Koiran häntä on ”tunteiden tulkki ”, mutta pitääkö vanha sanonta:”Häntäänsä heiluttava koira on ystävällinen” miten paljon paikkaansa? Tämä artikkeli keskittyy koiran häntään ja sen elekieleen. Koiran häntä viestittää paljon erilaista tietoa sekä toisille koirille että meille ihmisille. Sekä hännän liike että hännän asento ja hännän kantotaso ja jopa hännän karvoituskin välittävät tietoa koiran tunnetiloista ja erilaisista vuorovaikutustilanteista. Häntä on koiralle myös tärkeä tasapainoelin. Häntä on hyvin näkyvä kehon osa. Sekä toisten koirien että ihmisten on helppo havainnoida hännän elekieltä kauempaakin ja vaikka ei näkisi mitään muita eleitä, hännästä pystyy jo paljon päättelemään. Häntä paljastaa koiran mielenmaailmasta asioita, joihin ei voida edes koulutuksella vaikuttaa. Koiralle ei voida operantisti edes opettaa esimerkiksi itsevarmaa hännän kantamista, jos koiran tunnetila on oikeasti jotain muuta. Häntä siis paljastaa koiran tunnetiloja hyvin aidosti.
Vaikka tässä artikkelissa keskitytäänkin vain häntään, tulee aina koiran elekieltä tulkitessa huomioida kokonaisuus, konteksti sekä tietenkin myös koirarotujen väliset erot ja myös yksilöerot. Koirilla on erilaisia häntiä, on susimaista, on kippuraa ja vähemmän kippuraa, töpömpää ja vähemmän töpöä. Toisilla roduilla on luonnostaan jo korkea hännän kiinnitys ja siten erilainen hännän kantaminen kuin toisilla. Esimerkiksi vinttikoirilla hännän asento ja kanto on usein erilainen kuin vaikkapa saksanpaimenkoirilla tai monilla terriereillä, joilla saattaa häntä olla hyvinkin ylös kiinnittynyt ja koirat kantavat häntää erittäin tomerasti ylhäällä, hännän suuntautuessa jopa kohti koiran korvia ajoittain. Koiranäyttelykehissä tapaa termiä ”iloinen häntä”, joka tarkoittaa yleensä liian korkealle kiinnittynyttä häntää, jonka koira kantaa myös rotumääritelmän ihanteeseen nähden liian ylhäällä - eikä suinkaan ole siis varsinaisesti niinkään koiran iloista tunnetilaa kuvaava asia.
Hännän elekielen arvioinnista
Koiran elekielen arvioinnissa tulee aina verrata normaaliin ja rennossa mielentilassa olevaan koiraan, joka paljastaa myös hännän luonnollisen kannon ja heilumisen neutraalissa ja rennossa tilanteessa. Töpöhäntäisten koirien hännän elekieli on valitettavasti varsin puutteellista ja tuottaa helposti virhetulkintoja niin toisille koirille kuin meille ihmisillekin. Koiran seisoessa rauhallisesti tai vaikkapa maata haistellessaan paikallaan, häntä voi olla neutraalissa ja rennossa olotilassa rennosti alhaalla, hännän pää suuntautuneena alas tai poispäin koirasta, mutta ei kuitenkaan koipien välissä. Normaalisti liikkeessä häntä usein nousee tästä ainakin hieman ja suoremman hännän omaavilla häntä liikkuu koiran rangan liikkeiden seurauksena rennosti ikään kuin mukana. Kippurahäntäisillä häntä pysyy normaalisti kipparassa.
Hännän elekielen tarkastelussa kannattaa huomioida myös onko hännän tyvi alhaalla vai ylhäällä – hännän tyvi voi olla ylhäällä, mutta koiran hännän pää on alhaalla, jolloin häntä muodostaa loivan s-mutkan ja tätä nähdään usein koirilla, jotka löytävät oudon ja erikoisen hajun tai tulee jokin hieman ristiriitainen tai hämmentävä tilanne. Eräänlainen ”mutkahäntä” nähdään myös kun narttukoira kiima-aikaan kertoo urokselle paritteluvalmiudestaan nostamalla hännän tyveä ja siirtämällä häntää sivuun.
