MIELEN SUPERVOIMIA KEHITTÄMÄSSÄ?

Resilienssi-termistä on tullut ehkä jopa muotisana, jota näkee kaikkialla. Resilienssi sitä ja resilienssi tätä... Mutta mitä se resilienssi tarkoittaa koiramaailmassa? Patricia McDonell kuvaa resilienssiä kuin puun oksaksi, joka taipuu, mutta ei katkea. Itse ajattelen resilienssin ikään kuin ongenkohona, joka nousee takaisin veden pinnalle kellumaan, vaikka se olisi käynyt vähän syvemmälläkin aallon alla kalan nyppäisyn jälkeen. Valtavan suuri aalto ja heikommasta materiaalista valmistettu pieni koho aiheuttaa ikävän lopputuloksen, sen sijaan riittävän sitkeästä materiaalista valmistettu ja riittävän suuri koho tulee uudelleen pintaan, vaikka se välillä käykin pinnan alla. 

Resilienssi on kuitenkin hyvin laaja ja dynaaminen sekä monikerroksinen ominaisuus, se on kuin ”sipuli”. Sen määrittely ja arvioiminen erilaisissa tilanteissa voi olla vaikeaa, ainakin vaikeampaa kuin jonkin selvemmin ja vielä paremmin konkreettisesti määriteltävissä olevan asian, vaikkapa ontumisen arviointi. Resilienssi on psyykkinen ominaisuus ja se tarkoittaa mielen joustavuutta, selviytymiskykyä, kykyä “ponnahtaa” takaisin lähtötilanteeseen kun on koettu jokin stressaava tilanne - kuten se ongenkoho tai taipuisa puun oksa palautuu. Resilienssiin liittyy myös optimistisuus ja sinnikkyys. Näiden asioiden selvittäminen ei suinkaan ole yksinkertaista. Teorian ymmärtäminen stressistä ja sen oireista sekä fysiologisista vaikutuksista elimistössä avaa paremmin ymmärrystä myös käsitteelle “resilienssi”, jota voisi kuvata myös prosessiksi, jossa yksilön resurssit valjastetaan hyvinvoinnin ylläpitämiseen.  Tässä prosessissa ja sopeutumisen säätelyssä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselilla, HPA-akselilla, on keskeinen merkitys. Aivojen limbinen järjestelmä ja siihen läheisesti liittyvät muut aivojen rakenteet käsittelevät stressiä ja tähän prosessiin liittyvät myös erilaiset välittäjäaineet ja hormonit.

Resilienssissä on siis kyse stressin hallinnasta ja siitä, miten elimistö pääsee parhaiten tasapainoon eli homeostaasiin - jotta se on taas valmis seuraavaan haasteeseen. Stressin välttäminen ei onnistu eikä se ole edes hyödyllistä, sillä hallittu ja lyhytkestoinen nk. eustressi on voimavara ja kehittää resilienssiä, krooniseen tai liiallisesti kuormittavaan stressiin johtava distressi puolestaan vastakohta tälle. 

Yksilöerot ovat suuret ja paljon vaikuttavia tekijöitä

Koska resilienssiin vaikuttavat hyvin monet asiat, siksi yksilölliset erotkin ovat niin suuret. Resilienssin avulla yksilö kykenee sopeutumaan erilaisiin haastaviin tilanteisiin, selviytymään niistä sekä ehkäisemään kroonisen stressin syntymistä. Samoissa olosuhteissa kasvaneet ja elävät yksilöt omaavat hyvin yksilöllisen resilienssin ja siinä missä toinen yksilö kokee erittäin voimakasta stressiä, saman altistuksen kokenut toinen yksilö on resilientimpi eivätkä samat stressitekijät vaikuta siihen yksilöön samalla tavalla. Resilienssi ei ole samallakaan yksilöllä jatkuvasti vakaa ominaisuus. Resilienssiin vaikuttaviin tekijöihin kuuluu joukko biologisia, psykologisia, sosiaalisia sekä elinympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja määrittävät sen, miten eläin tai ihminen reagoi stressaaviin kokemuksiin. 

Resilienssiin vaikuttavat mm. Geeniperimä, olosuhteet ja ympäristö, sosiaaliset suhteet ja yksilön optimistisuus, psyykkinen ja fyysinen terveys mukaan lukien immuunipuolustus ja suolistomikrobisto sekä joidenkin tutkijoiden hypoteesina on, että myös epigenetiikka vaikuttaa yksilön resilienssiin. Myös yleisillä yksilön kognitiivisilla kyvyillä on vaikutusta.  Resilienssiin vaikuttavia tekijöitä on siis hyvin paljon. Esimerkiksi koirilla yleinen suuri rohkeustaso, sosiaalisuus ja hyvä emotionaalinen säätely sekä kyky sopeutua muutokseen ja osoittaa joustavuutta, ovat mitä todennäköisimmin keskeisiä osia resilienssin suhteen.

Samassa pentueessa eri yksilöiden välillä voi olla suuria eroja

Hyvä vai paha stressi?

Kaikki ihmiset sekä eläimet kohtaavat elämänsä aikana monenlaisia stressaavia tekijöitä. Ilman stressiä ei ole elämää. Jo ennen syntymää yksilö kokee stressiä ja elimistö altistuu stressitekijöille, samoin syntyessään ja myös sen jälkeen jatkuvasti kuolemaan saakka. On monia muuttuvia tilanteita, joihin yksilö joutuu sopeutumaan, toisinaan kyse on eloonjäämisestä. Emme voi siis koskaan välttää stressiä -  itseasiassa stressi kuuluu osana elämää ja parhaimmillaan se toimii myös tärkeänä elämää ylläpitävänä voimavarana. Mikäli yksilön elimistö ei kuitenkaan kykene käsittelemään stressiä ja palautumaan, tästä aiheutuu niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin ongelmia – tämän vuoksi tarvitaan resilienssiä. 

Jotta voimme ymmärtää yhä paremmin resilienssiä, tulee ymmärtää mitä stressi on ja mitä kaikkea tulee huomioida ja miten asiat limittyvät toisiinsa. Stressi voidaan määritellä hyvin erilaisin tavoin ja itsessään se on neutraali termi, vaikka usein se esitetäänkin vain ja ainoastaan negatiivisessa assosiaatiossa. Alun perin stressi on määritelty: “Elimistön epäspesifiseksi reaktioksi mihin tahansa ulkopuolelta tulevaan ärsykkeeseen” (Hintsa ym. 2019). Stressiä on tutkittu vajaat sata vuotta, stressitutkimus on lähtöisin vuonna 1936 Walter Cannonin kehittämästä teoriasta, jossa elimistö pyrkii homeostaasiin. 

Stressiin liittyy paljon erilaisia fysiologisia mekanismeja, esimerkiksi aivojen palkitsemisjärjestelmä. Hypotalamuksen tuottama dopamiinihormoni toimii aivojen välittäjäaineena, jota on kutsuttu myös mielihyvähormoniksi ja se vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään. Kun yksilö tekee jotain, jonka se kokee kannattavaksi ja mielekkääksi, dopamiinin määrä lisääntyy ja se myötävaikuttaa myös saman käyttäytymisen toistamiseen. Tutkimusten mukaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja vastaavasti krooninen stressi heikentää sitä. 

Stressi ei automaattisesti ole hyvää tai pahaa, stressin vaikutus elimistöön vaihtelee tilanteen, koetun stressialtistuksen, sen keston ja voimakkuuden sekä erilaisten yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Aivot määrittelevät stressikokemuksen. Akuutti stressi on hetkellistä tai lyhytaikaista ja elimistössä tapahtuu asioita, jotka liittyvät “taistele tai pakene”-reaktioon ja elimistö palautuu kuitenkin jälleen tasapainoon, siihen homeostaasiin. Mikäli stressitila pitkittyy, syntyy krooninen stressi, jota elimistö ei enää kykene samalla tavalla kompensoimaan ja tällöin mm. immuunivaste, ruokahalu, nukkuminen, kasvu sekä kehitys ja palautumiskyky heikkenevät. Stressitekijät voidaan jakaa 1) biologisiin (esim. nälkä), 2) fyysisiin (esim. matala tai korkea lämpötila, verenvuoto jne.), 3) psyykkisiin ja 4) sosiaalisiin. Koska koirat ovat ihmisten mukana elämässä erilaisissa tilanteissa ne altistuvat, toisin kuin muut kotieläinlajit, stressitekijöille useammin ja enemmän. Näitä yleisimpiä stressitekijöitä voivat olla mm. omistajien poissaolo, kovat äänet ja sosiaalinen vuorovaikutus muiden eläinten kanssa. 

Petotesteissä® on normaalista arjesta poikkeava konteksti, jonka tuottamia vaikutteita säädellään aina yksilöllisesti jokaiselle koiralle. Kyseessä on aina suunnitelmallinen koulutustilanne, jossa koira on aina onnistuja. 

Eustressi - distressi?

Stressiä voidaan käsitellä eustressi/distressi-paradigman kautta. Tutkijoiden mukaan eustressi on elinvoimaa lisäävä ja se stimuloi yksilöä toimimaan jossakin tilanteessa mahdollisimman tehokkaasti ja se vaikuttaa myös yksilön kognitiivisiin taitoihin positiivisesti. Distressi puolestaan heikentää elinvoimaa, esimerkiksi pitkäkestoinen eli krooninen stressi altistaa muun muassa erilaisten sairauksien synnylle sekä heikentää kognitiivisiä taitoja. Stressi voidaan esittää myös kolmena eri tasona: hyvä, siedettävä ja haitallinen stressi. Hyvä stressi on lyhytaikaista, tarkoituksenmukaista ja sopeutumista edistävää toimintaa, joka päättyy yksilön onnistumiseen ja palautumiseen. Siedettävä stressi vaatii jo enemmän ponnisteluja, jotta stressaavasta tilanteesta päästään toivottuun lopputulokseen ja kehon tasapainotilaan. Haitallista stressi on silloin, kun yksilö ei palaudu stressitilanteesta ja kun stressinsäätelymahdollisuudet ovat kehityshistorian,  yksilöllisten ominaisuuksien tai selviytymiskeinojen osalta puutteellisia. 

Valinnanmahdollisuudet vähentävät stressiä. Yksilön kokemaa hallinnan tunnetta tilanteessa pidetään psykologisesti ja fysiologisesti hyvin tärkeänä. Luonnossa eläimet pystyvät yleensä kontrolloimaan saamiensa stimulaatioiden määrää ja laatua suorittamalla erilaisia käyttäytymismalleja, kuten lähestymällä, etääntymällä, hyökkäämällä tai piiloutumalla, kunnes niiden saama stimulaatio on yksilölle hyväksyttävällä tasolla tai kunnes yksilön odotus stimulaatiosta täyttyy.  Nämäkin asiat ovat Petotesteissä® huomioitu, esimerkiksi testi alkaa hajukuvalla, jossa koira pystyy orientoitumaan tapahtumiin (itse pedoissa on samoja hajuja kuin hajukuvissa), koirat saavat ottaa vapaasti etäisyyttä petoon ja ne saavat liikkua vapaasti alueella, liina on vain ja ainoastaan turvallisuusvaruste. Testin kesto on myös aina yksilöllinen (muutama minuutti itse petokohtaamista on keskimääräinen kestoaika, maksimissaan noin 15-20minuuttia) pyrkien antamaan koiralle mahdollisimman hyvän menestymisen tunteen, koiran eleitä tarkkaan lukien ja seuraten koiran käyttäytymistä tilanteessa. Tarvittaessa koulutustilannetta ei edes aloiteta tai se keskeytetään, mikäli se on koiran edun mukaista. Koira ja sen hyvinvointi on kaiken keskiössä.  

Koulutustilanne alkaa aina hajukuvalla.

On huomioitava aina, että käyttäytyminen on kontekstisidonnaista, mikä tarkoittaa sitä, että ympäristö ja olosuhteet sekä eläimen tila vaikuttavat käyttäytymiseen. Esimerkiksi koira, joka stressaantuu autossa matkustamisesta voimakkaasti on jo lähtökohtaisesti suuremmalla stressikuormalla lastattu uuden ja oudon tilanteen tullessa (esim. Koulutus- ja testitilanne) kuin koira, joka suhtautuu neutraalisti autoiluun. Tällä voi olla vaikutusta koiran tekemiin valintoihin siinä hetkessä. Tämäkin on kuitenkin vain koiran omistajalle tärkeä lisätieto koirasta ja sen ominaisuuksista jatkon kannalta ja koiran stressiherkkyys voidaan paremmin ottaa huomioon muissakin yhteyksissä. 

