alueessa ja turvallisuusvarusteena toimivan liinan kanssa huomioidaan  häiriöttömyys ja esteettömyys, jotta sekä koira että peto voivat liikkua rajoituksetta. Koiran tulee kyetä vapaisiin valintoihin, sitä ei saa estää ottamasta etäisyyttä petoon. Aina kuitenkin huomioidaan  ohjaajan mahdollisuuteen vaikuttaa tarvittaessa tilanteissa. 

- Koiran preferenssit:  Tilanteessa huomioidaan koiran valinnat, koiran preferenssit. Koiria ei koskaan pakoteta olemaan tilanteessa. 

- Koiralle tarjotaan mahdollisuus sosiaaliseen tukeen: Ohjaajan läsnäoloa voidaan aina koirakohtaisesti vähentää, kun koiran taitotaso ja itseluottamus kasvaa. Ohjaajalla on tärkeä rooli kuitenkin sosiaalisesti välittyvien vahvisteiden antamisessa. 

- Tilanteessa huomioidaan koiran ikä, kokemushistoria ja käyttötarkoitus yms. 

- Aina yksilöllinen ja koiran ehdoilla tapahtuva toteutus - jokainen koulutuskerta on uniikki

Koulutustilaisuuksissa huomioidaan myös eettiset arvot sekä lainsäädäntö. Koiraa ei missään tilanteessa pakoteta tai ahdisteta esimerkiksi kireällä tai lyhyellä hihnalla tai pienellä aitauksella olemaan kohtaamisessa pedon kanssa. Nämä tekijät olisivat jopa voimakkaasti stressiä lisääviä ja siten resilienssiä heikentäviä. Koiran tulee saada vapaasti ottaa haluamansa turvaetäisyys, joka voi olla hyvälläkin koiralla alkuun pidempi. Kun koira saa vapaasti valita, syntyy tärkeä ja jo itsessään erittäin palkitseva hallinnan tunne ja kokemuksellisuus siitä, että koira kykenee todella vaikuttamaan omilla valinnoillaan tilanteissa.  

"Elämän lottoa" vai koulutusta

Joillekin olisi tärkeää, että koira saisi toimia heti "luomuna", vapaasti ja luonnollisesti ilman turvavälineenä olevaa liinaa yms. Ajatus on ymmärrettävä, mutta koulutuksesta näkökulmasta katsottuna,  siihen liittyisi merkittäviä haasteita ja suoranaisia riskejä. Me siis koulutamme koiria. Tavoitteena ei ole nähdä, mitä "nyt sattuu tapahtumaan", vaan vaikuttaa suunnitelmallisesti siihen, mitä ja miten koira oppii.

Siksi emme halua asettaa koiraa tilanteeseen, jossa se voisi tuottaa itselleen tahattomia ja hallitsemattomia vahvisteita, joista voisi myöhemmin seurata myös vakavia turvallisuusriskejä tai ongelmia erityisesti  petotyöskentelyssä. Tällainen riski syntyy helposti, jos kokematon tai ylirohkea koira vain päästetään vapaaksi konepedon kanssa samalle alueelle ja jäädään seuraamaan, mitä tapahtuu. Luonnonpetokohtaamiset metsästystilanteissa ovat tällaisia tilanteita. Ne ovat eräänlaista "elämän lottoa", kukaan ei voi varmasti ennustaa tapahtumien kulkua, eikä tilanteeseen voida useinkaan vaikuttaa ja varsinkaan oikea-aikaisesti. Oppimista tapahtuu näissäkin toki aina, mutta kukaan ei voi etukäteen tietää, syntyykö tilanteesta hyvää vai huonoa oppimishistoriaa.

Koulutuksen tarkoitus on vähentää sattuman oikkujen osuutta. Siksi emme luota tuuriin, emmekä ajatukseen, että koira oppii varmasti oikeita asioita vain kokemuksen kautta. Kaikki kehittyy, tiede ja koulutusmenetelmätkin. Hallitussa koulutustilanteessa voidaan rakentaa oppimista vaiheittain, turvallisesti ja koiran taitotasoon sopivasti. Siinä ei summanmutikassa koiraa vain "heitetä syvään päätyyn selviytymään" eikä vapauteta tilanteeseen, jossa se voi tuottaa itselleen jatkon kannalta vakaviakin ongelmia. Meillä ei harrasteta summanmutikkaa, me koulutamme koiria ja juuri tästä syystä monet kokeneet koiraharrastajat, työkoirakasvattajat ja metsästäjät ovat kokeneet Petotesteissä® harjoittelun arvokkaaksi työkaluksi. Saamamme palautteen perusteella koulutustilanteissa harjoitellut taidot näkyvät myös todellisissa petokohtaamisissa olipa koira sitten tavallinen kotikoira, seurakoira tai vaativissa työtehtävissä esim. SRVA-työssä jne. Erittäin monet koirat ovat saaneet myös yleisesti itsevarmuutta, joka heijastuu moneen arjen toimeen ja harrastuksiin. 

Ajatusmalli "päästetään koira toteuttamaan itseään ja katsotaan mitä tapahtuu" ei ole siis minkäänlaista  kouluttamista, vaikka lopputuloksena syntyy toki oppimishistoriaa. Se on ympäristön armoille jättämistä, jossa lopputulos määräytyy pitkälti sattuman kautta. Riskinä on, että koira oppii juuri niitä asioita, joita sen ei pitäisi oppia ja saa kokemuksia, jotka eivät kehitä. Koirat oppivat jatkuvasti. Ympäristö, tapahtumat ja niiden seuraukset luovat vahvistussuhteita riippumatta siitä, onko niitä suunniteltu vai ei. Osa näistä oppimiskokemuksista voi olla erittäin pysyviä. 