Kun koiran häntä on ylhäällä kohti taivasta (tai tiukasti kippurassa koirilla joilla on kippuralla oleva häntä), koira ilmaisee joko itsevarmuutta, mahtailua/dominanssia, jonkin asteista kiihtymistä tai koiran halukkuutta lähestyä toista yksilöä tai ihmistä tai jotain muuta kohdetta. Jos häntä on samalla jäykkänä ja jännittyneenä (jolloin se saattaa heilua jännittyneesti tai ei ollenkaan), koira ilmaisee tällöin voimakkaampaa jännitystä ja vire- ja valmiustilan nousua. Normaalia matalammalla pidetty häntä tai takajalkojen välissä oleva häntä (tai häntä, jossa hännän pää alkaa kääntyä kohti takajalkoja), merkitsee pelkoa, ahdistusta tai alistumiseleitä tai rauhoittelua/tyynnytystä sekä ristiriitatilanteita, koska näin yksilön kehon koko pienenee. Koiran pelkotilan ja epävarmuuden kasvaessa häntä laskee sitä enemmän ja häntä tai sen pää alkaa kääntyä kohti koiran mahaa, myös kippurahäntäisillä koirilla. Mitä syvemmälle häntä menee takajalkojen väliin, sitä enemmän koiraa pelottaa ja tällöin myös saattaa koiran lanneosakin köyristyä kaarelle. Todella peloissaan olevalla koiralla häntä on aivan liimautuneena mahan alle.
Heiluttaako koira häntäänsä ystävällisyyttään?
Koirat heiluttavat häntäänsä eri syistä, yksi syy toki on se ystävällisyys, mutta myös monta muuta syytä. Hännän heilutus ilmaisee aina jonkinasteista viretilan kasvua, olipa aiheuttaja sitten koiran näkökulmasta katsoen miellyttävä tai vähemmän miellyttävä asia. Hitaasti heiluva häntä usein yhdistyy jonkinlaiseen epävarmuuteen sekä myös innottomuuteen. Rennosti ja ”keskinopeasti” puolelta toiselle heiluva häntä ilmaisee ystävällisyyttä ja avoimuutta, rentoa tunnetilaa koiralla. Häntä on pääsääntöisesti silloin melkolailla selkälinjan tasolla tai hieman ylempänä tai alempana. Rajummin puolelta toiselle heiluva häntä voi olla jo ylenpalttista liehakointia, johon usein liittyy jo jonkinasteista jännitystä. Aidosti erittäin iloisen koiran häntä heiluu aivan kuin ”kahdeksikkoa” ja koiran peppu heiluu usein mukana. Tällöin tulee vaikutelma siitä, että häntä heiluttaa koiraa eikä toisinpäin. Ei pidä sekoittaa tätä kuitenkaan uhkaa kokevaan ja taisteluvalmiiseen koiraan, jolla häntä heiluu voimakkaasti sivuttain ja koira on valmis myös hännällään tasapainottamaan mahdollista taistelutilannetta. Tällöinkin häntä voi olla säkälinjan tasossa tai hieman alempana. Pelkäävä koira, joka valmistautuu mahdollisesti puolustamaan itseään, pitää häntää hyvin alhaalla, häntä saattaa myös heilua, mutta jännittyneesti.
Eli hännän heilutus ei siis kerro välttämättä mistään muusta kuin siitä, että koiralla on paljon joko jännitystä, innostusta ja halua reagoida asiaan, mutta taustalla olevan ärsykkeen laatu määrittää sitten sen, mikä tunnetila koiralla on – mitä voimakkaampi tunnetila, sen reippaammin häntä heiluu. Kannattaa muistaa aina, että vaikka tekisimme jonkin tulkinnan juuri tässä hetkessä, koiran tunnetila voi kuitenkin vaihdella nopeastikin, jopa aivan sekunnissa. Tämä tunnetilojen nopea muutos nähdään myös Petotesteissä, esimerkiksi kun peto katsoo koiraa kohti, koiran häntä on alempana ja kun peto kääntyy, koiran häntä nousee jne.
