Koiran virikkeistäminen on monenlaisten laji- ja rotutyypillisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämistä. Virikkeistäminen on koiran omaehtoista motorista toimintaa ja käyttäytymistä, joka vaikuttaa koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, psyykkiseen ja fyysiseen puoleen. Virikkeistäminen sekoitetaan usein aktivointiin, joka on kuitenkin hieman eri asia. Aktivointi tarkoittaa käytännössä mitä tahansa aktiviteettia, jossa koira käyttää aivojaan ja lihaksiaan ja jossa usein opetetaan jotain uutta myös. Virikkeistämisessä annetaan koiralle mahdollisuus toteuttaa synnynnäisiä ja sille yksilölle ominaisia ja tärkeitä käyttäytymistarpeita ja ihmisen rooli on lähinnä järjestää ja valvoa toimintaa.
Käyttäytymistarpeet ovat koiran hengissä säilymisen kannalta tärkeitä toimintoja, jotka aktivoivat koiraa toimimaan ja se tulee niiden avulla tietoisemmaksi myös ympäristöstään. Jonkin käyttäytymisen tai toiminnon lopputulos ei riitä yksinomaan määrittelemään jotain käyttäytymistä tarpeeksi, sen jokin tekeminen itsessään voi olla tärkeää eläimen hyvinvoinnille. Esimerkiksi syöminen tai kylläinen olo ei riitä, vaan eläimelle on tärkeää päästä toteuttamaan myös siihen syömiseen liittyvää käyttäytymistä kuten esimerkiksi laiduntamista tai metsästyskäyttäytymistä. Tällainen tekeminen on koiralle hyvin motivoivaa. Tärkeimmät koirien käyttäytymistarpeet liittyvät ruuan hankintaan ja saalistamiseen eli metsästyskäyttäytymiseen.
Petotesteissä® koirilla on mahdollisuus toimia koiralähtöisesti ja turvallisesti sekä vapaan valinnan menetelmin tyydyttää monenlaisia erilaisia käyttäytymistarpeitaan (esim. jäljestys, saaliin jahtaaminen, hallittu puolustuskäyttäytyminen arkielämästä eroavassa kontekstissa jne.). Tällä on ollut suuri merkitys monen koiran elämässä ja arjessa - kun käyttäytymistarpeisiin on vastattu ja koira on saanut lisää itsevarmuutta, sen maailmankuvaan on tullut positiivinen "Hei, elämä on laiffii ja minäkin selviän"-ajatusmalli ja tunnetila. Näin on monenlaisia haastellisia käyttäytymisiä voitu alkaa purkamaan ja koirien ja omistajien elämänlaatua on voitu kohentaa.
Virikkeistämisen hyödyt
Tarhaeläimillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu virikkeiden lisäävän eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koirilla tutkimuksia on tehty paljon lähinnä tarhakoirilla, joilla pienetkin muutokset ja virikkeellistäminen vähäisessäkin määrin tuo näkyviä tuloksia, kun lähtökohtaisesti elinolosuhteet ovat varsin karut ja virikkeettömät. Mitä mielekkäämpi ja virikerikkaampi ympäristö koiralla on, sen paremmin eläin eli tässä tapauksessa koira kestää myös stressiä. Tämä taas puolestaan vaikuttaa koiran oppimiseen, koulutettavuuteen ja yleiseen stressinsietokykyyn, jolla on merkitystä kokonaisvaltaisesti niin psyykkiseltä kuin fyysiseltä kannalta. Virikkeellistäminen kehittää ja ylläpitää myös koiran resilienssiä eli psyykkistä palautumiskykyä stressistä. Esimerkiksi eräässä rescue koiratutkimuksessa havaittiin, että liikunnalla ja ihmisen antamalla sosiaalisella kanssakäymisellä on merkittävä vaikutus alentuneisiin kortisolitasoihin, joilla tutkimuksessa mitattiin stressitasoja. Virikkeistämisen myötä myös omistajan ja koiran suhde paranee, koska koira oppii että ihmisen arvo koiran maailmankuvassa kasvaa, sillä ihminen tarjoaa sille tärkeitä ja mielekkäitä mahdollisuuksia toteuttaa käyttäytymistarpeitaan, joihin sillä on vahva luontainen motivaatio eli ihminen käytännössä hallitsee koiralle tärkeitä resursseja.
