Todellinen koiramies

Elettiin sodanjälkeisiä aikoja, oli vuosi 1945 ja Markku oli äitinsä siskon mökillä Sipoossa Talasjärvellä. Mökin vieressä oli järvi, sama järvi, jota venäläiset olivat sodan lopulla pommittaneet. Tämän järven päässä asui silloin ukko, jolla oli kanoja ja muita kotieläimiä sekä karkeakarvaisia kettuterriereitä. Tuon järven päässä syntyi tuolloin vuonna 1945 pienen pojan suuri rakkaus koiriin.  Tämän tutun vanhan miehen luona Markku pääsi tutustumaan karkeakarvaisiin kettuterriereihin ja pieni Markku-poika näki miten koiria hoidettiin ja esimerkiksi pentujen häntiä typistettiin. Näin alkoi Markku Loimelan, kunnioitettavan pitkän koiraharrastuskokemuksen omaavan ja todellisen koiramiehen koirahistoria. Tästä suuri kiitos myös tälle ukolle ja  karkeakarvaisille kettuterriereille. Markulla on vuosia metsästyskoirien parissa  kertynyt nyt jo noin 60 vuotta ja monenlaisista vaiherikkaista hetkistä voisi saada helposti useammankin paksun kirjan. Vaikka rakkaus koiriin roihahti kettuterriereiden kautta, ensimmäinen oma koira oli ajokoira, jonka isä hankki Markulle heidän Pihlajasaaren reissullaan. Markku muisteli, miten olivat isänsä kanssa moottoriveneellä liikkeellä ja eräällä isännällä oli kassillinen ajokoiranpentuja ja Markku sai lopulta niistä yhden.

Markku Loimelan, kunnioitettavan pitkän koiraharrastuskokemuksen omaavan ja todellisen koiramiehen koirahistoria on alkanut kettuterriereistä. Kuvassa Markun oma kasvatti Uhtuan Lumi.

Markulla on ollut Uhtuan kennelnimi vuodesta 1973. Uhtuan-nimi viittaa Vienan Karjalaan, joka on Kalevan kansalliseepoksen sekä myös karjalankarhukoirien alkuperäseutua. Ensimmäinen pentue olikin juuri karjalankarhukoirapentue. Uhtuan- nimelle on syntynyt 43 pentuetta karhukoiria, joiden kautta hän  pääsi tutustumaan moniin muihin kasvattajiin ja metsästysharrastajiin. Markulle tuttuja ovat olleet myös esimerkiksi legendaariset karjalankarhukoirarodun kehittäjät,  Olof Z. Berg sekä Antti Herrala. Markku muistaa muun muassa Töpön, joka oli Herralan kuuluisin karhukoira. Markku muistelee myös, miten 1972 Messuhallin näyttelyissä oli haastateltu kenraali Olli Korhosta. Korhonen oli  Kennelliiton silloinen puheenjohtaja, joka oli keskustellut myös presidentti Urho Kekkosen kanssa siitä, voisiko presidentti auttaa karjalankarhukoirien geenipoolin laventamisessa. 1970-luvulla oli ollut jonkinlaista keskustelua karhukoirapiireissä, josko rotuun olisi haettu uutta verta venäläis-eurooppalaisesta laikasta, venäläisistä linjoista. Tästä Markkukin innostui ja hakikin tuolloin yhden venäläis-eurooppalaisen laikauroksen sekä myöhemmin myös narttuja. Roturisteytysaie ei kuitenkaan toteutunut, mutta näiden aikeiden johdosta Markku päätyi Venäjälle länsisiperianlaikojen pariin. Venäjältä hän hankki länsisiperianlaikan pentuja sekä myös monia aikuisia, niin kutsuttuja eliittikoiria Suomeen. Eliittikoira maksoi tuolloin 10 000 markkaa ja sellaiseksi kutsuttiin koiraa, jolla oli hyvät periyttämistulokset, sekä vahva näyttö näyttely- ja käyttöpuolella. Koirat olivat ikään kuin ”kolmoisvalioita”. Eliittikoiria tuli Markun tuomana karanteenin kautta yhteensä 17 ja osa koirista meni myös Norjaan ja Ruotsiin. 