Resilienssin kehittämisestä

Resilienssiä voidaan kehittää ja menetelmiä on monenlaisia. Toistaiseksi monet tutkimukset ovat enemmänkin ehkä painottuneet resilienssin heikentämisen haittojen selvittämiseen, kuin varsinaisesti siihen kehittämiseen, etenkin kun puhutaan lemmikkikoirista. Olen tehnyt opinnäytetyön Tampereen yliopiston järjestämässä käyttäytymisanalyysiperusteisessa eläintenkouluttajakoulutuksessa v. 2023, jossa aiheenani oli koirien resilienssin kehittäminen Petotestien® avulla. Opinnäytetyön idea nousi alun perin lukuisasta asiakaspalautteesta tulleesta tarpeesta selvittää tätä resilienssiasiaa tarkemmin.  Enää ei ole mahdollista, että kyse olisi vain joistain oudoista pikku yhteensattumista, sillä näitä palautteita on kertynyt vuosien mittaan niin suuri joukko ja ne ovat hyvin samankaltaisia. Näissä palautteissa on kerrottu, miten valtavan monen koiran itsevarmuus on lisääntynyt merkittävällä tavalla yhden ainoan testikäynnin jälkeen, erityisesti nimenomaan karhutestin jälkeen. Monenlaiset ongelmaksi koetut käyttäytymiset esim. Remmirähjääminen, reaktiivinen käyttäytyminen joissain tilanteissa tai uusissa paikoissa jännittäminen ovat omistajien mukaan oleellisesti helpottaneet ja sen jälkeen myös muita koulutusmenetelmiä on voitu paremmin hyödyntää. Joukossa on ollut paljon koiria, joiden tilanne on vaikuttanut ennen testausta jopa toivottomalta, omistajat koettaneet hakea apuja monelta suunnalta ja osalle koirista on ollut hyvin murheellisiakin ennusteita. Palautteet ovat tulleet omistajilta spontaanisti ja näitä raportteja tulee viikoittain lisää myös testipaikoilla, siksi aihe on kovin tärkeä. Kysymys on näiden koirien kohdalla ollut paremmasta psyykkisestä sopeutumiskyvystä, palautumiskyvystä ja kyvystä myös kehittää itsevarmuutta ja sinnikkyyttä - kyse on siis resilienssistä.  

Kaikki koirat hyötyvät mahdollisimman hyvästä resilienssistä -  työkoirien kohdalla tämä vaatimus vain korostuu,
jotta työtehtävien suorittaminen helpottuu ja koirien kyky palautua työtehtävistäkin paranee. 

Koirien käyttäytymisen muutos on ollut siis omistajien havaintojen perusteella kytköksissä suoraan koulutustapahtumaan. Palautteissa on tullut esiin mm. Koirien kyvyn sopeutua uusissa tai aiemmin jännittävissä tilanteissa on raportoitu kasvaneen, monet pelkotilat ovat helpottaneet selvästi sekä toisille koirille remmissä aggressiivisesti käyttäytyneiden ja muutoin tietyissä tilanteissa reaktiivisesti käyttäytyneiden koirien omistajat ovat kertoneet oireiden laantuneen oleellisesti testin jälkeen. Koirien omistajat ovat raportoineet asioita, joita ei voida testitilanteessa useinkaan havaita. Esimerkiksi koirien itsevarmuuden kohoaminen voidaan joskus havaita toki heti välittömästi testin jälkeen, mutta usein miten omistaja havaitsee asian testien jälkeen. Tämä on näkynyt omistajien kertoman mukaan myös harrastuskentillä ja työtehtävissä eri tavoin.

Myös tämän opinnäyteprojektin koirissa havaittiin vastaavaa. Petotesteissä® otetaan huomioon koirat aina yksilöllisesti, koulutus- ja testaustilanteen tapahtumat muovautuvat koiran ja sen reaktioiden mukaan, toiminta tapahtuu aina koirien ehdoilla. Läsnä ovat elementit, jotka ovat myös tutkitusti resilienssin kehittämisessä tärkeitä esim.: 

1) koira saa toimia itsenäisesti ja tuottaa omilla valinnoillaan itselleen menestymistä

2) koiralla säilyy hallinnantunne 

3) omistaja tai ohjaaja on sosiaalinen tuki koiralle ja ohjaajaa myös tarvittaessa ohjataan koiran kannustamiseen ja kehumiseen. 

4) tilanteen kulku on koiralle ennakoitavissa, testi alkaa kauempaa hajukuvalla 

5) koulutustilannetta säädellään jatkuvasti koiraa lukien, välttäen tarpeetonta koiran fyysistä tai psyykkistä kuormitusta. 

Hallitut haasteet ja niistä selviytyminen on tutkitusti yksi tärkeä osa resilienssin kehittämistä. Petotesteissä® hyödynnetään mm. luontaisia positiivisia vahvisteita sekä sosiaalisesti välittynyttä positiivista vahvistusta. Koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi liittyy oleellisesti resilienssiin ja me ihmiset olemme tärkeässä roolissa tässä kokonaisuudessa. Koirat elävät meidän ihmisten keskuudessa varsin tiiviisti ja koirat ovat ihmisiin nähden alisteisessa asemassa – me vastaamme koirien resursseista ja tarjoamme niille mahdollisuuksia, olemme vastuussa koirien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös koirien psyykkinen palautumiskyky, resilienssi. 

Erilaiset asiat limittyvät toisiinsa ja yhden pienen palan puuttuminen ei aiheuta vielä katastrofia kokonaisuudessa, mutta tärkeiden peruselementtien tai liian monen palan puuttuminen sortaa rakennelman. Joskus suurimpana haasteena ei ehkä olekaan niinkään itse koira ja sen mahdollinen haasteellinen käyttäytyminen, vaan kyseessä saattaa olla enemmänkin aivan ymmärrettävät inhimilliset tekijät - meidän ihmisten odotukset tai ennakkokäsitykset, perusarjen kiireet ja muut elämän haasteet tai jopa turhautuneisuus pitkäaikaisten haasteiden keskellä. Nämä voivat olla tilanteessa edistymistä estäviä tekijöitä ja tehtäväni kouluttajana on tarvittaessa kannustaa eläinten omistajia näidenkin haasteiden äärellä. Jokainen rakastaa lemmikkiään ja haluaa sille parasta. 

Opinnäytetyön esityksestä Tampereen yliopistolla

Opinnäytetyöstä

Opinnäytetyössäni oli mukana kahdeksan erilaista aiemmin meille tuntematonta koiraa, joiden omistajat epäilivät koirilla olevan ongelmia epävarmuuden kanssa. Epävarmuus käsitteenä on tietenkin hyvin laaja ja monivivahteinen. Koirista kerättiin laaja taustakartoitus sekä suoritettiin perustason arviointi videoimalla ja havainnoimalla ennen Petotestit® karhutestiä omistajan kanssa yhdessä sovitulla tavalla, niin että edes osa koiran haasteista tulisi jotenkin havaittavasti esiin. Intervention eli karhutestin jälkeen omistajan tuli piti päiväkirjaa ja seurata koiran reaktioita ja käyttäytymistä normaalissa arjessa ja harrastuksissa. Noin puolentoista — kahden viikon jälkeen testistä suoritettiin vielä intervention jatkona toimiva lopputapaaminen ja omistajien haastattelu, tehden havaintoja ja videoiden normaalia lenkkeilytuokiota. Koirien omistajien laatimat päiväkirjaraportit olivat pääroolissa tulosten arvioinnissa. Mitä tarkempia raportteja ja seurantaa olivat omistajat laatineet, sen tarkemmin pystyttiin myös arvioimaan tuloksia. Kahdeksasta koirasta neljällä pystyttiin selkeästi osoittamaan kehittymistä ja havainnot lopputapaamisessa olivat yhteneväiset omistajan raporttien kanssa. Kahdella koiralla päiväkirjamerkintöjen puute vaikeutti arviointia, vaikka keskusteluissa kävi ilmi kuitenkin pientä kehitystä ja lopputapaamisessa havaittiin positiivisia muutoksia. Yksi koira ontui valitettavasti lopputapaamispäivänä eikä voitu toteuttaa suunnitelman mukaisesti havainnointia ja myöskin hieman puutteelliset päiväkirjamerkinnät heikensivät loppuarviota. Yhdenkään koiran kohdalla ei kuitenkaan tullut esiin koulutustilanteesta johtuvaa tilanteen heikkenemistä, vaan jokaisen kohdalla oli havaittavissa jonkinlaisia positiivisia muutoksia, vaikkakin pieniä ja niitä ei oltu päiväkirjamerkintöihin kirjattu. 

Laajan taustatietokyselyn tarkoituksena oli selvittää kokonaisvaltaista hyvinvointia, sillä se on hyvin tärkeässä roolissa tässä asiassa. Opinnäytetyössä hyödynsin mm.  KOIRIEN TARVEHIERARKIAMALLIA. 

1. Fysiologiset tarpeet:
- veden saanti - ravinnon saanti
- liikunnan mahdollisuudet
- suojan saaminen, häiriöttömän lepopaikan saaminen
- sairauksien hoito

2. Turvallisuustarpeet:
- mahdollisuus tehdä omia valintoja, vaikuttamismahdollisuus
- turvallisuuden tunne
- mahdollisuus tehdä tarpeensa
- ennaltaehkäisevä terveydenhoito, mukaan lukien esim. Loimitus jne.

3. Sosiaaliset tarpeet:
 - sosiaalisen kontaktin ja tuen mahdollisuus

4. Eheyden tarpeet:
- positiivisen/ei-rankaisuihin perustuvan koulutuksen ja käyttäytymisen tukemisen tarjoaminen

5. Kognitiiviset tarpeet:
 - kognitiivinen stimulaatio, virikkeet (Griffin ym. 2023.) 

Miksi resilienssi voi kehittyä Petotesteissä®?  

Petotesteissä® koira saa kokea yksilöllisesti asetetun, hieman haasteellisen kohtaamisen konepedon    kanssa, mutta tilanteen stressialtistus on hallittua ja koiralla on vapaa mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa ja käyttäytymiseensä. Tilanteen tarkoitushan ei ole tuottaa maksimaalista paineistumista saati pelotella, vaikka pedoista ei kavereita tehdäkään.  Koiralla säilyy koko ajan hallinnan tunne tilanteessa ja tilanteet ovat tarvittaessa tauotettu sekä testien kestoa on mahdollista helposti säädellä siten, että koira ei koe tarpeetonta stressialtistusta. Tutkimuksissa on osoitettu, että sopivasti hallitut haasteet ja niistä selviytyminen on tutkitusti yksi tärkeä osa resilienssin kehittämistä. Tutkimusten  mukaan nimenomaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän aivojen palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja se lisää dopamiinituotantoa ja myötävaikuttaa saman käyttäytymisen toistamiseen. Siksi onnistumiset ovat tärkeitä ja Petotesteissä® kaikki koirat onnistuvat koiran näkökulmasta katsoen ja tuottavat omilla valinnoillaan itselleen menestymistä. 

Tärkeitä elementtejä ovat myös ennakoitavuus, joka on läsnä alusta asti. Jonkinlainen vaikutus todennäköisesti on myös aidoilla hajuilla, sekin liittyy joka tapauksessa ennakoitavuuteen ja epigenetiikan osuutta kun ei voi unohtaa, voi taustalla olla epigeneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat asiaan. Hiirillä ainakin tällaista tutkimusta on tehty ja todettu, että epigeneettinen tausta vaikuttaa hajuihin reagoimiseen. On muistettava, että koiran hyvinvointi koostuu monesta seikasta, se on laajempi kokonaisuus eikä kaikkia kokonaisuuksia ole mahdollista helpottaa yksittäisillä eikä edes useammin toistetuilla Petotesteillä®. Meilläkään ei ole mitään hopealuotia, joka toimisi kaikkiin ongelmiin.

Resilienssistä ja sen kehittämisestä on varsinkin humaanipuolella paljon erilaisia tutkimuksia ja menetelmiä, esimerkiksi yksi laajimmista on sotilaskäyttöön kehitetty MRT-ohjelma (Master Resilience Training). MRT:n kehittäjä, psykologian professori Martin E.P. Seligman tunnetaan positiivisen psykologian isänä. Hän on tutkinut  kolme vuosikymmentä epäonnistumisia, opittua avuttomuutta ja optimismia. Humaanipuolella tätä ohjelmaa on tutkittu yli 1,1 miljoonan ihmisen joukossa, jossa erilaiset traumat ovat yleisiä ja myös keskimääräistä vakavampia: Yhdysvaltojen armeijassa. Hyvin paljon on kuitenkin tehty erilaisia kokeita ja tutkimuksia sekä havaintoja erityisesti siitä, miten ihmisen tai eläimen resilienssiä voidaan heikentää. Eläinkokein on todettu, että nk. opitun avuttomuuden tilaan voidaan saattaa käytännössä mikä tahansa eläin, jopa torakka. Opittu avuttomuus terminä kehitettiin 1960-luvulla ja se on ikään kuin resilienssin vastakohta, koska resilienssin kehittämisessä on suuressa roolissa yksilön optimistinen asenne, joka opitusti avuttomalta ihmiseltä tai eläimeltä puuttuu jopa kokonaan. Tähän optimistiseen asenteeseen ja sen kehittymiseen liittyvät erilaiset onnistumiset ja hallinnan tunne tilanteissa, joiden kautta eläin oppii myös tekemään itselleen menestystä tuottavia päätöksiä jatkossakin. Näin eläin harjoituttaa mielen joustavuutta, joka näkyy resilienssin kasvamisena. 

