Resilienssi-termistä on tullut ehkä jopa muotisana, jota näkee kaikkialla. Resilienssi sitä ja resilienssi tätä... Mutta mitä se resilienssi tarkoittaa koiramaailmassa? Patricia McDonell kuvaa resilienssiä kuin puun oksaksi, joka taipuu, mutta ei katkea. Itse ajattelen resilienssin ikään kuin ongenkohona, joka nousee takaisin veden pinnalle kellumaan, vaikka se olisi käynyt vähän syvemmälläkin aallon alla kalan nyppäisyn jälkeen. Valtavan suuri aalto ja heikommasta materiaalista valmistettu pieni koho aiheuttaa ikävän lopputuloksen, sen sijaan riittävän sitkeästä materiaalista valmistettu ja riittävän suuri koho tulee uudelleen pintaan, vaikka se välillä käykin pinnan alla.
Resilienssi on kuitenkin hyvin laaja ja dynaaminen sekä monikerroksinen ominaisuus, se on kuin ”sipuli”. Sen määrittely ja arvioiminen erilaisissa tilanteissa voi olla vaikeaa, ainakin vaikeampaa kuin jonkin selvemmin ja vielä paremmin konkreettisesti määriteltävissä olevan asian, vaikkapa ontumisen arviointi. Resilienssi on psyykkinen ominaisuus ja se tarkoittaa mielen joustavuutta, selviytymiskykyä, kykyä “ponnahtaa” takaisin lähtötilanteeseen kun on koettu jokin stressaava tilanne - kuten se ongenkoho tai taipuisa puun oksa palautuu. Resilienssiin liittyy myös optimistisuus ja sinnikkyys. Näiden asioiden selvittäminen ei suinkaan ole yksinkertaista. Teorian ymmärtäminen stressistä ja sen oireista sekä fysiologisista vaikutuksista elimistössä avaa paremmin ymmärrystä myös käsitteelle “resilienssi”, jota voisi kuvata myös prosessiksi, jossa yksilön resurssit valjastetaan hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tässä prosessissa ja sopeutumisen säätelyssä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselilla, HPA-akselilla, on keskeinen merkitys. Aivojen limbinen järjestelmä ja siihen läheisesti liittyvät muut aivojen rakenteet käsittelevät stressiä ja tähän prosessiin liittyvät myös erilaiset välittäjäaineet ja hormonit.
Resilienssissä on siis kyse stressin hallinnasta ja siitä, miten elimistö pääsee parhaiten tasapainoon eli homeostaasiin - jotta se on taas valmis seuraavaan haasteeseen. Stressin välttäminen ei onnistu eikä se ole edes hyödyllistä, sillä hallittu ja lyhytkestoinen nk. eustressi on voimavara ja kehittää resilienssiä, krooniseen tai liiallisesti kuormittavaan stressiin johtava distressi puolestaan vastakohta tälle.
Yksilöerot ovat suuret ja paljon vaikuttavia tekijöitä
Koska resilienssiin vaikuttavat hyvin monet asiat, siksi yksilölliset erotkin ovat niin suuret. Resilienssin avulla yksilö kykenee sopeutumaan erilaisiin haastaviin tilanteisiin, selviytymään niistä sekä ehkäisemään kroonisen stressin syntymistä. Samoissa olosuhteissa kasvaneet ja elävät yksilöt omaavat hyvin yksilöllisen resilienssin ja siinä missä toinen yksilö kokee erittäin voimakasta stressiä, saman altistuksen kokenut toinen yksilö on resilientimpi eivätkä samat stressitekijät vaikuta siihen yksilöön samalla tavalla. Resilienssi ei ole samallakaan yksilöllä jatkuvasti vakaa ominaisuus. Resilienssiin vaikuttaviin tekijöihin kuuluu joukko biologisia, psykologisia, sosiaalisia sekä elinympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja määrittävät sen, miten eläin tai ihminen reagoi stressaaviin kokemuksiin.
Resilienssiin vaikuttavat mm. Geeniperimä, olosuhteet ja ympäristö, sosiaaliset suhteet ja yksilön optimistisuus, psyykkinen ja fyysinen terveys mukaan lukien immuunipuolustus ja suolistomikrobisto sekä joidenkin tutkijoiden hypoteesina on, että myös epigenetiikka vaikuttaa yksilön resilienssiin. Myös yleisillä yksilön kognitiivisilla kyvyillä on vaikutusta. Resilienssiin vaikuttavia tekijöitä on siis hyvin paljon. Esimerkiksi koirilla yleinen suuri rohkeustaso, sosiaalisuus ja hyvä emotionaalinen säätely sekä kyky sopeutua muutokseen ja osoittaa joustavuutta, ovat mitä todennäköisimmin keskeisiä osia resilienssin suhteen.
 |
| Samassa pentueessa eri yksilöiden välillä voi olla suuria eroja |
Hyvä vai paha stressi?
Kaikki ihmiset sekä eläimet kohtaavat elämänsä aikana monenlaisia stressaavia tekijöitä. Ilman stressiä ei ole elämää. Jo ennen syntymää yksilö kokee stressiä ja elimistö altistuu stressitekijöille, samoin syntyessään ja myös sen jälkeen jatkuvasti kuolemaan saakka. On monia muuttuvia tilanteita, joihin yksilö joutuu sopeutumaan, toisinaan kyse on eloonjäämisestä. Emme voi siis koskaan välttää stressiä - itseasiassa stressi kuuluu osana elämää ja parhaimmillaan se toimii myös tärkeänä elämää ylläpitävänä voimavarana. Mikäli yksilön elimistö ei kuitenkaan kykene käsittelemään stressiä ja palautumaan, tästä aiheutuu niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin ongelmia – tämän vuoksi tarvitaan resilienssiä.
Jotta voimme ymmärtää yhä paremmin resilienssiä, tulee ymmärtää mitä stressi on ja mitä kaikkea tulee huomioida ja miten asiat limittyvät toisiinsa. Stressi voidaan määritellä hyvin erilaisin tavoin ja itsessään se on neutraali termi, vaikka usein se esitetäänkin vain ja ainoastaan negatiivisessa assosiaatiossa. Alun perin stressi on määritelty: “Elimistön epäspesifiseksi reaktioksi mihin tahansa ulkopuolelta tulevaan ärsykkeeseen” (Hintsa ym. 2019). Stressiä on tutkittu vajaat sata vuotta, stressitutkimus on lähtöisin vuonna 1936 Walter Cannonin kehittämästä teoriasta, jossa elimistö pyrkii homeostaasiin.