Uhtuan kennelin arkistosta, kuvassa laikat villisikametsällä. 

Markku muistelee monia muitakin menneiden vuosien koiria. Mieleen on jäänyt muun muassa karjalankarhukoira, nelinkertainen hirvikuningas Pörri, joka löytyy Markunkin kasvattien sukutaulusta. Tästä linjasta syntyi kokeellisella  linjauksella myös Töpö, jonka jälkeläisissä on mm. viisinkertainen hirvikuningas, joka sai viimeisestä kokeestaan  täydet 100p, mikä on huippukoirillekin harvinaista. Kaiken kaikkiaan näiden useiden kymmenien vuosien varrella on syntynyt yli 1000 pentua; karjalankarhukoiria, länsisiperianlaikoja ja sileäkarvaisia- sekä karkeakarvaisia kettuterriereitä.

Markku on hankkinut valtavan tieto-taidon metsästyskoirista ulkomaita myöten. Tutuksi ovat tulleet mm. Moskova ja Leningrad sekä alueiden ammattimetsästäjät. Siperiassa Markku on käynyt viisi kertaa.  Altai-vuoristo sekä monet muut Venäjän alueet ja vuoristoseudut ovat niin ikään Markulle tuttuja. Perimätietoa on karttunut myös Amerikan-Kanadan mohawk- intiaaneilta, joiden opit ja neuvot Markku kertoo vain vahvistaneen aiemmin karttunutta tieto-taitoa. Aikanaan jo venäläiset metsästyskoiraharrastajat kehottivat  keskittymään ja satsaamaan hyviin narttuihin ja narttulinjoihin ja tämän neuvon Markku on kokenut hyvin menestyksekkääksi. Markku on kuitenkin kriittinen saamiensa neuvojen suhteen ja aivan kaikkea ammattimetsästäjienkään oppeja hän ei täysin kannata. Esimerkiksi ammattimetsästäjien parissa on tavanomaista ottaa koko pentue nuorena metsälle ja karsia siellä vain parhaat jatkoon. Markku kertoo, että toki tavallaan ymmärtää ammatikseen metsästävien ajatuksen siellä taustalla, mutta moni koira voisi toimia aivan loistavana metsästystoverina, jos annettaisiin hieman enemmän aikaa kehittyä ja osoittaa kykyjään. 

Markku on hankkinut valtavan tieto-taidon metsästyskoirista ulkomaita myöten.
Tutuksi ovat tulleet mm. Moskova ja Leningrad sekä alueiden ammattimetsästäjät.
Kuvassa laikat karhun kanssa, kuva on Markun arkistosta. 

Metsästyksen harjoittelun Markku itse aloitti pienenä poikana jo. 1950-luvulla hänen perheellään oli Espoossa mökki, jonka lähimaastossa hän samoili kaiken mahdollisen liikenevän ajan. 10-vuotiaana Markku sai jousipyssyn, jonka avulla hän harjoitteli ampumista kantoihin ja puunrunkoihin. Myöhemmin, vuonna 1956, hän sai ensimmäisen  ilmakiväärin. Silloiseen aikaan oli tavanomaista maksaa nuorille pojille harakoiden, varpusten, närhien ja muiden maatilaa haittaavien lintujen poistamisesta ja Markkukin tienasi naapurin isännän tiluksilla vähän taskurahoja.  Varsinaisen metsästyksen Markku aloitti 1967 karhumetsällä Sallan seudulla, jossa sai siihen aikaan vapaasti karhua metsästää.

Markku aloitti 1967 metsästyksen karhumetsällä Sallan seudulla,
jossa sai siihen aikaan vapaasti karhua metsästää. Kuva Markun arkistosta.