Yksilön resilienssin kehittämistä on kuvattu myös “psykologisena fitnessinä”, koska vastaavalla tavalla kuin kehoa voidaan valmentaa ja treenata, myös resilienssiä voidaan kasvattaa asteittain. Erilaisissa humaani- ja eläinpuolen tutkimuksissa on tarkasteltu monia erilaisia tapoja, tutkimuksissa on keskitytty erityisesti immuniteettiin, neurobiologisiin, endokriinisiin ja keskushermostoon sekä siihen, miten jokin käyttäytyminen tuottaa lisää stressinsietokykyä. Tutkimukset ovat osoittaneet niin humaani- kuin eläintutkimuksissakin, että yksilöt, jotka ovat altistuneet stressaaviin tilanteisiin maltillisesti ja kokeneet niissä hallinnan tunnetta sekä menestymistä, pystyvät myöhemmin selviytymään erilaisista haasteista paremmin.  Tämän vuoksi Petotesteissä® omistajia ohjeistetaan tarkoin huolehtimaan siitä, että koiralla säilyy aina hallinnan tunne sekä valinnanmahdollisuudet, jos koira haluaa ottaa etäisyyttä, koiraa ei saa estää poistumasta tilanteesta tai ottamasta haluamaansa etäisyyttä petoon. Koiran on koettava tilanteessa täydellinen hallinnan tunne ja vapaus valintoihin, koiraa ei käskytetä tai pakoteta millään tavalla tilanteessa. Tämä on huomioitu myös testialueen valinnassa - Petotestejä® ei koskaan suoriteta pienissä ahtaissa tiloissa, esimerkiksi jääkiekkokaukalossa tai vastaavassa tilassa, joissa koiran näkökulmasta katsoen “maailma loppuisi” eikä vaihtoehtoja olisi tarjolla. Emme myöskään järjestä koulutustilanteita suurissa massatapahtumissa, joista tulee väistämättä liikaa häiriötä. Jokaisen koiran kohdalla on aina mahdollista rauhoittaa tilanne niin, että paikalla on vain ja ainoastaan kouluttaja-testaaja Asko Sorvo ja koirakko. 

Petotesteissä® koira saa kokea yksilöllisesti asetetun, hieman haasteellisen kohtaamisen konepedon    kanssa, mutta tilanteen stressialtistus on hallittua ja koiralla on vapaa mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa ja käyttäytymiseensä. Tilanteen tarkoitus ei ole tuottaa maksimaalista paineistumista saati pelotella, vaikka pedoista ei kavereita tehdäkään.

Koirat huomioidaan aina yksilöinä ja omistajille pyritään tarjoamaan ajatuksia myös jatkoon, jotta yhteiselo koiran kanssa olisi mahdollisimman antoisaa ja mukavaa kaikille. Mitä enemmän ja paremmin omaa koiraansa ymmärtää, sitä enemmän voi toimia koiralle reilulla tavalla erilaisissa koiraa koskevissa päätöksissä ja valinnoissa. Koirat eivät käytännössä voi valita omistajaansa, siksi meillä ihmisillä on suuri vastuu koiriemme hyvinvoinnista. Koulutuksesta voidaan parhaiten hyötyä ja sillä vaikuttaa käyttäytymisiin silloin, kun samalla huomioidaan koirien laji- ja rotutyypilliset sekä ennen kaikkea yksilölliset tarpeet. Hienoimmatkaan luksusherkut ja hemmotteluhoidot eivät kompensoi perustarpeiden puutteita. Toisinaan koiraharrastus on helposti liian ihmislähtöistä, ihmisten toiveiden mukaan toimimista, unelmien täyttymisen odottamista, ennakkokäsityksiä, kontaktipelejä ja harrastamista toisinaan jopa täysin ihmisen ehdoilla. 

Petotesteissä® koirat saavat olla juuri sellaisia koiria kuin ne ovat. Niillä ei ole käytännössä valmista toimintamallia tilanteessa välttämättä, jos ei ole petokohtaamisia tullut aiemmin. Koirat saavat hallitussa tilanteessa ratkaista haasteet itsenäisesti, tuottaa omilla valinnoillaan itselleen tilanteessa menestymisen, omien sen hetkisten tarpeiden ja muiden tekijöiden summana. Testeissä ei aseteta niille valmiiksi odotuksia tai toiveita vaan toimitaan koirien ehdoilla, koirien valintoja mahdollisimman pitkälle tukien ja hetkessä eläen. Vaikka koira olisi käynyt useamman kerran testeissä, jokaisella kerralla sen toiminta huomioidaan sen päivän tilanteen mukaan.

Termi "preferenssi" tarkoittaa eroa motivaation voimakkuuden välillä - tavoitteleeko vai haluaako välttää jotain resurssia tai ärsykettä sekä motivaatiota tavoitella tai välttää toista. Preferensseistä voidaan puhua silloin kun resurssit ovat vaihtoehtoisia esim. Resurssit voivat olla vaihtoehtoja eläimen näkökulmasta, eli erilaisia tapoja tyydyttää samaa positiivista motivaatiota tai edistää yleistä negatiivista motivaatiota. Myös ennakoiva käyttäytyminen petokohtaamisessa voi toimia preferenssinä, koiralla on tilanteessa erilaisia vaihtoehtoja. Ennakoiva käyttäytyminen määritellään yleisesti laajasti tavoitteellisesti suunnatuksi aktiviteetin kasvuksi, joka edeltää ennustettavaa tapahtumaa ja se sisältää esimerkiksi sisäiset valmiusmekanismit. Erilaisia tutkimuksia on tehty mm. Delfiineillä, punapandoilla ja gorilloilla. Petotesteissä® tämäkin asia huomioidaan ja edelleen se yksilön valinnanvapaus on suuressa roolissa – koira toimii itsenäisesti, omin pienin tai suurin tassuin ja tekee valinnat omasta näkökulmasta katsoen.  

Petotestit® kehittyvät jatkuvasti

Eräs tutkijatiimi (Rooney ym. 2016) toteaa oman tutkimuksensa päätteeksi: ”Pelkokäyttäytymisen kehittyminen on osittain perinnöllistä, mutta myös ympäristöllä ja oppimishistorialla on merkitystä. Sellaisten ominaisuuksien tunnistaminen, jotka ennustavat luotettavasti stressinsietokykyä, näiden ominaisuuksien huolellinen jalostus, ennakoivien testien hyödyntäminen pennuille ja hankituille eläimille, eläinten kasvattaminen optimaalisissa ympäristöissä ja niiden saattaminen erilaisiin ärsykkeisiin positiivisella, kontrolloidulla ja asteittaisella tavalla voi auttaa minimoimaan niiden koirien määrän, jotka kehittävät työtä estäviä pelkoja. Tulevissa tutkimuksessa tulisi tutkia innovatiivisia menetelmiä, joilla mitataan parhaiten koirien suhteellista kestävyyttä stressaaville tapahtumille, ja kehittää optimaalisia protokollia tällaisen sietokyvyn parantamiseksi.” 

Tämän ajatuksen Petotestit® haluaa laajentaa koskemaan aivan kaikkia koiria, ei vain ainoastaan työkoiria erilaisissa työtehtävissä. Jokaisen koiran elämässä tärkeää olisi, että koira voisi elää mahdollisimman hyvää koiranelämää, psyykkisesti ja fyysisesti mahdollisimman hyvinvoivana. Stressinsietokyvyn lisääminen hallitulla tavalla on todellakin kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävä asia. Petotesteissä® koulutustilanteeseen liittyy osaltaan negatiivinen vahvistus valinnan vapaudella (tätä pidetään tasavertaisena positiivisen vahvistamisen kanssa) sekä myös luontaiset positiivisena vahvisteena toimivat vahvisteet sekä sosiaalisesti välittynyt positiivinen vahvistus. Tällä tavalla toteutettu koulutusmenetelmä huomioi vastuullisuuden eettisestä näkökulmasta sellaisella tavalla, joka on hyvin laajalti sovellettavissa erilaisten eläinten koulutukseen. 

Petotestejä® kehitetään jatkuvasti ja tälläkin hetkellä on eräs vielä toistaiseksi julkistamaton kehitysprojekti meneillään ja jatkossa varmasti tämä projekti tulee täydentämään myös tätä resilienssi-teemaa ja tuomaan siihen lisää mahdollisuuksia. Tänä päivänä on tietoa paljon siitä, mitkä asiat heikentävät resilienssiä, mutta resilienssin kehittämisen tutkimustyö on ollut erityisesti lemmikkikoirilla toistaiseksi hyvin vähäistä, tutkimuksia löytyy toki kyllä muutoin. 

Petotestit® räätälöityvät yksilöllisesti ja ne tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet kouluttaa koiria sen lisäksi että ne toimivat tietenkin myös testimuotona ja niiden avulla on mahdollista helpottaa myös petouhkatilanteiden ennakointia.  Petotestit® ovat Asko Sorvon vuonna 2012 kehittämä koirien koulutus- ja testausmenetelmä, jossa koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi halutaan pitää kaiken keskiössä. Petotestit® on rekisteröity tavaramerkki ja brändi - toimintaamme säätelee vahvasti myös erilaiset eettiset arvot sekä ennen kaikkea koiralähtöisyys.  

Lisätietoja Petotesteistä® löydät kotisivuiltamme:
www.petotestit.com 


Hanna-Mari Sorvo

Petotestitiimiläinen
Eläintenkouluttaja AT, 
Eläintenkouluttaja EAT - opinnot kesken 
Käyttäytymisanalyyttisen eläintenkoulutuksen asiantuntija 


p.s. SUURET KIITOKSET opparista kuuluu tietenkin kaikille tukijoukoille ja ystäville, oppariin osallistuneille koirakoille sekä tietenkin Tampereen yliopiston käyttäytymisnalyysiperusteisen eläintenkouluttajakoulutuksen tiimille! 

Lähteet

Ambrosio, C.E. (2016). Training Reduces Stress in Human-Socialised Wolves to the Same Degree as in Dogs. PLoS One. 2016; 11(9): e0162389. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0162389

Appleby, T. (2020). Eläinten käyttäytymisen fysiologia. Luentomateriaali, etäseminaari 2.6.2020.

Babic, R., Rabic, M., Rastovic, P., Curlin, M., Simic, J., Mandic, K., Pavlovic, K. (2020). Resilience in health and illness. Haettu 1.11.2023 osoitteesta: https://www.researchgate.net/publication/344381715_Resilience_in_Health_and_Illness

Baik, J-H. (2020). Stress and the dopaminergic reward system. Experimental & Molecular Medicine volume 52,1879–1890 (2020). DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs12276-020-00532-4

Bigiani, S. & Pilenga, C. (2021). Using Anticipatory Behavior as Preference Test in The Bottlenose Dolphin (Tursiops truncatus). Journal of Applied Animal Welfare Science, Volume 26, 2023 - Issue 2, 247-255. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1080/10888705.2021.1941963

Bienertova-Vasku, J., Lenart, P., Scheringer, M. (2020). Eustress and Distress: Neither Good Nor Bad, but Rather the Same? BioEssays2020,42 DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1002/bies.201900238

Chance, P, & Furlong. E. (2022). Learning and behavior. Eight edition. Cengage.

