TUNTEIDEN MAAILMASTA

Miltähän tuntuisi olla koira? Lapsena olisin halunnut olla koira, sellainen ”rotukoira”. Koirana elämä olisi paljolti erilaisten hajujen maailmassa. Kummallisten kaksijalkaisten tyyppien ympäröimänä. Ei ymmärtäisi näiden nahkaisten tyyppien kieltä tai  tarkoitusperiä, mutta oppisi kai ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella mitä he odottavat ja tulisi ehkä jollain asteella siitä toiminnasta hyötymään – tai sitten ei? 

Kaikenlaisia ajatuksia sitä syntyy, kun istuu  piinapenkissä – tarkemmin sanottuna  hammaslääkärin tuolissa. Kärsin hammaslääkäripelosta, joka perustuu ikäviin kokemuksiini.  Yritän pysyä siinä rentona ja rauhallisena ja ajatella muita juttuja. Yhtäkkiä sieraimiini tulvahtaa selvä piparkakun haju ja ajatukset lähtevät väistämättä vähän mukavampiin asioihin, kuten jouluun. Mietin sitäkin, miten koirat elävät vahvasti hajujen maailmassa - miltä se mahtaisi tuntua? Tunnelma rentoutuu... hetkeksi. Hyvin äkkiä tuo mukava assosiaatio joulusta unohtuu ja palaan takaisin siihen ”piinapenkkiin”. Mutta siinä tuli kuitenkin ajatelma siitä, miten paljon erilaiset tekijät vaikuttavat kokemuksiin ja myös tunnetiloihin. Osataanko me ottaa huomioon koirien erilaisia tunteita?  Miten paljon tunnetilat vaikuttavat meidän ihmisten toimintaankin – entä koirien? (Se piparkakun haju kuulemma tuli paikka-aineesta, jossa oli neilikkaöljyä) 

Olen kärsinyt myös aika hirveästä hämähäkkifobiasta, jossa omatoiminen siedätyshoito on toiminut sen verran hyvin osaltani, että minulla on nyt vessassa kaksi ”työhämähäkkiä”. Seurailen niiden toimintaa ja katson kun niiden saaliskasa kasvaa. Olen kieltänyt puolisoakin tuhoamasta niiden saavutuksia. En saanut onneksi siirrettyä tätä typerää fobiaani pojalleni, joka tiesi hihkaista aina tietyllä tavalla kiljaistessani että :”Missä se hämähäkki nyt on, tullaanko hakeen pois...” Hänestä hämähäkit ovat olleet mielenkiintoisia. Eikä niitä ole tapettu koskaan ja yritin kertoa että minun reaktioni ei perustu oikeaan pelkoon vaan se on ”äidin hupsu reaktio”. Poikani kasvoi jo aikuiseksi. Hän pelasti minut ja hämähäkit kuitenkin näissä hetkissä monet kerrat-  ehkä niillä ”hämiksillä” oli kiva myös hiukan leikkisästi pelotella äitiä joissain tilanteissa ja olla tilanteen sankari. Mutta tiedän ihan omakohtaisesti, miten suuri merkitys erilaisilla tunteilla on toimintaan ja asioihin suhtautumiseen.  

Koirilla on monipuolinen tunne-elämä

Tunteita on usein vaikea kuvailla sanoin toiselle ihmisellekään. Samoin on vaikea toisinaan tulkita toisten ihmisten, saati eläinten tunteita vaikka koettaisi miten tarkoin seurata eleitä. Siinä väistämättä tulee yleensä tulkintaa, joka voi vaihdella tulkitsijasta riippuen.  Tunteet voisi määritellä jonkinlaiseksi tuntemuksen, esimerkiksi mielihyvän tai mielipahan, sävyttämäksi elämykseksi, jonka tarkoitus on lisätä yksilön toimintamahdollisuuksia ja ne ohjaavat toimintaa. Koirien tunnemaailmasta tiedetään jo paljon. Löytyy paljon hyvää kirjallisuutta suomeksikin (mm. Katriina Tiiralta). Erilaiset tutkimukset tarkastelevat asioita hieman erilaisista näkökulmista ja on erilaisia teorioita, mutta kiistatta on osoitettu että eläimillä ja siis myös koirilla on tunteita.  Perustunteita ovat mm. ilo, suru, pelko, aggressio, leikkisyys ja seksuaalinen halu. Eläimillä on myös erilaisia fysiologisia tarpeita,jotka aiheuttavat tuntemuksia, kuten nälkää, janoa, kylmää tai kuumaa tai kipua ja näiden seurauksena syntyy sitten erilaisia tunnetiloja. 

Koirien tunne-elämä on varsin monipuolinen ja se on läsnä kaikessa toiminnassamme. Samalla kun koetamme vahvistaa vaikka innokasta ja hyvää luoksetuloa, samalla vahvistuu aina myös se vallalla oleva tunnetila. ”Saat mitä vahvistat” ja samalla vahvistetaan myös tunnetilaa. Aina tunteet eivät ole kuitenkaan hallittavissa, vaikka pyrkisimme siihen. Aivot vastaavat  tunnekokemuksista, jotka ovat aina subjektiivisia. Aivot käytännössä ennustavat koko ajan ja reaktio riippuu myös aiemmista kokemuksista.  Siinä missä joku toinen yksilö kokee pelkoa tai mielihyvää, joku toinen kokee aivan toisella tavalla. 

Tunnetilojen huomioimisen tärkeys – hyvinvointi edellä

Vaikka monesti koirien tunnetiloihin ja viretiloihin keskitytään enemmänkin erilaisten harrastusten ja työtehtävien myötä ja puhutaan paljon motivaatiosta, niin aivan kaikkien koirien kohdalla kannattaa vähän käyttää aikaa pohtiakseen, miten nämä asiat peilautuvat siihen omaan elämään omien koirien kanssa. Mielestäni tunteiden huomioiminen on erittäin tärkeä osa kun tarkastellaan  koirien perushyvinvointitekijöitä! Tunteet voivat kuormittaa koiraa valtavan paljon. Esimerkiksi jatkuvasti todella virittyneessä tilassa toimivan koiran elimistössä on paljon enemmän stressihormoneja kuin verrokkiryhmien, joissa koirat eivät ole olleet niin voimakkaasti kiihtyneitä. Samoin jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa tai surua kokevat koirat ovat stressaantuneempia.

Koulutusprosessien tai työtehtävien aikana syntyy usein kiihtymystä, joka vaikuttaa positiivisella tavalla siinä tietyssä tilanteessa. Ajatellaan vaikka hirvikoiraa hirvestämässä tai vinttikoiraa saaliin perässä tai laumanvartijakoiraa puolustamassa reviiriään - kyllä siellä väistämättä tulee luontaisestikin kiihtymystä ilman mitään koulutustilanteitakin, mutta silloin kun kiihtyneisyys pysyy siinä tietyssä tilanteessa ja koira pääsee kiihtymystilasta palautumaan, tästä ei synny ongelmaa. Tarpeeton kiihtymys  on kuitenkin sellainen huomioitava asia, koska sen myötä myös erilaiset ei-toivotut aggressiokäyttäytymiset laukeavat paljon helpommin. Kiihtymys tuottaa elimistöön stressihormoneja ja mitä enemmän stressiä jostain syntyy, sen enemmän asia tulee huomioida myös palautumisen ja levon määrässä. 

Turvallisuuden tunne  on tärkeää ja se vaikuttaa itsevarmuuteen

Yksi tärkeistä peruspilareista on turvallisuuden tunne. Se on fysiologisten perustarpeiden kanssa oikeastaan hyvinkin samalla viivalla. On niin sanotusti ”tuhat tapaa tuhota reipaskin pentu” ja lisätä turvattomuuden tunnetta ja luoda koiralle epävarmuutta. Näitä valitettavia keinoja voidaan tunnistaa arkipäivässäkin: Esim. Kivun tai pelon kautta kouluttaminen, jatkuva epäjohdonmukaisuus, sosiaalisen tuen puute tai jatkuva mikromanageeraus ja tiukka kontrollointi,  omistajan ailahteleva mieliala, toistuva epävarmuus tärkeistä resursseista, jatkuva kieltojen tulva ja negatiivinen palaute, ylisuojelu, liian vähäinen ”ympäristöoppi” / sosiaalistaminen, jatkuvasti liian vaikeisiin tilanteisiin vieminen ilman onnistumisia ja jatkuva turhauma ja epäonnistumisen tunne. 

Kaikki nämä vaikuttavat negatiivisesti myös koiran itsevarmuuden tunteeseen, koska ne vievät myös koiralta hallinnan ja ennustettavuuden kokemuksen.  Itsevarmuus kun rakentuu siitä, että koira saa kokea oman toimintansa ja valintojensa seurauksena, omasta näkökulmastaan katsoen menestystä ja niitä onnistumisen kokemuksia ja koira saa kohdata sopivia haasteita ja voi kokea olonsa turvalliseksi ja luottaa siihen että se pärjää, osaa ja kykenee ja sen  tarpeet ja tunteet huomioidaan. Jos näitä tärkeitä elementtejä alkaa puuttua oleellisesti, koira alkaa joko alistua liikaa (siitä tulee arempi, vetäytyvämpi, hiljaisempi) tai ylikompensoida (jolloin siitä tulee hyvin ärsykeherkkä, aggressiivinen, reaktiivinen ja helposti ”räjähtävä”). 

Tunnetilat koulutuksessa

Eläinten kouluttamisesta ja oppimisesta tiedetään jo paljon ja nykyisin korostetaan positiivisen vahvistamisen tehokkuutta ja eettisyyttä. Pakotteet ja rangaistusmenetelmät on todettu riskialttiiksi, koska ne lisäävät stressiä ja epävarmuutta. Turvallisuuden tunne ja ennustettavuus ovat keskeisiä oppimisen onnistumisessa. Tutkimus tukee sitä, että koira oppii nopeammin ja pysyvämmin, kun sillä on myönteisiä tunnetiloja harjoitellessa. Tiedetään, että vaikka stressi on myös tärkeä voimavara  lyhytkestoisena (eustressi) niin  pitkäkestoinen ja voimakas stressi (distressi) heikentää oppimista ja vaikuttaa monella tavalla negatiivisesti, myös fyysiseen terveyteen. Tutkimuksin on osoitettu selvästi, että eläinten tunteet ovat todellisia ja erilaisin tavoin myös mitattavia, ja että tunnetilalla on ratkaiseva merkitys koulutuksen onnistumisessa. 

Esimerkkejä eläinten tunteiden mittaamisesta

1. Fysiologiset mittarit

- Kortisolitaso (verestä, syljestä tai karvasta): kohonnut kortisoli liittyy usein stressiin.

- Sydämen syke ja sykevälivaihtelu: kertoo autonomisen hermoston toiminnasta. 

- Verenpaine ja hengitystiheys: nousevat jännityksessä ja pelossa.

- Aivojen kuvantaminen (fMRI, EEG): voidaan nähdä, mitkä aivoalueet aktivoituvat eri tilanteissa (esim. palkkio-odotus, pelko).

2. Hormonaaliset ja biokemialliset mittarit

- Oksitosiini: liittyy kiintymykseen ja positiivisiin sosiaalisiin tunteisiin. Koirilla oksitosiinipitoisuus nousee esimerkiksi katsekontaktissa omistajan kanssa.

- Dopamiini: palkitsemisjärjestelmässä, liittyy motivaatioon ja odotukseen.

- Serotoniini: matalat tasot liittyvät usein impulsiivisuuteen ja ärtyvyyteen.

3. Käyttäytymisen havainnointi

- Kehonkieli: korvien, hännän, asentojen ja ilmeiden muutokset.

- Äänet: vinkuminen, murina, haukkumisen sävy kertovat tunnetilasta.

- Toimintavalinnat: hakeutuuko koira kontaktiin vai vetäytyykö?

- Uteliaisuus vs. vältteleminen: lähteekö tutkimaan uutta asiaa vai jääkö passiiviseksi?

4. Kognitiiviset testit

- “Cognitive bias” -testit: koiralle opetetaan, että yksi ärsyke merkitsee palkkiota ja toinen ei. Kun esitetään “epäselvä” ärsyke, reaktio kertoo koiran mielialasta. Optimistinen koira odottaa palkkiota, pessimistinen ei.

- Oppimisen ja muistamisen nopeus: stressaantunut tai ahdistunut eläin oppii hitaammin ja tekee enemmän virheitä.

5. Vapaaehtoisuuden mittaaminen

Annetaan eläimelle mahdollisuus valita, haluaako se osallistua harjoitukseen tai lähestyä ihmistä. Jos se tulee oma-aloitteisesti, voidaan tulkita, että kokemus on ollut todennäköisesti positiivinen.

Tunteet voidaan jaotella lyhyt- ja pitkäkestoisiin

1. Lyhytkestoiset tunnetilat, jotka ovat kestoltaan sekunneista minuutteihin, korkeintaan tunteihin ovat usein voimakkaita ja intensiivisiä tai reaktiivisia ja ne syntyvät jostain välittömästä ärsykkeestä (esim. ääni, esine). Nämä nostavat sykettä ja tuottavat adrenaliinipiikin elimistössä. Lyhytkestoiset tunnetilat ratkaisevat koiran välittömän reagoinnin ympäristöön tai tilanteeseen. 

2. Pitkäkestoiset tunnetilat  ovat kestoltaan yleensä tunneista päiviin, jopa viikkoihin tai kuukausiin. Tunnetilat ovat yleensä vähemmän intensiivisiä, mutta ne ovat jatkuvia. Ne ikäänkuin pohjustavat taustalla valmiutta reagoida uusiin ärsykkeisiin ja ne syntyvät jatkuvista, toistuvista ja pitkäkestoisista kokemuksista. Ne näkyvät yleisenä vireystilana arjessa, ja pitkäkestoiset tunnetilat muokkaavat esimerkiksi motivoivia tekijöitä, oppimiskykyä, itsevarmuutta ja vaikuttavat koiran reagointitapoihin. 