Koiran häntä on selkärangan jatke, mutta vielä ei kovin paljon tiedetä, miten häntä toimii varsinaisesti neurofysiologiselta kannalta. Hännän elekieli ja esimerkiksi heilutus on laadultaan epäsymmetristä ja johtuu aivojen lateralisaatiosta (johon liittyy myös monia muita käyttäytymisiä). Koirat osoittavat epäsymmetrisiä hännänheilutusreaktioita erilaisiin tunne-ärsykkeisiin, mikä on seurausta vasemman ja oikeanpuoleisten aivojen rakenteiden erilaisista aktivaatioista, jotka ohjaavat hännän liikkeitä kehon oikealle ja vasemmalle puolelle. Neurotieteen tutkimusten perusteella tiedämme, että ”onni asuu aivojen vasemmalla puolella” eli aivojen vasemmalla puolella tapahtuu suurempaa neuraalista aktivaatiota koiran tuntiessa oloaan mukavaksi, positiivisen innostuneeksi, energiseksi ja toiveikkaaksi. Vastaavasti aivojen oikealla puolella käsitellään niitä negatiivisia asioita. (Sama pätee meihin ihmisiinkin) .
Koirat, jotka heiluttavat häntäänsä siten, että heilutus painottuu enemmän oikealle, ovat saaneet koiran näkökulmasta katsoen positiivisen stimuluksen (esimerkiksi jokin koiralle mieluinen asia), joka käsitellään aivojen vasemmalla puolella. Vastaavasti koiralle epämiellyttävä tai jollain tavalla negatiivinen stimulus käsitellään aivojen oikealla puolella ja koira heiluttaa häntäänsä tällöin vasemmalle painottuen enemmän. Arkikielelle käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että koiran hännänheilutuksen suunta kertoo meille paljon siitä, ovatko erilaiset tilanteet ja tapahtumat koirille miten mukavia. Jos koira heiluttaa häntäänsä enemmän oikealle, se on merkki siitä, että se tuntee olonsa siinä hetkessä mukavaksi tai mielekkääksi eikä ole huolissaan tai koe ainakaan suurta uhkaa. Jos koiran hännän heilutukset suuntautuvat enemmän vasemmalle, se voi olla merkki jostain koiralle ainakin jossain määrin epämiellyttävästä asiasta, luottamuksen puutteesta tai ainakin lievästä huolestumisesta.
Helposti havainnoitavia asioita ovat mm.
- Hännän korkeus (aivan ylhäällä kohti taivasta tai jopa kohti korvia, vähän alempana säkälinjaa ylempänä, keskitasossa, alhaalla, koipien välissä jne)
- muu hännän asento (suoraan tikkuna, kaarevana, mutkalla hännäntyvi koholla jne)
- hännän yleinen jännittyneisyys (rento vai jännittynyt)
- hännän heilutustapa (hitaasti, vain aavistuksen hännänpäästä, rennosti ja ”keskinopeasti”, kahdeksikkoa pylly pyörien vai raivokkaasti puolelta toiselle ja isolla liikkeellä selkälinjan tasolla jne)
- hännän karvat voivat pörhistyä (karvojen piloerektio) kun koira on jännittynyt
Hännistä yleisesti
Hännät ovat erittäin yleisiä kaikilla selkärankaisilla, ja ne ovat kehittyneet alun perin liikkumiseen ja myös liikkeiden tasapainottamiseen sekä erilaisten hyönteisten torjuntaan. Koirilla häntä toimii tasapainoapuna sekä kommunikointikeinona, vaikka koiran hännän elekieli voi vaihdella yksilön, sukupuolen ja rodun mukaan. Koirat heiluttavat häntäänsä kuitenkin useammin kuin muut koiraeläimet. Koirien kesyttäminen alkoi luultavasti ylemmän paleoliittisen ajanjakson aikana (noin 35 000 eKr) . Kotieläiminä pidetyillä koirilla ja joillakin muilla nisäkkäillä on kesyyntymiseen liittyviä muutoksia muun muassa: turkin depigmentaatio, pään luuston ja hampaiden koon pieneneminen, kehon kokonaiskoon ja mittasuhteiden muutokset, erilaiset korvat ja kiertyneet hännät, pienentynyt aivojen koko, vähentynyt aggressio, erilaiset stressihormonitasot. Kotieläinten halutut piirteet johtuvat ensisijaisesti ihmisten valinnasta tai sopeutumisesta ihmisen hallitsemaan ympäristöön. On kuitenkin edelleen epäselvää, ilmaantuivatko nämä edellä mainitut muuttuneet ominaisuudet joidenkin muiden ominaisuuksien valinnan sivutuotteena vai valittiinko eläimiä suoraan näiden tiettyjen ominaisuuksien perusteella. Susien ja koirien vertailututkimukset ovat osoittaneet, että kesyttämisprosessi muokkasi koirien kognitiota ja sosiaalisuutta sekä koirien välisessä että koiran ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.