Esimerkiksi petotyöhön soveltuva, mutta liian rohkea koira voi oppia, että petoon kiinni käyminen on sille voimakkaasti palkitsevaa. Jos tällainen käyttäytyminen vahvistuu, seuraukset voivat myöhemmin olla kohtalokkaita. Joskus yksi ainoa voimakas kokemus riittää muuttamaan käyttäytymistä pysyvästi. Tämän vuoksi koulutus etenee aina hallitusti ja koiran yksilölliset ominaisuudet huomioiden. Koiran käyttötarkoitus, ikä, kokemushistoria, luonne ja taitotaso vaikuttavat kaikki siihen, miten harjoittelu toteutetaan.

Koulutuksen alkuvaiheessa ohjaajalla on tärkeä rooli koiran sosiaalisena tukena. Ohjaajan läsnäolo lisää monille koirille turvallisuuden tunnetta ja mahdollistaa myös sosiaalisesti välittyvän vahvistamisen. Se ei tee koirasta mitään "vellihousua", päinvastoin.  Kun koiran osaaminen, kokemus ja itseluottamus kasvavat, voidaan ohjaajan vaikutusta vähentää asteittain ja antaa koiralle enemmän itsenäistä vastuuta tilanteesta. Näin koiraa kehitetään suunnitelmallisesti. Tavoitteena ei ole tehdä koirasta riippuvaista ohjaajastaan, vaan rakentaa sille taitoja, joiden avulla se pystyy tekemään hyviä ratkaisuja myös itsenäisesti.

Kun pohja on luotu vahvaksi, voi tulla niitä haasteellisiakin tilanteita eteen, eivätkä ne romuta koiran työkykyä tai itsevarmuutta, kun pohjalla on onnistumisia jotka kantavat. Jos ensimmäinen kokemus petojen kanssa on koiralle voimakas järkytys, esimerkiksi emäkarhu antaa kunnolla kyytiä, hyvällekin koiralle on haastavampaa luoda siihen uutta itsevarmaa pohjaa. Vastaavasti jos ensimmäinen kokemus on "henkseleitään paukuttavalle" ylirohkealle koiralle väärällä tavalla palkitseva,  se menee samalla tavalla työskentelemään luonnonpedon kanssa ja koiran päivät voivat olla luetut.  Kaikessa petotyössä ja petokohtaamisissa  on aina huomattavasti parempi, että koiralla on tieto pedoista, järkevä toimintamalli olemassa ja turvallisuuspolitiikka huomioitu. Samalla omistaja saa paljon tietoa koirastaan, sen käyttäytymisestä, ominaisuuksista ja myös palautumisesta. 

Jokainen koira kohdataan yksilönä. Jo ilmoittautumisvaiheessa kerätään perustietoja koirasta, kuten rotu, ikä, sukupuoli ja omistajan on mahdollista tarkentaa lisätietoihin muita tietoja kuten koiran käyttötarkoitus sekä mahdolliset käyttäytymiseen liittyvät haasteet. Lisäksi ennen koulutuksen alkua käydään henkilökohtainen alkuhaastattelu, jossa tarkennetaan koiran taustaa, kokemuksia, tehtäviä tai harrastuksia ja omistajan tavoitteita. Näiden tietojen avulla koulutus voidaan suunnitella mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi juuri kyseiselle koiralle. Omistaja saa aina henkilökohtaisen ohjeistuksen tilanteen kulusta, ja tarvittaessa ohjausta täydennetään koulutuksen aikana.

Koulutuksen tavoitteena ei ole testata, mitä koira tekee sattumalta. Kyse ei ole myöskään viihteestä. Tavoitteena on rakentaa petotyökoiralle sellainen oppimishistoria, jonka varaan se voi turvallisesti ja onnistuneesti tukeutua myös silloin, kun todellinen petokohtaaminen joskus tapahtuu. Muissa työtehtävissä olevien koirien sekä seurakoirien ja harrastuskoirien kanssa voidaan koulutustilannetta hyödyntää myös rakentamaan koiran itsevarmuutta ja kykyä selvittää erilaisia haasteellisia tilanteita itsenäisesti. Tällä on koirille merkitystä yleisesti arjen kannalta, vaikka koira ei koskaan olisi minkäänlaisessa riskissä törmätä mihinkään luonnonpetoon missään.  Koirien reaktioista ja käyttäytymisesta saatu tieto hyödyttää myös omistajia, joka jatkossa voi  ottaa monia asioita paremmin huomioon, ymmärtäen koiraansa paremmin ja voi nähdä oman koiransa toisenlaisin silmin. 

 

Hajut ja muut vaikutteet

Hajut ovat tärkeä osa koulutusta. Ne tulevat ensimmäisenä ennakoitavana hajukuvana, jatkuvat hajujälkenä ja jokainen peto on myös hajustettu sen ominaishajulla.  Petoa liikutetaan aina yksilöllisesti ja välttäen tarpeetonta koiran fyysistä tai psyykkistä paineistamista. Vaikka peto luo jossain määrin aversiivisen vaikutteen koiralle hetkellisesti, tätä vaikutetta säädellään harkitusti ja hallitusti siten, että koira ei koe voimakasta stressiä. Koulutustilanteen tarkoitus ei ole maksimaalisesti kuormittaa koiraa ja tilanne on aina välittömästi keskeytettävissä, jos tarvetta esiintyisi. Tänä päivänä petokohtaaminen minkä tahansa luonnonpedon kanssa voi tulla käytännössä missä ja milloin vain, joten käytännössä tällainen konepetokohtaaminen ei siis eroa potentiaalisesta mahdollisuudesta törmätä luonnonpetoeläimeen jossain lenkillä.

