keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Petotestit ja laumanvartijat


Itse olen ollut laumanvartijakoiraihminen 2000-luvun alusta saakka ja Asko vielä paljon kauemmin. Noin kaksikymmentä vuotta on itselläni karttunut kokemusta erirotuisista laumanvartijakoirista, jotka ovat olleet puhtaasti aluevartijoita tai niitä, jotka ovat toimineet myös eläinten kanssa (lampaat, hevoset).
Asun nyt ”sarppivaltakunnassa”, seitsemän nuoren tai aikuisen sarpin sekä tällä hetkellä myös kuusiviikkoisten pentujen kanssa. Juuri nyt koirilla ei ole lampaita seuranaan, mutta suurin osa koirista on lammastiloilta kotoisin ja vahvasti todellisista työlinjoista.

Sarplaninac on yksi niistä roduista, joita edelleen käytetään paljon työkäytössä alkuperäisessä laumanvartijan työssä. Balkanin alueella olen päässyt vierailemaan kahdesti ja kerran tutustunut laumanvartijakoirien käyttöön Montanassa USA:ssa, kun toin sieltä yhden sarplaninac nartun. Montanan tapa käyttää koiria muistuttaa paljon Suomen tapaa pitää laumanvartijakoiria, on aidattuja alueita enemmän kuin Balkanilla, jossa koirat ovat enemmän vapaana isoilla alueilla. Toki siellä alkuperämaissakin koirat ovat toisinaan tiheämmin asutuilla alueilla, esim. kun lampaita siirrellään alueelta toiseen.




Laumanvartijakoiria Balkanilla työssään.


Montanassa on todella suuri petopaine – on mustakarhuja, harmaakarhuja, susia, ilveksiä, ahmoja, kojootteja sekä puumia. Osa tilallisista oli huomioinut petotilanteen valitsemalla mm. sellaisia lammasrotuja, joiden on mahdollista jossain määrin antaa vastusta sarviensa ja tiukemman luonteensa puolesta. Osalla oli myös esim. aaseja, jotka olivat hyvinkin äksyjä ja puolustivat omaa laumaansa (lampaita, hanhia, kanoja jne). Ne saattoivat tosin olla uhka myös joskus laumanvartijakoirille, joten aaseja tuntui olevan enemmänkin siellä, minne koiria ei voinut syystä tai toisesta viedä tai aasit olivat rajatulla alueella.


Sarplaninac pentu Grace Montanassa (USA) lammasvahtina.

Laumanvartijakoirien omistajat haluavat, että koirat todella kykenevät työhönsä eli karkottamaan pedot, olipa lauma sitten kotosalla tai menossa kohti uusia laitumia yhdessä ihmisten saattamana. Luonnollisesti on myös hyvin ei-toivottavaa, että varkaat voisivat kähveltää laumasta lampaita. Gracen kasvattaja Justin Michels oli valinnut sarplaninacin ja kaukasiankoiran. Justin kertoi, miten paljon erirotuisia laumanvartijakoiria on USA:ssa petojen toimesta tapettu ja siksi hän halusi valitsemansa koirarodut. Se kun ei vielä riitä, että rotu edustaa laumanvartijakoiria, koirien pitää olla myös työkykyisiä. Kaukasiankoirissa oli hänen mukaansa paljon vaikeampi löytää laumanvartijalinjoja kuin sarplaninac-koirista. Justinilla ja monilla muilla koirat olivat n. 120cm:n korkean aidan takana erikokoisilla alueilla eikä koirilla ollut mitään tarvetta ylittää aitaa ja käydä eliminoimassa esimerkiksi satunnaisia ohikulkijoita tai naapurustoa. Montanassa toki laki on sellainen, että toisen alueelle ei kannata mennä, koska voi päästä muullakin tavoin hengestään. Eli siellä ei satunnaiset kulkijat tule tunkeilemaan suljetusta portista noin vain, mutta koiratkin olivat hyvin sitoutuneita omaan alueeseensa, kuten kuuluukin. Koirat suojelivat erittäin tarkkaan lampaita karitsoineen sekä siipikarjaa myös pöllöiltä ja kotkilta. Koirat hyväksyivät vieraat omistajien läsnäollessa, mutta ilman omistajia ei olisi ollut mitään asiaa.  Osa lampureista omisti satoja lampaita päätyönään, osalla oli muutamia kymmeniä harrastuksenaan. Kiinnostus laumanvartijakoiria kohtaan oli suurta.