Mikäli koira ei voi toteuttaa riittävällä tavalla juuri sille yksilölle tärkeitä käyttäytymistarpeitaan, se turhautuu ja stressaantuu ja tästä koituu aikaa myöden mahdollisesti ainakin ihmisen kannalta ongelmalliseksi koettuja käyttäytymisiä, esimerkiksi erilainen aggressiokäyttäytyminen, jatkuva haukkuminen tai muu turhaumakäytös sekä vastaavasti myös passivoituminen voi lisääntyä ja kroonisen stressin kasvaessa myös muut terveydelliset haasteet uhkaavat. Yksi tärkeä käyttäytymistarve on liikkuminen - koirilla yksilöllistä liikunnan tarpeen määrää voi olla joskus vaikea omistajan tyydyttää. Liikunnan puute näkyy helposti myös käyttäytymisessä. Se voi vaikuttaa myös ahdistuneisuuteen ja laajassa haastattelututkimuksessa (Tiira &Lohi 2015) se oli esimerkiksi suurin ääniarkuuteen ja eroahdistukseen liittyvä ympäristötekijä; koirilla, joilla oli ääniarkuutta ja eroahdistus, oli vähemmän päivittäistä liikuntaa. Virikkeistäminen on siis hyvin tärkeää, sillä voidaan helpottaa jo aiemmin syntyneitä käyttäytymisongelmia, koska näiden taustalla usein miten on jollain tasolla nimenomaan käyttäytymistarpeiden tyydyttämättömyys.
Ideaali tilanne olisi tietenkin, että koiran elinympäristö tarjoaisi koiralle luontaisesti mahdollisimman paljon virikkeitä, esimerkiksi tilaa liikkua, tutkia, haistella, sosiaalisia suhteita, mahdollisuuden pureskella, kaivella jne.
Koirien tarvehierarkia
Koirien käyttäytymistarpeet liittyvät hyvin pitkälti myös koirien tarvehierarkiamalliin, josta tässä ohessa esimerkki Griffin ym 2023 näkemyksen mukaan.
KOIRIEN TARVEHIERARKIAMALLI
1. Fysiologiset tarpeet:
- veden saanti
- ravinnon saanti
- liikunnan mahdollisuudet
- suojan saaminen, häiriöttömän lepopaikan saaminen
- sairauksien hoito
2. Turvallisuustarpeet:
- mahdollisuus tehdä omia valintoja, vaikuttamismahdollisuus
- turvallisuuden tunne
- mahdollisuus tehdä tarpeensa
- ennaltaehkäisevä terveydenhoito, mukaan lukien esim. Loimitus jne.
3. Sosiaaliset tarpeet
- sosiaalisen kontaktin ja tuen mahdollisuus
4. Eheyden tarpeet
- positiivisen/ei-rankaisuihin perustuvan koulutuksen ja käyttäytymisen tukemisen tarjoaminen
5. Kognitiiviset tarpeet
- kognitiivinen stimulaatio, virikkeet
(Griffin ym. 2023.)
KUVA 1. Koirien tarvehierarkia (suomennettu alkuperäisestä; Griffin ym. 2023).
Mitä alempaan eli tärkeämpään osaan jokin käyttäytymistarve liittyy oheisessa kolmiossa, sen suurempi merkitys sillä on koiran elämässä ja siihen liittyvien puutteiden voidaan perustellusti epäillä vaikuttavan koiran elämään oleellisesti ja tällöin puhutaan välttämättömistä tarpeista. Jos esimerkiksi koirien fysiologinen tarve liikkumiseen tai lepäämiseen evätään, se tulee vaikuttamaan koiran yleiseen hyvinvointiin todella merkittävällä tavalla hyvin nopeastikin ja tämä aiheuttaa kroonista stressiä. Myös koira, joka kokee esimerkiksi ympäristön tuottamaa turvattomuutta ja pelkoa, koira on jatkuvasti alttiina stressikuormitukselle eikä riittävää palautumista tapahdu. Tai jos koira elää eristettynä pihan perällä vailla ihmis- tai koirakontakteja, se vaikuttaa väistämättä koiran psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Jossain vaiheessa näissä ja vastaavissa tilanteissa stressikuormitus kasvaa liian suureksi ja siitä seuraa erilaisia haasteellisia ja ei-toivottuja käyttäytymisiä, yksi yleisimpiin ongelmiin kuuluva on erilaisten aggressiokäyttäytymisten lisääntyminen.