Jokaisen elämään mahtuu ”kiivirahkoja”

Jo edesmennyt eräs ratsastusvalmentajani viljeli paljon ajatusta: ”Miten saada eläin haluamaan sitä mitä minä haluan?” Ei ole helppoa. Sitä voi kysyä aina, haluaako koira (tai hevonen) tehdä jotain harjoitusta, kokeeko se sen mielekkääksi? Onko eettistä edes yrittää pyytää sellaista? Missä menee ylipäätään eettisyyden raja siinä, mikä on eläimelle reilua ja mitkä asiat tuottavat sen elämään lisää hyvinvointia eivätkä päinvastoin heikennä sitä? Onko jokin harrastus meitä varten vai koiraamme varten? Onko koiran ominaisuudet ylipäätään soveltuvat johonkin lajiin vai onko harrastaminen neliön palikan sovittamista pyöreään reikään? Olemmeko asettaneet riman sopivalle korkeudelle vai vaadimmeko toistuvasti aivan liikaa? Näihin ei ole suoria vastauksia, nämä ovat avoimia kysymyksiä, joita meidän kaikkien tulisi pohtia aina eläintemme kohdalla. Meillä ihmisillä on vastuu näistä asioista. 

Kun puhutaan ihmisen vastuusta, niin miten sitä vastuuta osaa kantaa? Tuntuu, että koiran omistamisesta on tehty jo niin vaikea taiteenlaji, ettei kukaan siitä selviä.  En halua suinkaan, että kukaan alkaa syyllistää itseään.  Aina kun tehdään, voidaan tehdä myös virheitä. Koirien elekielen tulkinta ja niiden tulkintojen perusteella tehdyt valinnat voivat mennä joskus pieleen.  Tulee mieleen ihan eräiden  kahden hauskan tv-kokkisedän kiivirahka. Siinä he ”hällävärkillä” sekoittelivat aineksia ja kehuivat että hyvä tuli. Jossain myöhemmässä tilanteessa sitten totesivat, että :”Älkää kokeilko, se oli huono resepti”. Jokaisen elämään mahtuu näitä ”kiivirahkoja”. Niitä huonoja reseptejä,  sellaisia jotka eivät välttämättä toimi vaikka ainekset itsessään olisivat ok. Tärkeintä on ottaa opiksi, eikä jatkaa sitä karmean kiivirahkan väsäämistä. 

Pentu on kuin kirjoittamaton kirja – ensimmäinen vuosi on tärkeää aikaa

Nykyään on paljon tietoa ja koirakoulujakin on jokaisessa niemessä ja notkossa.  Ajatellaan nyt vaikka tavallista koiranomistajaa, jolle suositellaan pentukurssille menoa, jotta pennulle saisi opetettua tärkeitä taitoja. Ideana varsin loistava, mutta mitäpä jos kurssilla ei olekaan huomioitu aivan kaikkea kovin huolellisesti? Hyvin suunniteltu ja toteutettu pentukurssi on koiranpennun tulevaisuutta ajatellen usein parasta mitä ajatella saattaa, mutta vastaavasti toisenlainen kurssi tuottaa sitten aivan päinvastaisen lopputuloksen. Pentu kun on todella altis, se on kirjoittamaton kirja ja se imee sienen lailla kaikenlaisia asioita. Olen omien kasvattien perheille painottanut, että ensimmäinen vuosi on tärkein ja ensimmäinen puoli vuotta erittäin tärkeä. Sinä aikana rakennetaan koira koko sen loppu elämäksi ja vaikka meillä onkin laumanvartijakoiria, on hyvin tärkeää myös huolehtia näistä perusasioista niidenkin kanssa ja olla tarkkana syntyvien ei-toivottujen tunne-ehdollistumien kanssa. 

Erilaisiin asioihin, ympäristön tuottamiin ärsykkeisiin, hajuihin, valoihin, pintoihin, ihmisiin, toisiin koiriin ja eläimiin jne on hyvä totuttaa koiraa. Puhutaan niin sanotusta habituaatiosta, tottumisesta. Sosiaalistaminen monesti ymmärretään vähän yksioikoisesti sellaisena tapahtumana, jossa pentua viedään joka paikkaan summan mutikassa ja sen nenän täytyy käydä ihan kaikkialla, suorastaan väsymiseen asti. Todellisuudessa sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että pentu oppii, ettei ympäristön tapahtumat aiheuta sille voimakkaita tunnetiloja, vaan koira voi suhtautua elämässä vastaan tuleviin tapahtumiin ja tilanteisiin mahdollisimman neutraalisti. Tähän tottumiseen toki menee aikaa yksilöllisesti ja se tapahtuu harkiten siedättämällä ja totuttamalla, ei suinkaan shokkihoidolla ja pakottamalla. Pentujen kohdalla nämä tunnetilat  korostuvat, kun sitä elämänkokemusta tosiaan ei ole vielä kovin paljon. Millaista maailmankuvaa me haluamme luoda koirille? 

Samat jutut pätevät yleisesti sosiaalisesti kokemattomiin koiriin, mutta näillä vanhemmilla koirilla haasteena on lisäksi tietynlaisen ”sosiaalistumisen aikaikkunan” sulkeutuminen ja mahdolliset aiemmat ikävät kokemukset, joista on tullut tunne-ehdollistumia. Näillä erilaisilla pentukursseilla ja vastaavilla tulisi ensisijaisesti pyrkiä rakentamaan yhteistä  ”onnistumiskuplaa ja turvakuplaa” koiran kanssa  sekä hankkia pieniä onnistumisen kokemuksia ennen mitään suurempia haasteita. Vaikka maksavat asiakkaat ovat toki kouluttajien hengenpitimiksi tärkeitä, kaikkien kouluttajien tulisi ymmärtää, että aivan kaikenlaiset koirat eivät syystä tai toisesta pysty suoriutumaan (varsinkaan isossa) ryhmässä ja tällöin yhdestä pelokkaastä ärjylistä kärsii koko porukka sen lisäksi, että se ärjyli itse joutuu stressaamaan aivan kohtuuttomasti itsekin. On siis hyväksyttävä, että ryhmäkoulutuksiin ei voi kaikki koirat automaattisesti osallistua ja jos tällainen tilanne havaitaan, tulisi siirtyä yksilöohjaukseen ainakin joksikin aikaa.

Millainen maailmankuva halutaan luoda koiralle?

 Ydinkysymys tässä on nimenomaan se, millainen maailmankuva halutaan koiralle luoda ja ollaanko koiralle reiluja ja miten sen tunnetilat huomioidaan? Tuleeko koirasta perusoptimisti, joka selvittää erilaisia haasteita reippaasti ja valoisalla asenteella vai peruspessimisti, jonka maailma on paljon mustempi paikka eikä koira halua edes yrittää selvittää tilanteita tai alkaa kerätä kaikista haasteista valtavaa stressikuormaa? Toki perimä vaikuttaa osaltaan tässäkin, mutta kasvattajalla pikkupentuaikana ja uudella perheellä on erittäin suuri merkitys. Niihin kaikenlaisiin ärjyleihin ja häiriöihin toki on hyvä tottua varhaisessa vaiheessa, mutta kaikki totuttaminen häiriöihin täytyy tapahtua siten, että koira kokee tilanteessa hallinnantunnetta ja turvallisuutta, jotta itsevarmuus kasvaa oikealla tavalla. On kohtuutonta vaatia, että pieni pentu voisi rakentaa luottamuksellista ja hyvää sekä vielä sitä toivottua, maksimaalisen motivoivaa treenikuplaa omistajansa kanssa yhdessä, jos samaan aikaan jotkut liian voimakkaat ärsykkeet uhkaavat pennun vielä kovin pientä ja herkkää mielen maailmaa. "Kyllä sen on vaan totuttava", saatetaan todeta yksioikoisesti. Ja kyllä, tottuuhan ne koirat toki monenlaiseen, mutta millaista tottumista saadaan aikaan ja millaisessa tunnetilassa? Miten se vaikuttaa mahdollisesti jatkossa? Kuinka paljon näihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota? Miten se tapahtuu?  

Täydellistä kouluttajaa ei ole, eikä täydellistä mitään. Jotta ongelmiin voidaan vaikuttaa, on hyvä kuitenkin tiedostaa ongelmakohdat. Kaikille voi sattua se ”kiivirahkapäivä”. Tavallisia ongelmia erilaisilla koirakursseilla ovat esim. Liiallinen häiriökuorma, jota joku yksilö ei ole valmis käsittelemään. Tästä voi syntyä joillekin  negatiivisia pitkäkestoisia tunnekokemuksia ja jopa pelkoja. Koirat ovat erilaisia ja osa pärjää luonnostaan paremmin erilaisissa tilanteissa. Pikkupennun kanssa ei ole vielä ehkä ehtinyt muodostua sitä omaa ”treeni- tai turvallisuuskuplaa”, joka on vaikea muodostaan heti siellä uudessa ja oudossa ympäristössä., siellä koira ei saa saa ihmisestä myöskään vielä riittävää sosiaalista tukea -  etenkin jos ympäristö on liian arvaamaton. Myös liian vaativien tehtävien tai liian monien toistojen tuottama turhauma saattaa vaikuttaa jatkoon ja motivaatioon tehdä harjoituksia. 

Muista: ”Saat mitä vahvistat” – äläkä unohda tunnetilaa!

Tiedätkö mistä palkkiosta koirasi pitää eniten vai käytätkö sitä mikä itsellesi on helpoin?  Päteekö mieluisin palkkio  joka tilanteessa vai vaihteleeko asia, oletko kokeillut? Onko käytössäsi jokin palkkamerkki? Jos on, onko käytössäsi useampia palkkiovaihtoehtoja ja onko lelu- ja ruokapalkalle oma palkkamerkki vai käytätkö samaa merkkiä kaikissa? 

Paljon puhutaan positiivisesta vahvistamisesta ja sen eduista, mutta kolikolla on myös nurja puolensa. Tarkoitus kun ei pyhitä keinoja  -me voimme oikeasti tuottaa myös positiivisen vahvistamisen hengessä stressiä koiralle. Me siis voimme heikentää koiran hyvinvointia vaikka aikomuksemme on tuottaa mielihyvää ja lisätä hyvinvointia positiivisen vahvistamisen ideologiaa noudattaen. Esimerkiksi:  Koira odottaa saavansa lelupalkan, mutta se saakin ruokapalkan? Mitä koira tällöin kokee? Koira kokee epävarmuutta ja turhaumaa sekä pettymystä. Pidemmän päälle tämä voi alkaa  vaikuttaa koiran suorituksiin ja motivaatioon, mutta nähdäänkö se? 

Nähdäänkö ylipäätään turhauman aiheuttama kiihtymys tai mahdolliset sijaistoiminnot, joita koira voi alkaa esittää (esim. pissailu, maan nuuskiminen, ravistelu). Koirienkin kohdalla tämä turhauma voi synnyttää myös aggressiokäyttäytymistä joka saattaa tehdä kipeää. Hevosten kouluttamisessa moni on joutunut toteamaan, että onkin  tuotettu turhauma, joka on suuri ja vaarallinen ongelma, koska kyseessä on suuri eläin suurine voimineen. Siksi näiden tunnetilojen kanssa olen itse todella tarkka. Esimerkiksi hevosellani on eri palkkamerkki sille parhaalle rapsutuspalkalle ja pienelle ruokapalkalle, joka ei voi olla liian kiihdyttävä superherkku, koska en halua aiheuttaa tarpeetonta kiihtymistä. Paras palkkio tietenkin on, kun eläinkin saavuttaa sen ”flow”-tilan, jossa tekeminen itsessään on jo palkitsevaa! 

Koirillakin jos on käytössä esim. lelu- että ruokapalkka ja palkkamerkki, voi olla syytä harkita näihin eri merkkejä? Näin koira tietää saavansa vaikka ”jes”-sanasta ruokaa ja ”tsip”-sanasta lelun. Osalle koirista ei ole niin paljon merkitystä, mutta toisille tällä voi olla suuri merkitys, jota ei aina tule ajatelleeksi. Joillekin koirille pettymyksen tunne on todella voimakas ja jos ajatellaan helposti kiihtyvää, impulsiivista koiraa, sellaisen kohdalla kannattaa pyrkiä selkeyteen ja siihen ettei tarpeettomasti kiihdytä lisää. 

Odotusarvoista ja valinnanvapaudesta

Kun koulutetaan palkkioilla, eläimen odotusarvot ovat sitten sen mukaisia, toiveikkaita ja tämä tulee myös huomioida monessa suhteessa. Esimerkiksi harjoitusten äkillisen päättämisen  eläin voi kokea suurena rangaistuksena tai liian korkeiden kriteerinostojen epäreiluuden voimakkaana turhaumana, kun palkkioita ei tulekaan odotetusti. Karhuja kun päästiin opintojen myötä kouluttamaan, tämä huomattiin aivan konkreettisesti. Siinä missä koira pystyy melko helposti saamaan käyttäytymiseen kestoa pienen turhauman kautta, karhujen kohdalla tapahtuu hyvin helposti erittäin vaarallisia tunnereaktioita – siinä lähtee suuret voimat liikkeelle. Sama juttu se on näiden laumanvartijakoirien kanssa, ne nyt eivät paina kuin kolmasosan aikuisen karhun painosta, mutta siellä on voimaa kuin pienessä kylässä jos tulee koiralla ”paha mieli”. Kun on useita koiria, on huomioitava tunnetilat tarkoin, sillä yhdenkin koiran jatkuva väärässä tunnetilassa oleminen saattaa aiheuttaa koko koiralaumassa helpommin erilaisia haasteita ja tämän ymmärtää vasta kun on elänyt isomman koiralauman kanssa. Kun se pakka voi levitä jo parin koiran kanssa, saati sitten useamman. Älkää siis ohittako tunneasioita - ne ovat niitä perushyvinvointitekijöitä, joihin tulee aina kiinnittää huomiota! 