Stressiin liittyy paljon erilaisia fysiologisia mekanismeja, esimerkiksi aivojen palkitsemisjärjestelmä. Hypotalamuksen tuottama dopamiinihormoni toimii aivojen välittäjäaineena, jota on kutsuttu myös mielihyvähormoniksi ja se vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään. Kun yksilö tekee jotain, jonka se kokee kannattavaksi ja mielekkääksi, dopamiinin määrä lisääntyy ja se myötävaikuttaa myös saman käyttäytymisen toistamiseen. Tutkimusten mukaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja vastaavasti krooninen stressi heikentää sitä.
Stressi ei automaattisesti ole hyvää tai pahaa, stressin vaikutus elimistöön vaihtelee tilanteen, koetun stressialtistuksen, sen keston ja voimakkuuden sekä erilaisten yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Aivot määrittelevät stressikokemuksen. Akuutti stressi on hetkellistä tai lyhytaikaista ja elimistössä tapahtuu asioita, jotka liittyvät “taistele tai pakene”-reaktioon ja elimistö palautuu kuitenkin jälleen tasapainoon, siihen homeostaasiin. Mikäli stressitila pitkittyy, syntyy krooninen stressi, jota elimistö ei enää kykene samalla tavalla kompensoimaan ja tällöin mm. immuunivaste, ruokahalu, nukkuminen, kasvu sekä kehitys ja palautumiskyky heikkenevät. Stressitekijät voidaan jakaa 1) biologisiin (esim. nälkä), 2) fyysisiin (esim. matala tai korkea lämpötila, verenvuoto jne.), 3) psyykkisiin ja 4) sosiaalisiin. Koska koirat ovat ihmisten mukana elämässä erilaisissa tilanteissa ne altistuvat, toisin kuin muut kotieläinlajit, stressitekijöille useammin ja enemmän. Näitä yleisimpiä stressitekijöitä voivat olla mm. omistajien poissaolo, kovat äänet ja sosiaalinen vuorovaikutus muiden eläinten kanssa.
 |
| Petotesteissä® on normaalista arjesta poikkeava konteksti, jonka tuottamia vaikutteita säädellään aina yksilöllisesti jokaiselle koiralle. Kyseessä on aina suunnitelmallinen koulutustilanne, jossa koira on aina onnistuja. |
Eustressi - distressi?
Stressiä voidaan käsitellä eustressi/distressi-paradigman kautta. Tutkijoiden mukaan eustressi on elinvoimaa lisäävä ja se stimuloi yksilöä toimimaan jossakin tilanteessa mahdollisimman tehokkaasti ja se vaikuttaa myös yksilön kognitiivisiin taitoihin positiivisesti. Distressi puolestaan heikentää elinvoimaa, esimerkiksi pitkäkestoinen eli krooninen stressi altistaa muun muassa erilaisten sairauksien synnylle sekä heikentää kognitiivisiä taitoja. Stressi voidaan esittää myös kolmena eri tasona: hyvä, siedettävä ja haitallinen stressi. Hyvä stressi on lyhytaikaista, tarkoituksenmukaista ja sopeutumista edistävää toimintaa, joka päättyy yksilön onnistumiseen ja palautumiseen. Siedettävä stressi vaatii jo enemmän ponnisteluja, jotta stressaavasta tilanteesta päästään toivottuun lopputulokseen ja kehon tasapainotilaan. Haitallista stressi on silloin, kun yksilö ei palaudu stressitilanteesta ja kun stressinsäätelymahdollisuudet ovat kehityshistorian, yksilöllisten ominaisuuksien tai selviytymiskeinojen osalta puutteellisia.
Valinnanmahdollisuudet vähentävät stressiä. Yksilön kokemaa hallinnan tunnetta tilanteessa pidetään psykologisesti ja fysiologisesti hyvin tärkeänä. Luonnossa eläimet pystyvät yleensä kontrolloimaan saamiensa stimulaatioiden määrää ja laatua suorittamalla erilaisia käyttäytymismalleja, kuten lähestymällä, etääntymällä, hyökkäämällä tai piiloutumalla, kunnes niiden saama stimulaatio on yksilölle hyväksyttävällä tasolla tai kunnes yksilön odotus stimulaatiosta täyttyy. Nämäkin asiat ovat Petotesteissä® huomioitu, esimerkiksi testi alkaa hajukuvalla, jossa koira pystyy orientoitumaan tapahtumiin (itse pedoissa on samoja hajuja kuin hajukuvissa), koirat saavat ottaa vapaasti etäisyyttä petoon ja ne saavat liikkua vapaasti alueella, liina on vain ja ainoastaan turvallisuusvaruste. Testin kesto on myös aina yksilöllinen (muutama minuutti itse petokohtaamista on keskimääräinen kestoaika, maksimissaan noin 15-20minuuttia) pyrkien antamaan koiralle mahdollisimman hyvän menestymisen tunteen, koiran eleitä tarkkaan lukien ja seuraten koiran käyttäytymistä tilanteessa. Tarvittaessa koulutustilannetta ei edes aloiteta tai se keskeytetään, mikäli se on koiran edun mukaista. Koira ja sen hyvinvointi on kaiken keskiössä.
 |
| Koulutustilanne alkaa aina hajukuvalla. |
On huomioitava aina, että käyttäytyminen on kontekstisidonnaista, mikä tarkoittaa sitä, että ympäristö ja olosuhteet sekä eläimen tila vaikuttavat käyttäytymiseen. Esimerkiksi koira, joka stressaantuu autossa matkustamisesta voimakkaasti on jo lähtökohtaisesti suuremmalla stressikuormalla lastattu uuden ja oudon tilanteen tullessa (esim. Koulutus- ja testitilanne) kuin koira, joka suhtautuu neutraalisti autoiluun. Tällä voi olla vaikutusta koiran tekemiin valintoihin siinä hetkessä. Tämäkin on kuitenkin vain koiran omistajalle tärkeä lisätieto koirasta ja sen ominaisuuksista jatkon kannalta ja koiran stressiherkkyys voidaan paremmin ottaa huomioon muissakin yhteyksissä.