Luontaiset käyttäytymistarpeet
Vaikka kaikki koirat eivät ole metsästyskoiria, kaikki koirat ovat kuitenkin jollain tavalla metsästäjiä. Niillä on kaikilla jäljellä osia niin kutsutusta metsästyskaavasta (predatory motorn pattern), johon kuuluu jäljen etsiminen, jäljestäminen, etsiminen ilmavainun avulla, vaaniminen ja saaliin jahtaaminen sekä siihen kiinni tarttuminen, taisteleminen, tappaminen, raateleminen, raadon puolustaminen ja kantaminen sekä kätkeminen ja tietenkin saaliin syöminen.
Metsästyskaava on jokaisella rodulla hieman erilainen, esimerkiksi laumanvartijarotuisilla ei ole ihanteellisessa tapauksessa näkyvästi jäljellä mitään muuta kaavan osaa kuin syöminen. Noutajat vastaavasti kantavat saalista, mutta eivät saa raadella riistaa ja vinttikoirilla kaavassa näkyy jahtaamisesta saaliin tappamiseen asti ja paimenkoirat usein hieman nipistelevät lampaita ohjausmielessä, mutta eivät kuitenkaan käy kiinni tappoaikein. Syöminen kuuluu metsästyskaavan viimeiseen osaan ja erilaiset syömiseen liittyvät toiminnot (ruuan pureskelu, tutkiminen ja nieleminen) ovat myös synnynnäisiä tarpeita ja ne esiintyvät kaikilla koirilla.
Kannattaa muistaa, että monilla roduilla alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy yhä tänä päivänäkin osittain, vaikka jalostuksella niihin on koetettu vaikuttaa. Koirilla saattaa olla yhä käyttäytymistarpeita, jotka liittyvät näihin tehtäviin. Vastaavasti vaikka rotumääritelmässä toivotaan joitain ominaisuuksia tai kerrotaan joidenkin ominaisuuksien olevan ei-toivottuja, yksilölliset erot voivat olla suuria ja koirien käyttäytymistarpeet voivat poiketa rotumääritelmän ihanteesta suurestikin. Siksi koirat tulee huomioida aina juuri sellaisina yksilöinä kuin ne ovat, eikä niinkään rotumääritelmän ihannekuvauksen pohjalta.
Muita luontaisia käyttäytymistarpeita ovat esim. luonnossa liikkuminen, lepääminen, sosiaalinen kanssakäyminen, yhteistyö muiden koirien sekä ihmisten kanssa, reviirikäyttäytyminen, vahtiminen, lisääntyminen ja pentujen hoito.
Virikkeistäminen ja stressi
Virikkeistämisvaihtoehtoja on paljon ja niitä voi jatkuvasti kehitellä myös lisää, sitä mukaa kun oman koiran mieltymyksiä saa selville. Yksi yleisimpiä ja helpoimpia toteuttaa on monet ruokaan liittyvät virikkeet. Kaikenlaiset kiihdyttävät ja voimakkaasti stimuloivat toiminnot (esim. taisteluleikit, saalistamista jäljittelevät leikit jne) kuitenkin kannattaa toteuttaa vain kohtuullisessa määrin, sillä niiden tuottama stressi vaatii myös enemmän palautumisaikaa. Stressi itsessään ei ole hyvä tai huono asia, vaan se on yksi elämää ylläpitävistä voimavaroista ja sitä itseasiassa myös tarvitaan sopivassa määrin. Stressiin liittyy paljon erilaisia fysiologisia mekanismeja, esimerkiksi aivojen palkitsemisjärjestelmä. Hypotalamuksen tuottama dopamiinihormoni toimii aivojen välittäjäaineena, jota on kutsuttu myös mielihyvähormoniksi ja se vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään. Kun yksilö tekee jotain, jonka se kokee kannattavaksi ja mielekkääksi, dopamiinin määrä lisääntyy ja se myötävaikuttaa myös saman käyttäytymisen toistamiseen.