Mielenkiintoista on, että koirilla on hyvin hienostunut kyky kommunikoida ja tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa: Esimerkiksi erilaisissa tehtävissä ne havaitsevat tehokkaasti ihmisen kommunikatiivisia vihjeitä, kuten ihmisen osoittamisen ja katseen suunnan vaihtelut ja reagoivat niihin.Tutkijat ovat tutkineet koirien elekieltä ja kommunikointia. Häntä on yksi tärkeä osa koiran kommunikointia ja tietenkään se ei yksinomaan kerro kaikkea, elekielen tulkinnassa täytyy aina ottaa myös kokonaisuus huomioon. Häntä on kuitenkin aivan oleellinen ja se on yksi näkyvimmistä kehonosista. Valitettavasti osalla koirista hännät ovat jalostuksen myötä typistyneet lyhyiksi (luonnontöpö) tai ne on typistetty toimenpiteen avulla, joka nykyisin Suomessa on kiellettyä ilman terveydellistä syytä (esim. hännän vaurioituminen). Monissa maissa tätä toimenpidettä kuitenkin yhä tehdään.
Koira on siis domestikaation myötä erilaistunut monella tavalla sudesta. Koirien hännän elekieli on myös susista hieman poikkeavaa, vaikka yhtäläisyyksiä toki onkin. Jotkin tutkijat epäilevät, että ihmiset ovat ikäänkuin tietämättään valinneet koiria, joiden häntä on liikkunut rytmikkäästi. Kognitiivinen neurotiede osoittaa, että ihmisen aivot pitävät rytmisistä ärsykkeistä, jotka laukaisevat miellyttäviä reaktioita ja sitovat aivoverkostoja, jotka ovat osa aivojen palkitsemisjärjestelmää. Tämä hypoteesi voi ehkä jopa pitää paikkaansa, kehitetäänhän nytkin koirarotuja ihmisten mieltymysten mukaisiksi. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että koirat alkoivat heiluttaa häntäänsä enemmän kuin sudet jo kolmen viikon ikäisinä. Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että koirat heiluttavat häntäänsä nopeammin ja useammin kuin muut koiraeläimet. Lisätutkimukset ovat osoittaneet, että koirat käyttävät häntäänsä yrittäessään ilmaista itseään ihmisille. Havainnoitaessa kesyjä hopeakettuja eräässä tutkimuksessa yli 40 sukupolven ajan, havaittiin että kesyt ja ystävällisyyden vuoksi valitut ketut heiluttivat häntäänsä useammin kuin muut ketut vaikka kettuja ei valittu hännän heilutuksen perusteella jatkojalostukseen. Ketuilla tapahtui myös muutoksia ulkonäössä, esimerkiksi häntä alkoi käpristyä.