Vaikka et kouluttaisi karhuja tai sen kokoisia koiria, kannattaa silti miettiä harjoitusten kulku ja harjoitusten päättäminen tarkoin. Lopussa usein toimii jokin pitkäkestoisempi palkkio, jotta tilanne päättyisi eläimelle mieluisalla tavalla ja siitä harjoituksen päättymisestä ei tule voimakasta pettymystä. Nuolumatto tai nuuskumatto yms. on olla monelle koiralle hyvä. Kannattaa kokeilla erilaisia juttuja ja havainnoida oman koiran käyttäytymistä. Koiran voi antaa myös valita, ainakin välillä.  

Vaikka puhutaan koiralähtöisyydestä ja valinnanvapaudesta siihen liittyen tärkeänä asiana, ajatellaanko aina kuitenkaan sitä, että tietty selkeys ja rajaaminen luo myös turvallisuuden tunnetta? Voiko koira ahdistua jatkuvasta valinnanvapaudesta, tietynlaisesta epävarmuudesta tai rajattomuudesta ja siitä että se joutuu ehkä jopa liian isojen asioiden äärelle ja tekemään jatkuvasti päätöksiä, joita se ei edes ehkä haluaisi tai osaisi tehdä? Tätäkin kannattaa välillä pohtia. Rajat ovat rakkautta ja luovat turvaa ja ne tulee asettaa koiralähtöisesti, yksilöllisesti ja opettaen ne koiralle lempeän johdonmukaisesti. Ihmisellä on kuitenkin viime kädessä vastuu koiran hyvinvoinnista, joka on psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kokonaisuus. 

Miten hyvin oikeasti tunnet omaa koiraasi? 

Olen itse huomannut, että vaikka sitä omaa koiraa olisi seurannut sieltä syntymästä lähtien, silti on aina erittäin mielenkiintoista ja avartavaa oppia lisää. Mitä paremmin tuntee koiraansa, tietää sen perusluonteesta ja oppimishistoriasta, sen reilumpi tyyppi voi sille koiralleen olla erilaisissa arjen tilanteissa, työtehtävissä ja koulutustilanteissa. Erilaisista testeistä voi olla hyötyä oman koiran parempaan tuntemiseen. Kennelliiton virallisten luonteenarvioimistestien lisäksi on Petotestit® , jotka tarjoavat monia mahdollisuuksia myös koulutuksellisesti. Kognitiivisia asioita voi testata Katriina Tiiran kehittämillä SmartDog-testeillä ja siellä olen päässyt käymään jo yhden omankin koiranki kanssa - oli erittäin antoisa ja hyödyllinen kokemus.  

Vaikka timantit syntyvät kovassa paineessa, liian kovaa painetta tulee välttää eläinten kouluttamisessa. Melkein voisi sanoa että eläinten koulutus on verrattavissa museoautolla ajamiseen. Voi toki välillä painaa kaasua reippaamminkin, kunhan huolehtii huolloista ja muistaa ajella suurimmaksi osaksi  enemmänkin sillä ”pintakaasulla” eikä revittele joka päivä niitä kaikkia tehoja irti. Eräs kouluttaja oli luonut aika mainion 1:5 säännön, eli jos on ollut vaativa harjoitus, seuraavat 4-5 harjoitusta tulee olla sitten helpompia. Kaikki tietää, että ei ihminenkään pysty pinnistelemään jatkuvasti aivan äärimmilleen, vaan siitä kivastakin tekemisestä alkaa tulla äärimmäisen kuormittavaa ja epämukavaa pidemmän päälle ja se tunnekuorma sitten siirtyy aina tuleviin tilanteisiin. 

Motivaatio ja tunteet

Itselläni on ollut sieltä 2000-luvun alkupuolelta asti laumanvartijakoiria. Aktiivinen pk-harrastus hiipui hiljalleen siinä main myös, tulihan sitä liki 10v harrastettua ja kisattuakin jonkin verran hakua ja vedettyä koulutuksia. Erilaisia lajeja tuli kokeiltua omaksi ja koiran iloksi  se jälkimmäinen on tärkein kaikessa, vaikka tietenkin olihan se aika riemukasta, että koirani löysi oikeasti metsään hukkuneet autoni avaimet näppärästi ja päästiin kotiin ajoissa ja totesin että esine-etsinnästä on oikeasti myös hyötyä. Nykyisiä ”laumiksia” on tullut kouluteltua toki, lähinnä niitä ”nenähommia” ja sitten rallytokoa ja onhan näyttelytouhutkin tiettyjen toivottujen käyttäytymisten opettamista. On aivan erilainen lähtökohta opettaa omanarvontuntoista sarplaninac-urosta kuin riiseniherraa, joka omaa toki omanarvoisen luonteen myös, mutta huomattavasti enemmän synnynnäistä innokkuutta yhteistyön virittämiseen. Toki risuparrat virittelivät välillä omiakin kuvioita, sovelsivat kisasääntöjä sun muuta – eikä se ole niin vakavaa ollenkaan. Pääasia on, että koiralla on motivaatio tehdä asioita. Se on nimittäin erittäin vahvasti tunnetilajuttu! 

Suurin osa tunnistaa koiralla niin sanotun”motivaatiopulan”. Motivaatiopulasta kärsivä  koira ei halua suorittaa yhdessä ihmisen kanssa vaan se vetäytyy pois, ei ota kontaktia, hidastelee eikä ole halukas. Tällöin yleensä nähdään, että koira on aivan väärässä tunnetilassa. Mutta tunnistetaanko liika kiihtymys ja sitä kautta vääränlainen ja kuormittunut tunnetila? Koira saattaa olla nimittäin hyvinkin innokkaan oloinen, mutta todellisuudessa se on väärällä tavalla kiihtynyt ja stressaa erittäin voimakkaasti. Valitettavasti  tämä saatetaan tulkita vain hyväksi motivaatioksi ja innokkuudeksi. Jos ohitetaan koiran stressikäyttäytyminen  ja jatketaan viikosta ja kuukaudesta toiseen samassa ei-toivotussa tunnetilassa harjoittelua, jossain vaiheessa siltä ”kamelilta katkeaa selkä” ja treenaaminen muuttuu mahdottoman vaikeaksi. Koira alkaa haukkua tai äännellä muuten, tuhota paikkoja, riehua, hyppiä ohjaajaa vasten ja jopa näykkiä ohjaajaa yms. Koiran on vaikea keskittyä uusiin asioihin ja sen oppimiskyky heikkenee. 

Voidaanko koiran itsetunto romuttaa?

Se hyväkin koira on mahdollista ”rikkoa”. On tuhat keinoa romuttaa esimerkiksi koiran itsetunto, lannistaa se maanmatoseksi, joka ei luota enää omiin kykyihinsä. Ne ihmiset, jotka ovat kärsineet joskus burnoutista, tietävät miten vaikeaa on jo sunnuntai-iltaisin iltauutisten aikaan. Se ennustaa maanantaita ja sitten on taas unetonta yötä luvassa ja seuraavana aamuna murheellisin mielin töihin, joissa joutuu koko ajan ”pärjäilemään” äärirajoillaan. Emmehän halua tällaista tunnetta luoda koirillemme? Eihän koirillamme ole tiedossa myöskään mitään ”pikkupomoa”, joka mikromanageeraa eli puuttuu ja tarttuu kaikenlaisiin pieniin asioihin jatkuvasti ja lannistaa eikä suo onnistumisen mahdollisuuksia eikä anna myöskään koiralle aikaa yrittää selvittää haasteita itsenäisesti? Nämä kun vaikuttavat negatiivisesti tunnetilaan ja syövät itsevarmuutta koiralta.

Moni on nähnyt koiransa ”lukevan ajatuksia”, kun on pakkaamassa metsäreissu- tai treenikassia tai koira havaitsee jotain kivaan asiaan liittyvää liikehdintää. Vastaavasti koirat osaavat ennakoida niitä niiden kannalta ikäviä seurauksia, kuten lääkkeenantoa. Tämä sama tunnevirittäytyminen tapahtuu kaikessa – siellä treeneissäkin. Millaisia tunnetiloja haluaisimme koiran liittävän harrastuksiin? Ennustavatko ne koiran maailmassa positiivisia ja mukavia asioita, jolloin koira alkaa virittyä jo näitä havaitessaan positiiviseen ja optimistiseen moodiin? On kuitenkin mahdollista, että kaikki kivakin alkaa muodostua stressaavaksi ja ennakkovihjeet treeneistä alkavat virittää koiraa väärällä tavalla kiihtymykseen. Emmehän suinkaan halua, että treenivaatteet ja tarvikkeet alkavat toimia ikäänkuin vihjeinä tulevista aivan liian rankoista tai jopa kivuliaista tehtävistä, liian suurista vaatimuksista, turhaumasta ja epäonnistumisista,  mahdollisesti rankaisuista ja muusta ikävästä, koska tällöinhän koira orientoituu jo lähtökohtaisesti hyvin negatiivisella ja pessimistisellä tavalla – koiralla on tunteet. 

Liika kiihtymys on hyvinvointiongelma

Liika kiihtymys tuottaa paljon stressiä ja se on koirille todellinen hyvinvointiongelma, jota ei välttämättä useinkaan ajatella. Usein ajatellaan, että on tärkeää järjestää koirille ”aktivointia ja tekemistä” ja unohdetaan muutama seikka niihin liittyen. Jokainen koira on erilainen ja ne tulee huomioida yksilöllisesti. Aina emme kouluttajina voi tietää etukäteen, toimiiko jokin tapa tai menetelmä jollekin yksilölle, mutta sen vuoksi tulee tarkkailla ja tehdä havaintoja ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmaa ja toteutusta. Omistajat ovat tärkeässä roolissa sen oman koiran tuntemisessa ja havainnoinnissa. Kouluttajien tulee olla avoimia tälle tiedolle ja soveltaa menetelmiä rohkeasti yhteistuumin, jotta päästään parhaaseen lopputulokseen sen koiran kannalta. 

Vaikka olisimme maailman parhaita kouluttajia ja meillä olisi täydellinen naksuttimen käyttö ja saisimme ehdottomasti aina vahvisteet toimitettua ihan super hyvin, silti tulee olla mukana myös se tunnetilojen huomioiminen. Tunteet on tärkeä osa niitä  motivoivia tekijöitä. Siellä taustalla on lisäksi ne kaikki perushyvinvointitekijät kuten ravitsemus, lepo ja uni, sosiaaliset suhteet ja muut tärkeät asiat. Nämä kaikki asiat limittyvät toisiinsa vahvasti, mutta tässä artikkelissa oli nyt nostettu jalustalle paremmin tuo tunnepuoli. Tähän kaikkeen liittyy vielä se ohjaajankin tunnepuoli – se kun heijastuu siihen koiraankin ja koiran tunteisiin. Osaatko olla oikeasti onnellinen pienistä suoristuksista ja onnistumisista? Vai oletko superpedantti ja koiran näkökulmasta katsoen suorastaan vähän myrkyllinen hapannaama, jolle ei riitä mikään suoritus koskaan ja aina on joku  vähän vinossa tai vähän vaille jotain? Miltä silloin koirasta tuntuu? Miltä sinusta tuntuisi koiran asemassa?  

Tunnetilat ja  Petotestit®

Petotesteissä® koirien tunnetilat huomioidaan monella tavalla. Tilanne on koirille tositilanne ja tämä huomioidaan koulutustilanteen toteutuksessa. Tilanteesta ei haluta koirille koskaan liian kuormittavaa vaan koulutuksen tavoitteena on, että jokainen koira on aina Onnistuja. 

Ensinnäkin koiralle voidaan toteuttaa vain yksi koulutustuokio päivän aikana, jolla varmistetaan, ettei koirille tule liian paljon paineistumista tilanteista. On ehdottoman tärkeää, että koira pääsee palautumaan tilanteen jälkeen. Koulutustilanne on koirille ennakoitavissa, se alkaa hajukuvalla. Koiria ei koskaan  pakoteta olemaan koulutustilanteessa ja pedot liikkuvat aina koiraa lukien, yksilöllisesti. Koiralla säilyy siis se tärkeä hallinnantunne.  Pitkä liinakin on vain turvallisuusvaruste. Koirilla on aina mahdollisuus vapaasti valita, lähestyvätkö ne petoa vai ottavatko etäisyyttä. Ainoastaan kiinni käyminen petoon (joka on oikeasti todella äärimmäisen harvinaista) turvallisuussyistä estetään rajaamalla, muutoin koira saa tehdä vapaasti omia valintojaan liikkumisen suhteen ja aina poistua tilanteesta niin halutessaan. Jos havaitaan, että koira alkaa menettää toimintakykyään, peto poistuu eikä koiran tarvitse kokea kauhua tilanteessa. Mukana on myös ohjaajan sosiaalinen tuki, joka siis on koiralle  tarvittaessa saatavilla, mutta ohjaaja ei millään tavalla ”käskytä” koiraa tilanteessa.  

 Lähestymis-välttämiskäyttäytyminen voi toimia myös preferenssinä ja olla osalle koirista hyvinkin kiehtovaa ja mielekästä saada vapaasti karkottaa tai ottaa etäisyyttä. Joka tapauksessa jokainen koira huomioidaan yksilöllisesti ja koirat saavat toimia itsenäisesti, tehdä omia valintoja ja kokea niiden omien valintojen kautta menestymistä siinä hetkessä.  Koirat ovat erilaisia ja Petotestit® räätälöityvät erilaisten koirien erilaisiin tarpeisiin. Sen lisäksi että voimme kouluttaa koiria petouhkatilanteiden varalle, voimme myös auttaa koiria hankkimaan lisää itsevarmuutta (erityisesti karhutestin avulla) ja ylipäätään haasteista selviytymiskeinoja, jotka kantavat arkielämäänkin,  vaikka konteksti onkin petokokemustilanne. 