Sarplaninac pentu Grace omien lampaiden kanssa Suomessa.

Balkanilla sen sijaan lammastalous on edelleen hyvin tärkeä elinkeino ja on ollut ammoisista ajoista lähtien. Siellä sudet tulevat paimenten mukaan jotakuinkin joka yö kokeilemaan onneaan ja yrittävät käydä lammasvarkaissa. Koirien on todella oltava valppaina ja valmiita myös todella toimimaan. Koiria tulee olla paimenten mukaan vähintään viisi, koska yleensä lammaslaumatkin ovat monisatapäisiä. Karkea ohjeistus oli jokaisella, että yksi koira per 100 lammasta. Pääsääntöisesti työkoirat olivat uroksia. Nartut kiima-aikana sekoittavat urosten kemiat, joten jos laumassa sattuu olemaan narttuja, ne pidetään tiukasti uroksista erillään kiima-aikana. Ylipäätään narttujen arvostus ei ole paikallisesti kovin suurta. Ne ovat hankintahinnaltaankin edullisempia ja niiden tarkoitus on lähinnä tuottaa lisää työkoiria. Uroksia arvostetaan enemmän ja ne ovat enemmän todellisessa työssä. Toisinaan kuitenkin nartutkin ovat laumanvartijan töissä mukana ja esimerkiksi erään koiramme ”Herkun” emä kävi imettämässä pentujaan kylässä ja palasi taas lampaiden pariin kun paine tisseissä helpotti. Pennut olivat jo sen verran isoja, että ”äiti” pystyi käymään töissä.  Iltaisin lampaat usein kootaa aitauksiin ja siellä ne pennut menevät lampaiden seassa hyvin pienestä pitäen. Koirat ovat siellä seudulla elinkeinon ehdoton edellytys ja ne ovat tärkeä osa kulttuuria. 


Sarplaninac on erittäin arvostettu alkuperäseuduillaan ja missä tahansa liikkuikin, kun puhe kääntyi sarplaninac-koiriin, tuli yhteinen kieli heti ja saimme uusia ystäviä välittömästi. Ihmiset kasvavat lapsesta saakka kunnioittamaan sarplaninac-koiria. Onhan Makedonian kolikossakin ”sarpin” kuva! Balkanilla ihmiset kasvavat siihen että lammastilallisen arkeen kuuluu laumanvartijakoirat ja ne tekevät työtään kaikkien hyväksi. Laumanvartijakoirien käytös ihmisiä kohtaan on neutraali, niin kauan kun kukaan ei provosoi eli kukaan ei tunge itseään kosketusetäisyydelle, eikä tule liian lähelle lammaslaumoja tai tiluksia. Osa koirista työskentelee myös aluevartijana esimerkiksi yritysten takapihalla yöaikaan. Tutustuimme mm. autokorjaamon omistajaan, jolla oli sarppeja aluevartijana. Koirat eivät olleet avoimen aggressiivisia meitä kohtaan, kun omistaja oli läsnä, mutta eipä tullut mieleen mennä paapomaan koiraa sen ollessa omalla reviirillään ilman omistajaa. Tiukkoja koiria, mutta eivät yleisvaarallisia. Samoja koiria oli katukoirina, siellä niitä meni pitkin Kosovonkin katuja ihmisten lomassa. 


Laumanvartijakoirat lepäämässä Kosovossa


Koirat eivät osoittaneet aggressiota kuin ainostaan uhkatilanteissa. Pääsimme kulkemaan lammaslaumojen keskellä ilman että yksikään laumanvartijakoirista osoitti meitä kohtaan mitään vihamielisyyttä. Toki valvovat silmät olivat selässämme, mutta ilman minkäänlaista näkyvää reaktiota. Eräs seurueestamme vahingossa meni puskassa makaavaa koiraa liian liki ja koira ilmoitti olemassaolostaan murisemalla. Kun henkilö otti etäisyyttä, koira ei kokenut enää tarvetta minkäänlaiseen karkottamistoimintaan. Koirat makoilivat eri puolilla lammaslaumoja ja vaihtoivat paikkaa tarvittaessa ja kun lauma liikkui alueelta toisaalle. Koirille helpoin ympäristö työskentelyyn on puuton seutu. Eniten pedot saavat lampaita seudulla, jossa on paljon korkeita puskia tai puita. Jos on vain ruohikkoa, koirat kykenevät vartioimaan paremmin ja pienempikin koiramäärä riittää laumaa suojaamaan. Mikäli laidun on haastavampi, koiria tarvitaan myös suhteessa enemmän.