Ehkä näistä kaikista syistä kumpuaa myös edelleen paikka paikoin elävä uskomus, että ”avoin ja ystävällinen tai onnellinen koira heiluttaa häntää”, koska kesyyntyneet koiraeläimet ovat heiluttaneet häntäänsä toisin kuin villit sukulaisensa. Valitettavasti tämä uskomus on kuitenkin ikävän yksioikoinen ja johtaa hyvin helposti moniin harmillisiin väärintulkintoihin ja konflikteihin. Aivan samalla tavalla kuin ajatus ”haukkuva koira ei pure”. Tutkimukset kehittyvät koko ajan ja yhä paremmin alamme ymmärtää, mitä eläimet ajattelevat ja tuntevat – myös heiluttaessaan häntäänsä eri tavoin.
 |
| Mutta entäpä kun ei ole oikein häntää? |
Häntätutkimuksia
Tutkimukset ovat osoittaneet, että koirat ovat herkkiä myös muiden koirien epäsymmetrisille hännän eleille ja tämä tukee hypoteesia aivojen epäsymmetrian ja sosiaalisen käyttäytymisen välisestä yhteydestä ja voi osoittautua hyödylliseksi koirien hyvinvoinnin lisäämisessä. Tutkimuksissa koirien on havaittu osoittavan stressin merkkejä sekä käyttäytymisessä että fysiologisissa mittauksissa, kun ne ovat katselleet videolta koiria tai jopa pelkkiä videosiluetteja, joissa koirat ovat heiluttaneet häntäänsä enemmän vasemmalle eli katsoneet koiria, jotka ovat hännällään ilmaisseet kokevansa jollain tavalla epämiellyttäviä stimuluksia.
Tutkimuksissa on havaittu myös positiivisia korrelaatioita hännän heilutukseen käytetyn ajan ja sykkeen välillä, vaikka heilutuksen ja sykkeen vaihtelun väliset yhteydet eivät ole yhtä selkeitä. Hännän heilutukseen liittyy usein sekä positiivista että negatiivista kiihtymistä, mikä viittaa korrelaatioon erilaisten hormonien ja välittäjäaineiden kanssa. Esimerkiksi on olemassa epäsuoraa näyttöä oksitosiinin ja hännän heilutuksen yhdistämisestä, varsinkin kun koirat yhdistyvät tutun ihmisen kanssa. Positiivisissa yhteyksissä koiran hännän heilutukseen liittyy myös serotoniini sekä dopamiini. Elimistön yksi yleisimmistä välittäjäaineista eli adrenaliini, vaikuttaa myös, erityisesti silloin kun koiran tunnetilaan liittyy esim. valmiustilan nousua. Yhteydet hännänheilutuskäyttäytymisen ja kortisolitasojen välillä ovat epäjohdonmukaisia kaikissa tutkimuksissa. Johtuu osin siitäkin, että lähtötason kortisolitasot voivat vaihdella yhdessä monien muiden parametrien kanssa, esim. sukupuoli, rotu, ikä ja koiran kokemushistoria. Tutkimuksia tarkastellessa täytyy muistaa, että kyseessä on laaja aihepiiri, johon liittyy paljon moniulotteisuutta. Häntä ja sen liike on yksi osa kokonaisuutta, mutta tutkimus aiheesta on mielenkiintoista!
Ilmeisesti ei ole olemassa missään vielä tutkimusta, jossa olisi seurattu samojen yksilöiden hännänheilutuskäyttäytymisen kehitystä niiden koko elämän ajan. Eräässä tutkimuksessa kuitenkin tutkittiin useita koiran- ja sudenpentujen käyttäytymispiirteitä, mukaan lukien hännän heilutus esineen valintatehtävien aikana. Molempien lajien pennut kasvatettiin niin sanotusti ”käsin” ja testattiin sitten kolmen, neljän ja viiden viikon iässä niiden mieltymyksen suhteen ihmishoitajaansa verrattuna muihin ärsykkeisiin. Neljän tai viiden viikon ikäiset koiranpennut alkoivat usein heiluttaa häntäänsä ja halusivat hoitajaansa kohti. Sitä vastoin sudenpennut eivät heilutelleet koskaan häntäänsä. Nämä tulokset ovat linjassa lyhytaikaisen tutkimuksen (alle viikko) kanssa, jossa tutkittiin, kuinka aikuiset beaglet ovat vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa: heilutus siirtyi vasemmalta oikealle, kun koirat tutustuivat koehenkilöön paremmin.