Lisätietoa Hanna-Marista löytyy: 

Muut koulutuspalvelut | Petotestit

Lisätietoa Petotesteistä löytyy:

www.petotestit.com

Käyttäytyminen on kontekstisidonnaista

Kun  eläintenkouluttajien keskuudessa toistetaan fraasia, "käyttäytyminen on kontekstisidonnaista", tällöin tarkoitetaan, että  eläin oppii yhdistämään tietyn käytöksen tiettyyn ympäristöön, tilanteeseen tai  erilaisiin vaikutteisiin. Eläin ei välttämättä ymmärrä tai osaa siirtää  kaikkea opittua käytöstä automaattisesti uuteen tilanteeseen tai paikkaan tai erilaisilla vaikutteilla ja tekijöillä syntyy käyttäytymisessä muutoksia ja eroavaisuuksia. Tästä ehkä klassisin esimerkki videot, joissa kaksi koiraa rähjää toisilleen aidan takana, mutta kun väliaita poistetaan, rähinä loppuu. Jokin ihmisen näkökulmasta katsoen niinkin pieni asia vaikuttaa koirien käyttäytymiseen. 

Klassinen esimerkki käyttäytymisen kontekstisidonnaisuudesta - kun väliaita poistetaan, koirat suhtautuvat toisiinsa ystävällisesti, mutta aidan takaa ärjytään.

Periaatteessa koirat ovat yleisesti ottaen huonoja yleistämään ja roduissa on hieman myös eroja. Erot johtuvat esimerkiksi alkuperäisestä työkäyttötarkoituksesta.  Kun puhutaan Petotesteistä® ja koirien käyttäytymisestä niissä sekä verrataan vaikkapa luonnonpetokohtaamisiin, niin jokainen testipäivä on toki hieman myös erilainen, samoin on jokainen luonnonpetokohtaaminen luonnossa. Koirien käyttäytyminen Petotesteissä® korreloi kuitenkin yleisellä tasolla erittäin hyvin luonnonpetokohtaamisten kanssa ja testeillä on mahdollista  hankkia valmiuksia luonnonpetokohtaamistilanteiden varalle - nykyäänhän näitä kohtaamisia voi tulla missä miljöössä tahansa. Sen verran selkeät vaikutteet (haju ja näköaistimus) pedoista syntyy. Nämä asiat ovat tulleet tässä  vuodesta 2012 lähtien hyvin selväksi niin omien kuin asiakaskoirienkin kokemusten perusteella. Kuitenkin on muistettava, että ei ole olemassa mitään hopealuotia mihinkään asiaan, eikä meiltäkään sellaista löydy. 

Huomioitavaa on, että esimerkiksi koiralla, joka on valmiiksi kuormittunut jo pelkästään vieraasta ympäristöstä, automatkasta ja kaikesta muustakin, voi olla hyvinkin alentunut toimintakyky siinä varsinaisessa uudessa ja oudossa tilanteessa. Jos niitä ”stressiportaita” on jo kiivetty kovin korkealle, ollaan aina joka portaalla lähempänä kohti sitä ääripäätä ja myös kyvyttömyyttä toimia. Jokainen, joka on ollut äärimmäisen kuormittavassa tilanteessa ja menettänyt kykynsä liikkua ja toimia (esim onnettomuuspaikalla), ymmärtää että se on äärimmäinen stressireaktio, joka tulee fysiologian sanelemana. Vastaavaa nähdään vaikkapa näyttelykehissä, joissa kotopihalla niin reippaasti liikkuva koira ei ota välttämättä askeltakaan, kun koira on voimakkaasti kuormittunut näyttelytilanteessa. Jos koira on ollut näissä tilanteissa reipas ja toimelias ja sen käyttäytyminen muuttuu,  käyttäytymisen muutoksen taustalla usein on jokin piilevä sairaus tai kiputila -  käyttäytyminen ei muutu ilman syytä. Tällaiset seikat ovat kuitenkin sille omistajalle tärkeitä tietoja omasta koirasta ja niiden avulla pystyy vaikuttamaan koiran hyvinvointiin. 

Mitä tämän koiran eleet sinun mielestäsi kertovat?

Erilaisia vaikuttavia tekijöitä

Kun puhutaan siitä käyttäytymisen kontekstisidonnaisuudesta ja näistä petokohtaamisista erityisesti, niin käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä näissä tilanteissa ovat mm.

- etäisyys petoon - Mitä lyhyempi matka, sen uhkaavampi tilanne koiralle
- petojen lukumäärä
- pedon/petojen käyttäytyminen yleisesti
- liikkuuko peto poispäin vai tuleeko se suoraan kohti ---> Poispäin menevä peto ei ole välttämättä lainkaan uhkaava vaan päinvastoin koira saattaa lumpustella esimerkiksi karhun perässä iloisesti niin kauan kun se pakenee, mutta kun karhu kääntyy, koirankin reaktiot saattavat muuttua oleellisesti
- onko peto aitojen takana (opittu käyttäytyminen ja oma tuttu reviiri)
- onko koira yksin vai rohkeiden koirien kaverina
- tilanteen yllätyksellisyys
- Mitä vähemmän mahdollisuuksia ennakoida tilanne, sen hankalampi
- koiran terveystilanne, väsymys, hormonaaliset tekijät (esim. sairaus, kiputila, tiineys, valeraskaus)
- onko koiralla aiempaa kokemusta
- pimeys tai muut havainnointia heikentävät tekijät
- onko koiralla sille tärkeitä, puolustettavia resursseja alueella itse alueen lisäksi

Erilaisia tapoja selvittää uhkaavia tilanteita

Koirilla on erilaisia tapoja selvittää uhkaavia tilanteita, niin kutsuttu 4F (fight, flight, freeze, flirt/fawn) eli taisteleminen, pakeneminen, lamaantuminen ja sijaistoiminnot/rauhoittavat eleet. Siinä missä vaikkapa rotta voi alkaa pesemään itseään kesken kaiken uhkatilanteessa, koira alkaakin nuuskia maata tai pissailla sinne tänne kohteesta etäämmällä.  Tai ravistella turkkiaan, juoksennella sinne tänne, kantaa esineitä suussaan, repiä hihnaa, kääntää selkäänsä, istua, maata, haukotella, piehtaroida sekä esittää jopa leikkiinkutsueleitä ja riehaantua ihan vallan yms. Tässä kohtaa monella ihmisellä tulee väistämättä ajatus:”Ei tää välitä, ei tää pidä oikeana petona”. Nämä eleet eivät suinkaan tarkoita, että koira ei välittäisi pedosta ja tilanteesta. Ne kuuluvat osana konfliktikäyttäytymiseen. Samanlaista käyttäytymistä tapahtuu myös siellä, missä koirat ja luonnonpedot kohtaavat (sekä monissa muissa tilanteissa). Jos koiralla ei ole oikein selkeää ratkaisumallia siinä hetkessä, ja/tai kun koira on paineistunut, sillä menee usein hetki tuumaillessa ja se tuumailu voi esimerkiksi suden kanssa olla kohtalokas. Osa koirista kykenee ratkaisemaan tilanteen nopeasti, valinta voi olla nopea pakeneminen paikalta tai puolustuskäyttäytyminen. Pahinta on, jos koira ei kykene toimimaan mitenkään, vaan se alkaa esittää äärimmäisiä konfliktikäyttäytymiseleitä ja lamaantuu vallan. Pedon mielistely ja liehittely harvemmin myöskään on koiralle todellisuudessa hyvä vaihtoehto. 

Näiden ääripään konfliktieleiden tunnistaminen on sen vuoksikin tärkeää, että koira voi arkielämän tilanteissakin paineistua niin paljon että se toimii ihmisen mielestä oudolla tavalla tai vaikuttaa ”täydellisen rauhalliselta”. Todellisuudessa koira onkin valtavan paineistunut ja se on kyvytön toimimaan millään tavalla,  lamaantuneena se toimii kuin hidastetussa filmissä tai ei liiku mihinkään. Tällainen tilanne voi eskaloitua kuitenkin hetkellä millä hyvänsä, jos paineistamista jatkettaisiin, ja arkielämässä tällaisesta syntyy ne kuuluisat ja ikävät ”se puri ihan yks kaks varoittamatta”- tilanteet. Vastaavasti sijaistoimintojen ja rauhoittavien eleiden tunnistaminen ja ymmärtäminen helpottaa arjessa ja harrastuksissa, monenlaisissa tilanteissa. 

Joskus koiralla voi mennä hetki "tuumaillessa", että miten tilanne kannattaisi ratkaista. Puhutaan sijaistoiminnoista. Eskaloida tilanne ja puolustaa vai poistua paikalta? Toisinaan koirat voivat myös koettaa rauhoitella tilannetta, tässä maanhaistelua, joka voi tapahtua sekä sijaistoimintona että rauhoittavana eleenä. 

  

Koirat ovat opportunisteja

Monet odottavat, että koirat reagoivat aina hyvin voimakkaasti petoon ja  erityisesti puolustaen omistajaansa hyvinkin pontevasti. Moni arvostaa, että koira suorastaan ”uhrautuisi” tilanteessa ja pettyy, kun näin ei käykään. Koirat ovat oikeasti opportunisteja, eivätkä synny tänne maailmanaan siksi, että ne voisivat henkikultansa uhrata ihmisten puolesta. RinTinTin ja Lassie ovat satuhahmoja ja niissä saduissa koirat  palvelevat ihmisiä henkikultaansa uhraten ja yltiörohkeasti. Se on kyllä totta, että koirat  puolustavat resurssejaan, mutta koirallakin se oma henkikulta on ykkösresurssi aina. Ihminenkin voi olla resurssi, mutta koira määrittelee aina sen, millaisessa roolissa ja arvossa mikäkin resurssi sitten on ja vieläpä kulloisessakin tilanteessa. Nämäkin suhteet kun vaihtelevat, jopa hyvinkin nopeasti tilanteen ja hetkenkin mukaan.  Koirat tekevät aina tilannearvioita ja siinä jossakin tietyssä hetkessä tai tilanteessa resurssien lisäksi vaikuttaa muun muassa koiran kokema potentiaalinen kyky sekä prefenssitekijät,  jotka vaikuttavat siihen, lähteekö koira eskaloimaan tilannetta esimerkiksi puolustukselle. 

Koirat tekevät aina tilannearvioita ja siinä jossakin tietyssä hetkessä tai tilanteessa resurssien lisäksi vaikuttaa muun muassa koiran kokema potentiaalinen kyky juuri sillä hetkellä eskaloida tilannetta esimerkiksi puolustukselle. 

Tilanne voi kuitenkin muuttua hyvin nopeasti, myös testin kuluessa, jos koiran tilannearvio muuttuu – koira elää hetkessä. Petotesteissä®  koirilla säilyy aina hallinnan tunne, joka on erittäin tärkeää. Sen vuoksi koiria ei ahdisteta esimerkiksi jääkiekkokaukaloon (eikä muuhun pieneen aidattuun tilaan), josta koiran silmissä sen maailma loppuisi siihen laitaan, eikä pidemmän etäisyyden ottaminen olisi mitenkään edes teoriassa mahdollista eikä koira kykenisi näkemään vaihtoehtoja. Hyväkin koira voi haluta ottaa pidemmän etäisyyden puntaroidessaan varsinkin  alussa mahdollisuuksiaan, joten etäisyyden ottaminen ei ole pelkuruutta tai arkuutta vaan toimintakykyä.

Hallinnan tunne sekä valinnanvapaus tärkeitä elementtejä

Petotesteissä® käytetään liinaa turvallisuussyistä, sillä vaikka todella aniharva koira yrittää upottaa hampaitaan kiinni petoihin oikeasti, niin sellaista käyttäytymistä ei kuitenkaan haluta koskaan vahvistaa. Jos oltaisiin ilman liinaa, olisi aivan mahdotonta vaikuttaa koiraan  ja se voisi olla koiralle tulevaisuutta ajatellen hyvin haitallista, suorastaan jopa vaarallista.  Samoin, jos koira ottaisi niin paljon etäisyyttä, että olisi vaarana koiran karkaaminen täysin hallitsemattomasti omistajan ulottumattomiin.  Liina on siis turvallisuuden vuoksi, mutta sen on oltava löysällä aina ja  koiran on saatava ottaa etäisyyttä petoon. Jos etäisyyden ottamisessa liina kiristyy, koiran hallinnan tunne katoaa ja epävarmemman koiran kohdalla koira paineistuu tilanteesta eikä välttämättä halua enää jatkaa. Hallinnan tunne on siis erittäin tärkeä asia! Koiran on saatava kokea vapaus valita ja kehittää sitä omaa toimintaa sen pohjalta, mutta liina on olemassa tarvittaessa turvallisuussyistä ja myös sen vuoksi että koulutustilanne voidaan päättää siihen onnistumiseen. Jos käytettäisiin aidattua aluetta ilman liinaa, se ei olisi enää hallittua koulutusta vaan enemmänkin  tuuripeliä, jossa olisi mahdollisuus tuottaa myös vääränlaisia vahvisteita koiralle ja näillä voisi olla jopa kohtalokas seuraus jatkon kannalta eikä koulutustilannetta voida päättää niin hallitusti. Koska kyse on suunnitelmallisesta ja tavoitteellisesta sekä hallitusta koulutustilanteesta, sen vuoksi täysin liinattomasti testataan vain aniharvoin ja poikkeustapauksissa.

Koirat saavat kuitenkin liinasta huolimatta toimia itsenäisesti ja kokea oman toimintansa myötä menestymistä tilanteessa ja nimenomaan omien valintojensa kautta vapaasti. Koiria ei koskaan pakoteta olemaan tilanteessa, vaan niillä on vapaus poistua tilanteesta tai ottaa etäisyyttä niin halutessaan tai jos havaitaan, että koiralla ei ole riittävästi tilanteessa toimintaedellytyksiä ja -kykyä, tilannetta säädellään koiraa auttaen tai keskeytetään koulutustilanne. Aina toimitaan koiran etu edellä! Olipa se koiran valinta mikä tahansa, koiralle annetaan mahdollisuus olla Onnistuja ja Menestyjä koiran näkökulmasta katsoen. Onnistumiset ja menestyksen tunne lisäävät koiran itsetuntoa ja sillä on erittäin suuri merkitys kaikessa elämässä - vaikka ihmisen näkökulma olisikin erilainen. 

