Virikkeitä elämään!

Koiran virikkeistäminen on monenlaisten laji- ja rotutyypillisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämistä. Virikkeistäminen on koiran omaehtoista motorista toimintaa ja käyttäytymistä, joka vaikuttaa koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, psyykkiseen ja fyysiseen puoleen. Virikkeistäminen sekoitetaan usein aktivointiin, joka on kuitenkin hieman eri asia. Aktivointi tarkoittaa käytännössä mitä tahansa aktiviteettia, jossa koira käyttää aivojaan ja lihaksiaan ja jossa usein opetetaan jotain uutta myös. Virikkeistämisessä annetaan koiralle mahdollisuus toteuttaa synnynnäisiä ja sille yksilölle ominaisia ja tärkeitä käyttäytymistarpeita ja ihmisen rooli on lähinnä järjestää ja valvoa toimintaa.

Käyttäytymistarpeet ovat koiran hengissä säilymisen kannalta tärkeitä toimintoja, jotka aktivoivat koiraa toimimaan ja se tulee niiden avulla tietoisemmaksi myös ympäristöstään. Jonkin käyttäytymisen tai toiminnon lopputulos ei riitä yksinomaan määrittelemään jotain käyttäytymistä tarpeeksi, sen jokin tekeminen itsessään voi olla tärkeää eläimen hyvinvoinnille. Esimerkiksi syöminen tai kylläinen olo ei riitä, vaan eläimelle on tärkeää päästä toteuttamaan myös siihen syömiseen liittyvää käyttäytymistä kuten esimerkiksi laiduntamista tai metsästyskäyttäytymistä. Tällainen tekeminen on koiralle hyvin motivoivaa. Tärkeimmät koirien käyttäytymistarpeet liittyvät ruuan hankintaan ja saalistamiseen eli metsästyskäyttäytymiseen. 

Petotesteissä® koirilla on mahdollisuus toimia koiralähtöisesti ja turvallisesti sekä vapaan valinnan menetelmin tyydyttää monenlaisia erilaisia käyttäytymistarpeitaan (esim. jäljestys, saaliin jahtaaminen, hallittu puolustuskäyttäytyminen arkielämästä eroavassa kontekstissa jne.). Tällä on ollut suuri merkitys monen koiran elämässä ja arjessa  - kun käyttäytymistarpeisiin on vastattu ja koira on saanut lisää itsevarmuutta, sen maailmankuvaan on tullut positiivinen "Hei, elämä on laiffii ja minäkin selviän"-ajatusmalli ja tunnetila. Näin on monenlaisia haastellisia  käyttäytymisiä voitu alkaa purkamaan ja koirien ja omistajien elämänlaatua on voitu kohentaa. 

Virikkeistämisen hyödyt

Tarhaeläimillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu virikkeiden lisäävän eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koirilla tutkimuksia on tehty paljon lähinnä tarhakoirilla, joilla pienetkin muutokset ja virikkeellistäminen vähäisessäkin määrin tuo näkyviä tuloksia, kun lähtökohtaisesti elinolosuhteet ovat varsin karut ja virikkeettömät. Mitä mielekkäämpi ja virikerikkaampi ympäristö koiralla on, sen paremmin eläin eli tässä tapauksessa koira kestää myös stressiä. Tämä taas puolestaan vaikuttaa koiran oppimiseen,  koulutettavuuteen ja yleiseen stressinsietokykyyn, jolla on merkitystä kokonaisvaltaisesti niin psyykkiseltä kuin fyysiseltä kannalta. Virikkeellistäminen kehittää ja ylläpitää myös koiran resilienssiä  eli psyykkistä palautumiskykyä stressistä. Esimerkiksi eräässä rescue koiratutkimuksessa havaittiin, että liikunnalla ja ihmisen antamalla sosiaalisella kanssakäymisellä on merkittävä vaikutus alentuneisiin kortisolitasoihin, joilla tutkimuksessa mitattiin stressitasoja. Virikkeistämisen myötä myös omistajan ja koiran suhde paranee, koska koira oppii että ihmisen arvo koiran maailmankuvassa kasvaa, sillä ihminen  tarjoaa sille tärkeitä ja mielekkäitä mahdollisuuksia toteuttaa käyttäytymistarpeitaan, joihin sillä on vahva luontainen motivaatio eli ihminen käytännössä hallitsee koiralle tärkeitä resursseja.

Mikäli koira ei voi toteuttaa riittävällä tavalla juuri sille yksilölle tärkeitä käyttäytymistarpeitaan, se turhautuu ja stressaantuu ja tästä koituu aikaa myöden mahdollisesti ainakin ihmisen kannalta ongelmalliseksi koettuja käyttäytymisiä, esimerkiksi erilainen aggressiokäyttäytyminen,  jatkuva haukkuminen tai muu turhaumakäytös sekä  vastaavasti myös passivoituminen voi lisääntyä ja kroonisen stressin kasvaessa myös muut terveydelliset haasteet uhkaavat. Yksi tärkeä käyttäytymistarve on liikkuminen - koirilla yksilöllistä liikunnan tarpeen määrää voi olla joskus vaikea omistajan tyydyttää. Liikunnan puute näkyy helposti myös käyttäytymisessä. Se voi vaikuttaa myös ahdistuneisuuteen ja laajassa haastattelututkimuksessa (Tiira &Lohi 2015) se oli esimerkiksi suurin ääniarkuuteen ja eroahdistukseen liittyvä ympäristötekijä; koirilla, joilla oli ääniarkuutta ja eroahdistus, oli vähemmän päivittäistä liikuntaa. Virikkeistäminen on siis hyvin tärkeää, sillä voidaan helpottaa jo aiemmin syntyneitä käyttäytymisongelmia, koska näiden taustalla usein miten on jollain tasolla nimenomaan käyttäytymistarpeiden tyydyttämättömyys.

Ideaali tilanne olisi tietenkin, että koiran elinympäristö tarjoaisi koiralle luontaisesti mahdollisimman paljon virikkeitä, esimerkiksi tilaa liikkua, tutkia, haistella, sosiaalisia suhteita, mahdollisuuden pureskella, kaivella jne. 

Koirien tarvehierarkia

Koirien käyttäytymistarpeet liittyvät hyvin pitkälti myös koirien tarvehierarkiamalliin, josta tässä ohessa esimerkki Griffin ym 2023 näkemyksen mukaan. 

KOIRIEN TARVEHIERARKIAMALLI 

1. Fysiologiset tarpeet:
- veden saanti
- ravinnon saanti
- liikunnan mahdollisuudet
- suojan saaminen, häiriöttömän lepopaikan saaminen
- sairauksien hoito 

2. Turvallisuustarpeet:
- mahdollisuus tehdä omia valintoja, vaikuttamismahdollisuus
- turvallisuuden tunne
- mahdollisuus tehdä tarpeensa
- ennaltaehkäisevä terveydenhoito, mukaan lukien esim. Loimitus jne. 

3. Sosiaaliset tarpeet
- sosiaalisen kontaktin ja tuen mahdollisuus 

4. Eheyden tarpeet
- positiivisen/ei-rankaisuihin perustuvan koulutuksen ja käyttäytymisen tukemisen tarjoaminen 

5. Kognitiiviset tarpeet
- kognitiivinen stimulaatio, virikkeet 

(Griffin ym. 2023.) 

KUVA 1. Koirien tarvehierarkia (suomennettu alkuperäisestä; Griffin ym. 2023). 

Mitä alempaan eli tärkeämpään osaan jokin käyttäytymistarve liittyy oheisessa kolmiossa, sen suurempi merkitys sillä on koiran elämässä ja siihen liittyvien puutteiden voidaan perustellusti epäillä vaikuttavan koiran elämään oleellisesti ja tällöin puhutaan välttämättömistä tarpeista. Jos esimerkiksi koirien fysiologinen tarve liikkumiseen tai lepäämiseen evätään, se tulee vaikuttamaan  koiran yleiseen hyvinvointiin todella merkittävällä tavalla hyvin nopeastikin ja tämä aiheuttaa kroonista stressiä. Myös koira, joka kokee esimerkiksi ympäristön tuottamaa turvattomuutta ja pelkoa, koira on jatkuvasti alttiina stressikuormitukselle eikä riittävää palautumista tapahdu. Tai jos koira elää eristettynä pihan perällä vailla ihmis- tai koirakontakteja, se vaikuttaa väistämättä koiran psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Jossain vaiheessa näissä ja vastaavissa tilanteissa stressikuormitus kasvaa liian suureksi ja siitä seuraa erilaisia haasteellisia ja ei-toivottuja käyttäytymisiä, yksi yleisimpiin ongelmiin kuuluva on erilaisten aggressiokäyttäytymisten lisääntyminen. 

Luontaiset käyttäytymistarpeet

Vaikka kaikki koirat eivät ole metsästyskoiria, kaikki koirat ovat kuitenkin jollain tavalla metsästäjiä. Niillä on kaikilla jäljellä osia niin kutsutusta metsästyskaavasta (predatory motorn pattern), johon kuuluu jäljen etsiminen, jäljestäminen, etsiminen ilmavainun avulla, vaaniminen ja saaliin jahtaaminen sekä siihen kiinni tarttuminen, taisteleminen, tappaminen, raateleminen, raadon puolustaminen ja kantaminen sekä kätkeminen ja tietenkin saaliin syöminen. 

Metsästyskaava on jokaisella rodulla hieman erilainen,  esimerkiksi laumanvartijarotuisilla ei ole ihanteellisessa tapauksessa näkyvästi jäljellä mitään muuta kaavan osaa kuin syöminen. Noutajat vastaavasti kantavat saalista, mutta eivät saa raadella riistaa ja vinttikoirilla kaavassa näkyy jahtaamisesta saaliin tappamiseen asti ja paimenkoirat usein hieman nipistelevät lampaita ohjausmielessä, mutta eivät kuitenkaan käy kiinni tappoaikein. Syöminen kuuluu metsästyskaavan viimeiseen osaan ja erilaiset syömiseen liittyvät toiminnot (ruuan pureskelu, tutkiminen ja nieleminen)  ovat myös synnynnäisiä tarpeita ja ne esiintyvät kaikilla koirilla. 

Kannattaa muistaa, että monilla roduilla alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy yhä tänä päivänäkin osittain, vaikka jalostuksella niihin on koetettu vaikuttaa. Koirilla  saattaa olla yhä käyttäytymistarpeita, jotka liittyvät näihin tehtäviin. Vastaavasti vaikka rotumääritelmässä toivotaan joitain ominaisuuksia tai kerrotaan joidenkin ominaisuuksien olevan ei-toivottuja, yksilölliset erot voivat olla suuria ja koirien käyttäytymistarpeet voivat poiketa rotumääritelmän ihanteesta suurestikin. Siksi koirat tulee huomioida aina juuri sellaisina yksilöinä kuin ne ovat, eikä niinkään rotumääritelmän ihannekuvauksen pohjalta. 

Muita luontaisia käyttäytymistarpeita ovat esim. luonnossa liikkuminen, lepääminen, sosiaalinen kanssakäyminen, yhteistyö muiden koirien sekä ihmisten kanssa, reviirikäyttäytyminen, vahtiminen, lisääntyminen ja pentujen hoito.

Virikkeistäminen ja stressi

Virikkeistämisvaihtoehtoja on paljon ja niitä voi jatkuvasti kehitellä myös lisää, sitä mukaa kun oman koiran mieltymyksiä saa selville. Yksi yleisimpiä ja helpoimpia toteuttaa on monet ruokaan liittyvät virikkeet. Kaikenlaiset kiihdyttävät ja voimakkaasti stimuloivat toiminnot (esim. taisteluleikit, saalistamista jäljittelevät leikit jne) kuitenkin kannattaa toteuttaa vain kohtuullisessa määrin, sillä niiden tuottama stressi vaatii myös enemmän palautumisaikaa. Stressi itsessään ei ole hyvä tai huono asia, vaan se on yksi elämää ylläpitävistä voimavaroista ja sitä itseasiassa myös tarvitaan sopivassa määrin.  Stressiin liittyy paljon erilaisia fysiologisia mekanismeja, esimerkiksi aivojen palkitsemisjärjestelmä. Hypotalamuksen tuottama dopamiinihormoni toimii aivojen välittäjäaineena, jota on kutsuttu myös mielihyvähormoniksi ja se vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään. Kun yksilö tekee jotain, jonka se kokee kannattavaksi ja mielekkääksi, dopamiinin määrä lisääntyy ja se myötävaikuttaa myös saman käyttäytymisen toistamiseen. 

Tutkimusten mukaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja vastaavasti krooninen stressi heikentää sitä. Hyvä stressi on lyhytaikaista, tarkoituksenmukaista ja sopeutumista edistävää toimintaa, joka päättyy yksilön onnistumiseen ja palautumiseen. Siedettävä stressi vaatii jo enemmän ponnisteluja, jotta stressaavasta tilanteesta päästään toivottuun lopputulokseen ja kehon tasapainotilaan. Haitallista stressi on silloin, kun yksilö ei palaudu stressitilanteesta ja kun stressinsäätelymahdollisuudet ovat kehityshistorian,  yksilöllisten ominaisuuksien tai selviytymiskeinojen osalta puutteellisia. Vaikka siis toiminto olisi koiralle erittäin mielekästä puuhaa ja tuottaisi eustressiä eli hyvälaatuista stressiä, kaikki stressi kuitenkin vaatii oman palautumisensa. Kasaantuessaan mikä tahansa stressi aiheuttaa pitkällä aikavälillä kroonista stressiä, joka heikentää myös koirien resilienssiä sekä voi lisätä erilaisten käyttäytymiseen liittyvien ongelmien (esim. aggressio-ongelmat) sairauksien ilmaantumista, esim. autoimmuunisairauksien puhkeamisessa kroonisella stressillä on osoitettu olevan merkitystä. 

 

Tutuimpia ruualla virikkeistämistapoja ovat:

- ruualla täytetyt puuhalelut (kongit, nuolumatot yms)

- ruuan piilotus eri paikkoihin esim. puuhamattoon, sammaleikkoon, hankeen, pyyhkeen sisälle, pahvilaatikkoon, eri paikkoihin asunnossa jne.