Olemme saaneet useita videoita ja kuvia nähtäväksemme, joissa sarplaninac-koirat ovat todellisessa työssään. Tarvittaessa ne tappavat laumassa suden. Yksi koira ei sudelle vielä yleensä pärjää, mutta siksi koiria tulee ollakin useampia. Paimenet kertoivat, että koirat käyvät susiin kiinni ja niiden myös toivotaan toimivan siten, mikäli sudet jäävät liian lähelle. Koirat eivät siis todellakaan jää vain haukkumaan kauas vaan ne ilmoittavat haukullaan että :”Täältä pesee ja linkoaa”, sen jälkeen loppu on susien käytöksestä kiinni. Mikäli sudet luikkivat pakoon, ne eivät saa koiria kimppuunsa. Usein näissä yhteenotoissa koiratkin saavat osumaa ja koirien tulee olla rohkeita antaakseen susille riittävän vastuksen tarvittaessa myös fyysisesti. Koirat saattavat käydä jopa karhuun kiinni, mikä nyt ei ole koirien kannalta yleensä mikään kovin hyvä ratkaisu. Tällaisiakin videoita on tullut nähtyä.

Paikallinen varsin yleinen ”petotesti” vaikuttaa olevan kuollut susi jossain vaijerin tms. päässä, jossa koirat pääsevät sitten sitä repimään ja osoittamaan ”työkykyään”. Missään nimessä koirat eivät saa osoittaa vähääkään arkuutta petojen kanssa. Näimme kuvan, missä koira oli saanut pahan pureman sudelta lapaan. Koira oli kursittu paikalliseen tyyliin kotikutoisesti eli sateenvarjon metallisesta piikistä oli tehty neula ja lanka oli mitä lie. Mutta koira tuli kuntoon ja pääsi työhönsä taas jossain vaiheessa. 




Lampaat ja laumanvartijat Kosovon rajalla

Toimivalta laumanvartijalta siis vaaditaan rohkeutta ja toimintakykyä. Kaikista koirista ei ole alkuperämaissakaan laumanvartijaksi. Koirien ei tule olla arkoja eikä yliaggressiivisia. Pitää muistaa, että alkuperämaissakin on erilaisissa rooleissa olevia koiria. Osa koirista on lähempänä lampaita, toiset kauempana. Kun uhkatilanne tulee,  koirat eivät piiloudu mihinkään vaan ne todellakin kohtaavat vaaran rohkeasti.  Koirat eivät vain "hengaile" siinä vaiheessa lampaiden keskellä eivätkä vastaavasti lähde uhkaa karkottamaan kovin kauas. Koiria tulee olla riittävän paljon, jotta niistä olisi oikeasti vastusta susilaumalle – tämä on fakta joka pitää Suomessakin huomioida. Jotta koira kykenee taistelemaan oikeasti sutta vastaan, sillä tulee olla luonnetta riittävästi eli terävyyttä ja puolustushalua ja sen tulee osata toimia nopeasti miettimättä liikoja. Koiran tulee toimia varsin primitiivisesti ja olla aggressiivinen pedolle. Kuitenkin tällainen koira on kotosalla oman väen keskellä varsinainen nallukka eikä sitä tarvitse naapurustonkaan pelätä, ellei sitten naapurinsetä tule omin lupineen tontille. Siinä vaiheessa nallukalla saattaa olla asiaan oma mielipide ja se hymyilee sedälle vähemmän kauniisti. 