Petotesteissä® huomioidaan aina tilanteen aiheuttama jännitys, vireystilan nousu ja luonnollinen stressireaktio. Koulutustilanteen kesto määritellään yksilöllisesti jokaiselle koiralle, ja tilanteen aikana hyödynnetään tarvittaessa erilaisia kuormitusta vähentäviä keinoja, kuten suurempaa etäisyyttä, pedon liikuttamista kauemmas, taukoja tai tilanteen etenemisen hidastamista.  Pedot ovat petoja toki, mutta  jännitystä säädellään hallitusti vaikka pedoista ei koirille kavereita halutakaan tehdä. 

Koiran käyttäytymistä, tunnetilaa ja elekieltä seurataan jatkuvasti koko koulutuksen ajan. Aina huomioidaan myös monet muut kuormitukseen vaikuttavat tekijät, kuten sääolosuhteet, pitkä automatka, aiemmat harrastukset tai muut saman päivän tapahtumat. Koirille ei järjestetä saman päivän aikana kuin vain yksi koulutustilanne. Tavoitteena ei ole maksimoida painetta, etsiä voimakkaita reaktioita tai saada aikaan näyttäviä tilanteita. Koiralle kohtaaminen on aina todellinen kokemus, vaikka ihminen tietääkin osallistuvansa simulaatioon. Toiminnan tarkoitus ei ole viihdyttää yleisöä tai tuottaa näyttäviä esityksiä, vaan tarjota koiralle hallittu, turvallinen ja tavoitteellinen oppimistilanne. Jokainen koulutuskerta suunnitellaan koiran hyvinvointi, yksilölliset tarpeet ja koulutukselliset tavoitteet huomioiden. Jos siis näet jossain videon tai kuvia tai seuraat koulutuspäiviä, kannattaa muistaa että jokin hetki, otos, videopätkä tai muu kertoo tilanteesta, joka tapahtuu juuri sillä hetkellä ja  juuri sen kyseisen koiran osalta - aina tulee huomioida taustalla vaikuttavat tekijät ja konteksti. 

Valinnanvapaus ja hallinnan tunne tärkeitä asioita

Koulutustilanteessa koiraa ei aseteta pakotetun valinnan tilanteeseen. Koiralla on aina mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa, ja kaikki tilanteesta poistumiseen, tarkkailuun tai aktiiviseen toimintaan liittyvät vaihtoehdot ovat sille sallittuja joskin petoihin kiinni käymistä rajoitetaan. Meillä ei kouluteta koiria käymään kiinni kohteeseen, vaikka joillain tietyillä roduilla tämä on tai on ollut ihanteena ja koiria on käytetty erityisesti laumana jossain jahdissa. Näillekin koirille voidaan kuitenkin tarjota virikkeitä ja tyydytystä käyttäytymistarpeisiin, vaikka se viimeinen vaihe eli saaliiseen kiinni käyminen jääkin kokematta. 

Koiran valinnanvapautta pidetään tärkeänä osana oppimista, sillä hallinnan tunne ja mahdollisuus vaikuttaa tilanteen kulkuun ovat keskeisiä tekijöitä sekä hyvinvoinnin että resilienssin kehittymisen kannalta. Ainoa asia, jota tarvittaessa rajoitetaan, on koiran turvallisuutta vaarantava yltiörohkea toiminta. Jos koira valitsee karkottavan käyttäytymisen, peto reagoi tilanteeseen siten, että koira voi kokea toimintansa vaikuttavaksi. Jos koira puolestaan haluaa ottaa etäisyyttä tai poistua tilanteesta, sillä on siihen aina mahdollisuus. Tällöinkin koira saa kokemuksen siitä, että se pystyy omilla valinnoillaan vaikuttamaan tilanteen lopputulokseen.

Mikäli koira ei kykene ratkaisemaan tilannetta ja alkaa osoittaa hienovaraisia lamaantumisen tai ylikuormittumisen merkkejä, voidaan tilanteeseen tehdä välittömästi muutoksia. Peto voidaan esimerkiksi siirtää pois näkyvistä tai tilanteeseen voidaan lisätä tauko, jonka jälkeen koira pystyy usein jatkamaan työskentelyä ja tekemään uusia valintoja. Tarvittaessa koulutus voidaan aina keskeyttää. Joissakin tilanteissa koulutusta ei aloiteta lainkaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sairaudet, jotka vaikuttavat stressinsäätelyyn tai kuormituksen sietokykyyn, kuten tietyt hormonaaliset sairaudet, epilepsia tai vakavat sydänsairaudet tai kiputilat. Samoin koulutusta voidaan siirtää myöhempään ajankohtaan, jos koira on juuri saapunut rescuetarhalta tai sillä on taustallaan äskettäinen vakava traumaattinen tapahtuma, kuten koirahyökkäys.

Kaiken toiminnan lähtökohtana on, että koulutus etenee koiran ehdoilla. Tavoitteena ei ole nähdä, kuinka paljon painetta koira kestää, vaan rakentaa sille kokemuksia, joissa se oppii tekemään tilanteeseen sopivia ratkaisuja, säilyttää toimintakykynsä ja kokee onnistuvansa. Tavoitteena on auttaa koiraa kokemaan omasta näkökulmastaan katsottuna menestymistä, joka syntyy on sen omien valintojen ja käyttäytymisen luomien onnistumisten pohjalta. 