Erilaisia tutkimuksia on tehty koirien hännän heilutuksesta ja siitä, miten koirat heiluttavat enemmän häntää, kun ne esimerkiksi pyytävät ihmiseltä jotain tai ovat muutoin vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Vaikka pystymme paljon havainnoimaan koiria ja niiden käyttäytymistä ja elekieltä, aivan kaikkeen emme pysty. Tässä artikkelissa käsitellään vain häntää ja keskitytään siihen kuitenkin varsin yleisluontoisesti, joten tässä kohtaa painotan vielä, että aina tulee muistaa kokonaisuus ja konteksti -- näin vältytään vähemmillä virhetulkinnoilla.
Artikkelin lukemisen jälkeen voit katsoa pienen videon ja katsoa erilaisia häntiä.
Näetkö niissä eroja? Mitä kaikkea havaitset?
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Petotestit®️ ovat monipuolinen koulutustilaisuus koirille!
Testeissä yhdistyvät mahdollisuudet testata koiran reaktioita valitsemasi pedon kanssa sekä kouluttaa ja auttaa koiria & koirien omistajia hyvin monipuolisesti.
Petotestien®️ avulla lisäät omaa tuntemustasi yleisesti koirasi luonteesta ja käyttäytymisestä sekä opit havaitsemaan sekä ennakoimaan myös mahdollisen petovaaran tulkitsemalla koirasi reaktioita.
- Opit omasta koirastasi uusia ominaisuuksia, joita ei normaalissa arjessa tule esiin - tämä lisää tietoisuutta ja turvallisuutta omaa koiraa kohtaan erilaisissa tilanteissa.
- Kasvattajat saavat lisätietoa koiriensa ominaisuuksista, testit tarjoavat työkaluja myös jalostukseen.
- Testeillä voidaan vastata myös koirien käyttäytymistarpeisiin ja tarjota virikkeitä
- Auttaa ratkaisemaan erilaisia haastavia tilanteita koirien käyttäytymisessä. (Esim. monet "ADHD-koirat" , herkät ja epävarmat koirat, reaktiiviset koirat, aggressiivisesti käyttäytyvät koirat jne. ovat hyötyneet Petotesteistä®️ ja niistä saadusta tiedosta, jonka avulla voidaan vaikuttaa paremmin jatkossa myös muilla koulutuksellisilla menetelmillä.)
💜🧡 ONNELLINEN KOIRA - ONNELLINEN OMISTAJA!
Arkielämän sekä erilaisten harrastusten parissa tulevat monet tilanteet helpottuvat ja elämänlaatunne yhdessä koirasi kanssa paranee, kun opit tuntemaan ja ymmärtämään omaa koiraasi yhä paremmin!
🐾 Petotesteihin®️ voivat osallistua aivan kaikenlaiset koirat ikään, rotuun, kokoon ja sukupuoleen katsomatta - jokainen koira on omanlaisensa sankari!
Tervetuloa mukaan!
Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme:
www.petotestit.com
-----------------------
Kiitos Anja Lahti/TAHTOTASSUT iloisista häntävideoista!
Artikkelin lähteet:
Leonetti, S; Cimarelli, G; Hersh, T.A, Ravignani, A. (2024) Why do dogs wag their tails? The Royal Society, Biology Letters.
Siniscalchi, M; Lusito, R; Vallortigara, G; Quaranta, A. (2018). Seeing Left- or Right-Asymmetric Tail Wagging Produces Different Emotional Responses in Dogs. Current Biology, Volume 23, Issue 22, 18 November; Pages 2279-2282
Siniscalchi, M; d'Ingeo, S.; Minunno, M.; Quaranta, A. (2018). Communication in Dogs. Animals (Basel) 2018: Aug; 8(8):131