 

Karhumetsällä hän on käynyt myös Venäjällä ja Kanadassa, jossa mustakarhumetsästysretki koki hyvin jännittävän päätöksen. Monilla reissuilla Markku on ollut ilman asetta, mutta Kanadassa hänellä oli mukanaan avotähtäimellä oleva, vanha venäläinen sotilaskivääri vuodelta 1941. Kiväärillä oli myös oma historiansa, se oli löytynyt ladon heinistä Porkkalasta. Karhuntalja tuli reissusta muistoksi, mutta se muistuttaa varmasti myös siitä, että karhumetsästys ei ole leikkiä – reissulla kun olisi voinut kaverilta lähteä henki. Karhunmetsästysporukassa oli yhteensä 16 henkilöä. Ensimmäinen osuma ei vielä ollutkaan karhulle kuolettava. Piti odotella pitkä tovi. Alkoi päivä kääntyä illan puolelle ja muu väki oli sitä mieltä, että paras lähteä karhun perään vasta aamulla. Suorastaan kielsivät lähtemästä hämärän kynnyksellä. Markku ja yksi ystävänsä päättivät lähteä kuitenkin jäljittämään karhua kahden Markun mukana tulleen laikan kanssa. Hyvin pian koirat saivatkin vainun karhusta, joka makasi suuren männyn takana. Miehet siinä tuumailivat, että karhu oli kenties jo menehtynyt. Kaveri meni karhun luokse ja ampui vielä kerran, mutta karhu reagoikin laukaukseen ja se huitaisi kiväärin kaverin kädestä, puri olkapäähän ja rojahti sen jälkeen kuolleena maahan. Karhu oli kooltaan noin 250kg.  Markku on käynyt Venäjällä myös karhukokeissa, silloin kun se oli sallittua. Vuosiin mahtuu paljon reissuja ja retkiä ja monesti oli samana vuonna esimerkiksi Moskovan ja Leningradin näyttelyreissut ja Siperian reissut.

Karhumetsällä Markku on käynyt myös Venäjällä ja Kanadassa,
jossa eräs mustakarhumetsästysretki koki myös hyvin jännittävän päätöksen. Kuva Markun arkistosta.

Markun tuttavapiiriin on kuulunut myös petotutkija Erik S. Nyholm Kuusamosta. Markku muistelee, että Nyholmilla oli myös koira, joka oli susiristeytys. Monia muitakin vanhojen asiantuntijoiden nimiä vilahtelee Markun muistelmissa, mm. Heimo Rautava sekä kaikki vanhat karhukoiraihmiset, esimerkiksi Olavi Lahtinen sekä myös Teuvo Eskola, Lapin riistapäällikkö, jolla oli Markulta pari laikaa, joita Teuvo piti aivan huipputason metsästyskoirina.  Usvan kennelin Veikko Mielosen kanssa Markku on käynyt karhumetsällä ja myös Suomen kuuluisin salakaataja, Unto Ek, on Markulle tuttu.

Markun kokemuksista saisi todellakin vaikka miten monta mielenkiintoista teosta. Tarinoita kuunnellessa voi hyvin eläytyä tilanteisiin. Esimerkiksi eräänä vappuaattona Markku oli ollut erään rajamiehen kanssa Sallassa karhumetsällä. He olivat hiihtäneet siinä suonlaidalla ja yhtäkkiä kuului koiran haukku. Haukku keskeytyi ja alkoi taas. Totta kai ajatuksena oli, että siellä olisi ollut se toivottu karhu.  Kun miehet pääsivät haukkupaikalle, siellä olikin hyvin ei-toivottu näky: Markun laikauros vahtimassa poronraatoa. Vaalea koira oli ollut hurjan näköinen, se oli kuononpäästä selkään ihan veressä. Eräkämpälle takaisin hiihdettyään pettyneet miehet soittivat erämaapuhelimesta poroisännälle, että koira oli  nyt tappanut yhden poron ja koiralla oleva vakuutus korvaa kyllä. Poroisäntä oli vaatinut kuitenkin poron korvat viipymättä itselleen ja siitä suorilta rajamies olikin suorittanut sellaisen varsinaisen hiihdon 50km:n pikamatkan, 25km hakemaan poron korvia ja tietenkin se toinen mokoma 25km takaisin. Sama poron luvatta kaatanut koira katosi pari päivää myöhemmin samaiselta erämökiltä ja oli sillä reissullaan tappanut toisenkin poron. Koira löytyi eräästä kurusta, vahtimasta taas poronraatoa ja oli siellä odotellut isäntäänsä. Tämän koiran edesottamuksia varmasti riittää ja olipa onnettomat kalkkunatkin päässeet saaliiksi. Majapaikkojen isännällä oli ollut 10 kalkkunaa, joista  koira oli tappanut useamman. Kytkettynä ollut koira oli livistänyt pannastaan ja päässyt ikävä kyllä kalkkunoiden pariin.

Markku painottaa, miten tärkeää on luoda hyvä suhde koiran kanssa pennusta saakka. Luottamus on kaiken A ja O. Näin koiran perusluonne ja ominaisuudet pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Yhdessäolo koirien kanssa on Markun mukaan hyvin tärkeää ja koirien kuritus pilaa hyvänkin koiran.

KOIRIEN OMINAISUUKSISTA

Markku painottaa, miten tärkeää on luoda hyvä suhde koiran kanssa pennusta saakka. Luottamus on kaiken A ja O. Näin koiran perusluonne ja ominaisuudet pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Yhdessäolo koirien kanssa on Markun mukaan hyvin tärkeää ja koirien kuritus pilaa hyvänkin koiran. Markku kertoo, miten mukavaa on vaikkapa kahvitella ja viettää aikaa koirien kanssa myös televisiota katsellen. Karkeakarvainen kettuterrierinarttu Lumi katseleekin mielellään televisiota ja mitä suurempi ja mustempi otus televisiossa näkyy, sen enemmän Lumia kiinnostaa ja haukku on sitä intensiivisempää.

Markku kertoo, miten eri tavoin koirat voivat toimivat metsällä. Esimerkiksi osa koirista haukkuu saalista mieluusti vain takaa, jolloin saalis pakenee ja se pysyy koko ajan liikkeellä, tällöin kaadon saaminen on haastavampaa. Osa koirista pyrkii kiertämään ja estämään saaliin pakenemisen, ne pysäyttävät saaliin ja tällöin kaadon saaminen helpottuu. Venäjällä karhunmetsästyksessä käytetään usein useampaa koiraa ja se helpottaa metsästystä, sillä karhu ei pääse siinä pakenemaan niin helposti. Markun mukaan varsinkin laikat ovat hieman sosiaalisempia ja helpommin laumassa toimivia koiria. Luonteissakin löytyy myös rotujen välillä eroja, esimerkiksi saksanmetsästysterrierit tunnetaan varsin kipakoina koirina.  

Tällä hetkellä Markulla on karkeakarvaisia kettuterriereitä. Porukan kunkku oli nyt jo valitettavasti edesmennyt kaksoisvalio ”Seme”  eli Wolfheart King of the Road, joka myös Petotestitiimissä muistetaan erityisenä koirana.  Seme oli erittäin kova ja työorientoitunut, sinnikäs koira. Ruotsissa mäyräkokeessa Semellä meinasi peltihäkki hajota ja se sai siitä hyvästä tuloksen 0. Reissulla mukana ollut narttu Gloria sai 1. luokan pisteet, se haukkui peltiluukkua 10cm päästä asianmukaisesti. Seme kävi kettukokeissa ja ne olivat hyvin lyhyitä kokeita: Ensimmäinen koe 1min, toinen koe 2 min ja kolmas koe 2min vaikka oli 10 litraa hiekkaa esteenä. Joka kerta koira yllätti nopeudellaan tuomaritkin.