Lisätietoja löydät:

www.petotestit.com

Laumanvartijakoira ei ole yliluonnollinen supersankari

Viime päivinä ja kuukausina on keskusteltu paljon laumanvartijakoirista ja pedoista, erityisesti susista, koska niiden määrä lisääntyy ja ne tuottavat suurta uhkaa mm. Karjaeläimille. Pidin koko päivän mittaisen pitkän luennonkin juuri laumanvartijakoirien työkäytöstä, 1.4.2026 Kainuun ammattiopiston etäkoulutuksena ja se sai valtavan suuren suosion. Meillä on tarvetta kouluttautua asiassa yhä taitavammiksi ja ymmärtäväisemmiksi. Suomessa laumanvartijakoiria on ollut verrattain vähän aikaa ja vielä vähemmän aikaa niitä on ollut todellisina eläinvahteina, turvaamassa karjaeläimiä pedoilta. Työkäyttö kuitenkin lisääntyy, koska pedotkin lisääntyvät ja koirien ja petojen kohtaamisia tulee koko ajan enemmän. Näihin koiriin liittyy kuitenin paljon vahvoja uskomuksia ja näkemyksiä sekä oletuksia. Jokaisella nettipalstalla susiongelman ratkaisuksi huudetaan:”Hanki laumis”. Sepä nyt ei välttämättä ole niin simppeliä...

Tämä kirjoitus on tarkoitettu laajemmin kattamaan erilaisia pohdintoja, joita on viime aikoina tullut ihmisiltä ja viimeisin innoitus toki tuli siitä, että parhaillaan pyörii netissä video, jota on jaettu erilaisiin somekanaviin ja se on herättänyt kovasti keskustelua ja kysymyksiä. Se on yksityishenkilön kuvaama läheisen ihmisen pihasta. Siinä susi saapuu kytkettynä olevan laumanvartijakoirasukuisen koiran luokse pihapiiriin ja kiertelee lähellä koiraa. Mitään vahinkoa ei satu. Erityisesti keskustelua on herättänyt se, miksi koira ei hauku lainkaan, hyökkää tai aja sutta pois. Moni on kysynyt, kuuluuko laumanvartijakoiran käyttäytyä näin tai saako tai kuuluuko laumanvartijakoiria pitää niin. Keskustelu on aina hyvästä ja tässä nyt yritän avata muutamia seikkoja. En halua silti sormella osoittaa tämän videon kuvannutta henkilöä tai ketään muutakaan, mutta toivon että kaikki  lukisivat tämän ja pohtisivat koirien työturvallisuustekijöitä yleisesti yhä tarkemmin jatkossa. 

Kasvatan itse laumanvartijakoiria ja olen perehtynyt myös niiden alkuperäseutuihin sekä erilaisiin muihin paikkoihin, joissa koiria käytetään suojelemaan laumaa ja myös muuta perhettä erilaisilta suurpeduilta. Työskentelen paljon petoasioiden sekä petouhkatilanteiden parissa ja koulutamme koiria myös simuloidussa petokontekstissa - Petotesteissä®. Ehkä juuri näistä johtuen niitä kysymyksiä on tullut niin paljon ja päätin tehdä tämän pidemmän jutun.

Minä ja pari laumamme nuorta sarplaninacia.

Käyttäytyminen on kontekstisidonnaista

Olen kirjoittanut tähän blogiin aikaisemmin käyttäytymisen kontekstisidonnaisuudesta artikkelin, siitä miten erilaiset tekijät vaikuttavat koiran käyttäytymiseen ja miten monelle ihmiselle tulee yllätyksenä oman koiran käyttäytyminen monissakin tilanteissa, myös Petotesteissä®. Esimerkiksi välimatka ja mahdollisuus vapaasti valita vaihtoehtoja vaikuttavat erittäin paljon.  Käyttäytymiseen vaikuttaa yksilön monet ominaisuudet, terveydentila, ikä, kokemukset, ympäristö (esim aidat, etäisyys, pakomahdollisuudet, muu lauma jne) Jos koira esimerkiksi on kytkettynä tai pienessä tilassa aidattuna, se ei voi poistua, eikä väistää. Se ei voi lisätä haluamaansa etäisyyttä eikä vaikuttaa siihen, onko se ylipäätään vuorovaikutuksessa uhkan/ pedon kanssa vai ei. Koira, joka on ollut paljon kytkettynä, tietää että rimpuillessaan se tuottaa itselleen erittäin epämiellyttäviä pakotteita, kipuakin varmasti. (Huom! Petotesteissä® koira on pitkässä liinassa, jota pidetään  löysällä ja se on vain ja ainoastaan turvavarusteena, sillä ei koskaan estetä koiraa ottamasta etäisyyttä tai poistumasta tilanteesta eikä koulutusta järjestetä ikinä missään jääkiekkokaukalossa tai vastaavassa pienessä suljetussa tilassa!) 