- ruuan jäädyttäminen kimpaleiksi

- jäljen tekeminen ruualla tai ruuan hajulla tai ilman, jolloin jäljen päässä palkkio

- erilaiset uudet ruuat, ruuan tarjoaminen paloina jauhetun sijaan 

- ruuan tarjoilu erilaisista astioista ja nuolumatoista, joista syöminen hidastuu

- ”makkararuudut” ulkona (tallatulta alueelta löytyy ruokaa, sopii myös jäljen alkuharjoitteluun)

- ruokakimpaleen ”taistelu” puusta

- sorkat, joissa on vielä nahka päällä

- puruluut / aidot luut

Muita virikkeistämistapoja: 

- Kaivamisen tarpeeseen:  kaivamislaatikko sallittuun kaiveluun

- Saalistus/jäljestys: verijälki tai ruokajälki, jäljen päässä palkkiona esim. saaliseläimen sorkka

- Leikkiminen: kaverikoirat, lelut, leikki ihmisten kanssa

- Vartiointi:  tähystyspaikka, mahdollisuus ympäristön tarkkailuun mieluiten vapaasti (aitojen takana)

- Lepo ja nukkuminen: nukkumapaikaksi ”luola” tai vaihtoehtoisesti tähystyspaikka korkeammalta sekä erilaisia petitarpeita, joita voi vapaasti pedata

- Liikunta: liikkuminen metsässä/luonnossa (hyvä idea esim. koirametsät), suoritetaan mahdollisimman pitkällä liinalla, jos ei voi pitää vapaana sekä lenkit, joissa koira saa päättää (turvallisuus huomioiden) mihin mennään. Koiran touhuja kannattaa seurata, millaisia asioita se tutkii, nuuskii ja haluaa tutustua

- Sosiaaliset vuorovaikutuksen tarve: kaikki koirat eivät nauti kaikkien koirien seurasta, mutta kiva kaveri tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa sosiaalisia tarpeita sekä yhdessäolo ihmisen kanssa esim.. luontoretki, muu yhdessäolo. Muihin eläimiin turvallisesti tutustuminen (eläinten ehdoilla, turvallisuus huomioiden)

- Tutkiminen: Tutustuminen erilaisiin ympäristöihin, uusiin paikkoihin ja erilaisiin hajuihin ( koiran ehdoilla)

- Saalistaminen, jahtaaminen:  Petotestit®, niissä koirilla on mahdollisuus toimia koiralähtöisesti ja tyydyttää monenlaisia käyttäytymistarpeita (esim. -jäljestys, saaliin jahtaaminen, hallittu puolustuskäyttäytyminen arkielämästä eroavassa kontekstissa jne), Viehejuoksut (järjestetään kaikille roduille),

- Paimenkoirille paimentaminen: esim. lampaiden paimentaminen valvotusti 

Virikekategoriat:

1. Ruokintavirikkeet 

→  nuolumatot, nuuskumatot, ruuan piilotus/heittely nurmikolle tai lumeen, Kongit, puruluut yms. (contrafreeloading)

2. Elinympäristön virikkeet 

→ Piilopaikat, lepopaikat, tutkimispaikat, tilaa liikkua ja leikkiä, uudet paikat jne.

3. Aistivirikkeet

→ Erilaiset hajut, pinnat, maut, pelkoa aiheuttamattomat äänet jne.

4. Kognitiiviset virikkeet

→ ”älypelit” yms.

5. Leluvirikkeet

→ Erilaiset lelut tai sellaisiksi soveltuvat 

6. Sosiaaliset virikkeet 

→ kaverikoirat, mahdollisuus haistella toisten jättämiä ”posteja” ja jättää omat merkinnät, toiseen lajiin tutustuminen / niiden hajujen tarkastelu  jne

Virikkeistämisen suunnittelu

1. Kartoita koirasi erilaisia ominaisuuksia

Kun suunnitellaan virikkeistämistä, tulee ensin kartoittaa oman koiran ominaisuuksia, tarpeita ja kykyjä, jotta virikkeistä olisi koiralle iloa ja hyötyä. Muista aito koiralähtöisyys – mitä oma koirasi haluaa, riippumatta ihmisten toiveista tai odotusarvoista!

Pohdi esimerkiksi seuraavia asioita:

- Mitä rotua koirasi on? 

- Onko koirasi tyypillinen rotunsa edustaja?

- Millainen on todennäköisesti koirasi metsästyskaava, millaisia osia siitä sen käyttäytymiseen kuuluu?

- Mihin rotua käytetään nykyisin? 

- Mikä on ollut alkuperäinen käyttötarkoitus?

-  Onko koirasi monirotuinen? 

- Käyttääkö koirasi mielellään nenää?

- Haluaako koirasi liikkua paljon?

- Sukupuoli? Onko steriloitu/kastroitu?

- Ikä?

- Terveydentila ja rakenneominaisuudet?

- Persoona ja aktiivisuus?

- Mieltymykset erilaisten ruokien ja makupalojen suhteen? → Tee preferenssitestejä erilaisissa tilanteissa!

2. Mistä koira on aiemmin pitänyt ja millaisia asioita koira ei ole arvostanut kovin korkealle?

- Virikkeiden tulee olla koirille mukavia mahdollisuuksia toteuttaa käyttäytymistarpeitaan - ei pakotettuja valintoja ja ihmisen toiveiden mukaan. Petotesteissä koirat saavat aina tehdä omia valintojaan, niitä ei pakoteta olemaan tilanteissa, vaan koirilla on aina vapaa mahdollisuus vaikuttaa valintoihinsa ja tekemisiinsä. 

3. Millaiset resurssit sinulla on käytettävissäsi?

Aina kaikkien kannalta aivan ihanteellisinta olisi,  jos koiralle voidaan luoda vakituinen elinympäristö, jossa on jo valmiiksi paljon virikkeitä (esim. tilaa, paikkoja tutkittavaksi ja kaiveltavaksi, sosiaalisia kontakteja, pureskeltavaa jne)

- Aika? Anna aikaa koirallesi, luo kiireetön ja leppoisa ilmapiiri.

- Rahallinen satsaus? Kaikki kiva ei välttämättä ole kallista, virikkeellistää voi myös ilman suurta rahallista satsausta, ilmaisia mahdollisuuksia on paljon tarjolla!

- Auto käytettävissä? Mahdollisuuksia tulee lisää, mikäli auto on käytettävissä.

4. Levon ja virikkeiden suhde: 

- Miten kuormittavia virikkeet ovat koiralle?

- Huomioi esimerkiksi saalistustyyppisten virikkeiden stressitasojen nousu, liian kiihdyttäviä virikkeitä ei tule olla liian usein. Tarkkaile oman koirasi palautumista näissä tilanteissa ja niiden jälkeen, huolehdi sopivasta levon määrästä erityisesti näiden kiihdyttävien virikkeiden jälkeen.

- Edellä mainituista erilaisista virikevaihtoehdoista kannattaa hyödyntää monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja – kokeile avoimin mielin ja rohkeasti, jätä ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot! 

5. Hyödynnä ystäviesi osaamista ja ideoita sekä mahdollisuuksia, tehkää tiimityötä mikäli se sopii koirille, esim. hyödynnä kimppakyytejä, paljousalennuksia ym,!

6. Hyödynnä luonnon tarjoamia ilmaisia mahdollisuuksia, esim. metsässä erilaiset maastonmuodot, talvella on  lumipeite, johon voi piilottaa herkkuja ja kesällä voi kehittää kivoja vesileikkejä jos koira rakastaa vettä jne

7. Muista aina se tärkein: Mitä koirasi haluaa? 

- tarkoitus on tarjota koiralle mielekkäitä mahdollisuuksia - ole avoin ja ota selvää koirasi mieltymyksistä

- koirat ovat kaikki yksilöitä ja se mikä sopii kaverin koiralle ei välttämättä olekaan oman koirasi valinta

- Huomioi, että koirallasi voi olla keskivertoa rodunedustajaa enemmän jotain ominaisuuksia tai sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat ei-toivottuja jopa rodussa, mutta nämä ominaisuudet ovat kuitenkin osa koiraasi ja mikäli ominaisuudet ovat kovin voimakkaita eikä näihin käyttäytymistarpeisiin vastata, koira keksii luovat ratkaisut itsenäisesti ja se voi aiheuttaa meille ihmisille harmaita hiuksia eli koiran käyttäytyminen koetaan ongelmaksi.

Virikkeistäminen ei vaadi välttämättä ostettavia tuotteita, vaikka valmiina saakin paljon erilaisia vaihtoehtoja. Kannattaa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta (turvallisuus huomioiden). Kiteytetysti ja tiivistetysti voidaan sanoa, että virikkeenä toimii käytännössä mikä tahansa muutos ympäristössä, joka aikaansaa koirassa toimintaa. 

8. Hyödynnä kaikkia virikekategorian vaihtoehtoja monipuolisesti, tee mielellään viikkosuunnitelma, jossa huomioit levon, eri aistit, liikunnan, aivojumpan, sosiaaliset suhteet yms. Huomioi, ettei tule liikaa vain kiihdyttäviä virikkeitä vaan levon ja palautumisen ja virikkeiden suhde olisi tasapainossa omaa koiraasi ajatellen.   

9. Muista aina myös turvallisuus, valvo koiraasi riittävästi (esim. jos jostain esineestä voi irrota osia, koira pudota tms) 

Virikkeisiin liittyy aina oleellisena osana koiran omaehtoisuus, vapaa valinta toimintaan. Virikkeet siis ovat koiralle mahdollisuus, 
ei pakotettu valinta!

Lisätietoja: www.petotestit.com

Lähteet:

Sommerville, R. O'Connor;E.A., Asher, L. (2017). Why do dogs play? Function and welfare implications of play in the domestic dog. Applied Animal Behavior Science. Volume 197, December 2017, Pages 1-8 Why do dogs play? Function and welfare implications of play in the domestic dog – ScienceDirect

Bienertova-Vasku, J., Lenart, P., Scheringer, M. (2020). Eustress and Distress: Neither Good Nor Bad, but Rather the Same? BioEssays2020,42. DOI: https://doi org.libproxy.tuni.fi/10.1002/bies.201900238 

Diesel, G. (2011). Reducing stress in dogs in shelters. Veterinary record. Volume169, Issue15 October 2011, 386-387. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1136/vr.d6368 

Griffin, K.E., Arndt, S.S., Vinke, C.M. The Adaptation of Maslow’s Hierarchy of Needs to the Hierarchy of Dogs’ Needs Using a Consensus Building Approach. Animals (Basel). 2023 Aug; 13(16): 2620. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani13162620 

Hennessy, M.B., Willen, R.M., Schiml, P.A. Psychological Stress, Its Reduction, and Long-Term Consequences: What Studies with Laboratory Animals Might Teach Us about Life in the Dog Shelter. Animals (Basel). 2020 Nov; 10(11): 2061. DOI: https://doi org.libproxy.tuni.fi/10.3390%2Fani10112061 

Karagiannis, C. (2014). Stress—Its Effects on Health and Behavior: A Guide for Practitioners. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice. Volume 44, Issue 3, May 2014, 525-541. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.cvsm.2014.01.005 

Tiira, K.& Lohi, H. (2015). Early Life Experiences and Exercise Associate with Canine Anxieties. PLoS One. 2015; 10(11): e0141907. DOI: https://doi org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0141907 

Coleman, J. (2018). The 6 Types of Enrichment for dogs. The 6 Types of Enrichment for dogs - Barkercise 

Sorvo, H-M. (2023). Koirien resilienssi – resilienssin kehittäminen Petotestien avulla. Tampereen yliopiston jatkuvan oppimisen palvelut. Opinnäytetyö. 

Heiluttaako koira häntää - vai häntä koiraa?

 Koiran häntä on ”tunteiden tulkki ”, mutta pitääkö vanha sanonta:”Häntäänsä heiluttava koira on ystävällinen” miten paljon paikkaansa? Tämä artikkeli keskittyy koiran häntään ja sen elekieleen. Koiran häntä viestittää paljon erilaista tietoa sekä toisille koirille että meille ihmisille. Sekä hännän liike että hännän asento ja hännän kantotaso ja jopa hännän karvoituskin välittävät tietoa koiran tunnetiloista ja erilaisista vuorovaikutustilanteista. Häntä on koiralle myös tärkeä tasapainoelin. Häntä on hyvin näkyvä kehon osa. Sekä toisten koirien että ihmisten on helppo havainnoida hännän elekieltä kauempaakin ja vaikka ei näkisi mitään muita eleitä, hännästä pystyy jo paljon päättelemään. Häntä paljastaa koiran mielenmaailmasta asioita, joihin ei voida edes koulutuksella vaikuttaa. Koiralle ei voida operantisti edes opettaa esimerkiksi itsevarmaa hännän kantamista, jos koiran tunnetila on oikeasti jotain muuta. Häntä siis paljastaa koiran tunnetiloja hyvin aidosti. 

Vaikka tässä artikkelissa keskitytäänkin vain häntään, tulee aina koiran elekieltä tulkitessa huomioida kokonaisuus, konteksti sekä tietenkin myös koirarotujen väliset erot ja myös yksilöerot. Koirilla on erilaisia häntiä, on susimaista, on kippuraa ja vähemmän kippuraa, töpömpää ja vähemmän töpöä. Toisilla roduilla on luonnostaan jo korkea hännän kiinnitys ja siten erilainen hännän kantaminen kuin toisilla. Esimerkiksi vinttikoirilla hännän asento ja kanto on usein erilainen kuin vaikkapa saksanpaimenkoirilla tai monilla terriereillä, joilla saattaa häntä olla hyvinkin ylös kiinnittynyt ja koirat kantavat häntää erittäin tomerasti ylhäällä, hännän suuntautuessa jopa kohti koiran korvia ajoittain. Koiranäyttelykehissä tapaa termiä ”iloinen häntä”, joka tarkoittaa yleensä liian korkealle kiinnittynyttä häntää, jonka koira kantaa myös rotumääritelmän ihanteeseen nähden liian ylhäällä - eikä suinkaan ole siis varsinaisesti niinkään koiran iloista tunnetilaa kuvaava asia. 

Hännän elekielen arvioinnista

Koiran elekielen arvioinnissa tulee aina verrata normaaliin ja rennossa mielentilassa olevaan koiraan, joka paljastaa myös hännän luonnollisen kannon ja heilumisen neutraalissa ja rennossa tilanteessa. Töpöhäntäisten koirien hännän elekieli on valitettavasti varsin puutteellista ja tuottaa helposti virhetulkintoja  niin toisille koirille kuin meille ihmisillekin. Koiran seisoessa rauhallisesti tai vaikkapa maata haistellessaan paikallaan, häntä voi olla neutraalissa ja rennossa olotilassa rennosti alhaalla, hännän pää suuntautuneena alas  tai poispäin koirasta, mutta ei kuitenkaan koipien välissä.   Normaalisti liikkeessä häntä usein nousee tästä ainakin hieman ja suoremman hännän omaavilla häntä liikkuu koiran rangan liikkeiden seurauksena rennosti ikään kuin mukana. Kippurahäntäisillä häntä pysyy normaalisti kipparassa.

Hännän elekielen tarkastelussa kannattaa huomioida myös onko hännän tyvi alhaalla vai ylhäällä – hännän tyvi voi olla ylhäällä, mutta koiran hännän pää on alhaalla, jolloin häntä muodostaa loivan s-mutkan ja tätä nähdään usein koirilla, jotka löytävät oudon ja erikoisen hajun tai tulee jokin hieman ristiriitainen tai hämmentävä tilanne. Eräänlainen ”mutkahäntä” nähdään myös kun narttukoira kiima-aikaan kertoo urokselle paritteluvalmiudestaan nostamalla hännän tyveä ja siirtämällä häntää sivuun.