Chmelíková, E., Bolechová, P., Chaloupková, H. Svobodová, I., Jovičić, M., Sedmíková, M. (2020). Salivary cortisol as a marker of acute stress in dogs: a review. Domestic Animal Endocrinology Volume 72, July 2020, 106428. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.domaniend.2019.106428

Cryan, J.F. O'Riordan, K.J., Cowan, C.S.M., Sandhu, K.V., Bastiaanssen, T.F.S., Boehme, M., Codagnone, M.G., Cussotto, S., Fulling, C., Golubeva, A.V., Guzzetta, K.E., Jaggar, M., Long-Smith, C-M., Lyte, J.M., Martin, J.A., Molinero-Perez, A., Moloney, G., Morelli, E., Morillas, E., O'Connor, R., Cruz-Pereira, J.S., Peterson, V.L., Rea, K., Ritz, N.L., Sherwin, E., Spichak, S., Teichman, E.M., van de Wouw, M., Ventura-Silva, A.P., Wallace-Fitzsimons, S.E., Hyland, N., Clarke, G., Dinan, T.G. (2019). The Microbiota-Gut-Brain Axis. Physiological Reviews Vol. 99, No. 4. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1152/physrev.00018.2018

Danzer, R., Cohen, S., Russo, S.T., Dinan, T.G. (2018). Resilience and immunity. Brain, Behavior, and Immunity, Volume 74, November 2018, 28-42. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016%2Fj.bbi.2018.08.010

Demirbas, Y.S., Isparta, S., Saral, B., Keskin, N., Deniz, Y., Matsui, A.H., Töre-Yargın, G., Musa, S.A., Atilgan, D., Öztürk, H., Kul, B.C., Şafak, C.E., Ocklenburg, S., Güntürkün, O. 2023. Acute and chronic stress alter behavioral laterality in dogs. Scientific Reports volume 13, Article number: 4092 (2023) DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs41598-023-31213-7

Diesel, G. (2011). Reducing stress in dogs in shelters. Veterinary record. Volume169, Issue15 October 2011, 386-387. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1136/vr.d6368

Fonseca, R., Madeira, N., Simoes, C. (2021). Resilience to fear: The role of individual factors in amygdala response to stressors. Molecular and Cellular Neuroscience Volume 110, January 2021, 103582. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.mcn.2020.103582

Griffin, K.E., Arndt, S.S., Vinke, C.M. The Adaptation of Maslow’s Hierarchy of Needs to the Hierarchy of Dogs’ Needs Using a Consensus Building Approach. Animals (Basel). 2023 Aug; 13(16): 2620. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani13162620

Hare, E., Kelsey, K.M., Niedermeyer, G.M., Otto, C.M. (2021). Long-term behavioral resilience in search and rescue dogs responding to the September 11, 2001 terrorist attacks. Applied Animal Behaviour Science Volume 234, January 2021, 105173. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.applanim.2020.105173

Hennessy, M.B., Willen, R.M., Schiml, P.A. Psychological Stress, Its Reduction, and Long-Term Consequences: What Studies with Laboratory Animals Might Teach Us about Life in the Dog Shelter. Animals (Basel). 2020 Nov; 10(11): 2061. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390%2Fani10112061

Hintsa, T., Honkalampi, K., Flink, N. (2019). Stressi, allostaattinen kuormitus ja terveysriskit. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2019;135(20),1961-6. Haettu 1.11.2023 osoitteesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo15189

Horn, S.R., Charney, D.S., Feder, A. (2016). Understanding resilience: New approaches for preventing and treating PTSD. Experimental Neurology Volume 284, Part B, October 2016, 119-132. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.expneurol.2016.07.002

Hornor, G. (2017). Resilience. Journal of Pediatric Health Care Volume 31, Issue 3, May–June 2017, 384-390. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.pedhc.2016.09.005

Knight, E.L., Colton, C.B., Morales, P.J., Harbaugh, W.T., Mayr, U., Mehta, P.H. (2017). Exogenous testosterone enhances cortisol and affective responses to social-evaluative stress in dominant men. Psychoneuroendocrinology. 2017 Nov; 85, 151–157. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016%2Fj.psyneuen.2017.08.014

Kirkden, D.R. & Pajor, E.A. (2006). Using preference, motivation and aversion tests to ask scientific questions about animals’ feelings. Applied Animal Behaviour Science Volume 100, Issues 1–2, October 2006, 29-47. DOI: https://doi.org/10.1016/j.applanim.2006.04.009

Kokras, N., Dalla, C. (2014). Sex differences in animal models of psychiatric disorders. British Journal of Pharmacology. 2014 Oct; 171(20), 4595–4619. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1111%2Fbph.12710

Krebs, B.L, Torres, E., Chesney, C., Kantoniemi, V., Watters, J.V. (2017). Applying Behavioral Conditioning to Identify Anticipatory Behaviors. Journal of Applied Animal Welfare Science Volume 20, 2017 - Issue 2,155-175. DOI:https://doi.org/10.1080/10888705.2017.1283225

Lautarescu, A., Craig, M.C., Glover, V. (2020). Prenatal stress: Effects on fetal and child brain development. International Review of Neurobiology. Volume 150, 2020, 17-40 DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/bs.irn.2019.11.002

Lensen, R.C.C.M., Moons, C.P.H., Diederich, C., Lynn, C.D. 2019. Physiological stress reactivity and recovery related to behavioral traits in dogs (Canis familiaris). PLoS One. 2019; 14(9): e0222581. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0222581

Lindholm, M. & Gockel, M. (2000) Stressin elinvaikutuksien mittaaminen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2000;116(20), 2259-2265

Mackay, E.L.M., Zulch, H., Mills, D.S. (2023). Trait-Level Resilience in Pet Dogs-Development of the Lincoln Canine Adaptability Resilience Scale (L-CARS). Animals (Basel). 2023 Feb 26;13(5), 859. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390/ani13050859

McDonell, P. (2015). Resilience: Can We Increase It in Dogs? Haettu 5.11.2023 osoitteesta: https://www.patriciamcconnell.com/theotherendoftheleash/resilience-can-we-increase-it-in-dogs

McEwen, B.S. (2007). Physiology and Neurobiology of Stress and Adaptation: Central Role of the Brain. Physiological ReviewsVol. 87, No. 3,873–904. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1152/physrev.00041.2006

Mills, D., Karagiannis, C. (2014). Stress—Its Effects on Health and Behavior: A Guide for Practitioners. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice. Volume 44, Issue 3, May 2014, 525-541. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.cvsm.2014.01.005

Mondino A, Delucchi L, Moeser A, Cerdá-González S, Vanini G. (2021). Sleep Disorders in dogs: A Pathophysiological and Clinical Review. Topics in Companion Animal Medicine. 2021 Jun;43:100516. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.tcam.2021.100516

Möstl, E., Palme, R. (2002). Hormones as indicators of stress. Domestic Animal EndocrinologyVolume 23, Issues 1–2, July 2002, 67-74. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/S0739-7240(02)00146-7

Palestrini, C., Mazzola, S.M., Caione, B., Groppetti, D., Pecile, A.M., Minero, M., Cannas, S. (2021). Influence of Gonadectomy on Canine Behavior. Animals 2021, 11(2), 553. DOI: https://doi.org/10.3390/ani11020553

Ploder, R. & Kotrschal, K. (2018). Systematic training of shelter dogs improves their cooperation with new handlers. Haettu 20.11.2023 osoitteesta: https://www.wedelwerk.com/wp-content/uploads/2019-Ausgabe-1-2-Artikel-2.pdf

Roelofs, K. (2017). Freeze for action: neurobiological mechanisms in animal and human freezing.
Philosophical Transactions of the Royal Society B Biological Sciences. B 372: 20160206. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1098%2Frstb.2016.0206

Rooney, N.J., Clark, C.C.A., Casey, R.A. (2016). Minimizing fear and anxiety in working dogs: A review. Journal of Veterinary Behavior, Volume 16, November–December 2016, 53-64. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.jveb.2016.11.001

Rugaas, T. (2017). Rauhoittavat signaalit.

Russo, S.J., Murrough, J.W., Han Ming-Hu, Charney, D.S., Nestler, E.J. (2012). Neurobiology of Resilience. Nature Neuroscience volume 15, November; 15(11), 1475–1484. DOI:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fnn.3234

Sam, M.S. (2013). NATURAL REINFORCER. PsychologyDictionary.org, April 7, 2013. Haettu 26.11.2023 osoitteesta: https://psychologydictionary.org/natural-reinforcer/

Seligman, M.E.P. (2011). Building Resilience. Harvard Business Review. April 2011. Haettu 1.11.2023 osoitteesta: https://hbr.org/2011/04/building-resilience

Siniscalchi, M., d’Ingeo, S., Minunno, M., Quaranta, A. (2018). Communication in Dogs. Animals (Basel). 2018 Aug; 8(8): 131. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani8080131

Smeeth, D., Beck, S., Karam, E.G, Pluess, M. (2021). The Role of Epigenetics in Psychological Resilience. Lancet Psychiatry, 2021 Jul; 8(7), 620-629. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/s2215-0366(20)30515-0

Southwick, S.M., Bonanno, G.A., Masten, A.S., Panter-Brick, C., Yehuda, R. (2014). Resilience definitions, theory, and challenges: interdisciplinary perspectives.
European Journal of Psychotraumatology 2014; 5: 10.3402/ejpt.v5.25338. DOI: https://doi.org/10.3402%2Fejpt.v5.25338

Steimer, T. (2002). The biology of fear- and anxiety-related behaviors. Dialogues in Clinical Neurosciences. 2002 Sep; 4(3), 231–249. https://doi.org/10.31887%2FDCNS.2002.4.3%2Ftsteimer

Stults-Kolehmainen, M.A. & Sinha, R. (2014). The Effects of Stress on Physical Activity and Exercise. Sports Medicine volume 44, 81–121. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1007%2Fs40279-013-0090-5

Sundman, A-S., Van Poucke, E., Svensson Holm A-C., Faresjö, Å., Theodorsson, E., Jensen, P., Roth, L.S.V. 2019. Long-term stress levels are synchronized in dogs and their owners. Scientific Reports volume 9, Article number: 7391. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038%2Fs41598-019-43851-x

Szyf, M. (2014). Lamarck revisited: epigenetic inheritance of ancestral odor fear conditioning. Nature Neuroscience volume 17, 2–4 (2014). DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1038/nn.3603

Tanaka, M. (1999). Emotional Stress and Characteristics of Brain Noradrenaline Release in the Rat. Industrial Health 1999 Volume 37 Issue 2, 143-156. DOI: https://doi.org/10.2486/indhealth.37.143

Toyoda, A. (2017). Social defeat models in animal science: What we have learned from rodent models. Animal Science Journal. 2017 Jul; 88(7), 944–952. DOI: https://doi.org/10.1111%2Fasj.12809

Tiira, K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary Medicine: Research and Reports 2019:10, 159–168 DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.2147/vmrr.s189566

Tiira, K.& Lohi, H. (2015). Early Life Experiences and Exercise Associate with Canine Anxieties. PLoS One. 2015; 10(11): e0141907. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0141907

Tuomisto, M.T., Parkkinen, L., Parkkisenniemi, J. (2022). Käyttäytymisanalyysin sanakirja. Kuudes uudistettu painos. Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos (SKT)

Turcsa´n, B., Wallis, L., Vira´nyi, Z., Range, F., Mu¨ller, C.A., Huber, L., Riemer, S. (2018). Personality traits in companion dogs—Results from the VIDOPET. PLoS One. 2018 Apr 10;13(4):e0195448. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1371/journal.pone.0195448

Vierimaa, J. (2023). Koulutussuunnittelu 2 – tavoitteena ongelmanratkaisu. Luentomateriaali 12.8.2023.

Wang, H., Zhen, Z., Zhu, R., Yu, B., Qina, S., Liu, C. (2021). Help or punishment: acute stress moderates basal testosterone's association with prosocial behavior. The International Journal on the Biology of Stress. Volume 25, 2022 - Issue 1, 179-188. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1080/10253890.2022.2054696

Wynne, C.D. (2021). The Indispensable Dog. Frontiers in Psychology. 2021 Jul 26:12:656529. DOI: https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.656529

Laumanvartijakoirat Petotesteissä®, osa 2

Ennen  tämän toisen osan lukemista, käy lukemassa osa 1! 
-----------------
 
HALUATKO TUNTEA OMAA KOIRAASI YHÄ PAREMMIN?

Petotestit® ovat paljon muutakin kuin vain testi reaktioista petoja kohtaan tai petokohtaamisten ennakointia tai harjoittelua niitä tilanteita varten. Jokaisella omistajalla on mahdollisuus oppia tuntemaan omaa koiraansa yhä paremmin, jonka johdosta voi saada lisää ymmärrystä omaa koiraansa kohtaan ja näin helpotettua monia arkielämän tilanteita. Petotesteissä® koira on tilanteessa, joka on koiralle uusi ja johon koiralla ei ole olemassa vielä opittua käyttäytymismallia (jos siis ollaan ensimmäistä kertaa). Jo koiran tuominen tilanteeseen, palautuminen tilanteesta ja käyttäytyminen ennen ja jälkeen kertovat koirasta myös itse testisuorituksen lisäksi. Koirien luonteesta ja käyttäytymisestä on mahdollista oppia paljon, niin halutessaan, eikä ole mitään merkitystä koiran rodulla tai käyttötarkoituksella. Niiden ruusunpunaisten lasien riisuminen ja ennakko-odotuksista luopuminen on joskus toki karvas pala itse kullekin, sitä kun omia koiriaan jokainen rakastaa, pitää niitä maailman parhaina koirina ja nimetkin on usein valittu sen mukaan että se kuvaisi koirien persoonaa. Koirat ovat meille rakkaita ja mikäli jonkun arvion tulos sotii vahvasti meidän omaa mielikuvaa vastaan, sitä tietoa on vaikea ottaa vastaan. Eikä ollenkaan asiaa helpota se myytti, jonka mukaan nämä koirat toimivat sitten kyllä tositilanteessa – ja ”sehän ei ollut oikea peto, se oli konepeto ja tää heti sen tiesi”. (Tässä kohtaa muistutus siitä käyttäytymisen kontekstisidonnaisuudesta). 