Tämä voi herättää tunteita kun sanon seuravaa, mutta fakta on, että yksinäinen ja etenkin kytkettynä oleva mikä tahansa koira on petopainealueella  oikeasti vain susisyötti, myös laumanvartijarotuinen koira. Tällä kyseisellä videolla, joka nyt pyörii somessa valtavasti, siinä susi on selvästi jostain syystä kiinnostunut koirasta.  Susi, kuten koirakin, ovat opportunisteja. Ne tekevät valintoja, joita kokevat sillä hetkellä parhaaksi. Niillä on omia preferenssejä ja motiiveja, jotka eivät välttämättä meille ihmisille avaudu, varsinkaan pienestä videopätkästä. Sudet eivät yleensä kuitenkaan pyri tarpeettomiin yhteenottoihin. Ne ovat petoja, mutta samalla erittäin varovaisia eläimiä. Luonnossa vakava loukkaantuminen voi tarkoittaa kuolemaa. Jokainen konflikti sisältää suuren riskin, ja siksi susi arvioi tilanteita tarkasti ennen kuin tekee ratkaisujaan.  Susi ei automaattisesti ole siis suinpäin syömässä  kaikkia vastaantulevia, mutta toki susikin oppii erilaisista kokemuksistaan. 

Kuva Makedonian vuoristosta, jossa koirilla eikä pedoilla ole varaa turhiin riskeihin.

Erilaisia motiiveja ja strategioita

Sutta voi kiinnostaa koirat myös muussa kuin reviirinhallinnan  tai ruokalistan merkeissä. Ehkä kyseessä nuori tai yksinäinen susi, joka etsii kumppania, mehän emme yhden videon perusteella voi tietää mitkä ovat suden motiivit.  Videolla susi näyttää kuitenkin selvästi keräävän tietoa,  tavalla kuten sudet tekevät.  Susi tarkkailee koiraa, sen reaktioita, etäisyyttä, liikkumismahdollisuuksia ja mahdollisesti myös muuta ympäristöä. Kaarteleva lähestyminen, suoran paineen välttäminen ja sosiaalisilta vaikuttavat eleet ovat keinoja pienentää konfliktin riskiä. Suden näkökulmasta kyseessä voi olla tilanne, jossa se haluaa päästä lähelle ilman, että vastapuoli kokee välitöntä tarvetta puolustautua.  

Monet petoeläimet käyttävät juuri tällaisia strategioita. Suora aggressio ei ole aina tehokkain tapa lähestyä mahdollista kilpailijaa, riskiä tai saalista saati potentiaalista kumppania. Eläinten maailmassa konfliktin välttäminen ei ole heikkoutta. Vakava yhteenotto voi johtaa loukkaantumiseen tai kuolemaan. Siksi sekä koirat että sudet käyttävät runsaasti erilaisia rauhoittelevia ja jännitystä purkavia eleitä tilanteissa, joissa kumpikaan osapuoli ei vielä tiedä, mitä toinen aikoo tehdä eikä yksilöillä ole tilanteesta mitään kokemusta tai tilanne voisi eskaloitua mittasuhteisiin, jotka olisivat kestämättömiä. 

Omasta ja muiden luotettavien tahojen kertomista kokemuksista ja myös tutkimuksista tiedän, että sutta todellakin kiinnostaa esimerkiksi juoksuaikaiset nartut: Meillä näistä lukuisista laumiksista huolimatta lähimmät sudenjäljet ovat olleet vain 10m aidasta silloin kun nartuilla oli viimeksi juoksut ja koiria on aina pihassa useampia. Näin on tapahtunut myös muualla. Erittäin lähellä tässä on käynyt nyt pidemmän aikaa sekä yksinäinen susi että susipari ja susihavainnot tälläkin alueella ovat lisääntyneet voimakkaasti – ja täällä on ollut vakuuttavia vahteja parikymmentä vuotta. Siinä missä aiemmin oli jokin yksittäinen havainto harvakseltaan, nyt niitä on paljon enemmän, viikottain. Me kuljemme koirien kanssa myös lähialueella, joten meistä on jäänyt varmasti myös merkkejä maastoon. Pelkkä koirien läsnäolo siis ei riitä ja tästä on myös ihan tutkittuakin tietoa maailmalta. 

. 

Nykypäivän laumavartijakoirista

Laumanvartijakoiria tutkivat tutkijatkin varoittavat, että työkoirien ei tulisi koskaan olla liian sosiaalisia susia kohtaan, koska siinä on aina se ikävä susihybridien vaara. Tutkijat painottavat, että työkoirien tulisi suhtautua susiin aina jollain tavalla agonistisesti, karkottavasti, mutta niitä tapoja on paljon erilaisia – ei vain pelkästään ärjyminen hullun raivolla.  Laumanvartijakoirien tulisi  kuitenkin pitää riittävän vakuuttavasti pedot pois, eikä suinkaan sosialiseerata niiden kanssa niin että lisääntyminen keskenään olisi mahdollista. Laumanvartijakoirien käyttöhän perustuu ensisijaisesti pelotevaikutukseen. Koirien olemassaolon ja haukun pitäisi olla pedoille varoitus:”Ei kannata tulla tänne”.

Tutkijat ovat kuitenkin havainneet maailmalla, että susista on tullut rohkeampia ja sukupolvi toisensa jälkeen jos sudet oppivat, että koirat eivät olekaan konkreettinen ja todellinen, vakava uhka niille, myös laumanvartijakoirien vakuuttavuus murenee. Nykypäivän koirat ovat myös niitä ns. “Pullonkaulan läpi” tulleita koiria. Moni rotu on pelastettu muutamista yksilöistä, "tekohengitetty" koirista, jotka eivät ole koskaan kohdanneetkaan petoja ja todellinen kovan luokan työkäyttö puuttuu lähihistoriasta ja vielä kaiken kukkuraksi on jopa tarkoituksella haettu hieman helpompia, seurakoiramaisia ominaisuuksia, näyttelyjalostuksen vuoksi sun muuta koirien luonnetta ja toimintakykyä heikentävää. Täytyy ymmärtää että tämän päivän laumiksista suurin osa ei ole sellaisia kuin joskus ammoisina aikoina. Koirat ovat muuttuneet pehmeämmiksi, sudet vastaavasti pelottomammiksi. Iso koira tai koiran haukku ei siis ole susille mikään pelote välttämättä, se voi herättää jopa kiinnostuksen ja sudet, jotka ovat tottuneet napsimaan metsästyskoiria, niille koirien haju ja haukkuääni voi olla suorastaan kutsu tarkastamaan tilannetta tarkemmin. Haukkuääni ja elekieli kertoo paljon toisille koirille, myös susille. Aran koiran elekieli ja haukku on erilaista kuin vakuuttavan ja vahvan koiran elekieli ja haukku. 