Kun koiran häntä on ylhäällä kohti taivasta (tai tiukasti kippurassa koirilla joilla on kippuralla oleva häntä), koira ilmaisee joko itsevarmuutta, mahtailua/dominanssia, jonkin asteista kiihtymistä  tai koiran halukkuutta lähestyä toista yksilöä tai ihmistä tai jotain muuta kohdetta. Jos häntä on samalla jäykkänä ja jännittyneenä  (jolloin se saattaa heilua jännittyneesti tai ei ollenkaan), koira ilmaisee tällöin  voimakkaampaa jännitystä ja vire- ja valmiustilan nousua. Normaalia matalammalla pidetty häntä tai takajalkojen välissä oleva häntä (tai häntä, jossa hännän pää alkaa kääntyä kohti takajalkoja), merkitsee pelkoa, ahdistusta tai alistumiseleitä tai rauhoittelua/tyynnytystä sekä ristiriitatilanteita, koska näin yksilön kehon koko pienenee. Koiran pelkotilan ja epävarmuuden kasvaessa häntä laskee sitä enemmän ja häntä tai sen pää alkaa kääntyä kohti koiran mahaa, myös kippurahäntäisillä koirilla. Mitä syvemmälle häntä menee takajalkojen väliin, sitä enemmän koiraa pelottaa ja tällöin myös saattaa koiran lanneosakin köyristyä kaarelle. Todella peloissaan olevalla koiralla häntä on aivan liimautuneena mahan alle. 

Heiluttaako koira häntäänsä ystävällisyyttään?

Koirat heiluttavat häntäänsä eri syistä, yksi syy toki on se ystävällisyys, mutta myös monta muuta syytä. Hännän heilutus ilmaisee aina jonkinasteista viretilan kasvua, olipa aiheuttaja sitten koiran näkökulmasta katsoen miellyttävä tai vähemmän miellyttävä asia. Hitaasti heiluva häntä usein yhdistyy jonkinlaiseen epävarmuuteen sekä myös innottomuuteen.  Rennosti ja ”keskinopeasti” puolelta toiselle heiluva häntä ilmaisee ystävällisyyttä ja avoimuutta, rentoa tunnetilaa koiralla.  Häntä on pääsääntöisesti silloin melkolailla selkälinjan tasolla tai hieman ylempänä tai alempana. Rajummin puolelta toiselle heiluva häntä voi olla jo ylenpalttista liehakointia, johon usein liittyy jo jonkinasteista jännitystä.  Aidosti erittäin iloisen koiran häntä heiluu aivan kuin ”kahdeksikkoa” ja koiran peppu heiluu usein mukana. Tällöin tulee vaikutelma siitä, että häntä heiluttaa koiraa eikä toisinpäin. Ei pidä sekoittaa tätä kuitenkaan uhkaa kokevaan ja taisteluvalmiiseen koiraan, jolla  häntä heiluu voimakkaasti sivuttain ja koira on valmis myös hännällään tasapainottamaan mahdollista taistelutilannetta. Tällöinkin häntä voi olla säkälinjan tasossa tai hieman alempana. Pelkäävä koira, joka valmistautuu mahdollisesti puolustamaan itseään, pitää häntää hyvin alhaalla, häntä saattaa myös heilua, mutta jännittyneesti. 

Eli hännän heilutus ei siis kerro välttämättä mistään muusta kuin siitä, että koiralla on paljon joko jännitystä, innostusta ja halua reagoida asiaan, mutta taustalla olevan ärsykkeen laatu määrittää sitten sen, mikä tunnetila koiralla on – mitä voimakkaampi tunnetila, sen reippaammin häntä heiluu.    Kannattaa muistaa aina, että vaikka tekisimme jonkin tulkinnan juuri tässä hetkessä, koiran tunnetila voi kuitenkin vaihdella nopeastikin, jopa aivan sekunnissa. Tämä tunnetilojen nopea muutos nähdään myös Petotesteissä, esimerkiksi kun peto katsoo koiraa kohti, koiran häntä on alempana ja kun peto kääntyy, koiran häntä nousee jne. 

Koiran häntä on selkärangan jatke, mutta vielä ei kovin paljon tiedetä, miten häntä toimii varsinaisesti neurofysiologiselta kannalta. Hännän elekieli ja esimerkiksi heilutus on laadultaan epäsymmetristä ja johtuu aivojen lateralisaatiosta (johon liittyy myös monia muita käyttäytymisiä).  Koirat osoittavat epäsymmetrisiä hännänheilutusreaktioita erilaisiin tunne-ärsykkeisiin, mikä on seurausta vasemman ja oikeanpuoleisten aivojen rakenteiden erilaisista aktivaatioista, jotka ohjaavat hännän liikkeitä kehon oikealle ja vasemmalle puolelle. Neurotieteen tutkimusten perusteella tiedämme,  että ”onni asuu aivojen vasemmalla puolella” eli aivojen vasemmalla puolella tapahtuu suurempaa neuraalista aktivaatiota koiran  tuntiessa oloaan mukavaksi, positiivisen innostuneeksi, energiseksi ja toiveikkaaksi. Vastaavasti aivojen oikealla puolella käsitellään niitä negatiivisia asioita. (Sama pätee meihin ihmisiinkin) .

Koirat, jotka heiluttavat häntäänsä siten, että heilutus painottuu enemmän oikealle, ovat saaneet koiran näkökulmasta katsoen positiivisen stimuluksen (esimerkiksi jokin koiralle mieluinen asia), joka käsitellään aivojen vasemmalla puolella. Vastaavasti koiralle epämiellyttävä tai jollain tavalla negatiivinen stimulus käsitellään aivojen oikealla puolella ja koira heiluttaa häntäänsä tällöin vasemmalle painottuen enemmän. Arkikielelle käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että koiran hännänheilutuksen suunta kertoo meille paljon siitä, ovatko erilaiset tilanteet ja tapahtumat koirille miten mukavia. Jos koira heiluttaa häntäänsä enemmän oikealle, se on merkki siitä, että se tuntee olonsa siinä hetkessä  mukavaksi tai mielekkääksi eikä ole huolissaan tai koe ainakaan suurta uhkaa. Jos koiran hännän heilutukset suuntautuvat enemmän vasemmalle, se voi olla merkki jostain koiralle ainakin jossain määrin epämiellyttävästä asiasta, luottamuksen puutteesta tai ainakin lievästä huolestumisesta.  

Helposti havainnoitavia asioita ovat mm.

- Hännän korkeus (aivan ylhäällä kohti taivasta tai jopa kohti korvia, vähän alempana säkälinjaa ylempänä, keskitasossa, alhaalla, koipien välissä jne) 

- muu hännän asento (suoraan tikkuna, kaarevana, mutkalla hännäntyvi koholla jne) 

- hännän yleinen jännittyneisyys (rento vai jännittynyt)

- hännän heilutustapa (hitaasti, vain aavistuksen hännänpäästä, rennosti ja ”keskinopeasti”, kahdeksikkoa pylly pyörien vai raivokkaasti puolelta toiselle ja isolla liikkeellä selkälinjan tasolla jne) 

- hännän karvat voivat pörhistyä (karvojen piloerektio) kun koira on jännittynyt 

Hännistä yleisesti 

Hännät ovat erittäin yleisiä kaikilla  selkärankaisilla, ja ne ovat kehittyneet  alun perin liikkumiseen ja  myös liikkeiden tasapainottamiseen sekä erilaisten hyönteisten torjuntaan. Koirilla häntä toimii tasapainoapuna sekä kommunikointikeinona, vaikka koiran hännän elekieli voi vaihdella yksilön, sukupuolen ja rodun mukaan. Koirat heiluttavat häntäänsä kuitenkin useammin kuin muut koiraeläimet. Koirien kesyttäminen alkoi luultavasti ylemmän paleoliittisen ajanjakson aikana (noin 35 000 eKr) . Kotieläiminä pidetyillä koirilla ja joillakin muilla nisäkkäillä on kesyyntymiseen  liittyviä muutoksia muun muassa: turkin depigmentaatio, pään luuston ja hampaiden koon pieneneminen, kehon kokonaiskoon ja mittasuhteiden muutokset, erilaiset korvat ja kiertyneet hännät, pienentynyt aivojen koko, vähentynyt aggressio, erilaiset stressihormonitasot. Kotieläinten halutut piirteet johtuvat ensisijaisesti ihmisten valinnasta tai sopeutumisesta ihmisen hallitsemaan ympäristöön. On kuitenkin edelleen epäselvää, ilmaantuivatko nämä edellä mainitut muuttuneet ominaisuudet joidenkin muiden ominaisuuksien valinnan sivutuotteena vai valittiinko eläimiä suoraan näiden tiettyjen ominaisuuksien perusteella. Susien ja koirien vertailututkimukset ovat osoittaneet, että kesyttämisprosessi muokkasi koirien kognitiota ja sosiaalisuutta sekä koirien välisessä  että koiran ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.

Mielenkiintoista on, että koirilla on hyvin hienostunut kyky kommunikoida ja tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa: Esimerkiksi erilaisissa tehtävissä ne havaitsevat tehokkaasti ihmisen kommunikatiivisia vihjeitä, kuten ihmisen osoittamisen ja katseen suunnan vaihtelut ja reagoivat niihin.​Tutkijat ovat tutkineet koirien elekieltä ja kommunikointia. Häntä on yksi tärkeä osa koiran kommunikointia ja tietenkään se ei yksinomaan kerro kaikkea, elekielen tulkinnassa täytyy aina ottaa myös kokonaisuus huomioon. Häntä on kuitenkin aivan oleellinen ja se on yksi näkyvimmistä kehonosista.  Valitettavasti osalla koirista hännät ovat jalostuksen myötä typistyneet lyhyiksi  (luonnontöpö) tai ne on typistetty toimenpiteen avulla, joka nykyisin Suomessa on kiellettyä ilman terveydellistä syytä (esim. hännän vaurioituminen). Monissa maissa tätä toimenpidettä kuitenkin yhä tehdään. 

Koira on siis domestikaation myötä erilaistunut monella tavalla sudesta. Koirien hännän elekieli on myös susista hieman poikkeavaa, vaikka yhtäläisyyksiä toki onkin. Jotkin tutkijat epäilevät, että ihmiset ovat ikäänkuin tietämättään valinneet koiria, joiden häntä on liikkunut rytmikkäästi. Kognitiivinen neurotiede osoittaa, että ihmisen aivot pitävät rytmisistä ärsykkeistä, jotka laukaisevat miellyttäviä reaktioita ja sitovat aivoverkostoja, jotka ovat osa aivojen palkitsemisjärjestelmää. Tämä hypoteesi voi ehkä jopa pitää paikkaansa, kehitetäänhän nytkin koirarotuja ihmisten mieltymysten mukaisiksi. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että koirat alkoivat heiluttaa häntäänsä enemmän kuin sudet jo kolmen viikon ikäisinä. Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että koirat heiluttavat häntäänsä nopeammin ja useammin kuin muut koiraeläimet. Lisätutkimukset ovat osoittaneet, että koirat käyttävät häntäänsä yrittäessään ilmaista itseään ihmisille. Havainnoitaessa kesyjä hopeakettuja eräässä tutkimuksessa yli 40 sukupolven ajan, havaittiin että kesyt ja ystävällisyyden vuoksi valitut ketut heiluttivat häntäänsä useammin kuin muut ketut vaikka kettuja ei valittu hännän heilutuksen perusteella jatkojalostukseen. Ketuilla tapahtui myös muutoksia ulkonäössä, esimerkiksi häntä alkoi käpristyä. 

Ehkä näistä kaikista syistä kumpuaa  myös edelleen paikka paikoin elävä uskomus, että ”avoin ja ystävällinen tai onnellinen koira heiluttaa häntää”, koska kesyyntyneet koiraeläimet ovat heiluttaneet häntäänsä toisin kuin villit sukulaisensa. Valitettavasti tämä uskomus on kuitenkin ikävän yksioikoinen ja johtaa hyvin helposti moniin harmillisiin väärintulkintoihin ja konflikteihin. Aivan samalla tavalla kuin ajatus ”haukkuva koira ei pure”.  Tutkimukset kehittyvät koko ajan ja yhä paremmin alamme ymmärtää, mitä eläimet ajattelevat ja tuntevat – myös heiluttaessaan häntäänsä eri tavoin.

Mutta entäpä kun ei ole oikein häntää? 

Häntätutkimuksia

Tutkimukset ovat osoittaneet, että koirat ovat herkkiä myös muiden koirien epäsymmetrisille hännän eleille ja tämä tukee hypoteesia aivojen epäsymmetrian ja sosiaalisen käyttäytymisen välisestä yhteydestä ja voi osoittautua hyödylliseksi koirien hyvinvoinnin lisäämisessä.   Tutkimuksissa koirien on havaittu osoittavan stressin merkkejä sekä käyttäytymisessä että fysiologisissa mittauksissa, kun ne ovat katselleet videolta koiria tai jopa pelkkiä videosiluetteja, joissa koirat ovat heiluttaneet häntäänsä enemmän vasemmalle eli katsoneet koiria, jotka ovat hännällään ilmaisseet kokevansa jollain tavalla epämiellyttäviä stimuluksia.

Tutkimuksissa on havaittu myös positiivisia korrelaatioita hännän heilutukseen käytetyn ajan ja sykkeen välillä, vaikka heilutuksen ja sykkeen vaihtelun väliset yhteydet eivät ole yhtä selkeitä.  Hännän heilutukseen liittyy usein sekä positiivista että negatiivista kiihtymistä, mikä viittaa korrelaatioon erilaisten hormonien ja välittäjäaineiden kanssa.  Esimerkiksi on olemassa epäsuoraa näyttöä oksitosiinin ja hännän heilutuksen yhdistämisestä, varsinkin kun koirat yhdistyvät tutun ihmisen kanssa. Positiivisissa yhteyksissä koiran hännän heilutukseen liittyy myös serotoniini sekä dopamiini. Elimistön yksi yleisimmistä välittäjäaineista eli adrenaliini, vaikuttaa myös, erityisesti silloin kun koiran tunnetilaan liittyy esim. valmiustilan nousua. Yhteydet hännänheilutuskäyttäytymisen ja kortisolitasojen välillä ovat epäjohdonmukaisia kaikissa tutkimuksissa. Johtuu osin siitäkin, että lähtötason kortisolitasot voivat vaihdella yhdessä monien muiden parametrien kanssa, esim. sukupuoli, rotu, ikä ja koiran kokemushistoria. Tutkimuksia  tarkastellessa täytyy muistaa, että kyseessä on laaja aihepiiri, johon liittyy paljon moniulotteisuutta. Häntä ja sen liike on yksi osa kokonaisuutta, mutta tutkimus aiheesta on mielenkiintoista!  