Resilienssin kehittämisestä
Resilienssiä voidaan kehittää ja menetelmiä on monenlaisia. Toistaiseksi monet tutkimukset ovat enemmänkin ehkä painottuneet resilienssin heikentämisen haittojen selvittämiseen, kuin varsinaisesti siihen kehittämiseen, etenkin kun puhutaan lemmikkikoirista. Olen tehnyt opinnäytetyön Tampereen yliopiston järjestämässä käyttäytymisanalyysiperusteisessa eläintenkouluttajakoulutuksessa v. 2023, jossa aiheenani oli koirien resilienssin kehittäminen Petotestien® avulla. Opinnäytetyön idea nousi alun perin lukuisasta asiakaspalautteesta tulleesta tarpeesta selvittää tätä resilienssiasiaa tarkemmin. Enää ei ole mahdollista, että kyse olisi vain joistain oudoista pikku yhteensattumista, sillä näitä palautteita on kertynyt vuosien mittaan niin suuri joukko ja ne ovat hyvin samankaltaisia. Näissä palautteissa on kerrottu, miten valtavan monen koiran itsevarmuus on lisääntynyt merkittävällä tavalla yhden ainoan testikäynnin jälkeen, erityisesti nimenomaan karhutestin jälkeen. Monenlaiset ongelmaksi koetut käyttäytymiset esim. Remmirähjääminen, reaktiivinen käyttäytyminen joissain tilanteissa tai uusissa paikoissa jännittäminen ovat omistajien mukaan oleellisesti helpottaneet ja sen jälkeen myös muita koulutusmenetelmiä on voitu paremmin hyödyntää. Joukossa on ollut paljon koiria, joiden tilanne on vaikuttanut ennen testausta jopa toivottomalta, omistajat koettaneet hakea apuja monelta suunnalta ja osalle koirista on ollut hyvin murheellisiakin ennusteita. Palautteet ovat tulleet omistajilta spontaanisti ja näitä raportteja tulee viikoittain lisää myös testipaikoilla, siksi aihe on kovin tärkeä. Kysymys on näiden koirien kohdalla ollut paremmasta psyykkisestä sopeutumiskyvystä, palautumiskyvystä ja kyvystä myös kehittää itsevarmuutta ja sinnikkyyttä - kyse on siis resilienssistä.
 |
Kaikki koirat hyötyvät mahdollisimman hyvästä resilienssistä - työkoirien kohdalla tämä vaatimus vain korostuu,
jotta työtehtävien suorittaminen helpottuu ja koirien kyky palautua työtehtävistäkin paranee. |
Koirien käyttäytymisen muutos on ollut siis omistajien havaintojen perusteella kytköksissä suoraan koulutustapahtumaan. Palautteissa on tullut esiin mm. Koirien kyvyn sopeutua uusissa tai aiemmin jännittävissä tilanteissa on raportoitu kasvaneen, monet pelkotilat ovat helpottaneet selvästi sekä toisille koirille remmissä aggressiivisesti käyttäytyneiden ja muutoin tietyissä tilanteissa reaktiivisesti käyttäytyneiden koirien omistajat ovat kertoneet oireiden laantuneen oleellisesti testin jälkeen. Koirien omistajat ovat raportoineet asioita, joita ei voida testitilanteessa useinkaan havaita. Esimerkiksi koirien itsevarmuuden kohoaminen voidaan joskus havaita toki heti välittömästi testin jälkeen, mutta usein miten omistaja havaitsee asian testien jälkeen. Tämä on näkynyt omistajien kertoman mukaan myös harrastuskentillä ja työtehtävissä eri tavoin.
Myös tämän opinnäyteprojektin koirissa havaittiin vastaavaa. Petotesteissä® otetaan huomioon koirat aina yksilöllisesti, koulutus- ja testaustilanteen tapahtumat muovautuvat koiran ja sen reaktioiden mukaan, toiminta tapahtuu aina koirien ehdoilla. Läsnä ovat elementit, jotka ovat myös tutkitusti resilienssin kehittämisessä tärkeitä esim.:
1) koira saa toimia itsenäisesti ja tuottaa omilla valinnoillaan itselleen menestymistä
2) koiralla säilyy hallinnantunne
3) omistaja tai ohjaaja on sosiaalinen tuki koiralle ja ohjaajaa myös tarvittaessa ohjataan koiran kannustamiseen ja kehumiseen.
4) tilanteen kulku on koiralle ennakoitavissa, testi alkaa kauempaa hajukuvalla
5) koulutustilannetta säädellään jatkuvasti koiraa lukien, välttäen tarpeetonta koiran fyysistä tai psyykkistä kuormitusta.
Hallitut haasteet ja niistä selviytyminen on tutkitusti yksi tärkeä osa resilienssin kehittämistä. Petotesteissä® hyödynnetään mm. luontaisia positiivisia vahvisteita sekä sosiaalisesti välittynyttä positiivista vahvistusta. Koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi liittyy oleellisesti resilienssiin ja me ihmiset olemme tärkeässä roolissa tässä kokonaisuudessa. Koirat elävät meidän ihmisten keskuudessa varsin tiiviisti ja koirat ovat ihmisiin nähden alisteisessa asemassa – me vastaamme koirien resursseista ja tarjoamme niille mahdollisuuksia, olemme vastuussa koirien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös koirien psyykkinen palautumiskyky, resilienssi.
Erilaiset asiat limittyvät toisiinsa ja yhden pienen palan puuttuminen ei aiheuta vielä katastrofia kokonaisuudessa, mutta tärkeiden peruselementtien tai liian monen palan puuttuminen sortaa rakennelman. Joskus suurimpana haasteena ei ehkä olekaan niinkään itse koira ja sen mahdollinen haasteellinen käyttäytyminen, vaan kyseessä saattaa olla enemmänkin aivan ymmärrettävät inhimilliset tekijät - meidän ihmisten odotukset tai ennakkokäsitykset, perusarjen kiireet ja muut elämän haasteet tai jopa turhautuneisuus pitkäaikaisten haasteiden keskellä. Nämä voivat olla tilanteessa edistymistä estäviä tekijöitä ja tehtäväni kouluttajana on tarvittaessa kannustaa eläinten omistajia näidenkin haasteiden äärellä. Jokainen rakastaa lemmikkiään ja haluaa sille parasta.