Susien ja koirien kohtaamistilanteista

Sudet oppivat kuitenkin myös nopeasti esimerkiksi, että aitojen takana olevat koirat eivät pääsekään aitojen takaa, vaikka miten olisi vakuuttavaa toimintaa. Tai jos kohtaamistilanteissa susilla on ylivoima ja/ tai koirat väistävät ja arastelevat, tämä painuu myös susien muistiin ja ne oppivat kerta toisensa jälkeen.  On toki myös  tilanteita, joissa sudet saavat rauhassa kulkea etäämmältä, koirien suuremmin siihen reagoimatta, kunhan sudet pysyvät tietyn etäisyyden päässä. Koirat ja sudet oppivat siis toisistaan ja eri tilanteista. Koirat esimerkiksi eivät haaskaa voimiaan susiin, jotka eivät todellisuudessa ole tulossa uhkaamaan laumaa, eivät ole saalistusaikeissa ja kulkevat etäämmältä. Lähikohtaamistilanteet ovat kuitenkin aina eri asia kuin jossain kaukana tapahtuva petojen liikehdintä. Tilanteissa vaikuttaa paljon myös tilanteiden ennakoitavuus, ylipäätään se on monen tekijän summa – käyttäytyminen kun on kontekstisidonnaista.

Koirilla on hyvin erilaisia toimintamalleja ja koirat toimivat parhaimmillaan tiiminä, jossa jokaisella on oma roolinsa. Työkoiralauma toimii parhaiten, kun yksilöt ovat hieman erilaisia, mutta kukaan ei ole kovin arka. Arat nimittäin jättävät muun lauman tositilanteessa, opportunisteja kun koiratkin ovat ja oma henki on se kallein omaisuus. Tutkijat ovat havainneet hyvin monenlaisia käyttäytymisiä koirilta susien läheisyydessä, myös niitä leikkiinkutsueleitä ja mielistelyä toisinaan ja näitä onkin nähty myös Petotesteissä®, erityisesti nuorilta koirilta tai sellaisilta, jotka tulevat epävarmoiksi siinä tilanteessa. Tilanteiden eskaloiminen puolustukseen vaatii aina jonkinlaista kykyä, tai potentiaalia, tutkijat puhuvatkin RHP:stä eli “resurssien hallintapotentiaalista”. Siihen vaikuttaa mm. elinvoimaisuus, kokemus, ikä, koko ja moni muu asia. Esimerkiksi koiran vanheneminen ja heikko kunto, sairaus tai kokemattomuus alentaa tätä arvoa. Työkoirat toimivat viisaasti. Tutkijatkin toteavat, että se petojen alueelta poispitäminen on aina tavoiteltavin ja ideaalein. Tulee kuitenkin tilanteita, joissa koirat tulevat yllätetyiksi yms. Aina koiran ei ole kannattavaa eskaloida tilannetta rajuun puolustukseen ja silloin toimintakykyinen koira turvautuu vaihtoehtoon B eli rauhoitteluun ja henkensä pitimiksi toki myös tilanteesta poistuminen voi olla koiran itsensä kannalta järkevää. Koirat toimivat jokaisella hetkellä parhaaksi katsomallaan tavalla, resurssit ratkaisevat osaltaan, koiran rohkeus ja kyky tehdä työtä osaltaan. Koiran tärkein resurssi on sen oma henki, edes kaikki emät eivät puolusta pentujaan samalla tavalla kuin pitävät omasta henkikullastaan kiinni.

Myös sudet käyttävät rauhoittavia eleitä. Se ei silti tarkoita sitä etteikö susi tai koira voisi hetkenä minä hyvänsä sitten muuttaa taktiikkaa, se tunnetila ja strategia kun voi muuttua hetkessä. Tämä kaikki onkin oman työni yksi mielenkiintoisimmista asioista  - kaikki koirat kun ovat niin erilaisia ja ne elävät “tässä ja nyt”-hetkessä! 

 

Työkoirat toimivat laumassa

Myös pedoissa on eroja, esimerkiksi sudetkin ovat eri alueilla hieman erilaisia ja toki niitä on paljon muitakin petoja ja uhkia kuin vain susia.  Koiriin vaikuttaa myös taustalla oleva kulttuuri ja linjat, joista koirat ovat alunperin peräisin. Karkeasti on jaoteltu laumanvartijarodutkin itäisiin ja läntisiin ja siihen on omat syynsä, vaikka yksilöerot voivat olla rotueroja suuremmat paikoin. Ei ole kuitenkaan olemassa sellaista yhtä ainoaa oikeaa tyyppiä tai yhtä ainoaa tapaa, vaan laumanvartijakoiria on erilaisia ja esimerkiksi pyreneittenkoiran ja kangalin toiminnassa on eroavaisuuksia.