Hallinnan tunne on erittäin tärkeä asia! Koiran on saatava kokea vapaus valita ja kehittää sitä omaa toimintaa sen pohjalta ja liina on olemassa tarvittaessa turvallisuussyistä ja myös sen vuoksi että koulutustilanne voidaan päättää siihen onnistumiseen. Jos käytettäisiin aidattua aluetta ilman liinaa, se ei olisi enää hallittua koulutusta vaan enemmänkin  tuuripeliä.

Petotestit® ovat testimuodon lisäksi koirien koulutusta

Petotestit® ovat testitilanteen lisäksi myös koirien koulutusta ja jokaiselle koiralle tilanne räätälöityy yksilöllisesti, siksi tämä eroaa esimerkiksi virallisista Kennelliiton luonteenarvioimistesteistä, joissa puhtaasti katsotaan reaktioita ja monet asiat tehdään hyvin kaavamaisesti. Kouluttamalla voidaan vaikuttaa koiran käyttäytymiseen ja aidoilla hajuilla varustetut, täytetyt petoeläimet tarjoavat hyvin primitiiviset vaikutteet ja ovat arkielämästä poikkeavaa – siis hyvinkin erilainen konteksti kuin vaikkapa se kadulla vastaan tuleva toinen koira. Kaikessa jännittävyydessäänkin tilanne pyritään aina säätelemään siten, ettei stressi muodostu koiralle kohtuuttoman suureksi. Testin kesto on aina koirakohtainen ja koulutustilanne päätetään aina kun se palvelee parhaiten kunkin koiran etua. 

Petotestejä® on kehitetty vuodesta 2012 alkaen ja jatkuvasti toimintamme kehittyy. Tavoitteena on onnellinen koira ja onnellinen omistaja, joka ymmärtäisi omaa koiraansa yhä paremmin tämän koulutustilaisuuden myötä ja niiden asioiden kautta, jotka tässä kontekstissa tapahtuvat ja tulevat esille.  Monilla varmasti herää kysymyksiä ja niiden kanssa kannattaa kääntyä suoraan puoleemme. Emme valitettavasti ehdi seurailemaan ja vastailemaan kysymyksiin erilaisilla palstoilla, jotka ovat monesti täynnä erilaisia ”hupitrollailuja” ja riidankylvämistä. Ymmärrämme hyvin, että koulutusmuotona tämä on erilainen ja sen vuoksi voi herättää paljon ehkä myös ymmärtämättömyyttä ja hilpeyttä joissakin kanssaihmisissä tai syviä ennakkoluuloja. Omilla kotisivuillamme on paljon infoa sekä myös sivu, jossa on usein kysyttyjä kysymyksiä ja siellä paljon vastauksia moniin myytteihinkin, yhtenä esimerkkinä tämä ”koirani kusi karhun kintuille eikä välittänyt mitään”. Tämä on jokin urbaanilegenda, joka elää tiettyjen sankarien tarinoissa vahvasti, mistä lie saanut alkunsa, mutta Petotesteissä® tällaista toimintaa ei ole koskaan näiden vuosien aikana tapahtunut – muunlaista sijaistoimintapissailua toki, mutta petojemme päälle ei ole merkkailtu. Meillä käy vuosittain erittäin paljon myös todellista suurpetokokemusta omaavia käyttökoiria eri roduista ja työtehtävistä, jotka käyvät hankkimassa kokemusta ja apuja sekä vahvistusta työtehtävien suorittamiseen. Näidenkin kokeneiden konkarien keskuudessa petomme ovat ihan samalla viivalla kuin ne luonnonpedotkin. 

Koirat ovat meille kaikille koiraharrastajille sydämen asia, intohimo ja koiratouhut herättävät paljon tunteita. Oman koiransa suoritus voi olla joskus hämmentävä, pettymyskin voi olla ihan todellinen, mutta jos jokin mietityttää oman koiran käyttäytymisessä testin aikana, kannattaa ottaa heti testin jälkeen rohkeasti yhteyttä ja keskustella testaajan kanssa tarkemmin asioista. Joskus ei siinä paikan päällä tule kaikki kysymykset mieleen, mutta vielä kun tilanteet ovat tuoreessa muistissa myös Askolla, voi oikein hyvin ottaa yhteyttä ja soittaa hänelle. 

Kannattaa tulla Petotestipäivään avoimin mielin. Meillä ei ole niitä hopealuoteja tarjolla ja  kaikkia koiria emme pysty auttamaan kaikissa ongelmissa.  On kuitenkin mahdollista saada omasta koirastaan sellaista tietoa, mitä ei missään muussa tilanteessa ole saanut selville vielä ja jokainen toki valitsee vapaasti tykönään ne menetelmät, joista kokee itse hyötyvänsä eniten. Petotesteillä ® on  mahdollista antaa valmiuksia koiralle ja itselleen mahdollisten petokohtaamistilanteiden varalle sekä auttaa koiraa myös kehittämään kykyä selviytyä erilaisista haasteellisista tilanteista ja olla avuksi monenlaisissa ongelmatilanteissakin. Vaikka koulutustilanteissa on jännitysmomenttinsa, niitä säädellään eikä koulutus perustu koirien pelotteluun tai maksimaaliseen paineistamiseen.  Jokainen koira on erilainen, samoin on jokainen koulutustilannekin – ne kun räätälöityvät koirakohtaisesti.  

Koulutuspäiviin voi tulla seuraamaan myös ilman oman koiran ilmoittamista eikä se maksa mitään. 

Tervetuloa mukaan! 


toivottaa 
Hanna-Mari Sorvo (käyttäytymisanalyyttisen eläintenkoulutuksen asiantuntija, eläintenkouluttaja AT, eläintenkouluttaja EAT (valmistuu 1/2026)

Lisätietoja löydät:

www.petotestit.com 

MIELEN SUPERVOIMIA KEHITTÄMÄSSÄ?

Resilienssi-termistä on tullut ehkä jopa muotisana, jota näkee kaikkialla. Resilienssi sitä ja resilienssi tätä... Mutta mitä se resilienssi tarkoittaa koiramaailmassa? Patricia McDonell kuvaa resilienssiä kuin puun oksaksi, joka taipuu, mutta ei katkea. Itse ajattelen resilienssin ikään kuin ongenkohona, joka nousee takaisin veden pinnalle kellumaan, vaikka se olisi käynyt vähän syvemmälläkin aallon alla kalan nyppäisyn jälkeen. Valtavan suuri aalto ja heikommasta materiaalista valmistettu pieni koho aiheuttaa ikävän lopputuloksen, sen sijaan riittävän sitkeästä materiaalista valmistettu ja riittävän suuri koho tulee uudelleen pintaan, vaikka se välillä käykin pinnan alla. 

Resilienssi on kuitenkin hyvin laaja ja dynaaminen sekä monikerroksinen ominaisuus, se on kuin ”sipuli”. Sen määrittely ja arvioiminen erilaisissa tilanteissa voi olla vaikeaa, ainakin vaikeampaa kuin jonkin selvemmin ja vielä paremmin konkreettisesti määriteltävissä olevan asian, vaikkapa ontumisen arviointi. Resilienssi on psyykkinen ominaisuus ja se tarkoittaa mielen joustavuutta, selviytymiskykyä, kykyä “ponnahtaa” takaisin lähtötilanteeseen kun on koettu jokin stressaava tilanne - kuten se ongenkoho tai taipuisa puun oksa palautuu. Resilienssiin liittyy myös optimistisuus ja sinnikkyys. Näiden asioiden selvittäminen ei suinkaan ole yksinkertaista. Teorian ymmärtäminen stressistä ja sen oireista sekä fysiologisista vaikutuksista elimistössä avaa paremmin ymmärrystä myös käsitteelle “resilienssi”, jota voisi kuvata myös prosessiksi, jossa yksilön resurssit valjastetaan hyvinvoinnin ylläpitämiseen.  Tässä prosessissa ja sopeutumisen säätelyssä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselilla, HPA-akselilla, on keskeinen merkitys. Aivojen limbinen järjestelmä ja siihen läheisesti liittyvät muut aivojen rakenteet käsittelevät stressiä ja tähän prosessiin liittyvät myös erilaiset välittäjäaineet ja hormonit.

Resilienssissä on siis kyse stressin hallinnasta ja siitä, miten elimistö pääsee parhaiten tasapainoon eli homeostaasiin - jotta se on taas valmis seuraavaan haasteeseen. Stressin välttäminen ei onnistu eikä se ole edes hyödyllistä, sillä hallittu ja lyhytkestoinen nk. eustressi on voimavara ja kehittää resilienssiä, krooniseen tai liiallisesti kuormittavaan stressiin johtava distressi puolestaan vastakohta tälle. 

Yksilöerot ovat suuret ja paljon vaikuttavia tekijöitä

Koska resilienssiin vaikuttavat hyvin monet asiat, siksi yksilölliset erotkin ovat niin suuret. Resilienssin avulla yksilö kykenee sopeutumaan erilaisiin haastaviin tilanteisiin, selviytymään niistä sekä ehkäisemään kroonisen stressin syntymistä. Samoissa olosuhteissa kasvaneet ja elävät yksilöt omaavat hyvin yksilöllisen resilienssin ja siinä missä toinen yksilö kokee erittäin voimakasta stressiä, saman altistuksen kokenut toinen yksilö on resilientimpi eivätkä samat stressitekijät vaikuta siihen yksilöön samalla tavalla. Resilienssi ei ole samallakaan yksilöllä jatkuvasti vakaa ominaisuus. Resilienssiin vaikuttaviin tekijöihin kuuluu joukko biologisia, psykologisia, sosiaalisia sekä elinympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja määrittävät sen, miten eläin tai ihminen reagoi stressaaviin kokemuksiin. 

Resilienssiin vaikuttavat mm. Geeniperimä, olosuhteet ja ympäristö, sosiaaliset suhteet ja yksilön optimistisuus, psyykkinen ja fyysinen terveys mukaan lukien immuunipuolustus ja suolistomikrobisto sekä joidenkin tutkijoiden hypoteesina on, että myös epigenetiikka vaikuttaa yksilön resilienssiin. Myös yleisillä yksilön kognitiivisilla kyvyillä on vaikutusta.  Resilienssiin vaikuttavia tekijöitä on siis hyvin paljon. Esimerkiksi koirilla yleinen suuri rohkeustaso, sosiaalisuus ja hyvä emotionaalinen säätely sekä kyky sopeutua muutokseen ja osoittaa joustavuutta, ovat mitä todennäköisimmin keskeisiä osia resilienssin suhteen.

Samassa pentueessa eri yksilöiden välillä voi olla suuria eroja

Hyvä vai paha stressi?

Kaikki ihmiset sekä eläimet kohtaavat elämänsä aikana monenlaisia stressaavia tekijöitä. Ilman stressiä ei ole elämää. Jo ennen syntymää yksilö kokee stressiä ja elimistö altistuu stressitekijöille, samoin syntyessään ja myös sen jälkeen jatkuvasti kuolemaan saakka. On monia muuttuvia tilanteita, joihin yksilö joutuu sopeutumaan, toisinaan kyse on eloonjäämisestä. Emme voi siis koskaan välttää stressiä -  itseasiassa stressi kuuluu osana elämää ja parhaimmillaan se toimii myös tärkeänä elämää ylläpitävänä voimavarana. Mikäli yksilön elimistö ei kuitenkaan kykene käsittelemään stressiä ja palautumaan, tästä aiheutuu niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin ongelmia – tämän vuoksi tarvitaan resilienssiä. 

Jotta voimme ymmärtää yhä paremmin resilienssiä, tulee ymmärtää mitä stressi on ja mitä kaikkea tulee huomioida ja miten asiat limittyvät toisiinsa. Stressi voidaan määritellä hyvin erilaisin tavoin ja itsessään se on neutraali termi, vaikka usein se esitetäänkin vain ja ainoastaan negatiivisessa assosiaatiossa. Alun perin stressi on määritelty: “Elimistön epäspesifiseksi reaktioksi mihin tahansa ulkopuolelta tulevaan ärsykkeeseen” (Hintsa ym. 2019). Stressiä on tutkittu vajaat sata vuotta, stressitutkimus on lähtöisin vuonna 1936 Walter Cannonin kehittämästä teoriasta, jossa elimistö pyrkii homeostaasiin. 

Stressiin liittyy paljon erilaisia fysiologisia mekanismeja, esimerkiksi aivojen palkitsemisjärjestelmä. Hypotalamuksen tuottama dopamiinihormoni toimii aivojen välittäjäaineena, jota on kutsuttu myös mielihyvähormoniksi ja se vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään. Kun yksilö tekee jotain, jonka se kokee kannattavaksi ja mielekkääksi, dopamiinin määrä lisääntyy ja se myötävaikuttaa myös saman käyttäytymisen toistamiseen. Tutkimusten mukaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja vastaavasti krooninen stressi heikentää sitä. 