Markku haluaa kasvattaa käyttökoiria ja koirien taipumuksia mittaavia kokeita tulisi hänen mukaansa myös kehittää. Markku on kokenut Petotestit® hyödyllisenä taipumusten mittarina sekä myös mahdollisuutena purkaa koirien käyttäytymistarpeita. 

 

Markku haluaa kasvattaa käyttökoiria ja koirien taipumuksia mittaavia kokeita tulisi hänen mukaansa myös kehittää. Markku on käyttänyt koiriaan Petotesteissä® jo monien vuosien ajan ja hänkin on havainnut että Petotestit®  mittaavat koirien taipumuksia sekä myös rohkeutta ja toimintakykyä sekä kertovat koirien kyvystä palautua kuormittavista tilanteista. Petotestit® tarjoavat myös koirille mahdollisuuden purkaa erilaisia käyttäytymistarpeita. Seme kävi Petotesteissä yhteensä 27 kertaa. Markku on halunnut tarjota koirilleen ja erityisesti  Semelle mielekästä aktiviteettia, koska Markku ei enää pääse oikealle metsälle koiriensa kanssa. Viime huhtikuussa Lahdessa testeissä oli ensimmäistä kertaa myös nuori reilu vuoden vanha Semen tytär, Uhtuan Lumi eli ”Lumi”, jossa näkyi paljon isänsä mainioita ominaisuuksia ja Lumikin silminnähden nautti ”karhumetsästyksestä”.

Vaikka Petotestit® eivät olekaan mikään terriereiden luolakoe, monia luolakoirille ihanteellisia ominaisuuksia kuitenkin voidaan testeissä kartoittaa. Esimerkiksi rohkeus, toimintakyky, sitkeys sekä työskentelykestävyys voivat näkyä myös konepetojen kanssa. Semelläkin nämä ominaisuudet nähtiin ja vaikka Seme kävi testeissä liki 30 kertaa, sen käyttäytyminen oli joka kerran samanlaista. Sen lisäksi että erilaisia ominaisuuksia voidaan Petotesteillä® kartoittaa, voidaan testeillä siis vaikuttaa koirien hyvinvointiin tarjoten myös mielekästä tekemistä. Petotestit® ovat muillekin koirille rotuun katsomatta mainio harrastus ja yksi keino tukea koirien yleistä hyvinvointia. Kun koira pääsee purkamaan omia käyttäytymistarpeitaan, koiran hyvinvointi näkyy ja tuntuu myös arjessa positiivisella tavalla.  

Testin jälkeen palauteosiossakin Semellä riitti aina virtaa ja
Markku-isännän kanssa oli mukava leikkiä! 

ELÄMÄÄ SUUREMPI KOIRA "SEME"

Niin aika kuluu ja suurten mahtisankareidenkin elämänliekki sammuu joskus.... Seme eli virallisemmin Wolfheart King of the Road on siirtynyt vihreämmille metsästysmaille jokin aika sitten, mutta Semen henki elää vielä jälkeläisissä sekä muisto sydämissämme. Seme oli koira, jota tiimimme ei tule koskaan unohtamaan! 

 

Liki 30 kertaa testeissä käyneen sydäntenmurskaajan,
Semen (Wolfheart King of the Road) muistolle 💓

Lämpimät kiitokset Markku Loimelalle (Uhtuan kennel), todelliselle pitkänlinjan kokeneelle koiramiehelle, jonka kanssa olemme saaneet olla yhteistyössä monen vuoden ajan. Kiitos kaikista antoisista keskusteluista sekä myös haastattelusta, jonka pohjalta tämä juttu on kirjoitettu. Kirjoitus on samalla kunnianosoitus Markulle - koiramiehelle, jollaisia on harvassa.

Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme:

www.petotestit.com

TERVETULOA PETOTESTIEN MIELENKIINTOISEEN  MAAILMAAN! 

- Asko Sorvon Petotestit vuodesta 2012 -