Laumanvartijakoirista elää vahvoja myyttejä, mutta niillä seuduilla, joilla koiria edelleen käytetään oikeasti työkäytössä, siellä ymmärretään  että susi ei ole mikään “kiva leikkikaveri” tai helppo vastus. Laumanvartijakoiria vahingoittuu ja menehtyy myös näissä petokohtaamisissa jatkuvasti. Ja miettikää – niitä koirien ja susien tappeluiksikin äityviä tilanteita tulee siitä huolimatta, että alueilla on vuosisatojen ajan ollut laumanvartijakoirakulttuuri vahvana ja kokeneita työkoiria ollut kautta aikojen. Työkoiria täytyy olla aina suurempi määrä, yksi ei todellakaan riitä kun on suurempi petopaine. Monilla alueilla pidetään viittä koiraa miniminä, jos on enemmän petoja ja vahdittavia tai isoja alueita, mutta aivan ehdottomasti aina vähintään se työpari. Tuhansien lampaiden laumaa vartioi kymmeniä koiria. 

Karkeaa jaottelua läntisten ja itäisten laumanvartijarotujen historiasta ja eroista. 

Yksinäinen työkoira petoalueella on susisyötti

Yksinäinen koira on siis petoalueilla susisyötti, vaikka olisi kuinka laumanvartijakoira tahansa. On vähän absurdia ajatella, että täällä pienessä Suomessa se yksi yksinäinen koira, vielä ilman mitään kunnon kokemusta ja ymmärrystä susista ja niiden  todellisesta vaarallisuudesta, pärjäisi vieläpä kytkettynä, yksinään edes yhdelle sudelle, joka on päättänyt ottaa suuremman riskin tai joka on saanut kokemusta koirista. Puhumattakaan että susia olisi yhtään enempää. Alkuperäseuduilla laumanvartijakoirat omaavat vahvan epigenetiikan ja genetiikan, siellä koirat oppivat työhön muun lauman mukana ja silti tiukkoja, vahvoja koiria vahingoittuu ja kuolee.  Nämä laumanvartijakoirat eivät ole mitään Taika-Jimejä tai muita viittasankareita. Nämä ovat ihan vain koiria. 

Laumanvartijakoirien tehokkuus perustuu ennen kaikkea niiden määrään, koirien soveltuvuuteen vaativaan työhön, koirien keskinäiseen yhteistyöhön, jatkuvaan läsnäoloon ja siihen, että ne muodostavat pedolle uskottavan vastavoiman järkevällä ja viisaalla tavalla. Tarkoitus ei ole, että yksi koira voittaisi suden taistelussa tai ylipäätään tilanteet eskaloituisivat usein taisteluksi. Tarkoitus on saada pedot arvioimaan riskit liian suuriksi ja pysymään poissa alueelta. 

Osa makedonialaisista työkoirista syömässä

Työkoirien työturvallisuus huomioitava

Kaikki kokeneet työkoirakasvattajat ja työkoiria käyttävät tietävät, että jokainen syntyvä laumanvartijakoira ei ole kunnon työkoira, joka oikeasti pystyisi selviytymään todella haastavista olosuhteista ja suurista uhkatilanteista.  Koirat ovat susien tavoin opportunisteja ja lisäksi tulee monet muut pedot ja uhkatilanteet haasteeksi. Koirat toimivat itselleen edullisimmalla tavalla, tekevät tilannekohtaisia valintoja ja se valinta voi toki muuttua muutamassa hetkessäkin, tilanteen niin vaatiessa. Jos ajatellaan somevideon kaltaista tilannetta eli yksinäistä koiraa, joka on kytkettynä - se tietää olevansa kytkettynä. Se tietää ettei sillä ole paljon vaihtoehtoja. Se  on kenties yrittänyt ensin haukullaan karkottaa pedon, joka tuleekin lähemmäs. Koira hämmentyy lähelle tulevasta sudesta ja sen eleistä, koira alkaa esittää rauhoittavia eleitä, koska se ei halua konfliktia. Koiralla ei ole todellista kokemusta, se on epävarma ja hämmentynyt. Esimerkiksi videolla hännän liike vaikuttaa painottuvan vasemmalle, mikä tutkimuksissa on yhdistetty negatiivisempaan tunnetilaan, jännitykseen ja epävarmuuteen. Pelkästään tämän lyhyen videon perusteella ei kuitenkaan voida tehdä varmoja johtopäätöksiä koiran tunnetilasta. Koira ymmärtää todennäköisesti sen, että jos se eskaloi tilanteen, sillä voi olla hyvin vähän “ässiä hihassaan” kytkettynä. Koira rauhoittelee tilannetta, susi toimii samoin, samalla koiraa tarkkaillen ja tilanne päättyy. Susi poistuu paikalta.... tällä kertaa...Onneksi.  Koira pelastaa oman nahkansa sillä kertaa, ei menetä toimintakykyään, mutta on suuressa vaarassa. Jos alueella on esimerkiksi lampaita tai vastaavia, ne ovat myös vaarassa, sillä yksinäinen koira kytkettynä ei kykene mitenkään tekemään sitä työtä mihin se on tarkoitettu. 

Hei ei näin! Suurpetoalueella, jossa susien liikkuminen on tiedossa tai ennakoitavissa, koiran pitäminen kytkettynä muodostaa merkittävän riskin eläimen hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Kun eläin ei voi paeta, väistää tai hakeutua suojaan, sen mahdollisuudet selviytyä vaaratilanteesta heikkenevät olennaisesti. Toki irti olevan koiran kohdalla on sitten se riski, että se lähtee hämmentyneenä ja kokemattomana yksin suden perään ja siellä odottaakin lauma, jonka jälkeen on kaikkea muuta kuin kivaa piirileikkiä tiedossa. Jenkeissä koiria kojootit ja sudet napsivat paikoin kuulemma enemmän kuin lampaita, kun ylisosiaaliset koirat eivät ole varoneet petoja ja ovat lähteneet petojen mukana liian kauas. 