Nämä laumanvartijakoirat ovat koiria. Koirat ovat opportunisteja, jotka valitsevat aina itselleen parhaan vaihtoehdon, ne tekevät erilaisia tilannearvioita ja ne puolustavat resurssejaan tasan siihen saakka, kun kokevat sen sillä hetkellä itselleen järkeväksi. Lassie-koira ja RinTinTin muiden sankarikoirien kanssa ovat elokuvien tuottamaa illuusiota siitä, miten koirat sankarillisesti uhraavat ihmisten puolesta kaikkensa, jopa henkensä ja koirat elävät ihmisten vuoksi, syntyvät suunnilleen toteuttamaan jotain suurta tehtävää ihmisten maailmassa ja ihmisten vuoksi. Tämä on ihmisten yleinen ajattelumalli ja myönnettäköön että siihen itsekin aikoinaan sortunut, sanotaanhan koiria ihmisten parhaiksi ystäviksi, mitä ne toki ovat. Todellisuudessa koirat eivät  ajattele, että niiden tehtävä on uhrata itsensä ihmisen vuoksi. Koirat eivät tee niin puolustaessaan resurssejaan edes välttämättä, vaan koirat toimivat puhtaasti itsekkäistä syistä, jos katsovat sen tilanteessa kannattavaksi ja mielekkääksi siinä tilanteessa. Jos koira arvioi tilanteen olevan liian vaarallinen sille, resurssien arvo muuttuu sen maailmassa. (Näin käy myös petokohtaamisissa esimerkiksi susien kanssa, tilanne voi muuttua paljonkin jo siinä, onko susilla saalis vai ei). Omistaja ei ole koiralle lainkaan niin tärkeä kuin koira todennäköisesti on omistajalleen. Koirien tekemät valinnat joskus tuottavat meille ihmisille pettymyksiä, mutta niin kuin kaikessa koirien kanssa elämisessä ja niiden kouluttamisessa, koirat tekevät itselleen kannattaviksi katsomiaan asioita erittäin mielellään. Siellä aidan takana, tutuissa ympyröissä on turvallista haukkua postinkantajalle tai ketulle, joka poistuessaan tuottaa vieläpä aina joka kerta oivan vahvisteen koiralle. Suurpetokohtaaminen on kuitenkin aivan toinen juttu, etenkin lähietäisyydeltä ja se ei ole verrattavissa kettuun tai supiin eikä myöskään ihmisuhkaan. Kaukaa, pedon etääntyessä ja etenkin aidan takaa haukkuminen on lisäksi täysin eri asia kuin lähikontakti silmästä silmään. 

Missään eikä kenelläkään ole hopealuotia tai taikasauvaa, joka toimisi kaikkialla täysin ehdoitta eikä sellaisia löydy meiltäkään. Tulee aina muistaa, että koirat ovat eläviä olentoja, päivät ovat erilaisia ja käyttäytyminen on myös aina todellakin kontekstisidonnaista. On paljon sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat koirien käyttäytymiseen erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi monelle koiralle voi jo pelkkä automatka testipaikalle olla jo niin paineistava, että koiran stressitasot ovat erittäin koholla, koira on jo varsin lähellä lamaantumista jo siellä autossa ja siihen päälle vieras alue - tämä  vaikuttaa niiden herkkien koirien käyttäytymiseen. Osalla aremmista koirista kestää adaptoitua tilanteisiin hyvinkin pitkään ja kun tilanteessa ei ole muun lauman ja aitojen sekä opitun käyttäytymisen tuomaa turvallista toimintamallia, koirat eivät kykene toimimaan.  Kun pelottaa niin silloin pelottaa, jokainen sen tietää itsestäänkin. Pelko lamauttaa. Laumanvartijakoirat ovat koiria, eivät yliluonnollisia otuksia. 

Reaktiot eri pedoille voivat olla hyvinkin erilaisia johtuen näistä pedoista itsestään, esim. villisika ei ole suurpeto, mutta haastava kohdattava luonnossa ja monelle koiralle selvästi saaliseläin ja käyttäytyminen sen kohdalla voi olla hyvin erilaista kuin suurpedoille, joille niillekin reaktiot vaihtelevat.  Käyttäytymisessä on huomioitava, että erilaiset (piilevät) sairaudet, kiputilat ja hormonaaliset muutokset vaikuttavat, samoin esimerkiksi väsymys tai muu syy (esim. ikääntyminen), jonka vuoksi koira ei halua tilanteita eskaloida vaikka se kenties aiemmin on sellaisia valintoja tehnyt. Nämäkin toki tietenkin tuovat omistajalle lisätietoa omasta koirastaan. Tulee muistaa, että me ihmiset kykenemme monimutkaiseen loogiseen ajatteluun aivan toisella tasolla kuin koirat. Ihminen ymmärtää pedon olevan täytetty, koiralle pedot ovat aivan yhtä oikeita kuin luonnonpedotkin ja testit korreloivat erittäin hyvin luonnonpetokohtaamisiin, sen verran paljon näiden yli 12v aikana tullut tosielämän kokemusta asiakkaille ja itsellemme. Pedoissamme on aito hajumaailma, kuten testin alussa hajukuvassakin. Osa koirista kavahtaa jo pelkkää petojen hajua, vaikka niillä ei olisi taustalla petokohtaamisia ja tälle selitys löytyneet epigenetiikan puolelta. 

 

KOIRILLA ON ERILAISIA TAPOJA RATKAISTA TILANTEITA

Koirilla on erilaisia tapoja ratkaista ongelmia ja uhkatilanteita. Koirat tekevät tilannearvioita aina siinä hetkessä mitä elävät ja koirilla on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin vain puolustaminen ja hyökkääminen. Petokohtaamistilanteessa kyseessä on lähestymis-välttämiskäyttäytymisiin liittyvät käyttäytymiset. Yksi aivan varteenotettava vaihtoehto on myös poistua tilanteesta tai yrittää rauhoitella tilannetta. Voi olla että koira on hämmentynyt eikä osaa tai uskalla ratkaista tilannetta heti, jolloin koira esittää sijaistoimintoja – kuten erilaisissa muissakin ns.pattitilanteissa. Laumanvartijakoirilta toki odotetaan lähtökohtaisesti uhkan karkoitusta ja ensisijainen keino on vakuuttava haukkuminen ja eleet. Mutta tilanteen eskaloiminen puolustukseen ei  ole välttämättä millään tavalla koiran maailmassa sille yksilölle kannattavaa, ei luonnossa pedoille eikä koirille myöskään. Esimerkiksi saaliin saanut susi puolustaa resurssejaan tiukemmin kuin susi, jolla ei sitä saalista ole edessään ja vatsa on täynnä. 

Koirat puntaroivat oudossa ja uudessa, jännittävässä tilanteessa, mikä olisi niille itselleen järkevintä. Usein tässä kohtaa nähdään ainakin hetkellisesti erilaisia rauhoittavia eleitä ja sijaistoimintoja, joista tutuimpia ovat mm. maan nuuskiminen, korvien ravistelu, virtsamerkinnät sekä pään tai vartalon kääntäminen poispäin sekä liikkuminen hitaasti. Tämä käyttäytyminen herättää monessa katsojassa ajatuksen: "Ei se koira välittänyt pedosta yhtään" tai ”Se tiesi ettei se ole oikea peto”, mutta todellisuudessa koira nimenomaan välitti ja kyllä sekä hajumaailma että pedon habitus tuovat ihan aidonkaltaisen petokohtaamisen koiralle – koiralla vain ei ollut tilanteessa valmista käyttäytymismallia, tai koira ei ollut vielä ratkaissut, kannattaako poistua, puolustautua vaiko yrittää rauhoitella - vai alkaako paine jo kasvaa niin suureksi ettei koira enää kykenisi mihinkään toimintaan. Monesti rauhoittelevat eleet toimivat niin koirien keskinäisissä konflikteissa, luonnonpetokohtaamisissakin kuin muissakin uhkaavissa tai pattitilanteissa koiran kannalta järkevänä ratkaisuna eikä koiralla ole halua eikä tarvetta tai sillä hetkellä riittävää toimintakykyä eskaloida tilannetta. 

Sijaistoiminnot ja rauhoittelevat eleet ovat konfliktikäyttäytyistä (esim. tässä maan nuuskiminen pedon näkemisen jälkeen),  tilanteissa joissa koira kokee stressiä.

Koirilla on siis erilaisia selviytymiskeinoja haastavista tilanteista: Pakeneminen, taistelu, jähmettyminen (äärimmäinen stressireaktio) tai konfliktieleet (sijaistoiminnot, rauhoittelevat eleet).  Jännitystilanteissa eri keinot voivat vaihdella myös, esimerkiksi välillä koira voi puolustautua ja välillä esittää rauhoittavia eleitä  ja erilaisia sijaistoimintoja tai liikkeet hidastuvat voimakkaasti jopa täydelliseen jähmettymiseen. Näitä samoja eleitä koirat esittävät meille omistajille ollessaan ylipäätään jännittyneitä jostain syystä ja joskus eleitä tulee tulkittua myös väärin. Äkkiseltään omistajan silmään iloiselta ja mielistelevältä vaikuttava koira saattaakin ilmentää todellisuudessa stressioireita tai ympäriinsä sinne tänne vaikkapa näyttelyharjoituksissa tai koulutuskentällä virtsaileva ja kukkoilijaksi nimitelty uros osoittaakin olevansa tilanteessa stressaantunut ja lievittää tilannetta vain koiramaisin keinoin. Suurin koirien elekieleen liittyvä lukuongelma tulee konfliktikäyttäytymisen ääripäähän liittyen, pahimmillaan sitä lamaantumisen partaalla olevaa koiraa pidetään itsevarmana ja rennosti asiaan suhtautuvana eikä nähdä koiran erittäin voimakasta paineistumista.

Jos eläimeltä puuttuu valmis toimintamalli ja mitä vähemmän eläimellä on tilanteessa toimintakykyä ja mitä enemmän se kokee paineistumista ja stressiä, sen pidempi aika kuluu ratkaistessa ongelmaa. Voi olla että jokin tilanne on eläimelle siinä kohtaa niin stressaava, ettei se kykenekään enää toimimaan mitenkään, ja pahin vaihtoehto koirien kannalta olisi luonnonpetokohtaamisessa tämä "jäätyminen" eli lamaantuminen, jolloin koira  ei  kykene enää liikkumaan juuri millään tavalla. Tämä vastaava jäätymistilanne voi tulla eteen monissa muissakin yhteyksissä, vaikkapa siellä näyttelykehässä, eläinlääkärissä tai kotona haastavissa tilanteissa ja nämä tilanteet ovat sikäli hankalia, että niitä ei usein osata tunnistaa vaan ne tulkitaan ”ei se välitä”-eleiksi ja näistä tilanteista syntyy helposti se äkillinen räjähdys, jossa koira yks kaks ryhtyykin voimakkaasti puolustamaan ja monen silmään rauhallinen koira hyökkääkin "varoittamatta" puremaan.

 

Koska koirat ovat erilaisia, jokaiselle koiralle Petotesteissä® tilanne räätälöityy aina yksilöllisesti ja jokainen koira on tilanteessa koiran näkökulmasta katsoen onnistuja - tällä on suuri merkitys aivan jokaisen koiran maailmankuvaan. Onnistuminen voi olla yhtä hyvin tilanteen selvittäminen poistumalla paikalta tai sitten koira innostuukin haasteesta ja se pääsee purkamaan sille tärkeitä käyttäytymistarpeitaan ja testit toimivat myös samalla virikkeellistämiskeinona. Hurjat itseään täynnä olevat koirat ovat tavanneet "Suuren Kuninkaan" turvallisesti ja todenneet, että maailmassa on jotain vielä isompaa ja joskus sopii miettiä valintoja tarkemmin, terve harkintakyky kun on viisautta. Vastaavasti arat ja epävarmat koirat ovat saaneet kehitettyä lisää itsevarmuutta, selvittäessään niille sopivaksi asetetun haasteen. Laumanvartijakoirien turvallinen työskentelyyn kouluttaminen voidaan toteuttaa Petotestien® avulla. Petotestit® todellakin räätälöityvät hyvin erilaisille koirille, erilaisiin tilanteisiin - kyse on niin paljon muusta kuin vain testistä tai siitä, haukkuuko koira jotain petoa vai ei.  