 |
| Opinnäytetyön esityksestä Tampereen yliopistolla |
Opinnäytetyöstä
Opinnäytetyössäni oli mukana kahdeksan erilaista aiemmin meille tuntematonta koiraa, joiden omistajat epäilivät koirilla olevan ongelmia epävarmuuden kanssa. Epävarmuus käsitteenä on tietenkin hyvin laaja ja monivivahteinen. Koirista kerättiin laaja taustakartoitus sekä suoritettiin perustason arviointi videoimalla ja havainnoimalla ennen Petotestit® karhutestiä omistajan kanssa yhdessä sovitulla tavalla, niin että edes osa koiran haasteista tulisi jotenkin havaittavasti esiin. Intervention eli karhutestin jälkeen omistajan tuli piti päiväkirjaa ja seurata koiran reaktioita ja käyttäytymistä normaalissa arjessa ja harrastuksissa. Noin puolentoista — kahden viikon jälkeen testistä suoritettiin vielä intervention jatkona toimiva lopputapaaminen ja omistajien haastattelu, tehden havaintoja ja videoiden normaalia lenkkeilytuokiota. Koirien omistajien laatimat päiväkirjaraportit olivat pääroolissa tulosten arvioinnissa. Mitä tarkempia raportteja ja seurantaa olivat omistajat laatineet, sen tarkemmin pystyttiin myös arvioimaan tuloksia. Kahdeksasta koirasta neljällä pystyttiin selkeästi osoittamaan kehittymistä ja havainnot lopputapaamisessa olivat yhteneväiset omistajan raporttien kanssa. Kahdella koiralla päiväkirjamerkintöjen puute vaikeutti arviointia, vaikka keskusteluissa kävi ilmi kuitenkin pientä kehitystä ja lopputapaamisessa havaittiin positiivisia muutoksia. Yksi koira ontui valitettavasti lopputapaamispäivänä eikä voitu toteuttaa suunnitelman mukaisesti havainnointia ja myöskin hieman puutteelliset päiväkirjamerkinnät heikensivät loppuarviota. Yhdenkään koiran kohdalla ei kuitenkaan tullut esiin koulutustilanteesta johtuvaa tilanteen heikkenemistä, vaan jokaisen kohdalla oli havaittavissa jonkinlaisia positiivisia muutoksia, vaikkakin pieniä ja niitä ei oltu päiväkirjamerkintöihin kirjattu.
Laajan taustatietokyselyn tarkoituksena oli selvittää kokonaisvaltaista hyvinvointia, sillä se on hyvin tärkeässä roolissa tässä asiassa. Opinnäytetyössä hyödynsin mm. KOIRIEN TARVEHIERARKIAMALLIA.
1. Fysiologiset tarpeet:
- veden saanti - ravinnon saanti
- liikunnan mahdollisuudet
- suojan saaminen, häiriöttömän lepopaikan saaminen
- sairauksien hoito
2. Turvallisuustarpeet:
- mahdollisuus tehdä omia valintoja, vaikuttamismahdollisuus
- turvallisuuden tunne
- mahdollisuus tehdä tarpeensa
- ennaltaehkäisevä terveydenhoito, mukaan lukien esim. Loimitus jne.
3. Sosiaaliset tarpeet:
- sosiaalisen kontaktin ja tuen mahdollisuus
4. Eheyden tarpeet:
- positiivisen/ei-rankaisuihin perustuvan koulutuksen ja käyttäytymisen tukemisen tarjoaminen
5. Kognitiiviset tarpeet:
- kognitiivinen stimulaatio, virikkeet (Griffin ym. 2023.)
Miksi resilienssi voi kehittyä Petotesteissä®?
Petotesteissä® koira saa kokea yksilöllisesti asetetun, hieman haasteellisen kohtaamisen konepedon kanssa, mutta tilanteen stressialtistus on hallittua ja koiralla on vapaa mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa ja käyttäytymiseensä. Tilanteen tarkoitushan ei ole tuottaa maksimaalista paineistumista saati pelotella, vaikka pedoista ei kavereita tehdäkään. Koiralla säilyy koko ajan hallinnan tunne tilanteessa ja tilanteet ovat tarvittaessa tauotettu sekä testien kestoa on mahdollista helposti säädellä siten, että koira ei koe tarpeetonta stressialtistusta. Tutkimuksissa on osoitettu, että sopivasti hallitut haasteet ja niistä selviytyminen on tutkitusti yksi tärkeä osa resilienssin kehittämistä. Tutkimusten mukaan nimenomaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän aivojen palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja se lisää dopamiinituotantoa ja myötävaikuttaa saman käyttäytymisen toistamiseen. Siksi onnistumiset ovat tärkeitä ja Petotesteissä® kaikki koirat onnistuvat koiran näkökulmasta katsoen ja tuottavat omilla valinnoillaan itselleen menestymistä.
Tärkeitä elementtejä ovat myös ennakoitavuus, joka on läsnä alusta asti. Jonkinlainen vaikutus todennäköisesti on myös aidoilla hajuilla, sekin liittyy joka tapauksessa ennakoitavuuteen ja epigenetiikan osuutta kun ei voi unohtaa, voi taustalla olla epigeneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat asiaan. Hiirillä ainakin tällaista tutkimusta on tehty ja todettu, että epigeneettinen tausta vaikuttaa hajuihin reagoimiseen. On muistettava, että koiran hyvinvointi koostuu monesta seikasta, se on laajempi kokonaisuus eikä kaikkia kokonaisuuksia ole mahdollista helpottaa yksittäisillä eikä edes useammin toistetuilla Petotesteillä®. Meilläkään ei ole mitään hopealuotia, joka toimisi kaikkiin ongelmiin.