Stressi ei automaattisesti ole hyvää tai pahaa, stressin vaikutus elimistöön vaihtelee tilanteen, koetun stressialtistuksen, sen keston ja voimakkuuden sekä erilaisten yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Aivot määrittelevät stressikokemuksen. Akuutti stressi on hetkellistä tai lyhytaikaista ja elimistössä tapahtuu asioita, jotka liittyvät “taistele tai pakene”-reaktioon ja elimistö palautuu kuitenkin jälleen tasapainoon, siihen homeostaasiin. Mikäli stressitila pitkittyy, syntyy krooninen stressi, jota elimistö ei enää kykene samalla tavalla kompensoimaan ja tällöin mm. immuunivaste, ruokahalu, nukkuminen, kasvu sekä kehitys ja palautumiskyky heikkenevät. Stressitekijät voidaan jakaa 1) biologisiin (esim. nälkä), 2) fyysisiin (esim. matala tai korkea lämpötila, verenvuoto jne.), 3) psyykkisiin ja 4) sosiaalisiin. Koska koirat ovat ihmisten mukana elämässä erilaisissa tilanteissa ne altistuvat, toisin kuin muut kotieläinlajit, stressitekijöille useammin ja enemmän. Näitä yleisimpiä stressitekijöitä voivat olla mm. omistajien poissaolo, kovat äänet ja sosiaalinen vuorovaikutus muiden eläinten kanssa. 

Petotesteissä® on normaalista arjesta poikkeava konteksti, jonka tuottamia vaikutteita säädellään aina yksilöllisesti jokaiselle koiralle. Kyseessä on aina suunnitelmallinen koulutustilanne, jossa koira on aina onnistuja. 

Eustressi - distressi?

Stressiä voidaan käsitellä eustressi/distressi-paradigman kautta. Tutkijoiden mukaan eustressi on elinvoimaa lisäävä ja se stimuloi yksilöä toimimaan jossakin tilanteessa mahdollisimman tehokkaasti ja se vaikuttaa myös yksilön kognitiivisiin taitoihin positiivisesti. Distressi puolestaan heikentää elinvoimaa, esimerkiksi pitkäkestoinen eli krooninen stressi altistaa muun muassa erilaisten sairauksien synnylle sekä heikentää kognitiivisiä taitoja. Stressi voidaan esittää myös kolmena eri tasona: hyvä, siedettävä ja haitallinen stressi. Hyvä stressi on lyhytaikaista, tarkoituksenmukaista ja sopeutumista edistävää toimintaa, joka päättyy yksilön onnistumiseen ja palautumiseen. Siedettävä stressi vaatii jo enemmän ponnisteluja, jotta stressaavasta tilanteesta päästään toivottuun lopputulokseen ja kehon tasapainotilaan. Haitallista stressi on silloin, kun yksilö ei palaudu stressitilanteesta ja kun stressinsäätelymahdollisuudet ovat kehityshistorian,  yksilöllisten ominaisuuksien tai selviytymiskeinojen osalta puutteellisia. 

Valinnanmahdollisuudet vähentävät stressiä. Yksilön kokemaa hallinnan tunnetta tilanteessa pidetään psykologisesti ja fysiologisesti hyvin tärkeänä. Luonnossa eläimet pystyvät yleensä kontrolloimaan saamiensa stimulaatioiden määrää ja laatua suorittamalla erilaisia käyttäytymismalleja, kuten lähestymällä, etääntymällä, hyökkäämällä tai piiloutumalla, kunnes niiden saama stimulaatio on yksilölle hyväksyttävällä tasolla tai kunnes yksilön odotus stimulaatiosta täyttyy.  Nämäkin asiat ovat Petotesteissä® huomioitu, esimerkiksi testi alkaa hajukuvalla, jossa koira pystyy orientoitumaan tapahtumiin (itse pedoissa on samoja hajuja kuin hajukuvissa), koirat saavat ottaa vapaasti etäisyyttä petoon ja ne saavat liikkua vapaasti alueella, liina on vain ja ainoastaan turvallisuusvaruste. Testin kesto on myös aina yksilöllinen (muutama minuutti itse petokohtaamista on keskimääräinen kestoaika, maksimissaan noin 15-20minuuttia) pyrkien antamaan koiralle mahdollisimman hyvän menestymisen tunteen, koiran eleitä tarkkaan lukien ja seuraten koiran käyttäytymistä tilanteessa. Tarvittaessa koulutustilannetta ei edes aloiteta tai se keskeytetään, mikäli se on koiran edun mukaista. Koira ja sen hyvinvointi on kaiken keskiössä.  

Koulutustilanne alkaa aina hajukuvalla.

On huomioitava aina, että käyttäytyminen on kontekstisidonnaista, mikä tarkoittaa sitä, että ympäristö ja olosuhteet sekä eläimen tila vaikuttavat käyttäytymiseen. Esimerkiksi koira, joka stressaantuu autossa matkustamisesta voimakkaasti on jo lähtökohtaisesti suuremmalla stressikuormalla lastattu uuden ja oudon tilanteen tullessa (esim. Koulutus- ja testitilanne) kuin koira, joka suhtautuu neutraalisti autoiluun. Tällä voi olla vaikutusta koiran tekemiin valintoihin siinä hetkessä. Tämäkin on kuitenkin vain koiran omistajalle tärkeä lisätieto koirasta ja sen ominaisuuksista jatkon kannalta ja koiran stressiherkkyys voidaan paremmin ottaa huomioon muissakin yhteyksissä. 

Resilienssin kehittämisestä

Resilienssiä voidaan kehittää ja menetelmiä on monenlaisia. Toistaiseksi monet tutkimukset ovat enemmänkin ehkä painottuneet resilienssin heikentämisen haittojen selvittämiseen, kuin varsinaisesti siihen kehittämiseen, etenkin kun puhutaan lemmikkikoirista. Olen tehnyt opinnäytetyön Tampereen yliopiston järjestämässä käyttäytymisanalyysiperusteisessa eläintenkouluttajakoulutuksessa v. 2023, jossa aiheenani oli koirien resilienssin kehittäminen Petotestien® avulla. Opinnäytetyön idea nousi alun perin lukuisasta asiakaspalautteesta tulleesta tarpeesta selvittää tätä resilienssiasiaa tarkemmin.  Enää ei ole mahdollista, että kyse olisi vain joistain oudoista pikku yhteensattumista, sillä näitä palautteita on kertynyt vuosien mittaan niin suuri joukko ja ne ovat hyvin samankaltaisia. Näissä palautteissa on kerrottu, miten valtavan monen koiran itsevarmuus on lisääntynyt merkittävällä tavalla yhden ainoan testikäynnin jälkeen, erityisesti nimenomaan karhutestin jälkeen. Monenlaiset ongelmaksi koetut käyttäytymiset esim. Remmirähjääminen, reaktiivinen käyttäytyminen joissain tilanteissa tai uusissa paikoissa jännittäminen ovat omistajien mukaan oleellisesti helpottaneet ja sen jälkeen myös muita koulutusmenetelmiä on voitu paremmin hyödyntää. Joukossa on ollut paljon koiria, joiden tilanne on vaikuttanut ennen testausta jopa toivottomalta, omistajat koettaneet hakea apuja monelta suunnalta ja osalle koirista on ollut hyvin murheellisiakin ennusteita. Palautteet ovat tulleet omistajilta spontaanisti ja näitä raportteja tulee viikoittain lisää myös testipaikoilla, siksi aihe on kovin tärkeä. Kysymys on näiden koirien kohdalla ollut paremmasta psyykkisestä sopeutumiskyvystä, palautumiskyvystä ja kyvystä myös kehittää itsevarmuutta ja sinnikkyyttä - kyse on siis resilienssistä.  

Kaikki koirat hyötyvät mahdollisimman hyvästä resilienssistä -  työkoirien kohdalla tämä vaatimus vain korostuu,
jotta työtehtävien suorittaminen helpottuu ja koirien kyky palautua työtehtävistäkin paranee. 

Koirien käyttäytymisen muutos on ollut siis omistajien havaintojen perusteella kytköksissä suoraan koulutustapahtumaan. Palautteissa on tullut esiin mm. Koirien kyvyn sopeutua uusissa tai aiemmin jännittävissä tilanteissa on raportoitu kasvaneen, monet pelkotilat ovat helpottaneet selvästi sekä toisille koirille remmissä aggressiivisesti käyttäytyneiden ja muutoin tietyissä tilanteissa reaktiivisesti käyttäytyneiden koirien omistajat ovat kertoneet oireiden laantuneen oleellisesti testin jälkeen. Koirien omistajat ovat raportoineet asioita, joita ei voida testitilanteessa useinkaan havaita. Esimerkiksi koirien itsevarmuuden kohoaminen voidaan joskus havaita toki heti välittömästi testin jälkeen, mutta usein miten omistaja havaitsee asian testien jälkeen. Tämä on näkynyt omistajien kertoman mukaan myös harrastuskentillä ja työtehtävissä eri tavoin.

Myös tämän opinnäyteprojektin koirissa havaittiin vastaavaa. Petotesteissä® otetaan huomioon koirat aina yksilöllisesti, koulutus- ja testaustilanteen tapahtumat muovautuvat koiran ja sen reaktioiden mukaan, toiminta tapahtuu aina koirien ehdoilla. Läsnä ovat elementit, jotka ovat myös tutkitusti resilienssin kehittämisessä tärkeitä esim.: 

1) koira saa toimia itsenäisesti ja tuottaa omilla valinnoillaan itselleen menestymistä

2) koiralla säilyy hallinnantunne 

3) omistaja tai ohjaaja on sosiaalinen tuki koiralle ja ohjaajaa myös tarvittaessa ohjataan koiran kannustamiseen ja kehumiseen. 

4) tilanteen kulku on koiralle ennakoitavissa, testi alkaa kauempaa hajukuvalla 

5) koulutustilannetta säädellään jatkuvasti koiraa lukien, välttäen tarpeetonta koiran fyysistä tai psyykkistä kuormitusta. 

Hallitut haasteet ja niistä selviytyminen on tutkitusti yksi tärkeä osa resilienssin kehittämistä. Petotesteissä® hyödynnetään mm. luontaisia positiivisia vahvisteita sekä sosiaalisesti välittynyttä positiivista vahvistusta. Koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi liittyy oleellisesti resilienssiin ja me ihmiset olemme tärkeässä roolissa tässä kokonaisuudessa. Koirat elävät meidän ihmisten keskuudessa varsin tiiviisti ja koirat ovat ihmisiin nähden alisteisessa asemassa – me vastaamme koirien resursseista ja tarjoamme niille mahdollisuuksia, olemme vastuussa koirien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös koirien psyykkinen palautumiskyky, resilienssi. 

Erilaiset asiat limittyvät toisiinsa ja yhden pienen palan puuttuminen ei aiheuta vielä katastrofia kokonaisuudessa, mutta tärkeiden peruselementtien tai liian monen palan puuttuminen sortaa rakennelman. Joskus suurimpana haasteena ei ehkä olekaan niinkään itse koira ja sen mahdollinen haasteellinen käyttäytyminen, vaan kyseessä saattaa olla enemmänkin aivan ymmärrettävät inhimilliset tekijät - meidän ihmisten odotukset tai ennakkokäsitykset, perusarjen kiireet ja muut elämän haasteet tai jopa turhautuneisuus pitkäaikaisten haasteiden keskellä. Nämä voivat olla tilanteessa edistymistä estäviä tekijöitä ja tehtäväni kouluttajana on tarvittaessa kannustaa eläinten omistajia näidenkin haasteiden äärellä. Jokainen rakastaa lemmikkiään ja haluaa sille parasta. 

Opinnäytetyön esityksestä Tampereen yliopistolla

Opinnäytetyöstä

Opinnäytetyössäni oli mukana kahdeksan erilaista aiemmin meille tuntematonta koiraa, joiden omistajat epäilivät koirilla olevan ongelmia epävarmuuden kanssa. Epävarmuus käsitteenä on tietenkin hyvin laaja ja monivivahteinen. Koirista kerättiin laaja taustakartoitus sekä suoritettiin perustason arviointi videoimalla ja havainnoimalla ennen Petotestit® karhutestiä omistajan kanssa yhdessä sovitulla tavalla, niin että edes osa koiran haasteista tulisi jotenkin havaittavasti esiin. Intervention eli karhutestin jälkeen omistajan tuli piti päiväkirjaa ja seurata koiran reaktioita ja käyttäytymistä normaalissa arjessa ja harrastuksissa. Noin puolentoista — kahden viikon jälkeen testistä suoritettiin vielä intervention jatkona toimiva lopputapaaminen ja omistajien haastattelu, tehden havaintoja ja videoiden normaalia lenkkeilytuokiota. Koirien omistajien laatimat päiväkirjaraportit olivat pääroolissa tulosten arvioinnissa. Mitä tarkempia raportteja ja seurantaa olivat omistajat laatineet, sen tarkemmin pystyttiin myös arvioimaan tuloksia. Kahdeksasta koirasta neljällä pystyttiin selkeästi osoittamaan kehittymistä ja havainnot lopputapaamisessa olivat yhteneväiset omistajan raporttien kanssa. Kahdella koiralla päiväkirjamerkintöjen puute vaikeutti arviointia, vaikka keskusteluissa kävi ilmi kuitenkin pientä kehitystä ja lopputapaamisessa havaittiin positiivisia muutoksia. Yksi koira ontui valitettavasti lopputapaamispäivänä eikä voitu toteuttaa suunnitelman mukaisesti havainnointia ja myöskin hieman puutteelliset päiväkirjamerkinnät heikensivät loppuarviota. Yhdenkään koiran kohdalla ei kuitenkaan tullut esiin koulutustilanteesta johtuvaa tilanteen heikkenemistä, vaan jokaisen kohdalla oli havaittavissa jonkinlaisia positiivisia muutoksia, vaikkakin pieniä ja niitä ei oltu päiväkirjamerkintöihin kirjattu. 

Laajan taustatietokyselyn tarkoituksena oli selvittää kokonaisvaltaista hyvinvointia, sillä se on hyvin tärkeässä roolissa tässä asiassa. Opinnäytetyössä hyödynsin mm.  KOIRIEN TARVEHIERARKIAMALLIA. 