Tutkimusten mukaan lyhytaikainen stressi, jonka seurauksena eläin kokee menestymistä, vaikuttaa lisäävän palkitsemisjärjestelmän herkkyyttä ja vastaavasti krooninen stressi heikentää sitä. Hyvä stressi on lyhytaikaista, tarkoituksenmukaista ja sopeutumista edistävää toimintaa, joka päättyy yksilön onnistumiseen ja palautumiseen. Siedettävä stressi vaatii jo enemmän ponnisteluja, jotta stressaavasta tilanteesta päästään toivottuun lopputulokseen ja kehon tasapainotilaan. Haitallista stressi on silloin, kun yksilö ei palaudu stressitilanteesta ja kun stressinsäätelymahdollisuudet ovat kehityshistorian, yksilöllisten ominaisuuksien tai selviytymiskeinojen osalta puutteellisia. Vaikka siis toiminto olisi koiralle erittäin mielekästä puuhaa ja tuottaisi eustressiä eli hyvälaatuista stressiä, kaikki stressi kuitenkin vaatii oman palautumisensa. Kasaantuessaan mikä tahansa stressi aiheuttaa pitkällä aikavälillä kroonista stressiä, joka heikentää myös koirien resilienssiä sekä voi lisätä erilaisten käyttäytymiseen liittyvien ongelmien (esim. aggressio-ongelmat) sairauksien ilmaantumista, esim. autoimmuunisairauksien puhkeamisessa kroonisella stressillä on osoitettu olevan merkitystä.
Tutuimpia ruualla virikkeistämistapoja ovat:
- ruualla täytetyt puuhalelut (kongit, nuolumatot yms)
- ruuan piilotus eri paikkoihin esim. puuhamattoon, sammaleikkoon, hankeen, pyyhkeen sisälle, pahvilaatikkoon, eri paikkoihin asunnossa jne.
- ruuan jäädyttäminen kimpaleiksi
- jäljen tekeminen ruualla tai ruuan hajulla tai ilman, jolloin jäljen päässä palkkio
- erilaiset uudet ruuat, ruuan tarjoaminen paloina jauhetun sijaan
- ruuan tarjoilu erilaisista astioista ja nuolumatoista, joista syöminen hidastuu
- ”makkararuudut” ulkona (tallatulta alueelta löytyy ruokaa, sopii myös jäljen alkuharjoitteluun)
- ruokakimpaleen ”taistelu” puusta
- sorkat, joissa on vielä nahka päällä
- puruluut / aidot luut
Muita virikkeistämistapoja:
- Kaivamisen tarpeeseen: kaivamislaatikko sallittuun kaiveluun
- Saalistus/jäljestys: verijälki tai ruokajälki, jäljen päässä palkkiona esim. saaliseläimen sorkka
- Leikkiminen: kaverikoirat, lelut, leikki ihmisten kanssa
- Vartiointi: tähystyspaikka, mahdollisuus ympäristön tarkkailuun mieluiten vapaasti (aitojen takana)
- Lepo ja nukkuminen: nukkumapaikaksi ”luola” tai vaihtoehtoisesti tähystyspaikka korkeammalta sekä erilaisia petitarpeita, joita voi vapaasti pedata
- Liikunta: liikkuminen metsässä/luonnossa (hyvä idea esim. koirametsät), suoritetaan mahdollisimman pitkällä liinalla, jos ei voi pitää vapaana sekä lenkit, joissa koira saa päättää (turvallisuus huomioiden) mihin mennään. Koiran touhuja kannattaa seurata, millaisia asioita se tutkii, nuuskii ja haluaa tutustua
- Sosiaaliset vuorovaikutuksen tarve: kaikki koirat eivät nauti kaikkien koirien seurasta, mutta kiva kaveri tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa sosiaalisia tarpeita sekä yhdessäolo ihmisen kanssa esim.. luontoretki, muu yhdessäolo. Muihin eläimiin turvallisesti tutustuminen (eläinten ehdoilla, turvallisuus huomioiden)
- Tutkiminen: Tutustuminen erilaisiin ympäristöihin, uusiin paikkoihin ja erilaisiin hajuihin ( koiran ehdoilla)
- Saalistaminen, jahtaaminen: Petotestit®, niissä koirilla on mahdollisuus toimia koiralähtöisesti ja tyydyttää monenlaisia käyttäytymistarpeita (esim. -jäljestys, saaliin jahtaaminen, hallittu puolustuskäyttäytyminen arkielämästä eroavassa kontekstissa jne), Viehejuoksut (järjestetään kaikille roduille),
- Paimenkoirille paimentaminen: esim. lampaiden paimentaminen valvotusti
Virikekategoriat:
1. Ruokintavirikkeet
→ nuolumatot, nuuskumatot, ruuan piilotus/heittely nurmikolle tai lumeen, Kongit, puruluut yms. (contrafreeloading)
2. Elinympäristön virikkeet
→ Piilopaikat, lepopaikat, tutkimispaikat, tilaa liikkua ja leikkiä, uudet paikat jne.