Resilienssistä ja sen kehittämisestä on varsinkin humaanipuolella paljon erilaisia tutkimuksia ja menetelmiä, esimerkiksi yksi laajimmista on sotilaskäyttöön kehitetty MRT-ohjelma (Master Resilience Training). MRT:n kehittäjä, psykologian professori Martin E.P. Seligman tunnetaan positiivisen psykologian isänä. Hän on tutkinut kolme vuosikymmentä epäonnistumisia, opittua avuttomuutta ja optimismia. Humaanipuolella tätä ohjelmaa on tutkittu yli 1,1 miljoonan ihmisen joukossa, jossa erilaiset traumat ovat yleisiä ja myös keskimääräistä vakavampia: Yhdysvaltojen armeijassa. Hyvin paljon on kuitenkin tehty erilaisia kokeita ja tutkimuksia sekä havaintoja erityisesti siitä, miten ihmisen tai eläimen resilienssiä voidaan heikentää. Eläinkokein on todettu, että nk. opitun avuttomuuden tilaan voidaan saattaa käytännössä mikä tahansa eläin, jopa torakka. Opittu avuttomuus terminä kehitettiin 1960-luvulla ja se on ikään kuin resilienssin vastakohta, koska resilienssin kehittämisessä on suuressa roolissa yksilön optimistinen asenne, joka opitusti avuttomalta ihmiseltä tai eläimeltä puuttuu jopa kokonaan. Tähän optimistiseen asenteeseen ja sen kehittymiseen liittyvät erilaiset onnistumiset ja hallinnan tunne tilanteissa, joiden kautta eläin oppii myös tekemään itselleen menestystä tuottavia päätöksiä jatkossakin. Näin eläin harjoituttaa mielen joustavuutta, joka näkyy resilienssin kasvamisena.
Yksilön resilienssin kehittämistä on kuvattu myös “psykologisena fitnessinä”, koska vastaavalla tavalla kuin kehoa voidaan valmentaa ja treenata, myös resilienssiä voidaan kasvattaa asteittain. Erilaisissa humaani- ja eläinpuolen tutkimuksissa on tarkasteltu monia erilaisia tapoja, tutkimuksissa on keskitytty erityisesti immuniteettiin, neurobiologisiin, endokriinisiin ja keskushermostoon sekä siihen, miten jokin käyttäytyminen tuottaa lisää stressinsietokykyä. Tutkimukset ovat osoittaneet niin humaani- kuin eläintutkimuksissakin, että yksilöt, jotka ovat altistuneet stressaaviin tilanteisiin maltillisesti ja kokeneet niissä hallinnan tunnetta sekä menestymistä, pystyvät myöhemmin selviytymään erilaisista haasteista paremmin. Tämän vuoksi Petotesteissä® omistajia ohjeistetaan tarkoin huolehtimaan siitä, että koiralla säilyy aina hallinnan tunne sekä valinnanmahdollisuudet, jos koira haluaa ottaa etäisyyttä, koiraa ei saa estää poistumasta tilanteesta tai ottamasta haluamaansa etäisyyttä petoon. Koiran on koettava tilanteessa täydellinen hallinnan tunne ja vapaus valintoihin, koiraa ei käskytetä tai pakoteta millään tavalla tilanteessa. Tämä on huomioitu myös testialueen valinnassa - Petotestejä® ei koskaan suoriteta pienissä ahtaissa tiloissa, esimerkiksi jääkiekkokaukalossa tai vastaavassa tilassa, joissa koiran näkökulmasta katsoen “maailma loppuisi” eikä vaihtoehtoja olisi tarjolla. Emme myöskään järjestä koulutustilanteita suurissa massatapahtumissa, joista tulee väistämättä liikaa häiriötä. Jokaisen koiran kohdalla on aina mahdollista rauhoittaa tilanne niin, että paikalla on vain ja ainoastaan kouluttaja-testaaja Asko Sorvo ja koirakko.
 |
| Petotesteissä® koira saa kokea yksilöllisesti asetetun, hieman haasteellisen kohtaamisen konepedon kanssa, mutta tilanteen stressialtistus on hallittua ja koiralla on vapaa mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa ja käyttäytymiseensä. Tilanteen tarkoitus ei ole tuottaa maksimaalista paineistumista saati pelotella, vaikka pedoista ei kavereita tehdäkään. |
Koirat huomioidaan aina yksilöinä ja omistajille pyritään tarjoamaan ajatuksia myös jatkoon, jotta yhteiselo koiran kanssa olisi mahdollisimman antoisaa ja mukavaa kaikille. Mitä enemmän ja paremmin omaa koiraansa ymmärtää, sitä enemmän voi toimia koiralle reilulla tavalla erilaisissa koiraa koskevissa päätöksissä ja valinnoissa. Koirat eivät käytännössä voi valita omistajaansa, siksi meillä ihmisillä on suuri vastuu koiriemme hyvinvoinnista. Koulutuksesta voidaan parhaiten hyötyä ja sillä vaikuttaa käyttäytymisiin silloin, kun samalla huomioidaan koirien laji- ja rotutyypilliset sekä ennen kaikkea yksilölliset tarpeet. Hienoimmatkaan luksusherkut ja hemmotteluhoidot eivät kompensoi perustarpeiden puutteita. Toisinaan koiraharrastus on helposti liian ihmislähtöistä, ihmisten toiveiden mukaan toimimista, unelmien täyttymisen odottamista, ennakkokäsityksiä, kontaktipelejä ja harrastamista toisinaan jopa täysin ihmisen ehdoilla.
Petotesteissä® koirat saavat olla juuri sellaisia koiria kuin ne ovat. Niillä ei ole käytännössä valmista toimintamallia tilanteessa välttämättä, jos ei ole petokohtaamisia tullut aiemmin. Koirat saavat hallitussa tilanteessa ratkaista haasteet itsenäisesti, tuottaa omilla valinnoillaan itselleen tilanteessa menestymisen, omien sen hetkisten tarpeiden ja muiden tekijöiden summana. Testeissä ei aseteta niille valmiiksi odotuksia tai toiveita vaan toimitaan koirien ehdoilla, koirien valintoja mahdollisimman pitkälle tukien ja hetkessä eläen. Vaikka koira olisi käynyt useamman kerran testeissä, jokaisella kerralla sen toiminta huomioidaan sen päivän tilanteen mukaan.
Termi "preferenssi" tarkoittaa eroa motivaation voimakkuuden välillä - tavoitteleeko vai haluaako välttää jotain resurssia tai ärsykettä sekä motivaatiota tavoitella tai välttää toista. Preferensseistä voidaan puhua silloin kun resurssit ovat vaihtoehtoisia esim. Resurssit voivat olla vaihtoehtoja eläimen näkökulmasta, eli erilaisia tapoja tyydyttää samaa positiivista motivaatiota tai edistää yleistä negatiivista motivaatiota. Myös ennakoiva käyttäytyminen petokohtaamisessa voi toimia preferenssinä, koiralla on tilanteessa erilaisia vaihtoehtoja. Ennakoiva käyttäytyminen määritellään yleisesti laajasti tavoitteellisesti suunnatuksi aktiviteetin kasvuksi, joka edeltää ennustettavaa tapahtumaa ja se sisältää esimerkiksi sisäiset valmiusmekanismit. Erilaisia tutkimuksia on tehty mm. Delfiineillä, punapandoilla ja gorilloilla. Petotesteissä® tämäkin asia huomioidaan ja edelleen se yksilön valinnanvapaus on suuressa roolissa – koira toimii itsenäisesti, omin pienin tai suurin tassuin ja tekee valinnat omasta näkökulmasta katsoen.