1. Fysiologiset tarpeet:
- veden saanti - ravinnon saanti
- liikunnan mahdollisuudet
- suojan saaminen, häiriöttömän lepopaikan saaminen
- sairauksien hoito

2. Turvallisuustarpeet:
- mahdollisuus tehdä omia valintoja, vaikuttamismahdollisuus
- turvallisuuden tunne
- mahdollisuus tehdä tarpeensa
- ennaltaehkäisevä terveydenhoito, mukaan lukien esim. Loimitus jne.

3. Sosiaaliset tarpeet:
 - sosiaalisen kontaktin ja tuen mahdollisuus

4. Eheyden tarpeet:
- positiivisen/ei-rankaisuihin perustuvan koulutuksen ja käyttäytymisen tukemisen tarjoaminen

5. Kognitiiviset tarpeet:
 - kognitiivinen stimulaatio, virikkeet (Griffin ym. 2023.) 

Miksi resilienssi voi kehittyä Petotesteissä®?  

Petotesteissä® koira saa kokea yksilöllisesti asetetun, hieman haasteellisen kohtaamisen konepedon    kanssa, mutta tilanteen stressialtistus on hallittua ja koiralla on vapaa mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa ja käyttäytymiseensä. Tilanteen tarkoitushan ei ole tuottaa maksimaalista paineistumista saati pelotella, vaikka pedoista ei kavereita tehdäkään.  Koiralla säilyy koko ajan hallinnan tunne tilanteessa ja tilanteet ovat tarvittaessa tauotettu sekä testien kestoa on mahdollista helposti säädellä siten, että koira ei koe tarpeetonta stressialtistusta. Tutkimuksissa on osoitettu, että sopivasti hallitut haasteet ja niistä selviytyminen on tutkitusti yksi tärkeä osa resilienssin kehittämistä. Tutkimusten  mukaan nimenomaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän aivojen palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja se lisää dopamiinituotantoa ja myötävaikuttaa saman käyttäytymisen toistamiseen. Siksi onnistumiset ovat tärkeitä ja Petotesteissä® kaikki koirat onnistuvat koiran näkökulmasta katsoen ja tuottavat omilla valinnoillaan itselleen menestymistä. 

Tärkeitä elementtejä ovat myös ennakoitavuus, joka on läsnä alusta asti. Jonkinlainen vaikutus todennäköisesti on myös aidoilla hajuilla, sekin liittyy joka tapauksessa ennakoitavuuteen ja epigenetiikan osuutta kun ei voi unohtaa, voi taustalla olla epigeneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat asiaan. Hiirillä ainakin tällaista tutkimusta on tehty ja todettu, että epigeneettinen tausta vaikuttaa hajuihin reagoimiseen. On muistettava, että koiran hyvinvointi koostuu monesta seikasta, se on laajempi kokonaisuus eikä kaikkia kokonaisuuksia ole mahdollista helpottaa yksittäisillä eikä edes useammin toistetuilla Petotesteillä®. Meilläkään ei ole mitään hopealuotia, joka toimisi kaikkiin ongelmiin.

Resilienssistä ja sen kehittämisestä on varsinkin humaanipuolella paljon erilaisia tutkimuksia ja menetelmiä, esimerkiksi yksi laajimmista on sotilaskäyttöön kehitetty MRT-ohjelma (Master Resilience Training). MRT:n kehittäjä, psykologian professori Martin E.P. Seligman tunnetaan positiivisen psykologian isänä. Hän on tutkinut  kolme vuosikymmentä epäonnistumisia, opittua avuttomuutta ja optimismia. Humaanipuolella tätä ohjelmaa on tutkittu yli 1,1 miljoonan ihmisen joukossa, jossa erilaiset traumat ovat yleisiä ja myös keskimääräistä vakavampia: Yhdysvaltojen armeijassa. Hyvin paljon on kuitenkin tehty erilaisia kokeita ja tutkimuksia sekä havaintoja erityisesti siitä, miten ihmisen tai eläimen resilienssiä voidaan heikentää. Eläinkokein on todettu, että nk. opitun avuttomuuden tilaan voidaan saattaa käytännössä mikä tahansa eläin, jopa torakka. Opittu avuttomuus terminä kehitettiin 1960-luvulla ja se on ikään kuin resilienssin vastakohta, koska resilienssin kehittämisessä on suuressa roolissa yksilön optimistinen asenne, joka opitusti avuttomalta ihmiseltä tai eläimeltä puuttuu jopa kokonaan. Tähän optimistiseen asenteeseen ja sen kehittymiseen liittyvät erilaiset onnistumiset ja hallinnan tunne tilanteissa, joiden kautta eläin oppii myös tekemään itselleen menestystä tuottavia päätöksiä jatkossakin. Näin eläin harjoituttaa mielen joustavuutta, joka näkyy resilienssin kasvamisena. 

Yksilön resilienssin kehittämistä on kuvattu myös “psykologisena fitnessinä”, koska vastaavalla tavalla kuin kehoa voidaan valmentaa ja treenata, myös resilienssiä voidaan kasvattaa asteittain. Erilaisissa humaani- ja eläinpuolen tutkimuksissa on tarkasteltu monia erilaisia tapoja, tutkimuksissa on keskitytty erityisesti immuniteettiin, neurobiologisiin, endokriinisiin ja keskushermostoon sekä siihen, miten jokin käyttäytyminen tuottaa lisää stressinsietokykyä. Tutkimukset ovat osoittaneet niin humaani- kuin eläintutkimuksissakin, että yksilöt, jotka ovat altistuneet stressaaviin tilanteisiin maltillisesti ja kokeneet niissä hallinnan tunnetta sekä menestymistä, pystyvät myöhemmin selviytymään erilaisista haasteista paremmin.  Tämän vuoksi Petotesteissä® omistajia ohjeistetaan tarkoin huolehtimaan siitä, että koiralla säilyy aina hallinnan tunne sekä valinnanmahdollisuudet, jos koira haluaa ottaa etäisyyttä, koiraa ei saa estää poistumasta tilanteesta tai ottamasta haluamaansa etäisyyttä petoon. Koiran on koettava tilanteessa täydellinen hallinnan tunne ja vapaus valintoihin, koiraa ei käskytetä tai pakoteta millään tavalla tilanteessa. Tämä on huomioitu myös testialueen valinnassa - Petotestejä® ei koskaan suoriteta pienissä ahtaissa tiloissa, esimerkiksi jääkiekkokaukalossa tai vastaavassa tilassa, joissa koiran näkökulmasta katsoen “maailma loppuisi” eikä vaihtoehtoja olisi tarjolla. Emme myöskään järjestä koulutustilanteita suurissa massatapahtumissa, joista tulee väistämättä liikaa häiriötä. Jokaisen koiran kohdalla on aina mahdollista rauhoittaa tilanne niin, että paikalla on vain ja ainoastaan kouluttaja-testaaja Asko Sorvo ja koirakko. 

Petotesteissä® koira saa kokea yksilöllisesti asetetun, hieman haasteellisen kohtaamisen konepedon    kanssa, mutta tilanteen stressialtistus on hallittua ja koiralla on vapaa mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa ja käyttäytymiseensä. Tilanteen tarkoitus ei ole tuottaa maksimaalista paineistumista saati pelotella, vaikka pedoista ei kavereita tehdäkään.

Koirat huomioidaan aina yksilöinä ja omistajille pyritään tarjoamaan ajatuksia myös jatkoon, jotta yhteiselo koiran kanssa olisi mahdollisimman antoisaa ja mukavaa kaikille. Mitä enemmän ja paremmin omaa koiraansa ymmärtää, sitä enemmän voi toimia koiralle reilulla tavalla erilaisissa koiraa koskevissa päätöksissä ja valinnoissa. Koirat eivät käytännössä voi valita omistajaansa, siksi meillä ihmisillä on suuri vastuu koiriemme hyvinvoinnista. Koulutuksesta voidaan parhaiten hyötyä ja sillä vaikuttaa käyttäytymisiin silloin, kun samalla huomioidaan koirien laji- ja rotutyypilliset sekä ennen kaikkea yksilölliset tarpeet. Hienoimmatkaan luksusherkut ja hemmotteluhoidot eivät kompensoi perustarpeiden puutteita. Toisinaan koiraharrastus on helposti liian ihmislähtöistä, ihmisten toiveiden mukaan toimimista, unelmien täyttymisen odottamista, ennakkokäsityksiä, kontaktipelejä ja harrastamista toisinaan jopa täysin ihmisen ehdoilla. 

Petotesteissä® koirat saavat olla juuri sellaisia koiria kuin ne ovat. Niillä ei ole käytännössä valmista toimintamallia tilanteessa välttämättä, jos ei ole petokohtaamisia tullut aiemmin. Koirat saavat hallitussa tilanteessa ratkaista haasteet itsenäisesti, tuottaa omilla valinnoillaan itselleen tilanteessa menestymisen, omien sen hetkisten tarpeiden ja muiden tekijöiden summana. Testeissä ei aseteta niille valmiiksi odotuksia tai toiveita vaan toimitaan koirien ehdoilla, koirien valintoja mahdollisimman pitkälle tukien ja hetkessä eläen. Vaikka koira olisi käynyt useamman kerran testeissä, jokaisella kerralla sen toiminta huomioidaan sen päivän tilanteen mukaan.

Termi "preferenssi" tarkoittaa eroa motivaation voimakkuuden välillä - tavoitteleeko vai haluaako välttää jotain resurssia tai ärsykettä sekä motivaatiota tavoitella tai välttää toista. Preferensseistä voidaan puhua silloin kun resurssit ovat vaihtoehtoisia esim. Resurssit voivat olla vaihtoehtoja eläimen näkökulmasta, eli erilaisia tapoja tyydyttää samaa positiivista motivaatiota tai edistää yleistä negatiivista motivaatiota. Myös ennakoiva käyttäytyminen petokohtaamisessa voi toimia preferenssinä, koiralla on tilanteessa erilaisia vaihtoehtoja. Ennakoiva käyttäytyminen määritellään yleisesti laajasti tavoitteellisesti suunnatuksi aktiviteetin kasvuksi, joka edeltää ennustettavaa tapahtumaa ja se sisältää esimerkiksi sisäiset valmiusmekanismit. Erilaisia tutkimuksia on tehty mm. Delfiineillä, punapandoilla ja gorilloilla. Petotesteissä® tämäkin asia huomioidaan ja edelleen se yksilön valinnanvapaus on suuressa roolissa – koira toimii itsenäisesti, omin pienin tai suurin tassuin ja tekee valinnat omasta näkökulmasta katsoen.  

Petotestit® kehittyvät jatkuvasti

Eräs tutkijatiimi (Rooney ym. 2016) toteaa oman tutkimuksensa päätteeksi: ”Pelkokäyttäytymisen kehittyminen on osittain perinnöllistä, mutta myös ympäristöllä ja oppimishistorialla on merkitystä. Sellaisten ominaisuuksien tunnistaminen, jotka ennustavat luotettavasti stressinsietokykyä, näiden ominaisuuksien huolellinen jalostus, ennakoivien testien hyödyntäminen pennuille ja hankituille eläimille, eläinten kasvattaminen optimaalisissa ympäristöissä ja niiden saattaminen erilaisiin ärsykkeisiin positiivisella, kontrolloidulla ja asteittaisella tavalla voi auttaa minimoimaan niiden koirien määrän, jotka kehittävät työtä estäviä pelkoja. Tulevissa tutkimuksessa tulisi tutkia innovatiivisia menetelmiä, joilla mitataan parhaiten koirien suhteellista kestävyyttä stressaaville tapahtumille, ja kehittää optimaalisia protokollia tällaisen sietokyvyn parantamiseksi.” 

Tämän ajatuksen Petotestit® haluaa laajentaa koskemaan aivan kaikkia koiria, ei vain ainoastaan työkoiria erilaisissa työtehtävissä. Jokaisen koiran elämässä tärkeää olisi, että koira voisi elää mahdollisimman hyvää koiranelämää, psyykkisesti ja fyysisesti mahdollisimman hyvinvoivana. Stressinsietokyvyn lisääminen hallitulla tavalla on todellakin kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävä asia. Petotesteissä® koulutustilanteeseen liittyy osaltaan negatiivinen vahvistus valinnan vapaudella (tätä pidetään tasavertaisena positiivisen vahvistamisen kanssa) sekä myös luontaiset positiivisena vahvisteena toimivat vahvisteet sekä sosiaalisesti välittynyt positiivinen vahvistus. Tällä tavalla toteutettu koulutusmenetelmä huomioi vastuullisuuden eettisestä näkökulmasta sellaisella tavalla, joka on hyvin laajalti sovellettavissa erilaisten eläinten koulutukseen. 

Petotestejä® kehitetään jatkuvasti ja tälläkin hetkellä on eräs vielä toistaiseksi julkistamaton kehitysprojekti meneillään ja jatkossa varmasti tämä projekti tulee täydentämään myös tätä resilienssi-teemaa ja tuomaan siihen lisää mahdollisuuksia. Tänä päivänä on tietoa paljon siitä, mitkä asiat heikentävät resilienssiä, mutta resilienssin kehittämisen tutkimustyö on ollut erityisesti lemmikkikoirilla toistaiseksi hyvin vähäistä, tutkimuksia löytyy toki kyllä muutoin. 

Petotestit® räätälöityvät yksilöllisesti ja ne tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet kouluttaa koiria sen lisäksi että ne toimivat tietenkin myös testimuotona ja niiden avulla on mahdollista helpottaa myös petouhkatilanteiden ennakointia.  Petotestit® ovat Asko Sorvon vuonna 2012 kehittämä koirien koulutus- ja testausmenetelmä, jossa koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi halutaan pitää kaiken keskiössä. Petotestit® on rekisteröity tavaramerkki ja brändi - toimintaamme säätelee vahvasti myös erilaiset eettiset arvot sekä ennen kaikkea koiralähtöisyys.  

Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme:
www.petotestit.com 


Hanna-Mari Sorvo

Petotestitiimiläinen
Eläintenkouluttaja AT, 
Eläintenkouluttaja EAT - opinnot kesken 
Käyttäytymisanalyyttisen eläintenkoulutuksen asiantuntija 


p.s. SUURET KIITOKSET opparista kuuluu tietenkin kaikille tukijoukoille ja ystäville, oppariin osallistuneille koirakoille sekä tietenkin Tampereen yliopiston käyttäytymisnalyysiperusteisen eläintenkouluttajakoulutuksen tiimille! 

Lähteet

Ambrosio, C.E. (2016). Training Reduces Stress in Human-Socialised Wolves to the Same Degree as in Dogs. PLoS One. 2016; 11(9): e0162389. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0162389

Appleby, T. (2020). Eläinten käyttäytymisen fysiologia. Luentomateriaali, etäseminaari 2.6.2020.

Babic, R., Rabic, M., Rastovic, P., Curlin, M., Simic, J., Mandic, K., Pavlovic, K. (2020). Resilience in health and illness. Haettu 1.11.2023 osoitteesta: https://www.researchgate.net/publication/344381715_Resilience_in_Health_and_Illness

Baik, J-H. (2020). Stress and the dopaminergic reward system. Experimental & Molecular Medicine volume 52,1879–1890 (2020). DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs12276-020-00532-4

Bigiani, S. & Pilenga, C. (2021). Using Anticipatory Behavior as Preference Test in The Bottlenose Dolphin (Tursiops truncatus). Journal of Applied Animal Welfare Science, Volume 26, 2023 - Issue 2, 247-255. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1080/10888705.2021.1941963

Bienertova-Vasku, J., Lenart, P., Scheringer, M. (2020). Eustress and Distress: Neither Good Nor Bad, but Rather the Same? BioEssays2020,42 DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1002/bies.201900238

Chance, P, & Furlong. E. (2022). Learning and behavior. Eight edition. Cengage.

Chmelíková, E., Bolechová, P., Chaloupková, H. Svobodová, I., Jovičić, M., Sedmíková, M. (2020). Salivary cortisol as a marker of acute stress in dogs: a review. Domestic Animal Endocrinology Volume 72, July 2020, 106428. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.domaniend.2019.106428

Cryan, J.F. O'Riordan, K.J., Cowan, C.S.M., Sandhu, K.V., Bastiaanssen, T.F.S., Boehme, M., Codagnone, M.G., Cussotto, S., Fulling, C., Golubeva, A.V., Guzzetta, K.E., Jaggar, M., Long-Smith, C-M., Lyte, J.M., Martin, J.A., Molinero-Perez, A., Moloney, G., Morelli, E., Morillas, E., O'Connor, R., Cruz-Pereira, J.S., Peterson, V.L., Rea, K., Ritz, N.L., Sherwin, E., Spichak, S., Teichman, E.M., van de Wouw, M., Ventura-Silva, A.P., Wallace-Fitzsimons, S.E., Hyland, N., Clarke, G., Dinan, T.G. (2019). The Microbiota-Gut-Brain Axis. Physiological Reviews Vol. 99, No. 4. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1152/physrev.00018.2018

Danzer, R., Cohen, S., Russo, S.T., Dinan, T.G. (2018). Resilience and immunity. Brain, Behavior, and Immunity, Volume 74, November 2018, 28-42. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016%2Fj.bbi.2018.08.010

Demirbas, Y.S., Isparta, S., Saral, B., Keskin, N., Deniz, Y., Matsui, A.H., Töre-Yargın, G., Musa, S.A., Atilgan, D., Öztürk, H., Kul, B.C., Şafak, C.E., Ocklenburg, S., Güntürkün, O. 2023. Acute and chronic stress alter behavioral laterality in dogs. Scientific Reports volume 13, Article number: 4092 (2023) DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs41598-023-31213-7

Diesel, G. (2011). Reducing stress in dogs in shelters. Veterinary record. Volume169, Issue15 October 2011, 386-387. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1136/vr.d6368

Fonseca, R., Madeira, N., Simoes, C. (2021). Resilience to fear: The role of individual factors in amygdala response to stressors. Molecular and Cellular Neuroscience Volume 110, January 2021, 103582. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.mcn.2020.103582

Griffin, K.E., Arndt, S.S., Vinke, C.M. The Adaptation of Maslow’s Hierarchy of Needs to the Hierarchy of Dogs’ Needs Using a Consensus Building Approach. Animals (Basel). 2023 Aug; 13(16): 2620. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani13162620

Hare, E., Kelsey, K.M., Niedermeyer, G.M., Otto, C.M. (2021). Long-term behavioral resilience in search and rescue dogs responding to the September 11, 2001 terrorist attacks. Applied Animal Behaviour Science Volume 234, January 2021, 105173. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.applanim.2020.105173

Hennessy, M.B., Willen, R.M., Schiml, P.A. Psychological Stress, Its Reduction, and Long-Term Consequences: What Studies with Laboratory Animals Might Teach Us about Life in the Dog Shelter. Animals (Basel). 2020 Nov; 10(11): 2061. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390%2Fani10112061

Hintsa, T., Honkalampi, K., Flink, N. (2019). Stressi, allostaattinen kuormitus ja terveysriskit. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2019;135(20),1961-6. Haettu 1.11.2023 osoitteesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo15189

Horn, S.R., Charney, D.S., Feder, A. (2016). Understanding resilience: New approaches for preventing and treating PTSD. Experimental Neurology Volume 284, Part B, October 2016, 119-132. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.expneurol.2016.07.002

Hornor, G. (2017). Resilience. Journal of Pediatric Health Care Volume 31, Issue 3, May–June 2017, 384-390. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.pedhc.2016.09.005

Knight, E.L., Colton, C.B., Morales, P.J., Harbaugh, W.T., Mayr, U., Mehta, P.H. (2017). Exogenous testosterone enhances cortisol and affective responses to social-evaluative stress in dominant men. Psychoneuroendocrinology. 2017 Nov; 85, 151–157. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016%2Fj.psyneuen.2017.08.014

Kirkden, D.R. & Pajor, E.A. (2006). Using preference, motivation and aversion tests to ask scientific questions about animals’ feelings. Applied Animal Behaviour Science Volume 100, Issues 1–2, October 2006, 29-47. DOI: https://doi.org/10.1016/j.applanim.2006.04.009

Kokras, N., Dalla, C. (2014). Sex differences in animal models of psychiatric disorders. British Journal of Pharmacology. 2014 Oct; 171(20), 4595–4619. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1111%2Fbph.12710

Krebs, B.L, Torres, E., Chesney, C., Kantoniemi, V., Watters, J.V. (2017). Applying Behavioral Conditioning to Identify Anticipatory Behaviors. Journal of Applied Animal Welfare Science Volume 20, 2017 - Issue 2,155-175. DOI:https://doi.org/10.1080/10888705.2017.1283225

Lautarescu, A., Craig, M.C., Glover, V. (2020). Prenatal stress: Effects on fetal and child brain development. International Review of Neurobiology. Volume 150, 2020, 17-40 DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/bs.irn.2019.11.002

Lensen, R.C.C.M., Moons, C.P.H., Diederich, C., Lynn, C.D. 2019. Physiological stress reactivity and recovery related to behavioral traits in dogs (Canis familiaris). PLoS One. 2019; 14(9): e0222581. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0222581

Lindholm, M. & Gockel, M. (2000) Stressin elinvaikutuksien mittaaminen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2000;116(20), 2259-2265

Mackay, E.L.M., Zulch, H., Mills, D.S. (2023). Trait-Level Resilience in Pet Dogs-Development of the Lincoln Canine Adaptability Resilience Scale (L-CARS). Animals (Basel). 2023 Feb 26;13(5), 859. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390/ani13050859

McDonell, P. (2015). Resilience: Can We Increase It in Dogs? Haettu 5.11.2023 osoitteesta: https://www.patriciamcconnell.com/theotherendoftheleash/resilience-can-we-increase-it-in-dogs

McEwen, B.S. (2007). Physiology and Neurobiology of Stress and Adaptation: Central Role of the Brain. Physiological ReviewsVol. 87, No. 3,873–904. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1152/physrev.00041.2006

Mills, D., Karagiannis, C. (2014). Stress—Its Effects on Health and Behavior: A Guide for Practitioners. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice. Volume 44, Issue 3, May 2014, 525-541. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.cvsm.2014.01.005

Mondino A, Delucchi L, Moeser A, Cerdá-González S, Vanini G. (2021). Sleep Disorders in dogs: A Pathophysiological and Clinical Review. Topics in Companion Animal Medicine. 2021 Jun;43:100516. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.tcam.2021.100516

Möstl, E., Palme, R. (2002). Hormones as indicators of stress. Domestic Animal EndocrinologyVolume 23, Issues 1–2, July 2002, 67-74. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/S0739-7240(02)00146-7

Palestrini, C., Mazzola, S.M., Caione, B., Groppetti, D., Pecile, A.M., Minero, M., Cannas, S. (2021). Influence of Gonadectomy on Canine Behavior. Animals 2021, 11(2), 553. DOI: https://doi.org/10.3390/ani11020553

Ploder, R. & Kotrschal, K. (2018). Systematic training of shelter dogs improves their cooperation with new handlers. Haettu 20.11.2023 osoitteesta: https://www.wedelwerk.com/wp-content/uploads/2019-Ausgabe-1-2-Artikel-2.pdf

Roelofs, K. (2017). Freeze for action: neurobiological mechanisms in animal and human freezing.
Philosophical Transactions of the Royal Society B Biological Sciences. B 372: 20160206. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1098%2Frstb.2016.0206

Rooney, N.J., Clark, C.C.A., Casey, R.A. (2016). Minimizing fear and anxiety in working dogs: A review. Journal of Veterinary Behavior, Volume 16, November–December 2016, 53-64. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.jveb.2016.11.001

Rugaas, T. (2017). Rauhoittavat signaalit.

Russo, S.J., Murrough, J.W., Han Ming-Hu, Charney, D.S., Nestler, E.J. (2012). Neurobiology of Resilience. Nature Neuroscience volume 15, November; 15(11), 1475–1484. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fnn.3234

Sam, M.S. (2013). NATURAL REINFORCER. PsychologyDictionary.org, April 7, 2013. Haettu 26.11.2023 osoitteesta: https://psychologydictionary.org/natural-reinforcer/

Seligman, M.E.P. (2011). Building Resilience. Harvard Business Review. April 2011. Haettu 1.11.2023 osoitteesta: https://hbr.org/2011/04/building-resilience

Siniscalchi, M., d’Ingeo, S., Minunno, M., Quaranta, A. (2018). Communication in Dogs. Animals (Basel). 2018 Aug; 8(8): 131. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani8080131

Smeeth, D., Beck, S., Karam, E.G, Pluess, M. (2021). The Role of Epigenetics in Psychological Resilience. Lancet Psychiatry, 2021 Jul; 8(7), 620-629. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/s2215-0366(20)30515-0

Southwick, S.M., Bonanno, G.A., Masten, A.S., Panter-Brick, C., Yehuda, R. (2014). Resilience definitions, theory, and challenges: interdisciplinary perspectives.
European Journal of Psychotraumatology 2014; 5: 10.3402/ejpt.v5.25338. DOI: https://doi.org/10.3402%2Fejpt.v5.25338

Steimer, T. (2002). The biology of fear- and anxiety-related behaviors. Dialogues in Clinical Neurosciences. 2002 Sep; 4(3), 231–249. https://doi.org/10.31887%2FDCNS.2002.4.3%2Ftsteimer

Stults-Kolehmainen, M.A. & Sinha, R. (2014). The Effects of Stress on Physical Activity and Exercise. Sports Medicine volume 44, 81–121. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1007%2Fs40279-013-0090-5

Sundman, A-S., Van Poucke, E., Svensson Holm A-C., Faresjö, Å., Theodorsson, E., Jensen, P., Roth, L.S.V. 2019. Long-term stress levels are synchronized in dogs and their owners. Scientific Reports volume 9, Article number: 7391. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs41598-019-43851-x

Szyf, M. (2014). Lamarck revisited: epigenetic inheritance of ancestral odor fear conditioning. Nature Neuroscience volume 17, 2–4 (2014). DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038/nn.3603

Tanaka, M. (1999). Emotional Stress and Characteristics of Brain Noradrenaline Release in the Rat. Industrial Health 1999 Volume 37 Issue 2, 143-156. DOI: https://doi.org/10.2486/indhealth.37.143

Toyoda, A. (2017). Social defeat models in animal science: What we have learned from rodent models. Animal Science Journal. 2017 Jul; 88(7), 944–952. DOI: https://doi.org/10.1111%2Fasj.12809

Tiira, K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary Medicine: Research and Reports 2019:10, 159–168 DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.2147/vmrr.s189566

Tiira, K.& Lohi, H. (2015). Early Life Experiences and Exercise Associate with Canine Anxieties. PLoS One. 2015; 10(11): e0141907. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0141907

Tuomisto, M.T., Parkkinen, L., Parkkisenniemi, J. (2022). Käyttäytymisanalyysin sanakirja. Kuudes uudistettu painos. Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos (SKT)

Turcsa´n, B., Wallis, L., Vira´nyi, Z., Range, F., Mu¨ller, C.A., Huber, L., Riemer, S. (2018). Personality traits in companion dogs—Results from the VIDOPET. PLoS One. 2018 Apr 10;13(4):e0195448. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371/journal.pone.0195448

Vierimaa, J. (2023). Koulutussuunnittelu 2 – tavoitteena ongelmanratkaisu. Luentomateriaali 12.8.2023.

Wang, H., Zhen, Z., Zhu, R., Yu, B., Qina, S., Liu, C. (2021). Help or punishment: acute stress moderates basal testosterone's association with prosocial behavior. The International Journal on the Biology of Stress. Volume 25, 2022 - Issue 1, 179-188. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1080/10253890.2022.2054696

Wynne, C.D. (2021). The Indispensable Dog. Frontiers in Psychology. 2021 Jul 26:12:656529. DOI: https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.656529