Ilmeisesti ei ole olemassa missään vielä tutkimusta, jossa olisi seurattu samojen yksilöiden hännänheilutuskäyttäytymisen kehitystä niiden koko elämän ajan. Eräässä tutkimuksessa kuitenkin tutkittiin useita koiran- ja sudenpentujen käyttäytymispiirteitä, mukaan lukien hännän heilutus esineen valintatehtävien aikana. Molempien lajien pennut kasvatettiin niin sanotusti ”käsin” ja testattiin sitten kolmen, neljän ja viiden viikon iässä niiden mieltymyksen suhteen ihmishoitajaansa verrattuna muihin ärsykkeisiin. Neljän tai viiden viikon ikäiset koiranpennut alkoivat usein heiluttaa häntäänsä ja halusivat hoitajaansa kohti. Sitä vastoin sudenpennut eivät heilutelleet koskaan häntäänsä. Nämä tulokset ovat linjassa lyhytaikaisen tutkimuksen (alle viikko) kanssa, jossa tutkittiin, kuinka aikuiset beaglet ovat vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa: heilutus siirtyi vasemmalta oikealle, kun koirat tutustuivat koehenkilöön paremmin.

Erilaisia tutkimuksia on tehty koirien hännän heilutuksesta ja siitä, miten koirat heiluttavat enemmän häntää, kun ne esimerkiksi pyytävät ihmiseltä jotain tai ovat muutoin vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Vaikka pystymme paljon havainnoimaan koiria ja niiden käyttäytymistä ja elekieltä, aivan kaikkeen emme pysty. Tässä artikkelissa käsitellään vain häntää ja keskitytään siihen kuitenkin varsin yleisluontoisesti, joten tässä kohtaa painotan vielä, että aina tulee  muistaa kokonaisuus ja konteksti  -- näin vältytään vähemmillä virhetulkinnoilla. 

Artikkelin lukemisen jälkeen voit katsoa pienen videon ja katsoa erilaisia häntiä.
Näetkö niissä eroja? Mitä kaikkea havaitset?

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Petotestit®️ ovat monipuolinen koulutustilaisuus koirille!

Testeissä yhdistyvät mahdollisuudet testata koiran reaktioita valitsemasi pedon kanssa sekä kouluttaa ja auttaa koiria & koirien omistajia hyvin monipuolisesti.

Petotestien®️  avulla lisäät omaa tuntemustasi yleisesti koirasi luonteesta ja käyttäytymisestä sekä opit havaitsemaan sekä ennakoimaan myös  mahdollisen petovaaran tulkitsemalla koirasi reaktioita.

- Opit omasta koirastasi uusia ominaisuuksia, joita ei normaalissa arjessa tule esiin - tämä lisää tietoisuutta ja turvallisuutta omaa koiraa kohtaan erilaisissa tilanteissa.
- Kasvattajat saavat lisätietoa koiriensa ominaisuuksista, testit tarjoavat työkaluja myös jalostukseen.
- Testeillä voidaan vastata myös koirien  käyttäytymistarpeisiin ja tarjota virikkeitä
-  Auttaa ratkaisemaan erilaisia haastavia tilanteita koirien käyttäytymisessä. (Esim. monet "ADHD-koirat" , herkät ja epävarmat koirat, reaktiiviset koirat, aggressiivisesti käyttäytyvät koirat jne. ovat hyötyneet Petotesteistä®️ ja niistä saadusta tiedosta, jonka avulla voidaan vaikuttaa paremmin jatkossa myös muilla koulutuksellisilla menetelmillä.) 

💜🧡 ONNELLINEN KOIRA - ONNELLINEN OMISTAJA! 

Arkielämän sekä erilaisten harrastusten parissa tulevat monet tilanteet helpottuvat ja elämänlaatunne yhdessä koirasi kanssa paranee, kun opit tuntemaan ja ymmärtämään omaa koiraasi yhä paremmin!  

🐾  Petotesteihin®️   voivat osallistua aivan kaikenlaiset koirat ikään, rotuun, kokoon ja sukupuoleen katsomatta - jokainen koira on omanlaisensa sankari!

Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme: 

www.petotestit.com 

-----------------------

Kiitos Anja Lahti/TAHTOTASSUT iloisista häntävideoista!

Artikkelin lähteet: 

Leonetti, S; Cimarelli, G; Hersh, T.A, Ravignani, A. (2024)  Why do dogs wag their tails? The Royal Society, Biology Letters.

Siniscalchi, M; Lusito, R; Vallortigara, G; Quaranta, A. (2018). Seeing Left- or Right-Asymmetric Tail Wagging Produces Different Emotional Responses in Dogs. Current Biology, Volume 23, Issue 22, 18 November; Pages 2279-2282

Siniscalchi, M; d'Ingeo, S.; Minunno, M.; Quaranta, A. (2018). Communication in Dogs.  Animals (Basel) 2018: Aug; 8(8):131

Petotestit® ovat myös koirien koulutusta

Meillä on petotestaus-aiheeseen liittyvin teippauksin varustettu "Petomobiili", jonka kyydissä kun huristelee ympäri Suomea, pääsee mukaviin keskusteluihin ihmisten kanssa Petotesteistä® . Vaikka Asko on aloittanut toiminnan jo vuonna 2012, edelleen on paaaaaaljon, paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä löytyy www.petotestit.com-sivujen takaa tai mitä toiminta ylipäätään käsittää. 

Pahimmillaan on meinattu jäädä ilman majoituspaikkaa, kun majoituspalvelun omistaja luuli eläinten olevan edelleen eläviä ja kielsi kauhuissaan ja todella jyrkästi ottamasta niitä sisälle. Oikeasti! Ihan pienen hetken väsyneenä teki mieli ottaa Elvis kainaloon, peiton alle ja pistää palvelun tarjoajalle viestiä: "Hei tää meidän Elvis-ilves nyt mourus niin surkeasti, että pakkohan se oli ottaa kainaloon, kun on tottunut". Mutta juu, ei ei...... Nämä meidän kaverit ovat täytettyjä ja ne on suunniteltu tähän toimintaan. Ne on hajustettu joka testipäivän aluksi kyseisen eläimen ominaishajuilla, sen lisäksi että sitä ominaishajua (eli ulostetta, karvaa, pesätarpeita iloisesti sekaisin)  on aina myös testin alussa hajukuvassa tiiliskivellä, tietenkin aina petokohtaisesti. 

Petotestien®️ testaajana toimivalla Asko Sorvolla on kokemusta laumanvartijakoirista 1980-luvun lopulta alkaen ja sitä kautta erilaiset testausmuodot ovat tulleet tutuiksi, myös hyvin vanhoihin kulttuureihin liittyvät testaukset, joilla edelleen tänäkin päivänä mm. entisen Jugoslavian alueella testataan työkoiria. Idea tällaiseen konepetotoimintaan kuitenkin tuli 2010-luvun alussa Antti Paloheimolta, joka ehdotti että Asko ryhtyisi kehittämään testejä erityisesti laumanvartijoita ja muitakin kuin metsästysrotuja ajatellen. Siitähän se ajatus sitten lähti. Ensin oli karhu, sitten pian tuli susi ja sitten tuli ilves ja villisika. Nyt on vuosi 2024 ja alkaa 12.toimintavuosi ja lukematon määrä hyvin monenlaisia koiria on tavattu. Mukana on nykyään tutkijatiimi Massachusetssista (vuodesta 2019 alkaen, juttu täällä), lisäksi jatkuvaa kehitystä eri alojen ammattilaisten kanssa, kouluttautumista eläinten parissa - ympärillä siis paljon ihmisiä, joilla on todellista tietoa ja taitoa. Sitä tietoa ja taitoa kunnioitamme ja koko ajan asioita kehitetään eteenpäin. Miksi?

Koska KOIRAT.

Olemme koiraihmisiä ihan joka solullamme ja koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi on meille tärkeää. Siihen kuuluu myös se psyykkinen puoli monella tavalla eikä tätä kaikkea vaalimaamme voi kiteyttää yhteen pieneen kirjoitukseen (josta suurin osa jättää ainakin puolet lukematta). Se on selvää, että asiasta kuin asiasta varmasti löytyy erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä ja ne ovat oikeasti rikkaus ja itseasiassa kehityksen edellytys. Kriittinen pohdiskelu ja asioiden tarkastelu, toiminnan kehitys ovat tärkeitä asioita. Tähän ei kuulu kuitenkaan alatyylin somemöyhääminen, vaikka jokaisella on luonnollisesti vapaus toimia ja toteuttaa itseään.

Tiesitkö? Petotestit ® on muuten rekisteröity tavaramerkki, ollut kesästä 2019 lähtien. Se tarkoittaa sitä, että kukaan muu ei voi tehdä Petotestejä® . Se tarkoittaa myös sitä, että kun ihminen tulee koiransa kanssa, hän tietää mitä on luvassa. Toiminta ei perustu sattuman summaan vaan pitkään kokemukseen ja jatkuvaan suunnitelmallisuuteen ja kehittämiseen. Kotisivuillemme (www.petotestit.com) on yritetty kerätä oleellista tietoa, kertoa infossa tärkeimmät jutut, mutta pahoittelemme, että ensikertalaiselle voi kyllä tulla jopa tietoähky. Se kaikki tieto kuitenkin on tarpeen, jotta jokaisen kokemus olisi paras mahdollinen. Parhaiten asiat toki avautuvat, kun malttaa seurata oman koiransa  lisäksi myös muita. Tai tulla muuten vain seuraamaan, kaikkiin avoimiin testipäiviin - tai pikemminkin koulutus- ja oppimistilaisuuksiin - voi tulla seuraamaan, vaikka ei omaa koiraa päivään ilmoittaisikaan. Askolta voi kysyä testien lomassa koiriin ja testaukseen liittyvistä mieltä askarruttavista asioista.

Petotesteissä®️ tietyt asiat toteutetaan  tietyllä tavalla, koska siihen on painavat perusteet. Esimerkiksi koirat huomioidaan kaikki aina yksilöllisesti, pedot liikkuvat koirille aina koirakohtaisen yksilöllisesti ja on myös syitä, miksi emme esimerkiksi suostu testaamaan jotain koiraa lainkaan. Kyseessä  on aina koiran etu. 

Emme suostu testaamaan jääkiekkokaukalossa, vaikka tätä usein ehdotetaan. Emme myöskään missään muussakaan pienessä ja suljetussa tilassa. Nämä vaihtoehdot poistavat sen erittäin, erittäin tärkeän vapaan poistumisen mahdollisuuden toimia ja ovat siksi koirille hyvin epäreiluja ja jopa vahingollisia tapoja. Koiran maailma loppuisi siihen aitaan, syntyisi ikävä pakotettu valinta, pahimmillaan paniikki.  Liikaa ei voi korostaa sitä,  että koirilla pitää olla vapaus ottaa etäisyyttä petoon vapaasti.  Vastaavasti emme suostu noin vain aluksi laittamaan koiraa edes  isoon aidattuun tilaan pedon kanssa ilman liinaa ja ohjaajaa, silloin kyse on sattuman summasta eikä enää hallitusta koulutustilanteesta. Liina on turvallisuusväline - sillä ei koskaan saa estää koiraa poistumasta, mutta sillä voidaan estää koiraa aiheuttamasta ongelmia itselleen jatkossa. On nimittäin koiria, jotka suhtautuvat hyvin varomattomasti luonnonpetoihinkin ensialkuun ja jos ne saavat vääränlaisia vahvisteita (eli oppivat käymään kiinni petoon), se on niiden koirien henkivakuutuksesta niin sanotusti pois luonnonpetokohtaamisissa.  Tätäkään ei missään tapauksessa haluta. 

Päivien sujuvuuteen liittyy monenlaisia asioita, joita ehkä ei suurin osa kävijöistä edes ajattele, mutta kaikessa ajatuksena on koirien etu. Kiireetön ja antoisa kokemus, koirien ehdoilla ja toki näitä asioita yritetään kehittää aina lisääkin. 

SOMEVÄITE: "Ei mun koira reagoinut mitenkään - ja vielä kusi pedon kintuille"

Faktaa: Meidän petojen kintut ovat olleet kyllä kuivat.   Petotestien® konseptissa se petojen päälle ruikkiminen kun on käytännössä mahdotonta. Meiltä on testien jälkeen kysytty, voiko tulla ottamaan petoselfietä koiran kanssa yhdessä ja tästä olemme kieltäytyneet. Ihmiset saavat ottaa selfiekuvia petojen kanssa kyllä - lämpimästi tervetuloa, mutta ilman koiria.  Petoja ei koskaan esitellä koirille ns. "kuolleina". Tämä seikka huomioidaan myös itse testin aikana. 

Ja niin, koirilla on erilaista stressitilanteisiin liittyvää käyttäytymistä. "Fight, flight, freeze ja fawn/flirt". Osa koirista haluaa poistua tilanteesta, osa haluaa karkottaa pedon, osa alkaa osoittaa lamaantumisen merkkejä, osalla käynnistyy sijaiskäyttäytymiset joista yksi yleisin on se maan nuuskiminen. Se on myös koirien rauhoittaviin eleisiin liittyvää.  Näistä saisi mielenkiintoisen ja paksun kirjankin, mutta lyhyesti sanottuna: Nämä kaikki asiat ja paljon muuta otetaan aina huomioon. (Lisää aiheesta löytyy täältä blogistamme) Tilanteesta ei haluta koskaan tehdä ylipääsemätöntä koiralle vaan tarjota sellainen petokohtaaminen, josta on hyötyä jatkon kannalta niin itse mahdollista luonnonpetokohtaamisia silmälläpitäen koiran käyttötarkoituksestakin hieman riippuen tai sitten ihan vaan helpottaen koiran elämää ja arkea jatkossa sillä, että koira selvitti oudon haasteen omilla jaloillaan seisten, koira sai tekemäänsä valintaan vahvisteita  ja tukea eli koira sai kokea sille sopivalle tasolle asetetun haasteen ja siten koki menestymistä tekemällään valinnalla. (Lue tästä aiheeseen liittyvä artikkeli) Välttämättä se omistaja ei näin ajattele, jos odotukset olivat jotain muuta. 