Yksinäinen laumanvartija ei ole riittävä turva lampaille, jos vastassa on susilauma.
Kuvassa sarplaninac uros Dragan ja nuoria pässejä.
Petotesteissäkin on nähty erittäin hurjia reaktioita koirilla, mutta kun peto on poissa, koirat ovat jopa kaikkien palluteltavissa.  Koirat osoittavat aggressiota petoa kohtaan rajusti, mutta koirat eivät silti käyttäydy aggressiivisesti muutoin. ”Peto tuli, peto meni – mitäs seuraavaksi”, ajattelee koira. Palautuminen kertoo todella paljon koiran hermorakenteesta. Tällaiset koirat kykenevät työskentelemään pitkäkestoisesti eivätkä ne näe petoja joka paikassa. Hermorakenteeltaan hieman heikompi koira ei kykene palautumaan yhtä hyvin ja tositoimissa tällainen koira rasittuisi nähdessään petoja vähän siellä ja täällä.  Laumatesteissä nähdään myös hyvin, millaisen roolin kukin koira ottaa vastuulleen. Rohkeat koirat tukevat toisiaan ja rohkeus kasvaa, mutta yksikään arka koira ei saa rohkeutta lisää rohkeammalta toveriltaan. Arka koira on arka koira. Se saattaa kyllä haukkua kauempana tai paeta, pahimmillaan se lamaantuu eikä kykene tekemään mitään. Petotestit antavat siis paljon tietoa. Luonnollisestikaan petotesti ei kerro miten laumanvartijakoira suhtautuu erilaisiin vartioitaviin eläimiin niiden ollessa eri tilanteissa, mutta hyvällä hermorakenteella varustettu koira on mahdollista sopeuttaa paljon helpommin laumaan kuin laumaan. 

Koira voi reagoida varsin hurjasti petokohtaamisessa, mutta hyvähermoinen koira palautuu tilanteesta nopeasti.


Petotesteillä pystytään kartoittamaan koiran luonnetta varsin monipuolisesti ja sitä pystyy laumanvartijakoiran omistaja hyödyntämään työkoiran kanssa eläessään. Esimerkiksi itselle oli aikanaan kolmen kaukasiankoiran laumatesti hyvin ratkaisevassa roolissa. Testin jälkeen pystyin hahmottamaan koirien keskinäiset suhteet paljon paremmin ja paljastuikin, että nuori poika Akim olikin vienyt isältään ”talon avaimet” ja oli laumassa aivan eri roolissa kuin olin kuvitellut. Testin jälkeen pystyin omalla käytökselläni ja valinnoilla vaikuttamaan asioihin yhä paremmin ja turhat jurinat jäivät pois. Esimerkiksi pihaan lenkiltä tullessa oli syytä laittaa Akim viimeisenä ja kaikki muut ennen sitä, muutoin ei Sergeillä olisi ollut asiaa omalle tontilleen. 



Kaukasiankoirauros Akim lampaiden kanssa.
Yhteiselo muiden lauman koirien kanssa helpottui petotestissä tehdyn laumatestin jälkeen välittömästi. 


Petotesti on siis tuhansia vuosia vanha keksintö, nyt vain modernisoitu versio siitä ja toteutettu eettisellä tavalla kiusaamatta petoja tai koiria. Petotestit merkitsevät nyt vain paljon enemmän, sillä petotesteissä saadaan koirasta paljon muutakin tietoa kuin vain sen rohkeus pedon kanssa.  Petotestit ovat sekä koiran että vartioitavan lauman tai isäntäväen turva. Kun koiralle saadaan turvallisissa oloissa petokokemus, sillä on tieto mikä sitä odottaa ja se osaa suhtautua tilanteen edellyttämällä tavalla paremmin. Ihminen pystyy lukemaan koiraansa yhä paremmin ja tämä on mukava tieto metsässä liikkuville ihmisillekin.

Kaukasiankoira Sergei uuhien ja karitsoiden kanssa. Sergei ei ole se kaikkein rohkein nalle, mutta haukunnallaan on pystynyt pitämään ilveksen loitolla. Todellisessa ilveskohtaamisessa sitä rohkeampi oma poika Akim otti asian paremmin hoitaakseen. Tämäkin on vain hyvä tieto laumanvartijakoirien kanssa elävälle - ei tee koirasta  yhtään huonompaa silti.


Lopuksi vielä sellainen pointti, että kaikista roduista löytyy yksilöitä, jotka kykenisivät toimimaan vaikkapa laumanvartijan tai metsästyskoiran työssä. Pedot eivät mittaile niinkään koirien kokoa vaan koirien asennetta.  Ratkaisevassa osassa on koirien toimintakyky ja rohkeus. 




Hyvää kesää kaikille - nähdään petotesteissä!



Kesäisin terveisin, Hanna-Mari Rajaniemi