RIIPAISU TUTKIMUSMAAILMAA

Monet tutkijat, mm. Coppingerit ovat tutkineet paljon laumanvartijakoiria ja havainneet, että vaikka tietyt ominaisuudet ovat vahvasti siellä perimässä, niin laumanvartijakoiraksi eläinvartijatyöhön kasvetaan pennusta saakka, leimautumalla niihin vartioitaviin eläimiin. Näitä taitoja ei voida operantisti ehdollistaa, ominaisuudet on hankittava sillä hyvällä, turvallisella tavalla tapahtuvalla sosiaalistamisella leimautumiskauden aikana.  Vanhempi koira, joka ei ole samalla tavalla pienestä pennusta asti leimautunut eläimiin, ei tule suurella todennäköisyydellä toimimaan yhtä sitoutuneesti eläinten parissa vaikka koira olisi muutoin asiallisesti eläinten kanssa. Koirat, jotka eivät saa riittävän paljon positiivisia kokemuksia ja mahdollisuuksia leimautua riittävän varhain ja omaavat  perimässään mahdollisesti myös  niitä eläinvahdille ei-toivottuja ominaisuuksia, ovat vielä enemmän tuuripelin varassa. Näitä sitoutumiseen liittyviä ominaisuuksia ei voida valitettavasti kuitenkaan Petotesteissä® kouluttaa tai mitata vaan ne  on suoritettava arjessa ja työtehtävissä. 

Petotesteissä® kuitenkin voidaan nähdä paljon ominaisuuksia, esimerkiksi toimintakyky, terävyys, puolustushalu sekä hermorakenne. Valtavan suuri terävyys koiralla voi olla riski eläinvahtityötä ajatellen, sillä erittäin terävä koira saattaa ylireagoida ja ylimitoittaa reaktioitaan, joka voi olla ongelma vartioitaville eläimille tai alueella luvallisesti liikkuville ihmisille esim. lomittajille. Puutteellinen toimintakyky koiralla testitilanteessa voi tarkoittaa myös kaikissa muissa uusissa ja muuttuneissa tilanteissa madaltunutta toimintakykyä ja erilaiset arkuudet ja epävarmuudet voivat kieliä myös muista arkuuteen liittyvistä osa-alueista ja erilaiset arkuudet voivat iän myötä lisääntyä ja yleistyä sekä voimistua (mm. ääniarkuus, alusta-arkuus ja ötökkäkammo yms ovat työkoirille hyvin hankalia). Mikäli koira esittää selvää stressaantumista jo automatkasta, tämä  voi johtua toki osaltaan hyvin huonosta pentuaikaisesta totuttamisesta automatkustamiseen, mutta se voi viitata myös koiran arkuuteen ja vaikuttaa väistämättä koiran yleiseen toimintakykyyn. Nämäkin ovat  vain omistajalle hyvä lisätieto mm. koiran paineensietokyvystä. Hyvä hermorakenne on työkoirille tärkeä ominaisuus, joka on synnynnäinen.

Laumanvartijakoirista sanotaan usein legendan lailla, että: ”Ne toimivat vain omalla alueellaan / tositilanteessa”, mikä ei voi mitenkään pitää paikkaansa tai näitä koiria ei olisi enää. Miten liikkuva paimentolainen määrittelee sen ”oman alueen” kun liikutaan paikasta toiseen pitkiäkin matkoja ja matkalla laumaa voi kohdata pedot tai muut uhkatekijät? Toimiva koira on toimiva koira, olipa se jollain tietyllä alueella tai sitten kulkemassa oman väen kanssa jossain. Tositilanteen määrittelee tietenkin koira (esim. nuori koira kokemattomuuttaan voi ylireagoida) ja luonnollisesti koiran omat ja sille tärkeät resurssit ovat selvästi voimakkaamman puolustamisen arvoisia eli tietenkin se oma vakiintunut alue/reviiri, mahdollisesti siinä olevat eläimet, ihmiset ja muu ja tämä kaikki tehostaa koiran vartiointi- ja puolustuskäyttäytymistä ja siitä tämä lausahdus kumpuaakin, mutta siihen sisältyy sellainen pikku virhe, että sitä aidosti rohkeaa koiraa ei silti välttämättä löydy sieltä tutuista ympyröistäkään välttämättä.  Rohkea koira kykenee toimimaan tarvittaessa tilanteen edellyttämällä tavalla, vaikka ei oltaisi siellä omalla tontilla ja toki kynnys on korkeammalla, jos ei ole niin paljon syytä käyttäytyä puolustavasti. Koiran todellinen rohkeus ei ole siis paikkasidonnaista. 

Se arempikin koira toimii usein riittävästi kotosalla, eli  haukkuu kyllä siellä aidan takaa etenkin rohkeiden kavereiden kera, opitun käyttäytymisen turvin. Haukkumalla karkotus kun on se ensisijainen pelote kuitenkin. Opitun käyttäytymisen avulla koirat pystyvät toki muutoinkin työskentelemään tehokkaammin eikä se ole sikäli ollenkaan huono asia, se kyllä kuuluu laumisten työskentelyyn. Opittuun käyttäytymiseen liittyy kuitenkin vahvasti se konteksti missä ollaan  - ja edelleen - käyttäytyminen on todellakin kontekstisidonnaista. Kun poistutaan omalta reviiriltä, koirien halu puolustaa tästäkin syystä madaltuu, mutta ei suinkaan katoa. Laumanvartijakoirille on hyvin tyypillistä se, että kun ”leiriydytään” eli vaikkapa pysähdytään johonkin, se alue on hyvin pian koiran vartioimaa aluetta ja koiran käyttäytyminen muuttuu voimakkaammin puolustavaksi. Koiralle tärkein resurssi on kuitenkin oma henki, sen jälkeen tulee kaikki muu. Nettikin on pullollaan erilaisia puolustustestejä, joita on tehty myös koirien omilla alueilla ja näissä on nähty hyvin erilaisia suorituksia – osa koirista väistää kevyttäkin uhkaa omallakin alueella (vaikkapa sitä nuohoojaa, jota eräs oma kaukkarinarttuni pelkäsi kovasti ja vielä monta päivää sen käynnin jälkeen tummapukuinen ja koiralle pennusta asti tuttu isäni oli kammottava asia) ja osa koirista puolustaa tehokkaasti vaikka tulisi voimakastakin painetta. Koirat ovat erilaisia – todellakaan ei ole mikään takuu toimivuudesta että koira on rodultaan jonkin sortin laumanvartijakoira.  

Coppingerit määrittelivät laumanvartijoiden työkyvyn pohjalla oleviksi ominaisuuksiksi

Trustworthy – luotettavuus
Attentive – valppaus
Protective – suojeleminen 

Luotettavuus tarkoittaa sitä, ettei koira vahingoita lampaita tai muita eläimiä tai muuten häiritse niiden olemista. Valppaus tarkoittaa sitä, että koira tarkkailee ympäristöään, pitää silmällä vartioitavia eläimiä, liikkuu niiden mukana ja jää niiden seuraan yöksi. Suojeleminen tarkoittaa tarvittaessa uhkan (peto/ihminen) karkottamista vakuuttavasti. Ensisijainen keino on varoittaa äänin ja elein. Totta kai on mahdollista, että tilanne eskaloituu fyysiseen mittelöön, mutta siinä on aina myös koirilla riski vahingoittua.

Luotettavuutta ei voida mitata Petotesteissä, vaikka erittäin suuren terävyyden omaavien koirien kohdalla tässä saattaa tulla haasteita koirien ylimitoittaessa helposti reaktioitaan. Valppautta voidaan tiettyyn rajaan saakka arvioida, mutta testeissä ei voida mitata miten hyvin työtehtäviinsä koira oikeasti sitoutuu, sekin kun voi vaihdella eri tilanteissa ja eri vartioitavien eläinlajien sekä muun koiralauman ja tilanteen mukaan. Suojelemiseen liittyy puolustaminen, mutta myös muunlaista käyttäytymistä (esim. lampaiden viemistä kauemmas) ja kaikkea tätä ei pystytä tietenkään Petotesteissä arvioimaan.

 Tähän Coppingerin ”kolmiyhteyteen” jotkut tutkijat haluaisivat lisätä neljänneksi myös termin ”daring”, joka tarkoittaa  rohkeutta ja sitä voidaan mitata Petotesteissä®. Coppingerin tutkimukset jäivät harmillisesti kesken ja useat tutkijat  ovat jatkaneet siitä mihin Coppinger jäi ja tuoneet esiin tämän termin ”Daring” = uskallus, rohkeus. Tämä käsite rohkeus määritellään valmiutena ottaa riski kohtaamisessa, uskaltaa eskaloida aggressiivinen vuorovaikutus uhkaavassa tilanteessa esimerkiksi. Nämä tekijät liittyvät termiin ”resourse holding potential” (RHP). Kiteytetysti kyse on käyttäytymismalleista ja valinnoista, kannattaako eläimen puolustautua ja eskaloida tilanne ja milloin. Koiran oma henki on tietenkin tärkeä resurssi. Jotkut tutkijat ehdottavat, että tämä RHP  selittäisi koiran aggressiokäyttäytymistä paremmin kuin dominanssi.  RHP riippuu tekijöistä, kuten koosta, vahvuudesta, terveydestä, motivaatiosta ja aikaisemmasta kokemuksesta. (Huom! Tässä puhutaan nyt rohkeudesta peto/uhkakohtaamisissa, rohkeutta ja arkuutta on paljon muutakin ja testeillä ei voida mitata alusta-arkuutta, ääniarkuutta tms.)

Testeissä voidaan nähdä koiran ensireaktiot, seurata työskentelykestävyyttä ja käyttäytymistä petokohtaamisessa, joka tapahtuu lähietäisyydellä. Emme pysty näkemään testeissä kuitenkaan aina välttämättä esimerkiksi sitä, miten pitkälle koira karkottaisi petoa tai miten kaukaa koira ilmoittaa pedot omalla alueellaan ollessaan ja miten koira ylipäätään työskentelee.   CanOvis -projektissa tutkittiin koirien työskentelyä (projekti tutkii laumisten ja susien välisiä vuorovaikutuksia). Koirat karkottaessaan uhkaa, lähtivät yleensä maksimissaan noin 500m päähän ja tulivat 5-30min päästä takaisin. Jotkut yksilöt saattoivat joskus käydä kauempanakin. Pääsääntöisesti kohtaamiset sujuivat ilman vahinkoja, yksi koira vahingoittui tutkimusprojektin aikana olkapäähän lievästi taistellessaan suden kanssa.

CanOvis-projektin päätavoitteena oli tutkia laumisten luontaisia ja opittuja kykyjä suojella laumoja pedoilta sekä tutkia vaikuttaako ikä, sukupuoli, fyysiset ominaisuudet ym.tehokkuuteen. Kesällä 2013 oli pilottitutkimus, yhteensä 23 yötä, 9 tapahtumaa, joissa oli mukana susia (joista 3 oli hyökkäysyritystä)  ja muiden villieläinten kanssa kohtaamisia (ketut, hirvieläimet) Pääprojektitutkimus kesti 6 vuotta  (2013-2018) 291 yötä, 12 tutkimusyksikköä,  jossa suoritettiin 3 300 tuntia suoria yöhavaintoja. Tarkoituksena oli tallentaa laumanvartijakoira-susi-vuorovaikutusten luonne, esiintymistiheys ja tulokset Etelä-Ranskan Alpeilla-( 476 susitapahtumaa laumisten läsnä ollessa)

Suurin osa eli 66% agonistisia vuorovaikutuksia eli koirat esittivät jollain tavalla puolustavaa käyttäytymistä.   Suurin osa näistä (65 %) vuorovaikutuksista tapahtui yli 100 metrin etäisyydellä laumasta  ja niihin liittyi keskimäärin enemmän koiria  kuin susia. Joissain tuli lammasuhreja (n. 10%) koirien läsnäollessakin sudet lähestyivät laumoja ja tulokset viittaavat siihen, että laumis-susi-vuorovaikutukset ovat monimutkaisia eivätkä vain tapahdu lauman välittömässä läheisyydessä. Koirien  reaktiot susia kohtaan vaihtelivat (12 erilaista käyttäytymistä):  takaa-ajo, karkotus,  väliin meneminen,  taistelu,  liikkuminen häiriötä kohti , jäljestys,  partiointi, haukkuminen,  pedon ”saattelu”,  "sietäminen",  sosiaalinen tutkiminen,  leikkiinkutsu,  ei-reaktioita ( usein tällöin se tilanne että koirat eivät kyenneet havaitsemaan yleensä petoja tällöin tai sudet eivät olleet saalistusaikein)

TUTKIJOIDEN HAVAINTOJA CAN-OVIS PROJEKTISSA: Sudet eivät useinkaan pelänneet koiria. Koiran haukkuminen ei saanut välttämättä sutta poistumaan, kun susi oli kauempana. Susia havaittiin kulkevan läheltä laumaa (jopa 100-200m)  kulkivat lauman ohi ja yrittivät  hyökätä lampaiden kimppuun koirien läsnäolosta huolimatta. Vaikka koirat olivat jahdanneet susia, sudet tulivat aina uudelleen. Sudet eivät siis muuttaneet käyttäytymistään pysyvästi . Jos koirat eivät ole riittävän vakuuttavia ja siten luo tarpeeksi vahingoittumisen uhkaa susille, on vaarana että sudet oppivat koirien olevan vaarattomia ja tämä tieto siirtyy susilta sukupolvelta toiselle. Koirien tulee siis omata riittävä vakuuttavuus, jotta susille muodostuu tarpeeksi voimakas pelote myös tulevaisuutta varten..

Petotesteissä®  nähdään hyvin erilaisia tapoja myös, usein erilaista agonistista toimintaa ja eri asteisesti. Mutta  yksi koirien tapa selvittää erilaisia uhkatilanteita on todellakin mielistely ja erilaiset rauhoittelevat eleet, jopa leikkiinkutsu tai muu liehittely. Näitä eleitä esittävät koirat ovat tavalla tai toisella siinä tilanteessa kyvyttömiä tai haluttomia agonistiseen toimintaan; elekielestä nähdään tällöin myös epävarmuutta, usein nämä ovat myös melko nuoria koiria. Koira todennäköisesti selviytyy tällaisesta tilanteesta vahingoittumattomana luonnonpetojen kanssa, mutta entäpä ne lampaat tai muut vartioitavat eläimet? Koirien ensisijaisena tehtävänä on kuitenkin puolustaa paimenen omaisuutta pedoilta (ja varkailta). Jos sudet eivät kaikkoa edes aina koirien haukusta, tuskin ainakaan leikkiinkutsusta – siinä kun on vaarana koirasta tulla ruokalistatavaraa ja tämä on ollut ongelmana mm. USA:ssa suurpetoalueilla, kun sudet ja kojootit ovat syöneet niitä mielistellen käyttäytyviä koiria mieluummin kuin lampaita. 

Koirien toiminta toki perustuu susien saaliskäyttäytymisen häirintään ja aiemmin Coppinger tutkimustensa pohjalta mainitsi, että laumanvartijakoirat  voivat osoittaa monimutkaista, moniselitteistä käyttäytymistä , joka näyttää joskus sopeutumattomalta (esim. sosiaaliset tutkimukset, leikkikutsut). Can Ovis- tutkimuskohteissa havaittiin myös vastaavaa eli koirien ja susien vuorovaikutus ei aina ollut agonistista, vaan kirjattiin suvaitsevaisuutta, sosiaalista tutkintaa, saattamista etäältä ja jopa kutsua leikkiin.  Nämä ”ei-karkottavat” vuorovaikutukset, vaikka ne ovat harvinaisia ja tutkijoiden mukaan ne voivat johtaa kuitenkin mahdolliseen hybridisaatioon  mikä on suuri huolenaihe susiensuojelun kannalta Euroopassa , ja/tai tautien ja loisten siirtyminen koirien ja susien välillä niiden geneettisen läheisyyden vuoksi. Tutkijoidenkin mukaan nimenomaan se  riittävän tehokas puolustava (agonistinen) käyttäytyminen olisi toivottavaa.    

Jos susi ja koira joutuvat tappeluun, motiivit voivat ratkaista asennetta enemmän. Esim. saalis on sudelle elintärkeä resurssi ja tällöin se saattaa puolustaa itseään paljon tehokkaammin kuin ilman saalista. Taistelun voittamisen todennäköisyys ei riipu vain fyysisistä ominaisuuksista, vaan myös motivaation näkökohdista, jotka riippuvat resurssin arvosta sekä koetusta suorituskyvystä  ja vastustajan motivaatiosta. Rohkeus on valmiutta riskeerata kohtaaminen,  uskaltaa eskaloida aggressiivinen vuorovaikutus.  Nämä tekijät (RHP)  perustuvat eläimen valintaan siitä, pitäisikö tilanne eskaloida ja milloin.

Coppingerin mukaan koirien tehokkuus perustuu sitoutumiseen, mutta muut tutkijat ovat esittäneet myös resurssien ja niiden tärkeyden vaikuttavan. Yksilöt, joilla on korkeampi subjektiivinen resurssiarvo  voivat määritellä voittamisen erittäin tärkeäksi ja enemmän eskaloivat helposti aggressiivista vuorovaikutusta.  On kuitenkin vaikea tietää, kuinka arvokas tämä resurssi esimerkiksi lammas on koiralle ja siihen muodostettu sosiaalinen side. 

Euraasiassa perinteisesti käytetyt laumikset  ovat suurempia kuin sudet, mikä tekee niille teoreettisesti suuremman  RHP-arvon. Mitä ”pahemmat” pedot, sen tiukempia koirien on täytynyt olla ja se on ollut jalostuksessa valikoiva kriteeri myös . Rohkeus ”daring” (aggressiivisuus) on tutkimusten perusteella luontainen ominaisuus  ja on osa yksilön temperamenttia (tai persoonallisuutta). Koiran temperamentti on tärkeä rooli lauman suojelussa. Esimerkiksi kojootit haastoivat tutkijoiden mukaan kömpelöitä ja arkoja koiria enemmän kuin rohkeasti puolustavia. 

KOLIKON TOINEN PUOLI?

Kuitenkin matkailualueilla, kuten Alpeilla, on kuitenkin pakko pitää koiria, jotka ovat aggressiivisia pedoille ja ihmisiä kohtaan aggressio on minimaalinen. Mitä voimakkaammin koira on pedoille aggressiivinen, se voi johtaa ongelmiin ympäristön muiden koirien kanssa, joita turisteilla voi olla mukanaan ja tämä on ollut haasteena.

Tämän rohkeus/”daring”-ominaisuuden puute / heikkous saattaa tutkijoiden mukaan osoittaa, että laumanvartijakoira ei ole automaattisesti sudelle todellinen haaste ja suden menestyminen on vain ajankysymys. Sudet oppivat koirista, sukupolvi toisensa jälkeen ne opettavat myös pentujaan.  Fakta on, että kun alkuperäiset työkoirat ovat kadonneet, kulttuuri heikentynyt ja koirat eivät ole lähtökohtaisesti enää kuten esi-isänsä. On mahdollista, että paras geeniperimä on jäänyt pois, kun koiria on alettu jalostaa muuhun kuin petoja vastaan ja koiria on hävitetty.  Tutkimuksissa on osoitettu jo, että vaikka laumis haukkuu,  se ei aina muuta susien tai kojoottien  kulkua ja käyttäytymistä. Koirien haukku voi myös antaa informaatiota susille, koirien määrästä, luonteesta, iästä, etäisyydestä, sijainnista ja haukku voi jopa houkutella susia. Myöskään koirien tekemät virtsamerkit eivät aina estä susia tulemasta, sudet merkkaavat samoihin kohtiin. 

Aivan samalla tavalla kuin susien toimintakyky alentuu vanhemmiten, niin käy myös koirille ja tämäkin nähdään Petotesteissä, jos koira käy eri ikäkausina. RHP liittyy myös ikään. Sudet testaavat koiria, niiden toimivuutta ja sudet oppivat koirista ja oppivat myös tappamaan koiria.  Sudet ovat kehittäneet myös erilaisia käyttäytymisstrategioita, ja siksi  jokaisen koiran tulee olla riittävän toimiva eikä  yksi koira riitä turvaamaan mitään eläinlaumaa eikä välttämättä edes työpari, jos on suuri petopaine. Tärkeää on selvittää, miten koirat toimivat, ja miten sudet reagoivat.  Jos työkoirissa on narttuja, narttujen tullessa kiimaan, urokset keskittyvät niihin, ja sudet pääsevät tekemään vahinkoa. Sudet jos havaitsevat, että koirat ja ihmiset eivät aiheuta todellista uhkaa, se tieto siirtyy tuleville sukupolville myös. Koirien  tehokkuus lauman suojaamisessa riippuu useista sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä. 

TOIMIVATKO KOIRAT?

Ikuisuuskysymys on aina, että toimivatko koirat. KOIRAT KYLLÄ TOIMIVAT eri tutkimustenkin mukaan, sillä petovahinkoja on ollut pääsääntöisesti aina  enemmän, kun koiria ei ollut. Tämä osoittaa, että koirien läsnäolo vähentää  saalistusriskiä (ensisijainen karkote), vaikka se ei aina riittäisi täysin hyökkäyksen tai karjan tappamisen täydelliseen välttämiseen. Tutkijoiden mukaan suurin osa vuorovaikutuksista on agonistisia, mutta tappavat harvinaisia, esim, Turkissa Anatolian paimenkoirien on raportoitu tappavan susia ja maailmalta tiedetään erilaisia muita tutkimuksia sekä epävirallisia raportteja ja kasvattajien kertomuksia myös monista muista roduista sekä eläinlajeista, joita vastaan koirat ovat toimineet. Esimerkiksi viimeisimmän sarppipentueen emän sisko on ottanut matsin puuman kanssa Montanassa ja saanut kynnestä vamman, joka tulehtui, mutta koira palasi työhön tämän jälkeen normaalisti. Siellä kasvattajat kertoivat, että koirien tulee olla todella tehokkaasti toimivia, ei toki hullun rohkeita mutta erittäin vakuuttavia. Kun pedot oppivat, että koirat ovat tehokkaita, ne eivät tule alueelle enää niin helposti ja kiertävät toisaalta. Petojen ampuminen edes "Villissä Lännessä" ei ole yleensä hyvä ensimmäinen vaihtoehto, esimerkiksi vanhan puuman ampuminen aiheuttaa siellä sen ongelman, että tilalle tulee muutama nuori, jotka taas kokeilevat onneaan ja koirien työmäärä lisääntyy. 

Mitä suurempi susilauma, sen suurempi riski fyysiseen mittelöön syntyy ja myös koirien vahingoittumisen ja kuoleman riski on potentiaalisempi. Laumanvartijakoirien toiminta petovahtityössä perustuu ensisijaisesti haukkumalla karkoitukseen ja tehokkaaseen elekieleen (valehyökkäykset) sekä  toimivaan koiralaumaan, jossa jokainen koira on vähintään keskivertorohkea. Tällöin koirat tukevat toinen toisiaan. Arka koira on arka koira laumassakin. Koirilla on erilaisia rooleja laumassa: Sitä voisi kutsua ”ulkopartioksi ja sisäpartioksi”.  Jotkut koirat muodostavat ”puskurivyöhykkeen” ulkorajat, harjoittamalla petojen karkotusta kauempana laumoista, kun taas toiset muodostavat ”puskurivyöhykkeen” sisärajat pysymällä lampaiden ja muiden kanssa. Koiria voidaan kyllä pitää ensisijaisina karkotteina, jotka häiritsevät susien käyttäytymistä, mutta ne eivät välttämättä pysty muokkaamaan susien käyttäytymistä pysyvästi assosiatiivisen oppimisen avulla, mikä  viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että pitkäaikaista välttämistä ei tapahdu. Tätä samaa tapahtuu kyllä myös siellä alkuperäseuduillakin paimenten kertomana, olosuhteet voivat olla hyvin haastavia, puskaisia ja metsäisiä ja siten isollekin koiralaumalle hankalia puolustaa ja susilla on mahdollisuus ainakin joskus napata lammas saaliiksi ja tämä joskus tapahtuva saaliin saaminen saa sudet yrittämään onneaan jatkossakin. 

Nämä Can Ovis- tulokset sekä muilta tahoilta saadut vastaavat tiedot viittaavat siihen, että kun sudet ovat lähellä laumaa, koirien on tällöin erittäin vaikea suojella kaikkia lampaita ( sudet joko häiritsivät laumaa tai haavoittivat tai tappoivat lampaita). Nämä tulokset ovat siis ristiriidassa sellaisen käsityksen kanssa, että koirien tulisi pysyä vain lauman välittömässä ympäristössä suojellakseen sitä parhaiten. Todellisuudessa vaikka koirien läheisyys laumaan voi mahdollistaa koirien nopean puuttumisen häiriötilanteeseen, se ei anna koirien estää riittävän tehokkaasti susien hyökkäystä jo selvästi aiemmin. Tästä syystä tutkijatkin suosittelevat, että työkoiralauma koostuu koirista, joista osa jää eläinlauman välittömään läheisyyteen ja osa on kauempana, jotta vältytään suden ja karjaeläinten ja koirien väliseltä suoralta vuorovaikutukselta. Ja kyllä - laumanvartijakoirat toimivat vähintään työparina, mielellään useamman koiran laumana, jos on suuri petopaine. Yksi koira on käytännössä tällaisilla alueilla vain susisyötti. 