Olemme voineet auttaa monia arkoja ja epävarmoja koiria, jotka ovat saaneet maailmankuvaansa positiivisen muutoksen, jonka turvin koirat ovat pärjänneet paremmin elämässä ja monet muutkin menetelmät alkavat toimia silloin paremmin. Näin elämä on helpottunut. (Tästä aiheesta myöhemmin lisää resilienssiteemaan liittyen)

Vastaavasti on koiria, joilla on "patoutunutta toiminnantarvetta" ja koirat ovat olleet jopa vaarallisia. Kun annetaan koiralle hallittu koulutustilanne, mahdollistetaan "patoutuminen purku" sallitulla tavalla, tietyssä kontekstissa, se on helpottanut aidosti näidenkin koirien ja omistajien (sekä ympäristössä asuvien) elämää. (Blogista löytyy juttu Carasta)

Meillä käy paljon koiria, jotka ovat jo kokeneita metsästyskoiria, kokeneilta pitkän linjan metsästäjiltä, on ollut srva-koiria, laumanvartijoita, pihavahteja ja muita, joilla on takana runsaastikin luonnonpetokohtaamisia. Eikä voi jättää mainitsematta niin omia kuin satojen asiakkaiden koiria, joilla on tullut petokohtaaminen testien jälkeen ja omistajat ovat osanneet lukea koiriaan paremmin. Tämä on ollut koirien ja kenties myös omistajien paras henkivakuutus. Sekin on tietenkin hyvä lisätieto omistajalle jatkon kannalta vaikkapa mökkireissuille, jos koira on kovin varomaton tai mielistelee ja alistuu tai lamaantuu pedon nähdessään. Testit korreloivat luonnonpetokohtaamisten kanssa erittäin hyvin, joskin jokainen luonnopetokohtaaminenkin on aina omansa ja käyttäytymiseen vaikuttavat muut seikat tulee huomioida. Esimerkiksi koiralla oleva piilevä  korvatulehdus voi aiheuttaa aiemmin rohkean ja reippaan koiran käyttäytymiseen erittäin suuren muutoksen, ihan vain esimerkkinä.  (Eikä ikinä missään ole kehitetty mitään kaikkivoipaa hopealuotia)

Tähän lopuksi kerron, että koiraihmiset koirineen ovat parasta maailmassa. ❤  Ei ole varmasti mitään niin omistautunutta ja sydämellään toimivaa kansanryhmää. Tämä johtuu siitä, että koirat ovat ihmisten parhaita ystäviä ja sellaisina niitä tulee kohdella.  On monenlaisia tapoja ja systeemejä, me kehitämme tätä eteenpäin ja teemme sydämellä ja koirien ehdoilla. Ihania muistoja kertynyt vuosien varrelta, erilaisia karvakorvia omistajineen ja erilaisine haasteineen myös.  

Tippa tuli linssiin siinäkin kohtaa, kun iso ja raavas mies lähes kyynelehtien kehuu todella vuolaasti koiraansa, joka on tullut karhutestiin hakemaan vähän "terapiaa", kun hirvi on sen metsässä telonut ja koiralta puuttui rohkeus avata suuta eli haukkua. Haukku saatiin kulkemaan ja koiralle itsevarmuus takaisin, vaikka edelleen karhu oli tällekin koiralle karhu, ei teddynalle. Mutta se isännän ja koiran välinen suhde - se oli aivan upeaa! ❤

Näitä on paljon lisää ja voisi kirjoittaa kirjan. Oikeasti. Ehkä joskus.  

Tervetuloa mukaan Petotesteihin® ,
meihin ja toimintaamme saa tulla tutustumaan 
paikanpäälle ilman sitä omaa koiraakin!

Terveisin Asko ja Hanna-Mari sekä Viljo, Arska, Elvis ja Mauri 

Lisätietoja löydät: www.petotestit.com

 

Todellinen koiramies

Elettiin sodanjälkeisiä aikoja, oli vuosi 1945 ja Markku oli äitinsä siskon mökillä Sipoossa Talasjärvellä. Mökin vieressä oli järvi, sama järvi, jota venäläiset olivat sodan lopulla pommittaneet. Tämän järven päässä asui silloin ukko, jolla oli kanoja ja muita kotieläimiä sekä karkeakarvaisia kettuterriereitä. Tuon järven päässä syntyi tuolloin vuonna 1945 pienen pojan suuri rakkaus koiriin.  Tämän tutun vanhan miehen luona Markku pääsi tutustumaan karkeakarvaisiin kettuterriereihin ja pieni Markku-poika näki miten koiria hoidettiin ja esimerkiksi pentujen häntiä typistettiin. Näin alkoi Markku Loimelan, kunnioitettavan pitkän koiraharrastuskokemuksen omaavan ja todellisen koiramiehen koirahistoria. Tästä suuri kiitos myös tälle ukolle ja  karkeakarvaisille kettuterriereille. Markulla on vuosia metsästyskoirien parissa  kertynyt nyt jo noin 60 vuotta ja monenlaisista vaiherikkaista hetkistä voisi saada helposti useammankin paksun kirjan. Vaikka rakkaus koiriin roihahti kettuterriereiden kautta, ensimmäinen oma koira oli ajokoira, jonka isä hankki Markulle heidän Pihlajasaaren reissullaan. Markku muisteli, miten olivat isänsä kanssa moottoriveneellä liikkeellä ja eräällä isännällä oli kassillinen ajokoiranpentuja ja Markku sai lopulta niistä yhden.

Markku Loimelan, kunnioitettavan pitkän koiraharrastuskokemuksen omaavan ja todellisen koiramiehen koirahistoria on alkanut kettuterriereistä. Kuvassa Markun oma kasvatti Uhtuan Lumi.

Markulla on ollut Uhtuan kennelnimi vuodesta 1973. Uhtuan-nimi viittaa Vienan Karjalaan, joka on Kalevan kansalliseepoksen sekä myös karjalankarhukoirien alkuperäseutua. Ensimmäinen pentue olikin juuri karjalankarhukoirapentue. Uhtuan- nimelle on syntynyt 43 pentuetta karhukoiria, joiden kautta hän  pääsi tutustumaan moniin muihin kasvattajiin ja metsästysharrastajiin. Markulle tuttuja ovat olleet myös esimerkiksi legendaariset karjalankarhukoirarodun kehittäjät,  Olof Z. Berg sekä Antti Herrala. Markku muistaa muun muassa Töpön, joka oli Herralan kuuluisin karhukoira. Markku muistelee myös, miten 1972 Messuhallin näyttelyissä oli haastateltu kenraali Olli Korhosta. Korhonen oli  Kennelliiton silloinen puheenjohtaja, joka oli keskustellut myös presidentti Urho Kekkosen kanssa siitä, voisiko presidentti auttaa karjalankarhukoirien geenipoolin laventamisessa. 1970-luvulla oli ollut jonkinlaista keskustelua karhukoirapiireissä, josko rotuun olisi haettu uutta verta venäläis-eurooppalaisesta laikasta, venäläisistä linjoista. Tästä Markkukin innostui ja hakikin tuolloin yhden venäläis-eurooppalaisen laikauroksen sekä myöhemmin myös narttuja. Roturisteytysaie ei kuitenkaan toteutunut, mutta näiden aikeiden johdosta Markku päätyi Venäjälle länsisiperianlaikojen pariin. Venäjältä hän hankki länsisiperianlaikan pentuja sekä myös monia aikuisia, niin kutsuttuja eliittikoiria Suomeen. Eliittikoira maksoi tuolloin 10 000 markkaa ja sellaiseksi kutsuttiin koiraa, jolla oli hyvät periyttämistulokset, sekä vahva näyttö näyttely- ja käyttöpuolella. Koirat olivat ikään kuin ”kolmoisvalioita”. Eliittikoiria tuli Markun tuomana karanteenin kautta yhteensä 17 ja osa koirista meni myös Norjaan ja Ruotsiin. 

Uhtuan kennelin arkistosta, kuvassa laikat villisikametsällä. 

Markku muistelee monia muitakin menneiden vuosien koiria. Mieleen on jäänyt muun muassa karjalankarhukoira, nelinkertainen hirvikuningas Pörri, joka löytyy Markunkin kasvattien sukutaulusta. Tästä linjasta syntyi kokeellisella  linjauksella myös Töpö, jonka jälkeläisissä on mm. viisinkertainen hirvikuningas, joka sai viimeisestä kokeestaan  täydet 100p, mikä on huippukoirillekin harvinaista. Kaiken kaikkiaan näiden useiden kymmenien vuosien varrella on syntynyt yli 1000 pentua; karjalankarhukoiria, länsisiperianlaikoja ja sileäkarvaisia- sekä karkeakarvaisia kettuterriereitä.

Markku on hankkinut valtavan tieto-taidon metsästyskoirista ulkomaita myöten. Tutuksi ovat tulleet mm. Moskova ja Leningrad sekä alueiden ammattimetsästäjät. Siperiassa Markku on käynyt viisi kertaa.  Altai-vuoristo sekä monet muut Venäjän alueet ja vuoristoseudut ovat niin ikään Markulle tuttuja. Perimätietoa on karttunut myös Amerikan-Kanadan mohawk- intiaaneilta, joiden opit ja neuvot Markku kertoo vain vahvistaneen aiemmin karttunutta tieto-taitoa. Aikanaan jo venäläiset metsästyskoiraharrastajat kehottivat  keskittymään ja satsaamaan hyviin narttuihin ja narttulinjoihin ja tämän neuvon Markku on kokenut hyvin menestyksekkääksi. Markku on kuitenkin kriittinen saamiensa neuvojen suhteen ja aivan kaikkea ammattimetsästäjienkään oppeja hän ei täysin kannata. Esimerkiksi ammattimetsästäjien parissa on tavanomaista ottaa koko pentue nuorena metsälle ja karsia siellä vain parhaat jatkoon. Markku kertoo, että toki tavallaan ymmärtää ammatikseen metsästävien ajatuksen siellä taustalla, mutta moni koira voisi toimia aivan loistavana metsästystoverina, jos annettaisiin hieman enemmän aikaa kehittyä ja osoittaa kykyjään. 

Markku on hankkinut valtavan tieto-taidon metsästyskoirista ulkomaita myöten.
Tutuksi ovat tulleet mm. Moskova ja Leningrad sekä alueiden ammattimetsästäjät.
Kuvassa laikat karhun kanssa, kuva on Markun arkistosta. 

Metsästyksen harjoittelun Markku itse aloitti pienenä poikana jo. 1950-luvulla hänen perheellään oli Espoossa mökki, jonka lähimaastossa hän samoili kaiken mahdollisen liikenevän ajan. 10-vuotiaana Markku sai jousipyssyn, jonka avulla hän harjoitteli ampumista kantoihin ja puunrunkoihin. Myöhemmin, vuonna 1956, hän sai ensimmäisen  ilmakiväärin. Silloiseen aikaan oli tavanomaista maksaa nuorille pojille harakoiden, varpusten, närhien ja muiden maatilaa haittaavien lintujen poistamisesta ja Markkukin tienasi naapurin isännän tiluksilla vähän taskurahoja.  Varsinaisen metsästyksen Markku aloitti 1967 karhumetsällä Sallan seudulla, jossa sai siihen aikaan vapaasti karhua metsästää.

Markku aloitti 1967 metsästyksen karhumetsällä Sallan seudulla,
jossa sai siihen aikaan vapaasti karhua metsästää. Kuva Markun arkistosta.

 

Karhumetsällä hän on käynyt myös Venäjällä ja Kanadassa, jossa mustakarhumetsästysretki koki hyvin jännittävän päätöksen. Monilla reissuilla Markku on ollut ilman asetta, mutta Kanadassa hänellä oli mukanaan avotähtäimellä oleva, vanha venäläinen sotilaskivääri vuodelta 1941. Kiväärillä oli myös oma historiansa, se oli löytynyt ladon heinistä Porkkalasta. Karhuntalja tuli reissusta muistoksi, mutta se muistuttaa varmasti myös siitä, että karhumetsästys ei ole leikkiä – reissulla kun olisi voinut kaverilta lähteä henki. Karhunmetsästysporukassa oli yhteensä 16 henkilöä. Ensimmäinen osuma ei vielä ollutkaan karhulle kuolettava. Piti odotella pitkä tovi. Alkoi päivä kääntyä illan puolelle ja muu väki oli sitä mieltä, että paras lähteä karhun perään vasta aamulla. Suorastaan kielsivät lähtemästä hämärän kynnyksellä. Markku ja yksi ystävänsä päättivät lähteä kuitenkin jäljittämään karhua kahden Markun mukana tulleen laikan kanssa. Hyvin pian koirat saivatkin vainun karhusta, joka makasi suuren männyn takana. Miehet siinä tuumailivat, että karhu oli kenties jo menehtynyt. Kaveri meni karhun luokse ja ampui vielä kerran, mutta karhu reagoikin laukaukseen ja se huitaisi kiväärin kaverin kädestä, puri olkapäähän ja rojahti sen jälkeen kuolleena maahan. Karhu oli kooltaan noin 250kg.  Markku on käynyt Venäjällä myös karhukokeissa, silloin kun se oli sallittua. Vuosiin mahtuu paljon reissuja ja retkiä ja monesti oli samana vuonna esimerkiksi Moskovan ja Leningradin näyttelyreissut ja Siperian reissut.

Karhumetsällä Markku on käynyt myös Venäjällä ja Kanadassa,
jossa eräs mustakarhumetsästysretki koki myös hyvin jännittävän päätöksen. Kuva Markun arkistosta.

Markun tuttavapiiriin on kuulunut myös petotutkija Erik S. Nyholm Kuusamosta. Markku muistelee, että Nyholmilla oli myös koira, joka oli susiristeytys. Monia muitakin vanhojen asiantuntijoiden nimiä vilahtelee Markun muistelmissa, mm. Heimo Rautava sekä kaikki vanhat karhukoiraihmiset, esimerkiksi Olavi Lahtinen sekä myös Teuvo Eskola, Lapin riistapäällikkö, jolla oli Markulta pari laikaa, joita Teuvo piti aivan huipputason metsästyskoirina.  Usvan kennelin Veikko Mielosen kanssa Markku on käynyt karhumetsällä ja myös Suomen kuuluisin salakaataja, Unto Ek, on Markulle tuttu.

Markun kokemuksista saisi todellakin vaikka miten monta mielenkiintoista teosta. Tarinoita kuunnellessa voi hyvin eläytyä tilanteisiin. Esimerkiksi eräänä vappuaattona Markku oli ollut erään rajamiehen kanssa Sallassa karhumetsällä. He olivat hiihtäneet siinä suonlaidalla ja yhtäkkiä kuului koiran haukku. Haukku keskeytyi ja alkoi taas. Totta kai ajatuksena oli, että siellä olisi ollut se toivottu karhu.  Kun miehet pääsivät haukkupaikalle, siellä olikin hyvin ei-toivottu näky: Markun laikauros vahtimassa poronraatoa. Vaalea koira oli ollut hurjan näköinen, se oli kuononpäästä selkään ihan veressä. Eräkämpälle takaisin hiihdettyään pettyneet miehet soittivat erämaapuhelimesta poroisännälle, että koira oli  nyt tappanut yhden poron ja koiralla oleva vakuutus korvaa kyllä. Poroisäntä oli vaatinut kuitenkin poron korvat viipymättä itselleen ja siitä suorilta rajamies olikin suorittanut sellaisen varsinaisen hiihdon 50km:n pikamatkan, 25km hakemaan poron korvia ja tietenkin se toinen mokoma 25km takaisin. Sama poron luvatta kaatanut koira katosi pari päivää myöhemmin samaiselta erämökiltä ja oli sillä reissullaan tappanut toisenkin poron. Koira löytyi eräästä kurusta, vahtimasta taas poronraatoa ja oli siellä odotellut isäntäänsä. Tämän koiran edesottamuksia varmasti riittää ja olipa onnettomat kalkkunatkin päässeet saaliiksi. Majapaikkojen isännällä oli ollut 10 kalkkunaa, joista  koira oli tappanut useamman. Kytkettynä ollut koira oli livistänyt pannastaan ja päässyt ikävä kyllä kalkkunoiden pariin.