Sudelle riski koiran kanssa taistellessa voisi toki myös olla  kohtalokas. Susi on kuitenkin viisas ja se tarkkailee tilanteita, tekee havaintoja, tiedusteluja. Susi on elänyt aivan erilaista elämää, sillä on aivan toisenlaiset kyvyt esimerkiksi taistella ja erilaiset kokemukset kuin koirilla. Nyt tilanteessa oli vain yksi vähän kokematon ja epävarma susi, jonka motiivit eivät olleet selkeästi koiran saalistamisessa syömisaikein (vielä ainakaan), vaan jossakin muussa tunnustelussa. Jos tilanteessa olisi ollut useampia susia tai susi olisi päättänyt kokeilla todella oikeasti onneaan, tämä kytkettynä oleva koira olisi ollut todella vakavissa ongelmissa. 

Vaikka kuinka olisi syntynyt työkoirasukuun vuorille, ei silti ole mitään takeita,
että laumanvartijarotuinen koira kykenee täyttämään työkoirasaappaansa kunnialla. 

Vastuuntuntoa ihmiset! 

Minä kasvatan työkoiria, mutta en myy pentuja, jos tiedän että ne joutuvat ketjun tai vaijerin jatkoksi - tai toimimaan yksin ilman työparia alueelle, jossa on kova petopaine.  Jos näitä laumanvartijakoiria haluaa työkoirina pitää eläinvahteina petopainealueella, täytyy huolehtia koirille asianmukaiset olosuhteet, joissa myös niiden työturvallisuus voidaan taata.  Tähän velvoittaa meitä jo eläinten hyvinvointilakikin, vaikka siellä ei kielletä vielä kytkettynä olevien koirien pitämistä.  Suuri koira kytkettynä pannastaan aiheuttaa äkkiä myös itselleen vakavia vammoja, näistä ikävä kokemus valitettavasti löytyykin koirasta, joka tuli itselleni kodinvaihtajana ja se oli siihen mennessä ehtinyt rempomaan kolme vuotta ketjun jatkona. Kymmenvuotiaana alkoi vammautunut niska sitten vaivata ja koira piti laskea paremmille vartiointimaille siksi. 

Tällä jutulla haluan peräänkuuluttaa ensijaisesti VASTUUNTUNTOA. Hankkikaa ihmiset tietoa!  Me ihmiset teemme asioita, joita ei aina tule ajatelleeksi. Syyllistää en halua ketään, mutta sekä luennolla että myös tässä haluan painottaa, että nämä koirat eivät ole yliluonnollisia ihmeotuksia, joilla on jumalalliset voimat. Näistä laumanvartijakoirista löytyy paljon  koiria, jotka parhaimmillaan pystyvät tekemään työtään ihmisten omaisuuden ja karjaeläinten turvana, mutta se vaatii ymmärrystä näiden koirien käytöstä sekä monenlaista vastuunkantoa.  Kaikista koirista ei kuitenkaan työtehtäviin ole eikä ainakaan niitä työtehtäviä hoideta ketjun päästä. 

Petotesteissä® meillä on käynyt paljon koiria, joilla on todella paljon oikeaa petokokemusta, erilaisten petojen kanssa. Jokainen petokohtaamistilanne on aina uniikki. Pedot käyttäytyvät kaikki erilailla, tilanteet vaihtelevat ja täytyy aina muistaa se, että käyttäytyminen on todellakin kontekstisidonnaista. Petotesteillä® voidaan kouluttaa kaikenlaisia koiria – myös  työkoiria petotyöskentelyssä tai petouhkatilanteiden varalle, arvioida monia työominaisuuksia, kykyä palautua tilanteista ja näin luoda lisää työturvallisuutta ja myös ymmärrystä omaa koiraa kohtaan. Mitä enemmän tiedät koirastasi ja mitä paremmin ymmärrät sitä, sen reilumpi voit koiraasi kohtaan olla ja asettaa sen sopiviin saappaisiin.

Työkoiria ei tule asettaa liian suuriin saappaisiin, joissa koirien hyvinvointi ja turvallisuus on uhattuna vakavasti.  Kaikista koirista ei ole vaativaan työhön, joissa koirilla on erilaisia selviytymisstrategioita ja ne kaikki eivät paljastu tutussa arjessa. Petoalueella tulee huomioida riskit: Suomessakin löytyy ihan riittävästi kokemuksia, miten koiria on viety tarhasta tai juoksulangasta susien toimesta ja maailmalta löytyy lisää dokumentaatiota siitä, ettei edes mikään laumanvartijakoira ole kykenevä puolustautumaan kytkettynä. 

Laumanvartijakoirista on parikin eri artikkelia täällä blogissa:

Petotestit: Laumanvartijakoirat Petotesteissä®, osa 1
Petotestit: Laumanvartijakoirat Petotesteissä®, osa 2

Kiitos jos jaksoit tähän asti - turvallisia työtehtäviä, metsäretkiä ja mökkireissuja yms. kaikille! 


Terveisin Hanna-Mari Sorvo

Käyttäytymisanalyyttisen eläintenkoulutuksen asiantuntija, 
Eläintenkouluttaja AT & EAT (ongelmaeläimet)
Laumanvartijakoirakasvattaja