Petotestit® kehittyvät jatkuvasti
Eräs tutkijatiimi (Rooney ym. 2016) toteaa oman tutkimuksensa päätteeksi: ”Pelkokäyttäytymisen kehittyminen on osittain perinnöllistä, mutta myös ympäristöllä ja oppimishistorialla on merkitystä. Sellaisten ominaisuuksien tunnistaminen, jotka ennustavat luotettavasti stressinsietokykyä, näiden ominaisuuksien huolellinen jalostus, ennakoivien testien hyödyntäminen pennuille ja hankituille eläimille, eläinten kasvattaminen optimaalisissa ympäristöissä ja niiden saattaminen erilaisiin ärsykkeisiin positiivisella, kontrolloidulla ja asteittaisella tavalla voi auttaa minimoimaan niiden koirien määrän, jotka kehittävät työtä estäviä pelkoja. Tulevissa tutkimuksessa tulisi tutkia innovatiivisia menetelmiä, joilla mitataan parhaiten koirien suhteellista kestävyyttä stressaaville tapahtumille, ja kehittää optimaalisia protokollia tällaisen sietokyvyn parantamiseksi.”
Tämän ajatuksen Petotestit® haluaa laajentaa koskemaan aivan kaikkia koiria, ei vain ainoastaan työkoiria erilaisissa työtehtävissä. Jokaisen koiran elämässä tärkeää olisi, että koira voisi elää mahdollisimman hyvää koiranelämää, psyykkisesti ja fyysisesti mahdollisimman hyvinvoivana. Stressinsietokyvyn lisääminen hallitulla tavalla on todellakin kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävä asia. Petotesteissä® koulutustilanteeseen liittyy osaltaan negatiivinen vahvistus valinnan vapaudella (tätä pidetään tasavertaisena positiivisen vahvistamisen kanssa) sekä myös luontaiset positiivisena vahvisteena toimivat vahvisteet sekä sosiaalisesti välittynyt positiivinen vahvistus. Tällä tavalla toteutettu koulutusmenetelmä huomioi vastuullisuuden eettisestä näkökulmasta sellaisella tavalla, joka on hyvin laajalti sovellettavissa erilaisten eläinten koulutukseen.
Petotestejä® kehitetään jatkuvasti ja tälläkin hetkellä on eräs vielä toistaiseksi julkistamaton kehitysprojekti meneillään ja jatkossa varmasti tämä projekti tulee täydentämään myös tätä resilienssi-teemaa ja tuomaan siihen lisää mahdollisuuksia. Tänä päivänä on tietoa paljon siitä, mitkä asiat heikentävät resilienssiä, mutta resilienssin kehittämisen tutkimustyö on ollut erityisesti lemmikkikoirilla toistaiseksi hyvin vähäistä, tutkimuksia löytyy toki kyllä muutoin.
Petotestit® räätälöityvät yksilöllisesti ja ne tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet kouluttaa koiria sen lisäksi että ne toimivat tietenkin myös testimuotona ja niiden avulla on mahdollista helpottaa myös petouhkatilanteiden ennakointia. Petotestit® ovat Asko Sorvon vuonna 2012 kehittämä koirien koulutus- ja testausmenetelmä, jossa koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi halutaan pitää kaiken keskiössä. Petotestit® on rekisteröity tavaramerkki ja brändi - toimintaamme säätelee vahvasti myös erilaiset eettiset arvot sekä ennen kaikkea koiralähtöisyys.
Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme:
www.petotestit.com
Hanna-Mari Sorvo
Petotestitiimiläinen
Eläintenkouluttaja AT,
Eläintenkouluttaja EAT - opinnot kesken
Käyttäytymisanalyyttisen eläintenkoulutuksen asiantuntija
p.s. SUURET KIITOKSET opparista kuuluu tietenkin kaikille tukijoukoille ja ystäville, oppariin osallistuneille koirakoille sekä tietenkin Tampereen yliopiston käyttäytymisnalyysiperusteisen eläintenkouluttajakoulutuksen tiimille!
Lähteet
Ambrosio,
C.E. (2016). Training Reduces Stress in Human-Socialised Wolves to
the Same Degree as in Dogs. PLoS
One. 2016;
11(9): e0162389.
DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0162389
Appleby,
T. (2020). Eläinten käyttäytymisen fysiologia. Luentomateriaali,
etäseminaari 2.6.2020.
Babic,
R., Rabic, M., Rastovic, P., Curlin, M., Simic, J., Mandic, K.,
Pavlovic, K. (2020). Resilience in health and illness. Haettu
1.11.2023 osoitteesta:
https://www.researchgate.net/publication/344381715_Resilience_in_Health_and_Illness
Baik,
J-H. (2020). Stress and the dopaminergic reward system.
Experimental & Molecular Medicine volume 52,1879–1890
(2020). DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs12276-020-00532-4
Bigiani,
S. & Pilenga, C. (2021). Using Anticipatory Behavior as
Preference Test in The Bottlenose Dolphin (Tursiops truncatus).
Journal
of Applied Animal Welfare Science, Volume 26, 2023 - Issue 2,
247-255. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1080/10888705.2021.1941963
Bienertova-Vasku,
J., Lenart, P., Scheringer, M. (2020). Eustress and Distress: Neither
Good Nor Bad, but Rather the Same? BioEssays2020,42
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1002/bies.201900238
Chance,
P, & Furlong. E. (2022). Learning
and behavior.
Eight edition. Cengage.
Chmelíková,
E., Bolechová, P., Chaloupková, H. Svobodová, I., Jovičić, M.,
Sedmíková, M. (2020). Salivary cortisol as a marker of acute stress
in dogs: a review. Domestic
Animal Endocrinology Volume 72, July 2020, 106428.
DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.domaniend.2019.106428
Cryan,
J.F. O'Riordan, K.J., Cowan, C.S.M., Sandhu, K.V., Bastiaanssen,
T.F.S., Boehme, M., Codagnone, M.G., Cussotto, S., Fulling, C.,
Golubeva, A.V., Guzzetta, K.E., Jaggar, M., Long-Smith, C-M., Lyte,
J.M., Martin, J.A., Molinero-Perez, A., Moloney, G., Morelli, E.,
Morillas, E., O'Connor, R., Cruz-Pereira, J.S., Peterson, V.L., Rea,
K., Ritz, N.L., Sherwin, E., Spichak, S., Teichman, E.M., van de
Wouw, M., Ventura-Silva, A.P., Wallace-Fitzsimons, S.E., Hyland, N.,
Clarke, G., Dinan, T.G. (2019). The Microbiota-Gut-Brain Axis.
Physiological
Reviews Vol. 99, No. 4.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1152/physrev.00018.2018
Danzer,
R., Cohen, S., Russo, S.T., Dinan, T.G. (2018). Resilience and
immunity.
Brain, Behavior, and Immunity, Volume 74, November 2018,
28-42. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016%2Fj.bbi.2018.08.010
Demirbas,
Y.S., Isparta, S., Saral, B., Keskin, N., Deniz, Y., Matsui, A.H.,
Töre-Yargın, G., Musa, S.A., Atilgan, D., Öztürk, H., Kul, B.C.,
Şafak, C.E., Ocklenburg, S., Güntürkün, O. 2023. Acute and
chronic stress alter behavioral laterality in dogs. Scientific
Reports volume 13, Article number: 4092 (2023)
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs41598-023-31213-7
Diesel,
G. (2011). Reducing stress in dogs in shelters.
Veterinary record. Volume169, Issue15 October
2011,
386-387. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1136/vr.d6368
Fonseca,
R., Madeira, N., Simoes, C. (2021). Resilience to fear: The role of
individual factors in amygdala response to stressors. Molecular
and Cellular Neuroscience Volume 110, January 2021,
103582.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.mcn.2020.103582
Griffin,
K.E., Arndt, S.S., Vinke, C.M. The Adaptation of Maslow’s Hierarchy
of Needs to the Hierarchy of Dogs’ Needs Using a Consensus Building
Approach. Animals
(Basel). 2023 Aug; 13(16):
2620. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani13162620
Hare,
E., Kelsey, K.M., Niedermeyer, G.M., Otto, C.M. (2021). Long-term
behavioral resilience in search and rescue dogs responding to the
September 11, 2001 terrorist attacks. Applied
Animal Behaviour Science Volume 234, January 2021, 105173.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.applanim.2020.105173
Hennessy,
M.B., Willen, R.M., Schiml, P.A. Psychological Stress, Its Reduction,
and Long-Term Consequences: What Studies with Laboratory Animals
Might Teach Us about Life in the Dog Shelter. Animals
(Basel). 2020 Nov; 10(11):
2061. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390%2Fani10112061
Hintsa,
T., Honkalampi, K., Flink, N. (2019). Stressi, allostaattinen
kuormitus ja terveysriskit. Lääketieteellinen
aikakauskirja Duodecim 2019;135(20),1961-6.
Haettu 1.11.2023 osoitteesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo15189
Horn,
S.R., Charney, D.S., Feder, A. (2016). Understanding resilience: New
approaches for preventing and treating PTSD. Experimental
Neurology Volume 284, Part B, October 2016,
119-132.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.expneurol.2016.07.002
Hornor,
G. (2017). Resilience. Journal
of Pediatric Health Care Volume 31, Issue 3, May–June 2017,
384-390. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.pedhc.2016.09.005
Knight,
E.L., Colton, C.B., Morales, P.J., Harbaugh, W.T., Mayr, U., Mehta,
P.H. (2017). Exogenous testosterone enhances cortisol and affective
responses to social-evaluative stress in dominant men.
Psychoneuroendocrinology.
2017 Nov; 85,
151–157. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016%2Fj.psyneuen.2017.08.014
Kirkden,
D.R. & Pajor, E.A. (2006). Using preference, motivation and
aversion tests to ask scientific questions about animals’ feelings.
Applied
Animal Behaviour Science Volume
100, Issues 1–2, October 2006,
29-47. DOI: https://doi.org/10.1016/j.applanim.2006.04.009
Kokras,
N., Dalla, C. (2014). Sex differences in animal models of psychiatric
disorders. British
Journal of Pharmacology. 2014 Oct; 171(20),
4595–4619.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1111%2Fbph.12710
Krebs,
B.L, Torres, E., Chesney, C., Kantoniemi, V., Watters, J.V. (2017).
Applying Behavioral Conditioning to Identify Anticipatory Behaviors.
Journal
of Applied Animal Welfare Science Volume
20, 2017 - Issue 2,155-175.
DOI:https://doi.org/10.1080/10888705.2017.1283225
Lautarescu,
A., Craig, M.C., Glover, V. (2020). Prenatal stress: Effects on fetal
and child brain development.
International Review of Neurobiology. Volume 150, 2020, 17-40
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/bs.irn.2019.11.002
Lensen,
R.C.C.M., Moons, C.P.H., Diederich, C., Lynn, C.D. 2019.
Physiological stress reactivity and recovery related to behavioral
traits in dogs (Canis familiaris). PLoS
One. 2019; 14(9):
e0222581. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0222581
Lindholm,
M. & Gockel, M. (2000) Stressin elinvaikutuksien mittaaminen.
Lääketieteellinen
aikakauskirja Duodecim. 2000;116(20),
2259-2265
Mackay,
E.L.M., Zulch, H., Mills, D.S. (2023). Trait-Level Resilience in Pet
Dogs-Development of the Lincoln Canine Adaptability Resilience Scale
(L-CARS). Animals
(Basel). 2023 Feb 26;13(5),
859. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390/ani13050859
McDonell,
P. (2015). Resilience: Can We Increase It in Dogs? Haettu 5.11.2023
osoitteesta:
https://www.patriciamcconnell.com/theotherendoftheleash/resilience-can-we-increase-it-in-dogs
McEwen,
B.S. (2007). Physiology and Neurobiology of Stress and Adaptation:
Central Role of the Brain.
Physiological ReviewsVol. 87, No. 3,873–904.
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1152/physrev.00041.2006
Mills,
D., Karagiannis, C. (2014). Stress—Its Effects on Health and
Behavior: A Guide for Practitioners.
Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice. Volume
44, Issue 3, May 2014,
525-541.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.cvsm.2014.01.005
Mondino
A, Delucchi L, Moeser A, Cerdá-González S, Vanini G. (2021). Sleep
Disorders in dogs: A Pathophysiological and Clinical Review. Topics
in Companion Animal Medicine. 2021 Jun;43:100516. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.tcam.2021.100516
Möstl,
E., Palme, R. (2002). Hormones as indicators of stress. Domestic
Animal EndocrinologyVolume 23, Issues 1–2, July 2002,
67-74. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/S0739-7240(02)00146-7
Palestrini,
C., Mazzola, S.M., Caione, B., Groppetti, D., Pecile, A.M., Minero,
M., Cannas, S. (2021). Influence of Gonadectomy on Canine Behavior.
Animals
2021, 11(2),
553. DOI: https://doi.org/10.3390/ani11020553
Ploder,
R. & Kotrschal, K. (2018). Systematic training of shelter dogs
improves their cooperation with new handlers. Haettu 20.11.2023
osoitteesta:
https://www.wedelwerk.com/wp-content/uploads/2019-Ausgabe-1-2-Artikel-2.pdf
Roelofs,
K. (2017). Freeze for action: neurobiological mechanisms in animal
and human freezing.
Philosophical
Transactions of the Royal Society B Biological Sciences. B 372:
20160206.
DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1098%2Frstb.2016.0206
Rooney,
N.J., Clark, C.C.A., Casey, R.A. (2016). Minimizing fear and anxiety
in working dogs: A review. Journal
of Veterinary Behavior, Volume 16, November–December 2016,
53-64.
DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.jveb.2016.11.001
Rugaas,
T. (2017). Rauhoittavat
signaalit.
Russo,
S.J., Murrough, J.W., Han Ming-Hu, Charney, D.S., Nestler, E.J.
(2012). Neurobiology of Resilience. Nature
Neuroscience volume 15, November; 15(11),
1475–1484. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fnn.3234
Sam,
M.S. (2013). NATURAL REINFORCER. PsychologyDictionary.org,
April 7, 2013.
Haettu 26.11.2023 osoitteesta:
https://psychologydictionary.org/natural-reinforcer/
Seligman,
M.E.P. (2011). Building Resilience. Harvard
Business Review. April 2011.
Haettu 1.11.2023 osoitteesta:
https://hbr.org/2011/04/building-resilience
Siniscalchi,
M., d’Ingeo, S., Minunno, M., Quaranta, A. (2018). Communication in
Dogs. Animals
(Basel). 2018 Aug; 8(8):
131. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani8080131
Smeeth,
D., Beck, S., Karam, E.G, Pluess, M. (2021). The Role of Epigenetics
in Psychological Resilience.
Lancet Psychiatry,
2021 Jul; 8(7), 620-629. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/s2215-0366(20)30515-0
Southwick,
S.M., Bonanno, G.A., Masten, A.S., Panter-Brick, C., Yehuda, R.
(2014). Resilience definitions, theory, and challenges:
interdisciplinary perspectives.
European
Journal of Psychotraumatology 2014; 5: 10.3402/ejpt.v5.25338. DOI:
https://doi.org/10.3402%2Fejpt.v5.25338
Steimer,
T. (2002). The biology of fear- and anxiety-related behaviors.
Dialogues
in Clinical Neurosciences. 2002 Sep; 4(3),
231–249. https://doi.org/10.31887%2FDCNS.2002.4.3%2Ftsteimer
Stults-Kolehmainen,
M.A. & Sinha, R. (2014). The Effects of Stress on Physical
Activity and Exercise. Sports
Medicine volume 44,
81–121. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1007%2Fs40279-013-0090-5
Sundman,
A-S., Van Poucke, E., Svensson Holm A-C., Faresjö, Å., Theodorsson,
E., Jensen, P., Roth, L.S.V. 2019. Long-term stress levels are
synchronized in dogs and their owners. Scientific
Reports volume 9, Article number: 7391.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs41598-019-43851-x
Szyf,
M. (2014). Lamarck revisited: epigenetic inheritance of ancestral
odor fear conditioning. Nature
Neuroscience volume 17,
2–4 (2014). DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038/nn.3603
Tanaka,
M. (1999). Emotional Stress and Characteristics of Brain
Noradrenaline Release in the Rat. Industrial
Health 1999 Volume 37 Issue 2,
143-156.
DOI: https://doi.org/10.2486/indhealth.37.143
Toyoda,
A. (2017). Social defeat models in animal science: What we have
learned from rodent models. Animal
Science Journal. 2017 Jul; 88(7),
944–952.
DOI: https://doi.org/10.1111%2Fasj.12809
Tiira,
K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary
Medicine: Research and Reports 2019:10,
159–168
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.2147/vmrr.s189566
Tiira,
K.& Lohi, H. (2015). Early Life Experiences and Exercise
Associate with Canine Anxieties. PLoS
One. 2015; 10(11): e0141907. DOI:
https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0141907
Tuomisto,
M.T., Parkkinen, L., Parkkisenniemi, J. (2022). Käyttäytymisanalyysin
sanakirja. Kuudes
uudistettu painos. Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos
(SKT)
Turcsa´n,
B., Wallis, L., Vira´nyi, Z., Range, F., Mu¨ller, C.A., Huber, L.,
Riemer, S. (2018). Personality traits in companion dogs—Results
from the VIDOPET. PLoS
One. 2018 Apr 10;13(4):e0195448.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371/journal.pone.0195448
Vierimaa,
J. (2023). Koulutussuunnittelu 2 – tavoitteena ongelmanratkaisu.
Luentomateriaali 12.8.2023.
Wang,
H., Zhen, Z., Zhu, R., Yu, B., Qina, S., Liu, C. (2021). Help or
punishment: acute stress moderates basal testosterone's association
with prosocial behavior.
The International Journal on the Biology of Stress. Volume 25, 2022 -
Issue 1,
179-188.
DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1080/10253890.2022.2054696
Wynne,
C.D. (2021). The Indispensable Dog. Frontiers in Psychology. 2021 Jul
26:12:656529. DOI: https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.656529