3. Aistivirikkeet
→ Erilaiset hajut, pinnat, maut, pelkoa aiheuttamattomat äänet jne.
4. Kognitiiviset virikkeet
→ ”älypelit” yms.
5. Leluvirikkeet
→ Erilaiset lelut tai sellaisiksi soveltuvat
6. Sosiaaliset virikkeet
→ kaverikoirat, mahdollisuus haistella toisten jättämiä ”posteja” ja jättää omat merkinnät, toiseen lajiin tutustuminen / niiden hajujen tarkastelu jne
Virikkeistämisen suunnittelu
1. Kartoita koirasi erilaisia ominaisuuksia
Kun suunnitellaan virikkeistämistä, tulee ensin kartoittaa oman koiran ominaisuuksia, tarpeita ja kykyjä, jotta virikkeistä olisi koiralle iloa ja hyötyä. Muista aito koiralähtöisyys – mitä oma koirasi haluaa, riippumatta ihmisten toiveista tai odotusarvoista!
Pohdi esimerkiksi seuraavia asioita:
- Mitä rotua koirasi on?
- Onko koirasi tyypillinen rotunsa edustaja?
- Millainen on todennäköisesti koirasi metsästyskaava, millaisia osia siitä sen käyttäytymiseen kuuluu?
- Mihin rotua käytetään nykyisin?
- Mikä on ollut alkuperäinen käyttötarkoitus?
- Onko koirasi monirotuinen?
- Käyttääkö koirasi mielellään nenää?
- Haluaako koirasi liikkua paljon?
- Sukupuoli? Onko steriloitu/kastroitu?
- Ikä?
- Terveydentila ja rakenneominaisuudet?
- Persoona ja aktiivisuus?
- Mieltymykset erilaisten ruokien ja makupalojen suhteen? → Tee preferenssitestejä erilaisissa tilanteissa!
2. Mistä koira on aiemmin pitänyt ja millaisia asioita koira ei ole arvostanut kovin korkealle?
- Virikkeiden tulee olla koirille mukavia mahdollisuuksia toteuttaa käyttäytymistarpeitaan - ei pakotettuja valintoja ja ihmisen toiveiden mukaan. Petotesteissä koirat saavat aina tehdä omia valintojaan, niitä ei pakoteta olemaan tilanteissa, vaan koirilla on aina vapaa mahdollisuus vaikuttaa valintoihinsa ja tekemisiinsä.
3. Millaiset resurssit sinulla on käytettävissäsi?
Aina kaikkien kannalta aivan ihanteellisinta olisi, jos koiralle voidaan luoda vakituinen elinympäristö, jossa on jo valmiiksi paljon virikkeitä (esim. tilaa, paikkoja tutkittavaksi ja kaiveltavaksi, sosiaalisia kontakteja, pureskeltavaa jne)
- Aika? Anna aikaa koirallesi, luo kiireetön ja leppoisa ilmapiiri.
- Rahallinen satsaus? Kaikki kiva ei välttämättä ole kallista, virikkeellistää voi myös ilman suurta rahallista satsausta, ilmaisia mahdollisuuksia on paljon tarjolla!
- Auto käytettävissä? Mahdollisuuksia tulee lisää, mikäli auto on käytettävissä.
4. Levon ja virikkeiden suhde:
- Miten kuormittavia virikkeet ovat koiralle?
- Huomioi esimerkiksi saalistustyyppisten virikkeiden stressitasojen nousu, liian kiihdyttäviä virikkeitä ei tule olla liian usein. Tarkkaile oman koirasi palautumista näissä tilanteissa ja niiden jälkeen, huolehdi sopivasta levon määrästä erityisesti näiden kiihdyttävien virikkeiden jälkeen.
- Edellä mainituista erilaisista virikevaihtoehdoista kannattaa hyödyntää monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja – kokeile avoimin mielin ja rohkeasti, jätä ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot!
5. Hyödynnä ystäviesi osaamista ja ideoita sekä mahdollisuuksia, tehkää tiimityötä mikäli se sopii koirille, esim. hyödynnä kimppakyytejä, paljousalennuksia ym,!