Markku painottaa, miten tärkeää on luoda hyvä suhde koiran kanssa pennusta saakka. Luottamus on kaiken A ja O. Näin koiran perusluonne ja ominaisuudet pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Yhdessäolo koirien kanssa on Markun mukaan hyvin tärkeää ja koirien kuritus pilaa hyvänkin koiran.

KOIRIEN OMINAISUUKSISTA

Markku painottaa, miten tärkeää on luoda hyvä suhde koiran kanssa pennusta saakka. Luottamus on kaiken A ja O. Näin koiran perusluonne ja ominaisuudet pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Yhdessäolo koirien kanssa on Markun mukaan hyvin tärkeää ja koirien kuritus pilaa hyvänkin koiran. Markku kertoo, miten mukavaa on vaikkapa kahvitella ja viettää aikaa koirien kanssa myös televisiota katsellen. Karkeakarvainen kettuterrierinarttu Lumi katseleekin mielellään televisiota ja mitä suurempi ja mustempi otus televisiossa näkyy, sen enemmän Lumia kiinnostaa ja haukku on sitä intensiivisempää.

Markku kertoo, miten eri tavoin koirat voivat toimivat metsällä. Esimerkiksi osa koirista haukkuu saalista mieluusti vain takaa, jolloin saalis pakenee ja se pysyy koko ajan liikkeellä, tällöin kaadon saaminen on haastavampaa. Osa koirista pyrkii kiertämään ja estämään saaliin pakenemisen, ne pysäyttävät saaliin ja tällöin kaadon saaminen helpottuu. Venäjällä karhunmetsästyksessä käytetään usein useampaa koiraa ja se helpottaa metsästystä, sillä karhu ei pääse siinä pakenemaan niin helposti. Markun mukaan varsinkin laikat ovat hieman sosiaalisempia ja helpommin laumassa toimivia koiria. Luonteissakin löytyy myös rotujen välillä eroja, esimerkiksi saksanmetsästysterrierit tunnetaan varsin kipakoina koirina.  

Tällä hetkellä Markulla on karkeakarvaisia kettuterriereitä. Porukan kunkku oli nyt jo valitettavasti edesmennyt kaksoisvalio ”Seme”  eli Wolfheart King of the Road, joka myös Petotestitiimissä muistetaan erityisenä koirana.  Seme oli erittäin kova ja työorientoitunut, sinnikäs koira. Ruotsissa mäyräkokeessa Semellä meinasi peltihäkki hajota ja se sai siitä hyvästä tuloksen 0. Reissulla mukana ollut narttu Gloria sai 1. luokan pisteet, se haukkui peltiluukkua 10cm päästä asianmukaisesti. Seme kävi kettukokeissa ja ne olivat hyvin lyhyitä kokeita: Ensimmäinen koe 1min, toinen koe 2 min ja kolmas koe 2min vaikka oli 10 litraa hiekkaa esteenä. Joka kerta koira yllätti nopeudellaan tuomaritkin.

Markku haluaa kasvattaa käyttökoiria ja koirien taipumuksia mittaavia kokeita tulisi hänen mukaansa myös kehittää. Markku on kokenut Petotestit® hyödyllisenä taipumusten mittarina sekä myös mahdollisuutena purkaa koirien käyttäytymistarpeita. 

 

Markku haluaa kasvattaa käyttökoiria ja koirien taipumuksia mittaavia kokeita tulisi hänen mukaansa myös kehittää. Markku on käyttänyt koiriaan Petotesteissä® jo monien vuosien ajan ja hänkin on havainnut että Petotestit®  mittaavat koirien taipumuksia sekä myös rohkeutta ja toimintakykyä sekä kertovat koirien kyvystä palautua kuormittavista tilanteista. Petotestit® tarjoavat myös koirille mahdollisuuden purkaa erilaisia käyttäytymistarpeita. Seme kävi Petotesteissä yhteensä 27 kertaa. Markku on halunnut tarjota koirilleen ja erityisesti  Semelle mielekästä aktiviteettia, koska Markku ei enää pääse oikealle metsälle koiriensa kanssa. Viime huhtikuussa Lahdessa testeissä oli ensimmäistä kertaa myös nuori reilu vuoden vanha Semen tytär, Uhtuan Lumi eli ”Lumi”, jossa näkyi paljon isänsä mainioita ominaisuuksia ja Lumikin silminnähden nautti ”karhumetsästyksestä”.

Vaikka Petotestit® eivät olekaan mikään terriereiden luolakoe, monia luolakoirille ihanteellisia ominaisuuksia kuitenkin voidaan testeissä kartoittaa. Esimerkiksi rohkeus, toimintakyky, sitkeys sekä työskentelykestävyys voivat näkyä myös konepetojen kanssa. Semelläkin nämä ominaisuudet nähtiin ja vaikka Seme kävi testeissä liki 30 kertaa, sen käyttäytyminen oli joka kerran samanlaista. Sen lisäksi että erilaisia ominaisuuksia voidaan Petotesteillä® kartoittaa, voidaan testeillä siis vaikuttaa koirien hyvinvointiin tarjoten myös mielekästä tekemistä. Petotestit® ovat muillekin koirille rotuun katsomatta mainio harrastus ja yksi keino tukea koirien yleistä hyvinvointia. Kun koira pääsee purkamaan omia käyttäytymistarpeitaan, koiran hyvinvointi näkyy ja tuntuu myös arjessa positiivisella tavalla.  

Testin jälkeen palauteosiossakin Semellä riitti aina virtaa ja
Markku-isännän kanssa oli mukava leikkiä! 

ELÄMÄÄ SUUREMPI KOIRA "SEME"

Niin aika kuluu ja suurten mahtisankareidenkin elämänliekki sammuu joskus.... Seme eli virallisemmin Wolfheart King of the Road on siirtynyt vihreämmille metsästysmaille jokin aika sitten, mutta Semen henki elää vielä jälkeläisissä sekä muisto sydämissämme. Seme oli koira, jota tiimimme ei tule koskaan unohtamaan! 

 

Liki 30 kertaa testeissä käyneen sydäntenmurskaajan,
Semen (Wolfheart King of the Road) muistolle 💓

Lämpimät kiitokset Markku Loimelalle (Uhtuan kennel), todelliselle pitkänlinjan kokeneelle koiramiehelle, jonka kanssa olemme saaneet olla yhteistyössä monen vuoden ajan. Kiitos kaikista antoisista keskusteluista sekä myös haastattelusta, jonka pohjalta tämä juttu on kirjoitettu. Kirjoitus on samalla kunnianosoitus Markulle - koiramiehelle, jollaisia on harvassa.

Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme:

www.petotestit.com

TERVETULOA PETOTESTIEN MIELENKIINTOISEEN  MAAILMAAN! 

- Asko Sorvon Petotestit vuodesta 2012 - 

Oikea Valinta?

Vuodesta 2017 asti omaa koirakouluaan pitänyt Anja Lahti (eläintenkouluttaja AT)
on saanut luotsata tuhansia koiria omistajineen kohti parempaa yhteiselämää.
Kuva: Pauliina Anttila 

Koirat ja ihmiset ovat eläneet yhdessä vuosituhansien ajan. Koira on kesyyntynyt sudesta, koska se on hyötynyt ihmisestä ja ihminen tästä kesyyntyneestä sudesta eli koirasta. Vuosituhansienkaan yhteinen historia ei silti tarkoita automaattisesti kitkatonta suhdetta ihmisen ja koiran välisessä yhteistyössä. Itseasiassa, monesti se yhteinen kieli edelleen puuttuu ja sen vuoksi syntyy erilaisia isompia tai pienempiä ongelmia. 

Vuodesta 2017 asti omaa koirakouluaan pitänyt Anja Lahti (TahtoTassut, eläintenkouluttaja AT) on saanut luotsata tuhansia koiria omistajineen kohti parempaa yhteiselämää. Suurin haaste oikeastaan tulee monella uudella koiranomistajalla siinä, että :”Koirat ovatkin koiria”. Vaikka koirat ovat tunnetusti parhaita ystäviämme ja ne tuntuvat ymmärtävän meitä ihmisiä monessa asiassa kuin luonnostaan, monelle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että koiria ei voikaan automaattisesti kouluttaa puheella. Koirat eivät siis ymmärrä meidän ihmisten kieltä automaattisesi eikä esimerkiksi perinteisen tututkaan käskysanat ”istu” tai ”paikka” tarkoita koiralle aluksi yhtään mitään. Ei siinäkään vaiheessa, vaikka sanoja toistettaisiin miten paljon. Ei sittenkään, vaikka omistaja hieman hermostuisi, kun koira ei tottelekaan. Ne sanat muuttuvat koulutuksen myötä koirille merkityksellisiksi, mutta ensin ne pitää saada koiralle opetettua. Ja se opettaminen on meidän ihmisten vastuulla. Mutta miten niitä koiria sitten koulutetaan?

Koirien koulutusmetodit ovat kehittyneet etologian tuodessa lisää tutkittua tietoa.

Anja kertoo, koirien koulutusmetodit ovat kehittyneet etologian (=biologian tieteenhaara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä) tuodessa lisää tutkittua tietoa. Eläintenkoulutus on mielenkiintoista ja 

antoisaa ja se on jatkuvaa opiskelua myös Anjalla. Jokainen päivä oppii jotain uutta. Hän opiskelee tällä hetkellä eläintenkouluttajan erikoisammattitutkintoa ja suunnitelmissa on myös koirien ravintoterapeutin opinnot. Nykyaikana on saatavilla paljon erilaista tietoa, ongelmaksi oikeastaan muodostuukin sen tiedon suodattaminen ja myös soveltaminen omaan tarkoitukseen soveltuvaksi. Se on vähän kuin erilaisten instrumenttien ja työkalujen käyttöä missä tahansa tarkoituksessa, on hienoja ja toimivia, jopa kalliitakin instrumentteja – aivan kuten erilaisia koulutusmetodejakin, mutta väärässä paikassa tai väärin käytettynä ne voivat tuottaa vain lisää ongelmia.

Koiratkaan eivät ole pennusta sennuun samanlaisia, nekin kehittyvät läpi elämänsä. Koira käy läpi erilaisia kehitysvaiheita niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Pennut ovat vielä kuin tyhjiä kirjoja ja vaikka niiden ”sivuja” täytetään jo toki kasvattajan luona ja sikiövaiheessa. Pentu saa tietyt ominaisuudet geeniperimässään ja tietyt asiat se oppii kokemushistoriansa kautta. Anjaa kiinnostaa myös erityisesti epigenetiikan osuus.  Miten perittyjen ominaisuuksien lisäksi myös aikaisempien sukupolvien epigeneettinen säätely vaikuttaa perittyjen ominaisuuksien ilmentymiseen jälkeläisissä. Sen verran asiaa on tutkittu jo, että esimerkiksi ravinto ja myös psyykkiset kokemukset voivat näkyä DNA:ssa epigeneettisen säätelyn johdosta. Mielenkiintoinen ja vielä varsin vähän tutkittu aihealue, josta varmasti saamme paljon lisätietoa tulevina vuosikymmeninä. Koirien yleinen hyvinvointi nyt tässä hetkessä on tärkeää myös tulevien polvien hyvinvoinnille.

Koiratkaan eivät ole pennusta sennuun samanlaisia, nekin kehittyvät läpi elämänsä.

Se kuitenkin tiedetään varmasti, että ihmisellä ja olosuhteilla on erittäin suuri merkitys eläimeen ja myös sen käyttäytymiseen. On seikkoja, joihin ihmisellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa ja sitten on asioita, joihin ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa – joko vahvistaa tai sammuttaa jotain käyttäytymistä.  Vaikka tietoa ja taitoa sekä kokemustakin olisi taustalla, silti jonkun tietyn karvakuonon muutto saman katon alle voi tuoda yllätyksiä. Koirat ovat koiria ja jokainen vielä omansalainen yksilö. Monissa roduissa on tiettyjä erityispiirteitä esimerkiksi sisäsiisteyden oppimisen suhteen, turkinhoidon vaativuuden ja muiden seikkojen suhteen ja näistä kaikista tulisi ottaa tarkoin selvää.  Kun koira on hankittu, olisi aina ideaalia, jos se olisi hankittu harkitusti ja ottaen huomioon eri rotujen vaatimukset. Monet kysyvät neuvoa ennen koiran hankintaa, millainen koira heille sopisi, mutta Anja lähtisi pohtimaan asiaa pikemminkin siltä kantilta, että:”Minkälaiselle koiralle minä sopisin?”

Monet kysyvät neuvoa ennen koiran hankintaa, millainen koira heille sopisi,
mutta Anja lähtisi pohtimaan asiaa pikemminkin siltä kantilta,
että:”Minkälaiselle koiralle minä sopisin?”

Koiranpennut ovat aina supersuloisia, mutta ne ovat vain lyhyen aikaa pieniä pentuja. Elämä pentujenkaan kanssa ei ole aina ongelmatonta. Pennut kasvavat ja niistä tulee nuoria koiria, joiden korvien välissä on hetken aikaa monikin asia mullin mallin, hormonit hyrräävät ja se suloinen pikkupentu on kadonnut. Tilalle on voinutkin tulla varsin haasteellinen karvakaveri, jonka kanssa ei olekaan enää niin mukavaa.  Koirat ovat kuitenkin ihan syystä ihmisen parhaita kavereita. Ne antavat meille ihmisille paljon parhaimmillaan jo pelkällä olemassaolollaan. Koirat ovat mahtavia kumppaneita, ovat mukana iloissa ja suruissa. Niiden kanssa voi harrastaa monenlaisia asioita ja ne auttavat myös tärkeissä työtehtävissä. Mutta niistä voi aiheutua myös vaivaa ja kuluja, joihin tulisi varautua jo koiraa hankkiessa.

Pennut kasvavat ja niistä tulee nuoria koiria, joiden korvien välissä on hetken aikaa monikin asia mullin mallin, hormonit hyrräävät ja se suloinen pikkupentu on kadonnut. Tilalle on voinutkin tulla varsin haasteellinen karvakaveri.

Jotta elämä koirien kanssa olisi mahdollisimman kitkatonta ja mutkatonta,  se vaatii joskus tarkempaa asioihin paneutumista, selvittelyä ja työtä. Anja kertoo, että monesti ihmisille tulee yllätyksenä, kuinka paljon pitäisi tarjota muuta kuin pelkkää lenkkiä. Koiria tulisi virikkeellistää ja niiden rodunomaiset ja yksilölliset käyttäytymistarpeet perustarpeiden lisäksi tulisi tyydyttyä. Yksilöerot saman rodun tai saman pentueenkin sisällä voivat olla valtavia. Virikkeellistämisessäkin täytyy kuitenkin muistaa kohtuus, sillä kaikki ääripäät ovat pahasta.

Ylivirikkeellistäminenkin voi olla joskus ongelma. Sopivassa suhteessa tarjotut ja koiralle mieluisat virikkeet ovat tärkeitä, mutta liika harrastaminen ja puuhastelu saattaa aiheuttaa myös ongelmia. Halutaan olla koiran kanssa ja harrastaa paljon, mutta koirasta tuleekin rauhaton ja levoton, sen stressitasot ovat jatkuvasti koholla. Tämän johdosta koira oireilee eri tavoin,  esimerkiksi aggressiokäytös lisääntyy ja remmirähjäämistä tai yleistä ärtyneisyyttä ja levottomuutta voi esiintyä. Koirien kanssa täytyy siis osata myös rauhoittua.

Ongelmana koiran  aggressiivinen käytös?

Kun pentu tulee taloon, kehotetaan sosiaalistamaan uutta tulokasta ahkerasti – joskus jopa liiankin ahkerasti. Mutta mitä on se sosiaalistaminen?  Sosiaalistamiseen on neuvoja joka lähtöön ja kaikilla on

omat tapansa. Ensimmäisen koiran kohdalla voi olla vaikea kaiken tietotulvan keskellä selvittää, mitä neuvoja kannattaisi kuunnella ja mitkä unohtaa juuri oman koiransa kohdalla. Suurimmat ongelmat syntyvät kuitenkin, kun koirien ei anneta olla koiria ja niitä ylisuojellaan. Pentua ei tarvitse suojella kaikelta, se saa ja voi kohdata haasteitakin, kun he toteutetaan turvallisesti, siitä ei koira mene millään tavalla rikki.  Se on normaalia että koira pelästyy jotain asiaa, se voi liukastua tai sitä sattuu kun se astuu tikun päälle. Pentu varsinkin reagoi näihin joskus varsin voimakkaasti ja omistaja saattaa säikähtää tätä reaktiota. On toki luonnollista, että halutaan suojella heikompaa, mutta ylisuojelulla voidaan pahentaa asiaa ja aiheuttaa ns. opittu arkuus tai pelokkuus erinäisiä asioita kohtaan.  On alettu puhua myös resilienssistä, psyykkisestä selviytymiskyvystä, jota voidaan onneksi koirillakin kehittää.

Se on normaalia että koira pelästyy jotain asiaa, se voi liukastua tai sitä sattuu kun se astuu tikun päälle. Pentu varsinkin reagoi näihin joskus varsin voimakkaasti ja omistaja saattaa säikähtää tätä reaktiota.
On toki luonnollista, että halutaan suojella heikompaa, mutta ylisuojelulla voidaan pahentaa asiaa ja aiheuttaa ns. opittu arkuus tai pelokkuus erinäisiä asioita kohtaan.

Pennun on tärkeää sosiaalistua lajikumppaneihin ja keskustella koiramaisesti erityisesti ikätoveriensa kanssa sekä sosiaaliset taidot omaavien aikuisten koirien kanssa. Koirapuistoissa on omat haasteensa,

sillä kaikki eivät kunnioita puiston sääntöjä ja joskus puistoihin tuodaan vihaisia ja epäsosiaalisia yksilöitä, jotka eivät opeta pennulle mitään hyviä asioita. On siis paljon turvallisempaa sosiaalistaa pentuja valvotuissa penturyhmissä ja vastaavissa, joissa on kokenut ammattilainen ohjaamassa. Anjalla on paljon penturyhmiä ja niissä opetellaan elämäntaitoja, koirien elekieltä ja sen tulkitsemista. Lisäksi on erikseen pentuleikit, joissa koirat saavat keskustella koirien kanssa, mutta reilulla tavalla ja huomioiden turvallisesti mm. erilaiset kokoerotkin. Tietynlaiset koirien keskinäiset kisailut kuuluvat asiaan. Koirat murisevat, haukkuvat, purevat kaveria hännästä, painivat, juoksevat kilpaa, taistelevat lelusta ja nipistävät kaveria korvasta – kaikki tämä on täysin normaalia.  ”Erityisesti ensimmäisen koiran omistajissa on paljon sellaisia, joille koirien luontainen käyttäytyminen on jopa aluksi hieman pelottavaa ja pelko oman pennun vahingoittumisesta on suuri, jolloin helposti puututaan koirien keskinäisiin tilanteiseen tarpeettomastikin”, Anja toteaa.

Koirien kouluttaminen on Anjan mukaan enemmänkin erilaisten toivottujen tunnetilojen vahvistamista.  Hän kertoo jakavansa täysin oman mentorinsa johtoajatuksen: ”Kun ihminen ymmärtää, että hänellä ei ole koskaan täydellistä eläintä käsissään, ja hyväksyy asian, päästään yhteiselossakin etenemään paremmin.”  Anjan kursseilla on aina paljon myös teoriaa, sillä ongelmien ydin on oikeastaan varsin pitkälle dilemma: ”Miten ihminen ymmärtäisi eläintä?”. Kun ihminen ymmärtää eläimen käyttäytymisen syitä ja seurauksia sekä oman toimintansa vaikuttavuutta, sitä mukavammin sujuu ihmisen ja eläimen yhteiselo ja sitä helpompaa ihmisen on kouluttaa eläintä. Sitäkin voi toki myös pohtia, onko koirien aina tehtävä ihmisen mieliksi asioita?  Koirien koulutusmetodit ovat kehittyneet, mutta edelleen tulee vanhakantaisia ajatuksia esiin, joihin Anja haluaa tarjota koiralähtöisempiä ja käyttäytymistieteisiin perustuvia vaihtoehtoja. Kun tulee haasteita, on hyvä hankkia apua ajoissa.

Anjan kursseilla on aina paljon myös teoriaa, sillä ongelmien ydin on oikeastaan varsin pitkälle dilemma: ”Miten ihminen ymmärtäisi eläintä?”

Kun Anjan pakeille hakeutuu koiranomistaja, jolla on koiraongelmia, aloittaa Anja aina tarkalla hyvinvointikartoituksella  ja haastattelulla. Usein havaitaan, että koiralla on puutteita lajityypillisien

käyttäytymistarpeiden tyydyttämisessä. Luonnollisesti kaikki tietävät, että koirillakin on tarpeita ja tietoisuus koirien erilaisista käyttäytymistarpeista on lisääntynyt kiitettävällä tavalla. Mutta ongelmien

tullessa on tärkeää kartoittaa varsin tarkasti niitä hyvin yksilöllisiä tarpeita ja nähdä asioita koiran kannalta. Aina omistaja ei tule ajatelleeksi, että se pieni seurakoirakin on ihan koira isolla K:lla, jolla voi olla hyvinkin voimakkaita metsästyskäyttäytymiseen liittyviä tarpeita.

Metsästyskäyttäytymiseen liittyviä tarpeita on jokaisella koiralla, mutta toisilla yksilöillä on hyvinkin voimakkaita ja jopa rodulleen epätyypillisiä tarpeita. Mikäli koira ei saa riittävästi tyydytystä sille

merkityksellisissä tarpeissa, syntyy ongelmakäyttäytymistä. Käytös ei välttämättä ole koiran näkökulmasta ongelma, se etsii keinot toteuttaakseen omia päämääriään, mutta ihmisen näkökulmasta katsoen niistä tulee ongelmia. Monet ominaisuudet koirilla ovat synnynnäisiä ja niitä ei voi poistaa koulutuksellakaan. Kun koiraa hankkii, tulee ottaa rodun ja tietyn jalostuslinjan erityispiirteistä selvää, jolloin välttyy ainakin osasta yllättäviä haasteita.

Mikäli koira ei saa riittävästi tyydytystä sille merkityksellisissä tarpeissa, syntyy ongelmakäyttäytymistä. Käytös ei välttämättä ole koiran näkökulmasta ongelma, se etsii keinot toteuttaakseen omia päämääriään, mutta ihmisen näkökulmasta katsoen niistä tulee ongelmia.

Monenlaiseen käyttäytymiseen, joka koetaan ongelmaksi,  voidaan kuitenkin vaikuttaa ja Anja laatii aina tarkan kartoituksen ja haastattelun perusteella koulutussuunnitelman, johon sitoutuminen koko perheeltä on hyvin tärkeää. Suunnitelmaan voidaan tehdä aina muutoksia, mutta sitoutuminen yhteistyöhön on kaiken A ja O.  Jotta jotain ihmisen kannalta ongelmallista käyttäytymistä voitaisiin muuttaa, se vaatii aina työskentelyä ja ihmiseltä kyvyn muuttaa omaa käytöstään.

Yhtenä vinkkinä Anja antaa myös videoimisen, josta voidaan nähdä paljon asioita mitä on vaikea kuvailla. Ei ole olemassa taikasauvaa eikä mitään taikakonsteja, joilla jokin asia voitaisiin hetkessä muuttaa. Usein ongelmat ovat syntyneet monen asian summana pidemmänkin ajan kuluessa ja siksi niiden ratkaisemiseksi vaaditaan myös keskittymistä ja systemaattista, johdonmukaista työskentelyä. Lopputulos kuitenkin palkitsee.  Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halua ottaa vastaan ohjausta ja Anjan mukaan on valitettavaa, että moni koira vaihtaa kotia vain siksi, ettei sen kanssa jaksata nähdä vaivaa haasteiden tultua eteen.

Paljon käy asiakkaita, joilla on koira, jonka ongelmat tulevat esiin tai korostuvat vain yhden perheenjäsenen kanssa. Esim. remmiräyhäämistä ei tapahdukaan kaikkien perheenjäsenten kanssa tai koira pureskelee vain yhtä perheenjäsentä. Tällöin asioita kartoitetaan ja selvitetään esim.  Kuka ruokkii, missä, milloin jne? Mitä koiran kanssa tehdään ulkona – kuka tekee ja mitä tekee?  Kuka kouluttaa koiraa? Onko erilaisia vaatimuksia ja sääntöjä? Onko joku ohjaaja epävarma esimerkiksi koiran hallinnassa? Anja kertoo, että miehillä on usein itsevarmempi asenne, he eivät siirrä koiraan epävarmuuttaan ja tämä heijastuu monenlaisessa käytöksessä. On toki aivan luonnollista että esimerkiksi suuri, voimakasluonteinen koira voi olla pienen naisen näkökulmasta paljon ongelmallisempi ja haastavampi hallita jo lähtökohtaisesti, kuin vahvan suuren miehen käsissä oleva koira ja tämän myös koira vaistoaa. On myös monia muitakin seikkoja, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen ja siksi tarkka kartoitus olosuhteista ja arjesta sekä kaikista koiraan liittyvästä on tärkeää selvittää.

 Ei ole olemassa taikasauvaa eikä mitään taikakonsteja, joilla jokin asia voitaisiin hetkessä muuttaa. Usein ongelmat ovat syntyneet monen asian summana pidemmänkin ajan kuluessa ja siksi niiden ratkaisemiseksi vaaditaan myös keskittymistä ja systemaattista, johdonmukaista työskentelyä. Lopputulos kuitenkin palkitsee

Yleisimpiin ongelmiin lukeutuu myös koiralaumassa syntyvät haasteet. Ensin hankitaan yksi koira, tämän jälkeen otetaan koiralle kaveri - mutta onko kaveri kuitenkaan aina se paras kiva kaveri?  Monia ongelmia voidaan välttää, kun hankitaan uusi koira vain oikeista syistä sekä järkevän harkinnan ja kartoituksen lopputuloksena. Miksi ajatellaan, että koira haluaa kaverin? Hankitaanko kaveri vain siksi, ettei alunperinkään ole ollut koiralle tarpeeksi aikaa ja sillä on jotain ei-toivottua käyttäytymistä, jota yritetään toisen koiran avulla hälventää? Kun on useampi koira, riittääkö kaikille aika vai onko kohta useampi ongelmakäyttäytyjä? Ollaanko hankkimassa lähtökohtaisesti jo suuria haasteita, joihin ehkä ei löydy ratkaisua olemassa olevissa puitteissa? Ollaanko valmiit tekemään työtä asioiden sujuvuuden eteen vai oletetaanko että: ”Kyllä koirat selvittelevät välinsä aikanaan” tai perinteinen: ”Se on sitten sen ajan murhe”?

Yleisimpiin ongelmiin lukeutuu myös koiralaumassa syntyvät haasteet. Monia ongelmia voidaan välttää, kun hankitaan uusi koira vain oikeista syistä sekä järkevän harkinnan ja kartoituksen lopputuloksena.

Monenlaisten ongelmien joukossa yhä vieläkin Anja näkee työssään jopa hyvin nuorena steriloituja ja kastroituja koiria, joiden leikkauksen syy on ollut erilaiset käyttäytymisen ongelmat. Kaikella kunnioituksella eläinlääkäreitä ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan, se on kuitenkin todettava, että hyvin harvassa on nimenomaan käyttäytymistieteisiin perehtyneet eläinlääkärit. Kastrointi ja sterilointi, varsinkin varhaisen kehityksen vaiheessa, kun koira ei ole kehittynyt fyysisesti mm. luustonkasvun eikä psyykkisen kehityksenkään osalta valmiiksi, voi olla syytä pohtia ensisijaisesti käyttäytymistieteisiin pohjautuvaa lähestymistapaa koiran käyttäytymisen ongelmien ratkaisemiseksi. Sterilointi ja kastrointi voivat toki helpottaa joitain ongelma-alueita, mutta vastaavasti siitä voi syntyä myös lisäongelmia. Isoilla roduilla luustonkehityksen ollessa kesken, ei tulisi aivan heppoisin perustein suorittaa kastraatiota / sterilisaatiota. Kastroinnilla ja steriloinnilla voi olla vaikutusta myös koirien luonteeseen. Hyvin aran ja epävarman, hermoheikon koiran elämästä voi tulla vielä ahdistavampaa ja pelkotilat jopa lisääntyä. Jos ongelmien alkulähde on nimenomaan voimakas arkuus ja pelko, voi alkuperäinen ongelma siis jopa pahentua, kun koira leikkautetaan.

Monenlaisten ongelmien joukossa yhä vieläkin Anja näkee työssään jopa hyvin nuorena steriloituja ja kastroituja koiria, joiden leikkauksen syy on ollut erilaiset käyttäytymisen ongelmat.

Erilaiset puremisongelmat ovat varsin yleisiä ja Anja kertoo, että taustalla yhtenä suurena ongelmana on, että koirilla on niin sanotusti ”liian pieni elämä” sen lisäksi ettei koirien elekieltä osata tunnistaa.

Toisena tulevat koirien erilaiset kiputilat ja sairaudet. Pureminen on äärimmäistä konfliktikäyttäytymistä, johon voi johtaa epäjohdonmukainen käsittely, epäluottamus omistajaa kohtaan, käyttäytymistarpeiden tyydyttämättömyys ja turhautuminen, esim.  koirien oman pakoetäisyyden määrittely väärällä tavalla ohitustilanteissa. Koiralla voi olla resurssiaggressiota myös omistajaa kohtaan, koira vartioi resurssejaan ja niistä ongelmista voidaan päästä esim. muokkaamalla ympäristöä sekä jakamalla resurssien arvoa jne. Omistajan toiminnalla on iso merkitys koiran reaktioihin ja siihen, lähteekö tilanne eskaloitumaan vai päästäänkö rauhaan.

Anja kertoo, että koulutus ei suinkaan ole pelkästään ongelmallisiin tilanteisiin keskittymistä. Anjan mukaan hienointa on ollut havaita, että tiedon valtatieltä moni on saanut poimittua kultajyviä ja ovat pystyneet suodattamaan ja soveltamaan hankkimaansa tietoa erinomaisesti sekä siten saavuttamaan koiriensa kanssa hienoja yhteisiä hetkiä mukavien yhteisten harrastusten parissa. Koirien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kiinnitetään yhä paremmin huomioita ja koirien käyttäytymistarpeiden ja virikkeiden huomioimisen lisäksi koirille tarjotaan hierontaa, jumppaa, fysioterapiaa sekä huomioidaan myös ravitsemukselliset seikat. Koirien psyykkiseen hyvinvointiin voi jokainen omistaja vaikuttaa paljon kuuntelemalla koiraa ja tarkkailemassa sen toimia arjessa ja erilaisissa toiminnoissa ja touhuissa. Esimerkiksi koirien elekielestä löytyy paljon tietoa ja elekielen havainnointi on tärkeää, jotta pystyy ennakoimaan ongelmatilanteiden  syntymistä. Luonnollisesti tässäkin on muistettava kohtuus, sillä kaiken tiedon valossa on kuitenkin kyettävä elämään koiran kanssa arkea, harrastamaan ja ulkoilemaan rennosti ja vapautuneesti ilman että jokaista korvan tai hännän liikahdusta pitää ryhtyä tulkitsemaan ja syvällisesti analysoimaan.

Anjan mukaan hienointa on ollut havaita, että tiedon valtatieltä moni on saanut poimittua kultajyviä ja ovat pystyneet suodattamaan ja soveltamaan hankkimaansa tietoa erinomaisesti sekä siten saavuttamaan koiriensa kanssa hienoja yhteisiä hetkiä mukavien yhteisten harrastusten parissa.

Tärkeämpää on havainnoida aina kokonaisuutta, ja yleistä tunnetilaa missä ollaan. Siinä kohtaa voidaan usein myös kysyä, halutaanko vahvistaa sitä? . Anja esittää jälleen mentoriltansa lainatun ajatuksen: ”Oletko sinä koirallesi ”ankeuttaja” vai ”mahdollistaja”?”  Ihminen on vastuussa keskusteluyhteyden luomisesta koiran kanssa, reilulla ja koiralähtöisellä tavalla. Vuoropuhelu koirien kanssa on mahdollista, kun puhutaan koirien kanssa samaa kieltä. Kumpi sinä olet koiran silmissä? Ankeuttaja vai Mahdollistaja? Tällä on hyvin paljon merkitystä siihen, miten koira käyttäytyy.

Koirien elekielen tulkinta on kuitenkin mielenkiintoista ja antoisaa, sitä voi opiskella koko ajan lisää, mutta tulkinta on toisinaan silti edelleen haastavaa. Helpointa on aloittaa Anjan mukaan seuraamaan niitä kaikkein helpoimmin havaittavia asioita, kuten koiran yleisolemusta ja häntää. Koiran koko kehon asento, pään ja korvien eleet, liikkumistapa ja häntä kielivät todella paljon.  Esimerkiksi laskeeko koiran säkä, onko korvat eteenpäin vai taaksepäin, liikkuuko koira jännittyneesti ja jäykästi sekä hitaasti, onko häntä ylhäällä vai alhaalla vai peräti koipien välissä? Edelleen on vallalla esimerkiksi ajatus, että häntäänsä heiluttava koira on aina automaattisesti jollain tapaa  iloinen ja ystävällinen. Elekieleen liittyvät rauhoittavat eleet ja sijaistoiminnot ovat lisääntyvässä määrin tulleet ihmisten tietoisuuteen, mutta siitä huolimatta varsin usein näitä eleitä ja käytöstä ei osatakaan tulkita oikein. Se voi aiheuttaa jopa turhia konfliktitilanteita tai turhaa stressiä eläimelle, jotka olisivat olleet estettävissä.

Koira, jolla on pattitilanne vaikkapa koulutuskentällä ja se nuuhkii maata tai pissailee sinne ja tänne tai syö ruohoa ja kierii maassa, on sillä hetkellä siinä tilassa että se tarvitsee hetken hengähdystaukoa. Ohjeet ovat olleet koiralle kenties ristiriitaisia tai liian paineistavia tai koira ei ymmärrä ja osaa -  koira ei pysty suorittamaan annettuja tehtäviä. Koira ei ole siinä tilanteessa parhaassa mahdollisessa tunnetilassa edes oppiakseen yhtään mitään ja pahinta, mitä voisi tehdä, olisi lähteä rankaisemaan koiraa ja ajatella sen vain ”kettuilevan” omistajalle ja koiran vaativan vain ”kunnon käskytystä”. Kun paineistusta tai koiran kannalta epäselviä ohjeita jatketaan, koiran stressitasot vain nousevat ja se heijastuu yleisolemukseen. Ohjaaja turhautuu helposti tässä tilanteessa ja turhautuminen ei lainkaan helpota koulutushetkeä.

Koira, jolla on pattitilanne vaikkapa koulutuskentällä ja se nuuhkii maata tai pissailee sinne ja tänne tai syö ruohoa ja kierii maassa, on sillä hetkellä siinä tilassa että se tarvitsee hetken hengähdystaukoa.

Konfliktikäyttäytyminen on normaali elimistön mekanismi erilaisissa haastavissatilanteissa, ”taistele tai pakene”. Jos tilanne eskaloituu, koira saattaa lamaantua täysin, ei kykene edes pakenemaan. Monissa

erilaisissa tilanteissa esiintyvä koirien ”jäätyminen” ei tarkoitakaan koiran olevan tyyni ja rauhallinen, levollinen ja rento vaan koira esittääkin näitä äärimmäisiä konfliktieleitä ja se ei kykene välttämättä

muuta kuin olemaan paikallaan, seisomaan, istumaan tai makaamaan. Monen ihmisen silmissä tällainen koira voi kuitenkin vaikuttaa rentoutuneelta ja siltä että ”se ei välitä yhtään”. Koira esittää siinä tilanteessa kyllä  rauhoittavia eleitä, joilla se rauhoittelee itseään ja mahdollisesti jotain kohdetta (ihminen, toinen koira tms.) Koira esim. kääntää katsetta, lipoo huuliaan ja olemus kertoo, ettei koira halua konfliktia vaan väistää mielellään, vaikka ei pysty välttämättä liikkumaan tai liikkuu hyvin hitaasti. Näitä tilanteita tulee arjessa joskus vaikkapa eläinlääkärikäynneillä, kynsien leikkauksessa tai harjaamisessa. Sitten tuleekin se tilanne, että koira rähähtää ja käykin vaikkapa harjaajan käteen kiinni. Tuliko tilanne yllätyksenä? Eikö koira kertonut aikeistaan? Onko koira vihainen ja arvaamaton ja miten yhteiselon nyt käykään?

Sijaistoiminnot ja rauhoittavat eleet - mitä ne ovat?

Turhat purematkin olisi usein vältettävissä, kun ymmärrettäisiin koirien kertomaa paremmin. Koira on koira ja se kertoo asioista koiramaisilla keinoilla. Kun on ahdistava tilanne, koirat yrittävät selviytyä niistä koiramaisilla tavoilla. Koirilla on rikas ja hienostunut elekieli. Hankalassa tilanteessa koirat eivät aina heti tiedä miten pitäisi toimia, etenkin jos taustalla ei ole opittua käytösmallia. Tästä saadaankin sitten sopiva aasinsilta siihen, miten ongelmat syntyvät. Kun koira ei ymmärrä ihmisten aikeita, sitä jännittää vaikkapa kynsien leikkuu, se yrittää kertoa ettei se ymmärrä asiaa ja sitä pelottaa. Ihminen ei ole hoksannut opettaa ja totuttaa asiaa sillä tavalla, että kyseinen yksilö olisi ymmärtänyt asian olevan pieni ja turvallinen rutiinijuttu. Koirasta tilanne on hyvin epämiellyttävä, jopa ehkä kivulias, jos leikataan kynttä liian paljon ja se oppii käyttämään hampaitaan tilanteessa. Tästä syntyy ongelmia jatkossa ja kynsien leikkaukseen alkaa liittyä vahvoja tunnetiloja puolin ja toisin. Sen jälkeen jo pelkkä kynsisaksien esittely koiralle saa siitä esiin demonisen ilmestyksen tai se katoaa sohvan alle piiloon. Ongelma on syntynyt.  Ongelmaan on onneksi mahdollista vaikuttaa, mutta se vaatii toki omistajalta asiaan paneutumista. Taikasauvaa ja hokkuspokkuskeinoja ei ole olemassa.

Koirat ovat meille ihmisille tärkeitä ja rakkaita. Monesti ihmisillä on omista koiristaan tietynlaisia odotuksia ja toiveitakin. Elokuvien ja tarujen sankarikoirat ovat kuitenkin myyttejä. Pitäisi nähdä oma koira aina koirana ja yksilönä. Mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet erilaisissa tilanteissa? Millaisista asioista koira pitää ja mistä se ei pidä? Kun hankitaan koira, tulisi hyväksyä että on hankittu todellakin siis ihan elävä olento ja aivan oma ainutlaatuinen yksilönsä. Koirat ovat opportunisteja ja nekin rakastavat elämää, niillä on tunteet ja omat tarpeet. Koirien maailmassa erilaiset resurssit ovat tärkeitä ja tärkein resurssi on koiran oma henki, osalle nartuista edes omien pentujen henki ei ole niin merkityksellinen. Omistajakin on vain yksi resurssi muiden joukossa. Resurssit jos ovat uhattuna, niistä pidetään kiinni tasan niin kauan kuin se koiran itsensä kannalta on järkevää ja myös tilanteet vaihtelevat.  Eläimen koulutuksessa tämä perusasia tulee huomioida – eläin toteuttaa mielellään sille kannattavia toimintoja. Esimerkiksi suojelukoirat ovat oppineet toimimaan tietyllä tavalla, koska niiden ominaisuuksia on vahvistettu ja koira kokee sen toiminnan mielekkäänä. Huume- ja rahakoirat käyttävät nenäänsä ihmisen apuna, koska hajukuvan löytyminen johtaa koiralle mielekkääseen asiaan tai tapahtumaan.

Elokuvien ja tarujen sankarikoirat ovat myyttejä.
 Pitäisi nähdä oma koira aina koirana ja yksilönä.
Mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet erilaisissa tilanteissa?

Koirat pystyvät tulkitsemaan meidän elekieltämme ja heijastavat tunnetilojamme. Kaikki tiedostavat olevansa vaikkapa kiireisen ja stressaavan päivän jälkeen kireämpiä ja helposti elekielemme on jäykkää ja koiran näkökulmasta katsoen jopa uhkaavaa, etenkin jos äänensävymmekin on kireä ja kuljemme otsa kurtussa. Kun olemme suuttuneita, emme välttämättä toimi järkevästi ja tämä saattaa aiheuttaa koirien ja ihmisten yhteiseloon konflikteja. Ihminen voi hyödyntää tietoisesti rauhoittavia eleitä kommunikoidessaan koirien kanssa ja välttyä monilta ikäviltä tilanteilta.

Monet ihmisen luontaiset tavat esimerkiksi silmiin katsominen, eteenpäin kumartuminen, halaaminen ja hymyily hampaat esillä ovat sitten koiran näkökulmasta katsoen kaikkea muuta kuin rauhoittavia eleitä. Osa koirista tottuu meihin hieman omituisen näköisiin, hännättömiin, korvattomiin ja erikoisesti kahdella jalalla kulkeviin otuksiin ja meidän pohjimmiltaan hyväntahtoiseen käsittelyyn, joka koirien kannalta on kuitenkin jopa uhkaavaa tai haastavaa.  Kuitenkin koirien kanssa elämä helpottuu, kun ymmärrämme koiraa ja pyrimme hieman paremmin kommunikoimaan myös elekielellä, joka on koirille ymmärrettävämpää ja myös tilanteita rauhoittavaa.

Mikä on hienointa yhteiselämässä koiran kanssa? Onko koira paras ystävä, karvainen terapeutti – vai miksi minulla on koira/ koiria? Elämä koirien kanssa on parhaimmillaan erittäin antoisaa, vaikka erilaisia haasteita tulee varmasti jokaiselle.  Kun ymmärtää että koirat ovat koiria ja ne tekevät mielellään koiramaisia asioita, ollaan hyvällä tiellä. Koiria saa ja voi hemmotella, mutta ei pidä unohtaa että jokainen koira on silti koira,  jolla on ne koiramaiset tarpeet.

Mikä on hienointa yhteiselämässä koiran kanssa?
Onko koira paras ystävä, karvainen terapeutti – vai miksi minulla on koira/ koiria?

Anja Lahti on hyödyntänyt Petotestejä® omassa työssään ja omien koiriensa kanssa jo pitkään ja hän on ollut mukana järjestämässä monia testipäiviä. Yhteistyö lämminhenkisen ja asiantuntevan Anjan kanssa on aina ollut erittäin antoisaa ja kaiken keskiössä on koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi. Petotesteissä® on mahdollista oppia omasta koirastaan paljon;  on mahdollista tehdä omasta koirasta havaintoja, varsin paljon arkielämän normaaleista toiminnoista eriävällä tavalla. Monet yllättyvät oman koiransa käyttäytymisestä ja reaktioista. Sekä oman koiran testisuoritus että myös muiden testien seuraaminen tarjoavat oivan mahdollisuuden oppia paljon lisää koirien luonteesta, elekielestä ja käyttäytymisestä. Testien myötä tarjoutuu tilaisuus päästä tutustumaan siis omaan koiraansa ja sen ominaisuuksiin yhä syvällisemmin ja oppia ymmärtämään omaa koiraansa entistä paremmin. Tämä kaikki edistää koirien hyvinvointia.

Anja Lahti on hyödyntänyt Petotestejä® omassa työssään ja omien koiriensa kanssa jo pitkään ja hän on ollut mukana järjestämässä monia testipäiviä. Yhteistyö lämminhenkisen ja asiantuntevan Anjan kanssa on aina ollut erittäin antoisaa ja kaiken keskiössä on koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Kun puhutaan koirien hyvinvoinnista, kaikki lähtee siitä Oikeasta Valinnasta.

Asko Sorvo on kirjoittanut aiheesta myös kirjan ”Oikea Valinta”, joka olisi syytä kaikkien koiraa hankkivien lukea huolella ja pohtia realistisesti ja rehellisesti omaa koiran hankintaa ja omistamista. Kirjaan pystyy tekemään omia muistiinpanojaan ja siitä voi siis jokainen luoda juuri itselleen räätälöidyn oppaan, joka kannattaa ottaa aika ajoin käsiinsä kirjahyllystä ja miettiä asioita aina uudelleen.  

Olemmeko me myös koiralle koiran näkökulmasta katsoen se Oikea Valinta?


Tervetuloa mukaan Petotesteihin® - testausta vuodesta 2012!
www.petotestit.com