Tutkijatkin painottavat, että  vartioivien koirien tarkkaavaisuutta ja koirien ja lauman välistä sidettä ei tulisi tarkastella pelkästään koirien ja lampaiden välisen läheisyyden perusteella vaan koirien ja eläinlauman välisen siteen käsitettä tutkitaan. Niin kauan kuin koirat näkevät, kuulevat ja/tai haistavat vartioimansa lauman, voidaan olettaa, että ne ovat kosketuksissa laumaan ja pystyvät reagoimaan sen käyttäytymiseen. Näin ollen laumikset, jotka kävelevät etäisyyden päässä laumasta, eivät välttämättä ole ”vaeltavia”, kunhan ne pitävät aistikontaktia valvomaansa laumaan. Tutkijoiden tulokset osoittavat, että laumanvartijakoirien ja susien välinen vuorovaikutus muodostuu monimutkaisesta käyttäytymissarjasta, jota ei vielä täysin ymmärretä. Onneksi tutkimus kehittyy ja on myös kontakteja alkuperäseutuihin, joissa koiria edelleen käytetään aivan alkuperäisessä työssä. 

PETOTESTEISTÄ® TYÖVÄLINEITÄ JA YMMÄRRYSTÄ LAUMISTEN TYÖKÄYTTÖÖN

Mikä tekee Petotesteistäkin® mielenkiintoisen on se, että koirilla on erilaisia tapoja toimia ja erilaisia koiria laumoissa tarvitaan. Koirilla on myös erilaisia motiiveja  olla yhdessä eläinten kanssa: Koirat saavat ruokaa, ne pääsevät lisääntymään ja lauma tuo turvaa. Koirat ovat sosiaalisia laumaeläimiä.  Italiassa Coppingerin tekemissä tutkimuksissa havaittiin että   60% koirista oli motivoitunut liikkumaan lampaiden liikkeestä ja 30 % paimenen liikeestä. Kymmenen prosenttia koirista ei koskaan lähtenyt leiristä seuratakseen päivittäistä lampaiden ravinnonhakua. Tämä sama suhde nähtiin Makedoniassa, kun oltiin vuoristossa lammasfarmilla. Osa koirista lähti ilman käskyä lampaiden mukana, osa koirista tuli paimenen kutsusta ja osa jäi kutsusta huolimatta ”baciloon” eli majapaikkaan jossa lypsettiin kaksi kolme kertaa päivässä lampaat ja vietettiin yöt kokooma-aitauksissa. .  

Lampaat odottelemassa lypsyvuoroaan "bacilon" yhteydessä,
koira siellä joukossa odottamassa omaa tulevaa hera-annostaan.

Erilaisia koiria siis tarvitaan. Koirat oppivat myös tuntemaan oman alueensa pedot ja eri petojen käyttäytyminen vaikuttaa myös koirien käyttäytymiseen. Mikäli pedot eivät ole saalistusaikeissa, koirien käyttäytyminen on tällöin hillitympää. Tässä kohtaa se tasapainoinen luonne on tärkeää, koirat eivät ylimitoita toimiaan vaan toimivat tilanteen vaatimalla tavalla. Petokohtaamisissa koiran pitää olla peloton ja riittävän  vakuuttava, mutta ei kuitenkaan tyhmänrohkea.  HUOM! Korkea ihmisaggressio ei ole suhteessa petoja kohtaan kohdistuvaan aggressioon! Koiran tulisi palautua tilanteesta nopeasti, mielellään välittömästi.  

Petotestejä® on mahdollista hyödyntää siis myös laumanvartijakoirien kohdalla hyvin monipuolisesti vaikka kaikkea ei testeissä voidakaan mitata suoraan. Toistomäärät testatuilla koirilla ovat niin suuria, Askolla on hyvin pitkä kokemus ja testeissä on käynyt todella paljon työkoiria, joilla on paljon monenlaista luonnonpetokohtaamista taustalla. Näillä perusteilla voidaan sanoa, että testeistä on mahdollista saada paljon lisätietoa sekä kouluttaa koiria monipuolisesti ja näin  helpottaa laumanvartijakoirienkin työtehtäviä ja tilannetta  tulevaisuudessa. 

Testit ovat myös eettiseltä kannalta ajatellen tätä päivää, koirille annetaan mahdollisuus tutustua turvallisesti siihen kohteeseen, se ei tule enää yllätyksenä jatkossa. Omistaja voi myös varautua erilaisiin kohtaamistilanteisiin ja kyetä lukemaan koiriaan myös tarkemmin ja paremmin. Ja koira pystyy tilanteet myös paremmin ennakoimaan. Näin omistaja voi suojella myös koirien turvallisuutta, ei vain vartioitavien eläinten. Omistajille monesti tulee yllätyksiä, koska koiran käyttäytyminen kotona tutussa tilanteessa voi olla hyvin erilaista ja nimenomaan siellä aidan takana opitun käyttäytymisen turvin. Testeillä ei voida nähdä kaikkea, mitä laumanvartijakoiran työhön kuuluu: Esim. koiran sitoutumista työhön, eikä sitä miten koira suhtautuu erilaisiin eläinlajeihin, ne täytyy sitten havainnoida muulla tavoin arjessa. Testeistä kuitenkin on saatavilla paljon sellaista tietoa, joka voi vaikuttaa näihin asioihin, esimerkiksi erittäin voimakkaasti terävä ja arka koira on todennäköisesti joissain tilanteissa eläinten kanssa haastava, jos se kokee uhkaa vaikkapa karjaeläimen taholta.    

Laumiksien luonneasiat huolettavat monia ihmisiä kautta maailman, kuten näistä edellä mainituista tutkimustuloksistakin tulee esiin. Jos laumanvartijakoirien luonneominaisuuksia ei aleta millään lailla mittaamaan ja arvioimaan vaan eletään jatkossakin uskomuksissa ja oletuksissa, rapsutellen niitä vain sohvalla makoilevia koiria kotona, jotka ovat menettäneet toimintakykyään monella tavalla,  päädytään yhä heikompaan suuntaan. Nyt jo alkaa ulkomuoto- ja seurakoirajalostus hävittää paljon näitä jo paikoin kadonneita työominaisuuksia. Ominaisuudet tulevat perimästä ja jos perimän geenipooli on suppea, tämä tarkoittaa sitä, että sieltä on jo kadonnut ominaisuuksia ja koko ajan katoaa lisää. ”Mutta kun se on niin kaunis”, on ikävän usein riittävä peruste jatkojalostukseen ja se näkyy tämän päivän koirissa. Laumanvartijoiden historia, mitä se on ollut satoja vuosia sitten  ja mitä koirat ovat tänä päivänä, ovat valitettavasti kaksi eri maailmaa jo suurimmaksi osaksi. Monet nykyisistä roduista ovat olleet hyvin lähellä häviämistä ja näiden rotujen elvyttämisessä on käytetty rotuja ja yksilöitä, joilla on haettu ulkoisesti tiettyä tyyppiä, mutta luonteeseen ei ole voitu edes välttämättä kiinnittää huomiota. Kun ei ole ollut sitä oikeaa petouhkaa monilla seuduilla, kun pedot oli hävitetty jopa joiltain alueilta kokonaan sekä koiria on otettu muihin tehtäviin ja tämä näkyy eri linjoissa.

Varmasti alkaa olla jo linjoja, joissa ollaan tultu niin kauas minkäänlaisesta  työtehtäväpuolesta, että koirille olisi jopa epäreilua ehdottaa mitään työtehtäviä. Nämä koirat eivät halua enää toimia itsenäisesti ulkona partioiden, on eroahdistusta ja muuta rotuihin kuulumatonta ja koirat viihtyvät mieluusti vain takkatulen ääressä sisällä. Toki näiden tällaisten koirien tulee saada elää sellaista elämää, jossa ne ovat omimmillaan, koirathan tulee huomioida yksilöllisesti, mutta tällainen työominaisuuksien katoaminen on toisaalta hyvin valitettavaa ja huolestuttavaa, ajatellen rotujen yleistä geenipoolia. Näiden koirien itsenäisyys on ollut yksi roduissa kiehtova piirre meillä tiimissä ja se on poikkeuksetta tarkoittanut sitä, että sohvalla sisällä eivät halua juurikaan köllötellä vaan hoitaa tehtäviään ulkona partioiden säästä ja vuorokaudenajasta piittaamatta. Iäkkäämmät koirat hakeutuvat ehkä enemmän sisällä käymään, muutoin nauttivat olla ulkona. Kieltämättä palstoja lukiessa aina mietityttää se, että miksi hankitaan laumanvartijakoira, jos halutaan kuitenkin puhtaasti seurakoira tai koiralle ei ole mahdollista tarjota sen käyttäytymistarpeiden mukaista elämää? 

Kun yleisesti puhutaan laumanvartijakoirista, ensimmäisenä kuitenkin tulee se legendojen maailma esiin - näiden koirien rohkeus, itsenäisyys ja siitä kumpuava jalous ja ylväys ja monet uroteot. Suurpetojen lisääntyessä näillä koirilla olisi yhä enenevässä määrin työtehtäviä hoidettavanaan ja monissa maissa koirien toiminta takaa karjaeläinten ja harraste-eläinten turvaamisen mutta mahdollistavat myös  samalla suurpetojen suojelun.  Valitettavasti tässä kohtaa täytyy kasvattajien tehdä valintansa ja olla itselleen rehellisiä: Keskittyäkö niihin työkoiriin vai tiiviisti ihmisen kanssa eläviin harrastus- ja seurakoiriin, joita on myös helpompi myydä ja koteja löytyy enemmän? Meillä on työkoiria, mutta luonnollisesti ne ovat meidän omaa laumaa, johon kuuluu ihmiset, koirat ja lampaat. Koirien kanssa on harrastettu omaksi ja koirien iloksi myös mm. etsintä- ja hajutunnistusjuttuja yms. Siitä ei ole työominaisuudet menneet pilalle, koirat kuitenkin viettävät pääsääntöisesti aikaansa partioiden. Se muu on sitten "vapaata aikaa", jota koirat myös tarvitsevat ja erilaisten harrastusten kautta voidaan myös lujittaa luottamussuhdetta koirien ja ihmisten välillä.  Koirat eivät ole koskaan lapsia tai lasten korvikkeita, ne ovat aina koiria, joiden yksilölliset käyttäytymistarpeet pyritään huomioimaan niin pitkälle kuin mahdollista, jotta koirilla olisi hyvä koiramainen elämä. 

Mitä tulee työkoiriin niin olemme mukana myös Massachusettsin yliopiston tutkijoiden PhD Katryn Lord ja Elinor Karlsson Työkoirien rohkeus- ja arkuusgeenitutkimusprojektissa ja siihen kuuluu myös laumanvartijakoirat. Coppinger on ollut Kathrynin mentori ja Coppinger aikanaan suositteli Kathryniä meille yhteistyöhön. 

Artikkeli oli pakko jakaa kahteen osaan ja se on valitettavan pitkä, mutta laumanvartijarodut ovat lähellä sydäntämme ja haluamme, että jatkossakin rodut olisivat edelleen enimmäkseen työkoiria - vaikka vain sen oman pihan vahteja, mutta koirilla olisi  mahdollisuus olla laumanvartijakoiria ja rotujen jalostuksessa kiinnitettäisiin yhä enemmän huomiota luonnepuolen asioihin.

Petotesteihin® voi tulla tutustumaan myös vaikka omaa koiraa ei päivään toisikaan. Kaikki koirat ovat erilaisia, eikä testit tee koiraa huonommaksi - päinvastoin. Mitä paremmin omistaja koiriaan tuntee, sitä paremmat mahdollisuudet on  antaa koirille niille sopivat "saappaat" jalkoihin ja toimia koiran kannalta aina mahdollisimman reilulla tavalla sekä ennakoida mahdollisia haasteellisia tilanteita ja estää konfliktit. Tämä on oleellinen osa sekä koirien että ihmisten elämänlaatua - antoisaa yhteiselämää koirien kanssa. 

  

Yhteyttä saa ottaa ja kysellä, mielellään vastataan kysymyksiin! 

Petotestaaja Asko Sorvo &  Hanna-Mari Sorvo

www.petotestit.com