6. Hyödynnä luonnon tarjoamia ilmaisia mahdollisuuksia, esim. metsässä erilaiset maastonmuodot, talvella on lumipeite, johon voi piilottaa herkkuja ja kesällä voi kehittää kivoja vesileikkejä jos koira rakastaa vettä jne
7. Muista aina se tärkein: Mitä koirasi haluaa?
- tarkoitus on tarjota koiralle mielekkäitä mahdollisuuksia - ole avoin ja ota selvää koirasi mieltymyksistä
- koirat ovat kaikki yksilöitä ja se mikä sopii kaverin koiralle ei välttämättä olekaan oman koirasi valinta
- Huomioi, että koirallasi voi olla keskivertoa rodunedustajaa enemmän jotain ominaisuuksia tai sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat ei-toivottuja jopa rodussa, mutta nämä ominaisuudet ovat kuitenkin osa koiraasi ja mikäli ominaisuudet ovat kovin voimakkaita eikä näihin käyttäytymistarpeisiin vastata, koira keksii luovat ratkaisut itsenäisesti ja se voi aiheuttaa meille ihmisille harmaita hiuksia eli koiran käyttäytyminen koetaan ongelmaksi.
Virikkeistäminen ei vaadi välttämättä ostettavia tuotteita, vaikka valmiina saakin paljon erilaisia vaihtoehtoja. Kannattaa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta (turvallisuus huomioiden). Kiteytetysti ja tiivistetysti voidaan sanoa, että virikkeenä toimii käytännössä mikä tahansa muutos ympäristössä, joka aikaansaa koirassa toimintaa.
8. Hyödynnä kaikkia virikekategorian vaihtoehtoja monipuolisesti, tee mielellään viikkosuunnitelma, jossa huomioit levon, eri aistit, liikunnan, aivojumpan, sosiaaliset suhteet yms. Huomioi, ettei tule liikaa vain kiihdyttäviä virikkeitä vaan levon ja palautumisen ja virikkeiden suhde olisi tasapainossa omaa koiraasi ajatellen.
9. Muista aina myös turvallisuus, valvo koiraasi riittävästi (esim. jos jostain esineestä voi irrota osia, koira pudota tms)
Virikkeisiin liittyy aina oleellisena osana koiran omaehtoisuus, vapaa valinta toimintaan. Virikkeet siis ovat koiralle mahdollisuus,
ei pakotettu valinta!
Lisätietoja: www.petotestit.com
Lähteet:
Sommerville, R. O'Connor;E.A., Asher, L. (2017). Why do dogs play? Function and welfare implications of play in the domestic dog. Applied Animal Behavior Science. Volume 197, December 2017, Pages 1-8 Why do dogs play? Function and welfare implications of play in the domestic dog – ScienceDirect
Bienertova-Vasku, J., Lenart, P., Scheringer, M. (2020). Eustress and Distress: Neither Good Nor Bad, but Rather the Same? BioEssays2020,42. DOI: https://doi org.libproxy.tuni.fi/10.1002/bies.201900238
Diesel, G. (2011). Reducing stress in dogs in shelters. Veterinary record. Volume169, Issue15 October 2011, 386-387. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1136/vr.d6368
Griffin, K.E., Arndt, S.S., Vinke, C.M. The Adaptation of Maslow’s Hierarchy of Needs to the Hierarchy of Dogs’ Needs Using a Consensus Building Approach. Animals (Basel). 2023 Aug; 13(16): 2620. DOI: https://doi.org/10.3390%2Fani13162620
Hennessy, M.B., Willen, R.M., Schiml, P.A. Psychological Stress, Its Reduction, and Long-Term Consequences: What Studies with Laboratory Animals Might Teach Us about Life in the Dog Shelter. Animals (Basel). 2020 Nov; 10(11): 2061. DOI: https://doi org.libproxy.tuni.fi/10.3390%2Fani10112061
Karagiannis, C. (2014). Stress—Its Effects on Health and Behavior: A Guide for Practitioners. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice. Volume 44, Issue 3, May 2014, 525-541. DOI: https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.cvsm.2014.01.005
Tiira, K.& Lohi, H. (2015). Early Life Experiences and Exercise Associate with Canine Anxieties. PLoS One. 2015; 10(11): e0141907. DOI: https://doi org.libproxy.tuni.fi/10.1371%2Fjournal.pone.0141907
Coleman, J. (2018). The 6 Types of Enrichment for dogs. The 6 Types of Enrichment for dogs - Barkercise
Sorvo, H-M. (2023). Koirien resilienssi – resilienssin kehittäminen Petotestien avulla. Tampereen yliopiston jatkuvan oppimisen palvelut. Opinnäytetyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti