"Lapsuuden kodissani on aina ollut koiria. Ensimmäinen oli monirotuinen, josta isä luopui kun tuli suomenajokoira, isäni kävi metsällä. Asuimme niin rauhallisella kylällä että illalla päästettiin koira ulos ja kun oli tarpeeksi juossut iski se tassut mun ikkunalautaan ja kävin päästämässä sisään. Tuli meidän likalle myös lehtolapsia, isä oli ilmeisesti mustavalkoinen mutta poikansa joka jäi meille oppi myös ajamaan hienosti jänistä. Oli se mulla mukana oppikoulu näytelmässä Kiljusen herrasväki ja tottakai nimi oli Pulla. Karkasi piru multa näyttämöltä, mutta kaikki luuli että se kuului juoneen.
1994 minulle tuli ensimmäinen suursnautseri pahimpaan penikkatauti vuoteen. Vastaaineet eivät nousseet ja saikin monta rokotusta vuoden aikana. Buick oli koira jonka kanssa tein paljon virheitä kun koulutuksiin ei uskaltanut mennä. Onni oli kohdata silloin Ismo Nortamo ongelmakoirakouluttaja jolta sain eväät yhteiseen hyvään elämään. Ne eväät kantoivat koko loppuelämän. Vesa tuli perheeseemme koiran ollessa 4 vuotta ja Buick tottavie kokeili onko miehestä mihinkään. Kokeili se minuakin kerran mutta näin koirasta että nyt tulee päälle ja napakka kohdistus kuonoon niin asia jäi siihen. Yhdessä opittiin ja siitä tuli se THE loira. Keuhkosyöpä päätti elämän reilu 10 vuotiaana. 2005 tuli seuraava nimeltään Toca. Kun edellinen oli ollut sgrode narttu seuraava olikin solakka silakka. Mahtava uimari kuten edellinen ja saaressa leikittiin aina piilosta, minä uin vedeiden väliin piiloon ja Toca etsi minut ja hinasi rantaan. Tästä koirasta olisi tullut oiva vesipelastuskoira kun hinasi kumiveneetkin kalliolle. Myös rakasti kun tehtiin omaksi huviksi jälkiä metsään. Oli mulla mukana 16.lla pentukurssilla milloin kenenkin käsissä. Toimin kyläkerhomme Kivenlahden Koirakerhon sihteerinä ja taloudenhoitajana, kenttähoitajana, kurssivastaavana ja kouluttajana joista rakkaintehtävä oli kouluttaa pentukurssilaisia. Tocan tie päättyi yli 11 vuoden iässä kurkunpää halvaukseen.
2017 tuli Vica, joonka piti olla viimeinen koiramme, mutta yhteinen taival päättyi jo 5 kk iässä munuaisten toiinta häiriöön. Pentu on helppo ottaa, mutta ottaessa pitää olla varma, että pystyy myös luopumaankun aika on.Omaan syliimme ovat jokainen saanut nukahtaa ennen matkaa sateeenkaarille."
"2018 tuli Tovi, mitä teet kun nimisarja loppui. Tocasta TO ja Vicasta VI niin siitä tuli Tovi. Kotikoira kuten edelliset. En silloin vielä tiennyt mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan Arrant Ukltimate Uscadaran kanssa. Yhteinen matkamme jatkuu. 19 pentua, nyt jo 13 lastenlasta joten olen riisenimummi. Mummi on neulonut jälkeläisten koteihin kaikkiin villasukat ja neulominen jatkuu koska pysyy nivelrikko aisoissa.
Arranttien kanssa on puuhasteltu ja Tovi oli ensimmäinen koira jonka toin Petotestiin, Erja oli jostain nähnyt tietoa testistä ja soitti että lähdetäänkö me niin tottakai. Mäntsälä taisi olla paikkana 2020. Kun Asko kysyi mitä luulet tapahtuvan, veikkasin aivan oikein...poistuu paikalta kun karhu tulee eteen. Näin tapahtui, kun sain puolisoni ymmärtämään, että pysy meidän vieressä jotta koiralle ei tule tarvetta miettiä missä toinen on niin päästiin karhu kohtaamaan."
"Karhun jälkeen ollaan käyty kaikilla pedoilla ja puoliso on pysynyt rinnalla niin pedot on kohdattu kunnialla. Tovi oli ensimmäisessä testissä reilu 2 vuotias ja kun ikää karttui tuli varmuutta lisää, myös uusinta karhulla ei tuottanut vaikeuksia. Ne tuoreet ulosteet kyllä kiinnosti kovin. "
"Ensimmäisen Petotestin jälkeen olen meidän Arrant- porukkaa saanut mukaan innostumaan ja kasvattajamme on ollut seuraamassa kaikkien testit. Ja saanut myös nähdä kasvattiensa toimintaa. Miten samassa sisarparvessa on eroavaisuuksia. Osa koirista on paukutellut henkseleitä ja osa päättänyt lähteä pissalle kauemmas kun peto tulee esiin, siinä ääripäät. Osa omistajista on saanut valtavasti itselleen varmuutta oman koiran käyttäytymisestä. Viimeiseen testiin missä olimme saimme houkuteltua mukaan Tovin henkilääkärin Rosan, joka on myös metsästäjä. Hän oli myös erittäin kiinnostunut testauksesta ja lupasi lähteä mukaan kun seuraavan kerran ”iskemme” porukalla."
"Koska asumme kaupunkialueella petokohtaamisia ei ole ollut. Mökillä etelä-suomessa saaattaa tulla petoja vastaan ja toivon todellakin että muistijälki aivoissa voittaa saalisvietin. Tovi lähtee kaiken liikkuvan perään ja palaa kyllä kun näköyhteys katkeaa. En tiedä todellakaan mitä tekisin jos karhu tulee vastaan, luotanko koiraan että antaa aikaa perääntyä."
"Petotestit on ollut hieno muoto saada meidän Arrantin eri-ikäisiä koiria kokoon ja tuomaan myös yhteisöllisyyttä yhteisen tekemisen puitteissa. Testeissä jokainen on turvallisesti saanut tietoa oman koiran käyttäytymisestä."
Terveisin Hansu ja Vesa sekä Tovi-riiseni
Tovi-risuparralle kivasta jutusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti